Miehen sairaus pilasi omankin elämäni

[Uupunut puoliso]

Miehen pitkäaikaissairaus ja sen myötä tullut itsetuhoisuus on pilannut omankin elämäni. Olen kuin yh, paitsi että makkarissa makaa sängyssä tuntemattomaksi muuttunut ihminen, jonka kanssa on jatkuvasti tulehtuneet välit. Itse olen välillä kauhean kovilla jo lapsenhoidon ja kotitöiden takia, ja kaikki valvominen jää aina minulle. Olen niin pettynyt enkä jaksa enää. Emme rakasta toisiamme enää, suhde on siis mennyt pilalle jo ennen sairautta, ja ilman rakkautta on ihan mahdoton jaksaa olla tukena ja jaksaa odottaa tilanteen korjaantumista. Olisi helppo erota, mutta olemme kai yhdessä lasten takia ja koska mies ei tulottomuutensa vuoksi saa omaa asuntoa (on kyllä yrittänyt hakea). En kyllä kykene asunnottomaksikaan pistämään, etenkään kun miehellä ei ole mitään taistelutahtoa että saisi elämän järjestykseen (siis muiltakin osin) - ja on hän kuitenkin se ihminen, jota rakastin todella pitkään ja jonka kanssa olimme onnellisia. En silti jaksaisi kuunnella jatkuvaa itsetuhopuhetta, jota mieheltä tulee, ja lisäksi hän loukkaa minua jatkuvasti. Ja nyt olen sitten itsekin ihan hermot kireällä sekä miehelle että lapsille. Kotona on kamala ilmapiiri, kumpikaan meistä vanhemmista ei tunnu välittävän yhtään mistään

 

["Verna"]

No sanonpa vaan, että "itsekkäästi" nyt pelastat itsesi ja lapsesi tuosta tilanteesta. Menette sosiaalitoimeen selvittämään miehen mahdollisuudet erilaisiin tukiin ja mahdollisesti jonkinlaiseen tuettuun asumiseen, jotta hän pääsee muuttamaan pois. Tai sitten mies jää siihen nykyiseen asuntoon ja sinä lasten kanssa muualle. Jos mies ei pysty asumistaan siinä kustantamaan, niin sitten se tulee hänellekin pakkorako vaihtaa muualle. Siis jos nyt ennemminkin on kyse siitä, että mies ei viitsi mahdollisuuksiaan selvitellä.

Itse olen vieläkin katkera äidilleni, että hän ei aikoinaan lähtenyt tuollaisesta tilanteesta ja koko lapsuuteni pyöri yhden "mörrimöykyn" ympärillä. Ei vaan äidillä ollut selkärankaa, uskallusta tms. lähtemiseen. Tai sitten hänkin säälistä jäi isästä huolehtimaan.

 

[Uupunut puoliso]

Niin, tiedän että tuo varmaan olisi viisainta. Tosin jotenkin toivon, että jos tilanne korjaantuisi jos tai kun mies paranee - tuohon sairauteen ei siis kuole, joskin voi kestää tosi kauan että se saadaan parannettua, ja ihan täysin ei kyllä saa, hänen tapauksessaan varmaankaan. Mies ei voi jäädä tähän, tämä asunto on "minun" tai oikeastaan lähisukulaisen. Se olisi minusta paras, jos mies asuisi edes osan aikaa muualla, mutta ongelma on tosiaan se, että vaikka hän on hakenut kaupungin asuntoa jo pitkään, ei sitä ole saanut. Ei, vaikka hakemukseen on kirjoitettu, että ero tulossa. Vähän pelkään sitäkin, jos mies sitten oikeasti haluaakin kuolla ja jättäytyy "kadulle" ja tekee jotain itselleen. Itse siitä selviytyisin, ja tiedän että en voi olla toisesta vastuussa, mutta lasten takia en haluaisi niin käyvän. Se on niin huono roolimalli ja olisi isän kuolema varmaan kova paikka lapsuudessa kokea

En tiedä, mitä oikein tekisin. Mutta tiedän kyllä, että tuo mitä sanoit Verna, on varmaan silti se, mitä PITÄISI tehdä. Vaikeaa se silti on.

 

["qwerty"]

Nainen, sinä olet vastuussa LAPSISTASI, et miehestäsi!

Jos haluat antaa lapsillesi mahdollisuuden normaaliin, terveeseen itsetuntoon ja normaaliin lapsuuteen, lähdet saman tien. Tässä ei ole kysymys sinusta tai miehestäsi, kysymys on lapsista. Nyt välittömästi yhteys sos.toimeen/lastenvalvojaan tms.

 

["eeva"]

[QUOTE="qwerty";29650762]Nainen, sinä olet vastuussa LAPSISTASI, et miehestäsi!

Jos haluat antaa lapsillesi mahdollisuuden normaaliin, terveeseen itsetuntoon ja normaaliin lapsuuteen, lähdet saman tien. Tässä ei ole kysymys sinusta tai miehestäsi, kysymys on lapsista. Nyt välittömästi yhteys sos.toimeen/lastenvalvojaan tms.[/QUOTE]

Toivottavasti mies ymmärtää tehdä samoin jos vaimo uupuu!

 

[Uupunut puoliso]

[QUOTE="qwerty";29650762]Nainen, sinä olet vastuussa LAPSISTASI, et miehestäsi!

Jos haluat antaa lapsillesi mahdollisuuden normaaliin, terveeseen itsetuntoon ja normaaliin lapsuuteen, lähdet saman tien. Tässä ei ole kysymys sinusta tai miehestäsi, kysymys on lapsista. Nyt välittömästi yhteys sos.toimeen/lastenvalvojaan tms.[/QUOTE]

Mitä sieltä sosiaalitoimesta tai lastenvalvojalta voi tähän tilanteeseen saada? Siis tarkoitan, mitä sitten pyydän heiltä, jos soitan?

 

[tk.]

Mitä sieltä sosiaalitoimesta tai lastenvalvojalta voi tähän tilanteeseen saada? Siis tarkoitan, mitä sitten pyydän heiltä, jos soitan?

Auttavat laittamaan eron vireille ja tilaavat poliisit hakemaan miehen pois.

 

[Uupunut puoliso]

Auttavat laittamaan eron vireille ja tilaavat poliisit hakemaan miehen pois.

Emme ole naimisissa, ei siis tarvitse erikseen tehdä eron suhteen paperityötä. Ja siis mies kyllä lähtisi vapaaehtoisesti, jos ehdottaisin. Joinain hetkinähän hän puhuukin, että lähtee ja "lopettaa surkean elämänsä" jne., mikä kuulemma "olisi parasta kaikille, niin hänelle kuin meillekin". Sitä en tiedä, miten tosissaan on sen suhteen, ettei haluaisi elää. Tosin tuo sairaus on kyllä masennusta aiheuttanut, se on kestänyt niin kauan ja on taustalla muutakin.

Ja kyse ei ole siitä, että olisin hänestä vaikka taloudellisesti riippuvainen. Minä olen meidän perheessä se isompituloinen ja tosiaan asunto on tavallaan omasta takaa, vaikkei minun oma olekaan. Enkä sinänsä ole emotionaalisestikaan samalla lailla kuin aiemmin - kuten sanoin, rakkaus on joko kuollut tai painunut muiden asioiden alle.

 

["poiu"]

Ekö tuossa tilanteessa pitäisi hakea miehelle apua? JOnko masennusta hoidettu? Onko sähköhoitoa on kokeiltu?

Jotenkin tuntuu kovalta alkaa puhua miehen hylkäämisestä sairauden vuoksi, koska juuri nyt hän tarvitsee tukea ja turvaa.

 

["WTF"]

[QUOTE="qwerty";29650762]Nainen, sinä olet vastuussa LAPSISTASI, et miehestäsi!

Jos haluat antaa lapsillesi mahdollisuuden normaaliin, terveeseen itsetuntoon ja normaaliin lapsuuteen, lähdet saman tien. Tässä ei ole kysymys sinusta tai miehestäsi, kysymys on lapsista. Nyt välittömästi yhteys sos.toimeen/lastenvalvojaan tms.[/QUOTE]Jos tilanne olisi toisinpäin niin tällä palstalla pidettäisiin itsestäänselvyytenä että miehen, yhteiskunnan ja kaikkien mahdollisten tahojen pitäisi tukea pillunomistajaa jos tämä olisi sairastunut. Mutta kun kyse onkin miehestä niin palstaämmät huutavat kuorossa että jätä se sika ja ajattele vain itseäsi ja lapsiasi.

 

[Uupunut puoliso]

[QUOTE="poiu";29650858]Ekö tuossa tilanteessa pitäisi hakea miehelle apua? JOnko masennusta hoidettu? Onko sähköhoitoa on kokeiltu?

Jotenkin tuntuu kovalta alkaa puhua miehen hylkäämisestä sairauden vuoksi, koska juuri nyt hän tarvitsee tukea ja turvaa.[/QUOTE]

Mies ei ole suostunut hakemaan apua. Olen ehdottanut vaikka mitä terapiaa, mutta mikään ei käy.

Ja niin, juuri tuonkin vuoksi tuntuu vaikealta ja väärältä ottaa ero nyt, kun ainakin itse toivon tilanteen vielä korjaantuvan. En vaan tiedä, miten itse jaksan tässä tilanteessa, kun joka aamu on itselläkin ensimmäinen ajatus, etten jaksaisi herätä ollenkaan. Olisi helpompi jaksaa, jos hän ei olisi niin itsetuhoinen ja epäystävällinen

 

[vieraa]

[QUOTE="WTF";29650862]Jos tilanne olisi toisinpäin niin tällä palstalla pidettäisiin itsestäänselvyytenä että miehen, yhteiskunnan ja kaikkien mahdollisten tahojen pitäisi tukea pillunomistajaa jos tämä olisi sairastunut. Mutta kun kyse onkin miehestä niin palstaämmät huutavat kuorossa että jätä se sika ja ajattele vain itseäsi ja lapsiasi.[/QUOTE]

Lasten kannalta äidin terveys on aina tärkeämpi. Siksi äidin terveyttä hoidetaan ja elämää vaikeuttavat miehet poistetaan äidin elämästä.

 

["WTF"]

Lasten kannalta äidin terveys on aina tärkeämpi. Siksi äidin terveyttä hoidetaan ja elämää vaikeuttavat miehet poistetaan äidin elämästä.

 

["vierailija"]

Todella järkevää rypeä moisessa paskassa "lasten takia"!

 

["poiu"]

Mies ei ole suostunut hakemaan apua. Olen ehdottanut vaikka mitä terapiaa, mutta mikään ei käy.

Ja niin, juuri tuonkin vuoksi tuntuu vaikealta ja väärältä ottaa ero nyt, kun ainakin itse toivon tilanteen vielä korjaantuvan. En vaan tiedä, miten itse jaksan tässä tilanteessa, kun joka aamu on itselläkin ensimmäinen ajatus, etten jaksaisi herätä ollenkaan. Olisi helpompi jaksaa, jos hän ei olisi niin itsetuhoinen ja epäystävällinen

Tuossa tilanteessa tarvitaan lääkehoitoa eli lääkäriin. Missä miehen pitkäaikaissairaus on hoidossa? Ota sinne yhteys, jotta masennus saadaan hoitoon. Jos eivät siellä voi auttaa, niin voivat laittaa lähetteen muualle.

 

["Heidi"]

Ihan tutkittu juttu on, että masentunut sairastuttaa usein myös puolisonsa. Pelasta nyt edes itsesi ja lapses tuosta suostai, kun vielä kykenet.

 

[vier]

Siis onko sairaus alkoholismi vai mikä?

 

["viima"]

Siis onko sairaus alkoholismi vai mikä?

Alkoholi on masennuslääke jonka avulla mies pystyy käymään töissä masennuksesta huolimatta.

 

[Uupunut puoliso]

Siis onko sairaus alkoholismi vai mikä?

Ei ole, vaan fyysinen pitkäaikaissairaus. Mistähän sait käsityksen, että olisi alkoholismi... ei hänellä ole mitään päihderiippuvuutta tms. En tiedä, haluanko laittaa ihan tarkkoja tietoja, joku kaveri saattaa palstailla ja tunnistaa... tai sitten ei tunnista, mutta kuitenkin. Miehen sairaus on siis fyysinen sairaus, jonka puhkeamisen syy ei ole lääkäreiden tiedossa (eli ei siis mikään itse aiheutettu tai muu sellainen..) Hänellä on takanaan sairaalahoitoja, lääkityksiä sivuoireineen, kipuja ja leikkauksia.

 

[Uupunut puoliso]

[QUOTE="poiu";29650892]Tuossa tilanteessa tarvitaan lääkehoitoa eli lääkäriin. Missä miehen pitkäaikaissairaus on hoidossa? Ota sinne yhteys, jotta masennus saadaan hoitoon. Jos eivät siellä voi auttaa, niin voivat laittaa lähetteen muualle.[/QUOTE]

Olen ehdottanut, että mies ottaisi asian siellä puheeksi. Hän ei halunnut minun koskaan olevan mukana lääkäritapaamisissa yms, ja tiedän ettei hän halua minun soittavan puolestaan sairaalaan hoitajille (lääkäreitähän ei saa kiinni, vaan kaikki menee ensin hoitajien kautta). En mä kyllä oikein voi omin päin alkaa sinne soitella enkä edes tiedä kenelle siellä soittaisin. Mies ei tykännyt siitäkään, kun olin hänen oltuaan leikkauksessa kysellyt hoitajilta ja myös puhunut hänen henkisestä jaksamisestaan.

Mies on kieltäytynyt menemästä terapiaan tai puhumasta asiasta - kuulemma hän ei ole masentunut, vaan kyllästynyt elämään, ja siihen ei kuulemma voi kukaan terapeutti auttaa. Olen sitä miettinyt, että näinkö tilanne voi vaan jäädä tällaiseksi, kun toinen kieltäytyy hakemasta apua, mutta voidaanko terapiaan pakottaa? Käsittääkseni ei.

 

[Uupunut puoliso]

[QUOTE="viima";29650952]Alkoholi on masennuslääke jonka avulla mies pystyy käymään töissä masennuksesta huolimatta.[/QUOTE]

Minun puolisoni on ollut työkyvytön vuosikaudet tuon sairauden takia, vain lyhyitä jaksoja välissä... Työkyvyttömyyden syitä ovat olleet siis sairauden aiheuttamat ongelmat.

 

[vieras*]

[QUOTE="viima";29650952]Alkoholi on masennuslääke jonka avulla mies pystyy käymään töissä masennuksesta huolimatta.[/QUOTE]

Alkoholi myös aiheuttaa masennusta. Ei sillä masennusta hoideta.

 

["poiu"]

Olen ehdottanut, että mies ottaisi asian siellä puheeksi. Hän ei halunnut minun koskaan olevan mukana lääkäritapaamisissa yms, ja tiedän ettei hän halua minun soittavan puolestaan sairaalaan hoitajille (lääkäreitähän ei saa kiinni, vaan kaikki menee ensin hoitajien kautta). En mä kyllä oikein voi omin päin alkaa sinne soitella enkä edes tiedä kenelle siellä soittaisin. Mies ei tykännyt siitäkään, kun olin hänen oltuaan leikkauksessa kysellyt hoitajilta ja myös puhunut hänen henkisestä jaksamisestaan.

Mies on kieltäytynyt menemästä terapiaan tai puhumasta asiasta - kuulemma hän ei ole masentunut, vaan kyllästynyt elämään, ja siihen ei kuulemma voi kukaan terapeutti auttaa. Olen sitä miettinyt, että näinkö tilanne voi vaan jäädä tällaiseksi, kun toinen kieltäytyy hakemasta apua, mutta voidaanko terapiaan pakottaa? Käsittääkseni ei.

Tuossa tilassa miehesi tuskin hyötyisi terapiasta, vaan tarvitaan lääkehoitoa. Koska miehelläsi on itsetuhoisia ajatuksia, niin mielestäni velvollisuutesi on hakea miehellesi apua. Miehen oma kyvyttömyys hakea apua ja kieltäytyä avusta voi hyvinkin johtua sairaudesta. Soittaisin sairaalaan hoitajalle (kysy vaikka sosiaalityöntekijää, joka voi hoitaa asiaa eteenpäin) ja kertoisin tilanteen.

Jos mies suuttuu asioihin puuttumisesta, mutta ainakin olet yrittänyt ja voit paremmin mielin laittaa miehen pois kodistanne. Jos laitat miehen nyt menemään ilman että yrität saada apua hänen sairauteensa, niin asia jää varmasti vaivaamaan mieltäsi.

 

["gekko"]

Minustakin sinun pitää nyt kuitenkin ottaa yhteyttä miestäsi hoitaviin ihmisiin. Voit hyvin sanoa heille että mies ei halua ottaa asiaa puheeksi eikä halua terapiaa mutta kerro masennuksesta ja sen oireista eli miten teillä kotona menee.

Terapia tulee kuvaan myöhemmin, nyt pitää saada mies jollain ylös suosta ensin ja kuulostaa sille että siihen tarvitaan lääkkeitä ensin että mies voi alkaa puhua asioista. Nykytilassa terapiasta ei ole apua etenkään kun mies ei sitä halua.

Masennus sairautena aiheuttaa sen että hän ei katso olevansa avun arvoinen eikä oikeutettu sitä samaan koska on niin paska mies. Siksi hän ei halua apua. Se pitää ensin työntää hänelle väkisin. Jos mies kuvittelisi olevansa lintu ja liihottelisi kotona päivät ympäri kämppää viserrellen, olisitko sitä mieltä että hän hoitaa itse omat lääkäriasiansa eikä sinun tarvitse niihin puuttua? Masennus saattaa olla yhtä vakavaa mutta se vakavuus ei näy päällepäin. Eli sinun tehtäväsi on selvittää tilanne miestä hoitaville ihmisille, halusi hän sitä tai ei.
Ja mitä oikein voit menettää jos mies suuttuu siitä sinulle ja lähtee?

 

[vieraa]

Alkoholi myös aiheuttaa masennusta. Ei sillä masennusta hoideta.

alkoholi on suomalaisten miesten itsehoitolääke numero yksi.