PARISUHTEEN ULKOPUOLINEN SUHDE

[petturi]

No niin, nyt se sitten on tapahtunut; mulla on suhde lapsemme kummisedän kanssa. Tunteet kohtuu ´ristiriitaiset, miehen kanssa mennyt huonosti jo vuoden päivät ja jotain alitajuista kipinää ollut jo monta vuotta tän toisen kanssa. Tiedän, että olen kauhea ihminen enkä mitään moraalisaarnoja kaipaa. Omaa parisuhdetta olen keskustelemalla yrittänyt parantaa ja kertaalleen jo oltu ihan eron partaalla, mutta vielä sinnistelty. Me tosiaan eletään kun kämppikset, mitään hellyyttä ei ole, pari kertaa kuussa pikasta seksiä ilman mitään lämpöä. Ja mä kaipaisin pusuja ja halauksia ja huomiota ja arvostusta ja kaikkea muuta päivittäin ja mieluummin useaan otteeseen, mutta miehestä ei siihen ole.
Nyt sitten tuntuu, että saan kaiken kaipaamani toisaalta, ja saankin tosi paljon.
Nyt haluaisinkin kuulla muiden eronneiden ja karanneiden tarinoita, paraneeko se vaihtamalla? Tiedän kyllä, että arki astuu jokaiseen parisuhteeseen ja parhaani olen yrittänyt, mutta enää en jaksa, jos en saa olla muutakin kuin äiti. Nykyisessä suhteessa olen siis elänyt kohta 7 vuotta ja kaikki lämpö tuntuu hiljalleen hiipuneen lapsen syntymän jälkeen. Synnytys ja imetys taisivat tehdä mieheni silmissä minusta vähemmän naisen (lapsi kuitenkin jo 4 vuotta, joten pelkkä lapsen tuoma muutos ei tilannetta tähän ole saanut).

 

[joku vaan]

Mulle on sattunut muuten vastaava, mutta meillä on päästy yli, yhdessä ollaan ja onnellisia. Mitä silmä ei näe, eikä korva kuule sitä ei sydän sure. Ehkä oma tunto joskus potkii, mutta yritämpä olla nyt pärempi vaimo ja äiti. Meilläkin oli välit todella huonot miehen kans silloin kun hairahdus sattui.

 

[Harmailen]

No joskus uusi suhde voi olla parempi ku entine, joskus ei. Ei sitä voi tietää eikä päättää kukaan muu kuin sinä itse! :hug:

 

[harmailen minäkin]

Täällä yksi "avionrikkoja". Olin se toinen nainen, ehdin olla pari kuukautta. Sitten mies lähti kotoaan, muutti luokseni...Ennestään tunnettiin myöskin, ystävien kautta. Onnellinen olen, onnellisempi kuin koskaan. Kaikki auki, yhteinen tulevaisuus, tie edessä...! Avosiippani kokee samoin, mutta hänellä on kannettavanaan myös syyllisyyden taakka. Entiseen kotiin jäi yksi lapsi, joka on varmasti kärsinyt isänsä lähdöstä.

Minäkin kärsin, kun näen lapsen, tunnen myös syyllisyyttä, vaikka meidän juttu oli jotenkin väistämätön. Katseiden vaihto, läheiset juttelut juhlissa oli kestäneet jo kolme, neljä vuotta. Tiedän, ettei tätä mitenkään olisi voinut estää...Mutta sinun kannattaa nyt miettiä, jaksatko sinä kantaa syyllisyyttä. Eiköhän teidän pitäisi miehesi kanssa puhua, haluatteko ylipäätään jatkaa vai ette. En suosittele paljastamaan sivusuhdetta vielä tässä vaiheessa. Se loukkaa turhaan. Keskustelkaa ensin, onko teillä MITÄÄN mahdollisuutta. Valinnan joudut tekemään kuitenkin, varaudu siihen. Ja aina joku kärsii, teet niin tai näin. Se voit olla myös sinä.

Jaksamisia! :hug:

 

[Laura]

:flower: :flower: juu,tiedän kyllä ton tunteen,siis tarkoitan sitä,kun omasta suhteesta ei tahdo saada sitä rakkauta..itse oon ollu miehen kanssa n.7 vuotta,lapsemme on kohta puolitoista vuotias (meillä on yksi lapsi) ..petin miestäni joskus 4-5 vuotta sitten,hän tietää sen ja kenen kanssa petin (yhteinen tuttumme..) ollaan saatu asia sovittua,ja se oli muutenkin aikaa,jolloin meillä meni huonommin..myöhemmin en ole pettänyt! ..mutta nyt on suhde meilläkin mennyt tohon,että läheisyys ym. tuntuu puuttuvan,tiedänhän toki,ettei alkuhuuma kestä ainiaan,arki tulee hyväänki suhteeseen,siis jokaiseen suhteeseen,mutta olishan se kuitenki kiva,että välillä vois halailla,olla lähekkäin,saada läheisyyttä siis..ja itse olisin kyllä siihen HETI valmis..mutta mies tuntuu olevan jotenki etäinen..itse vaan olen sellanen ihminen,että tykkään läheisyydestä,hellimisestä ihmistä kohtaan jota rakastan..tuo läheisyyden puute tekee minusta myös kiukkuisen..ja sittenhän kiukuttelenkin miehelleni ..noidan kehä siis valmis.. (seksiäkin on todella harvoin,kerran/pari kuussa,itse haluaisin,miestä ei kiinnosta niin usein..) joten harrastemme seksiä vain silloin,kun mieheni on tehnyt aloitteen,itse en viitsi turhaa aloitetta yrittää,koska tiedän tulevani torjutuksi.. :ashamed: juuri viimeksikin mies vaan tokaisiotkos vihainen,kun päätin lähteä ulos,vaikka yritit siinä sohvalla ilman housuja mua jotain vekotella.. niin..olin just tullut suihkusta..niin mies luuli,että yritän sitä EPÄTOIVOISESTI vikitellä..että näin..tosi asia on se,että en yrittänyt,koska aloitetta en uskalla tehdä,koska tiedän saavani ne pakit,joka kerta..pitää vaa odottaa sitä,koska mies taas haluaa,no,siihen on kyllä vielä aikaa.. :ashamed:

 

[tinde]

Kirjoitin juuri palopuheeni asiasta tuonne "Henkisesti aivan paskana"- ketjuun...