U
Uupunut puoliso
Vieras
Miehen pitkäaikaissairaus ja sen myötä tullut itsetuhoisuus on pilannut omankin elämäni. Olen kuin yh, paitsi että makkarissa makaa sängyssä tuntemattomaksi muuttunut ihminen, jonka kanssa on jatkuvasti tulehtuneet välit. Itse olen välillä kauhean kovilla jo lapsenhoidon ja kotitöiden takia, ja kaikki valvominen jää aina minulle. Olen niin pettynyt enkä jaksa enää. Emme rakasta toisiamme enää, suhde on siis mennyt pilalle jo ennen sairautta, ja ilman rakkautta on ihan mahdoton jaksaa olla tukena ja jaksaa odottaa tilanteen korjaantumista. Olisi helppo erota, mutta olemme kai yhdessä lasten takia ja koska mies ei tulottomuutensa vuoksi saa omaa asuntoa (on kyllä yrittänyt hakea). En kyllä kykene asunnottomaksikaan pistämään, etenkään kun miehellä ei ole mitään taistelutahtoa että saisi elämän järjestykseen (siis muiltakin osin) - ja on hän kuitenkin se ihminen, jota rakastin todella pitkään ja jonka kanssa olimme onnellisia. En silti jaksaisi kuunnella jatkuvaa itsetuhopuhetta, jota mieheltä tulee, ja lisäksi hän loukkaa minua jatkuvasti. Ja nyt olen sitten itsekin ihan hermot kireällä sekä miehelle että lapsille. Kotona on kamala ilmapiiri, kumpikaan meistä vanhemmista ei tunnu välittävän yhtään mistään 