V
vierailija
Vieras
Elämässä ei ole mitään toivoa. Olen 40 ja lapseton. Viimeiset vuodet ovat olleet taloudellisesti tiukkoja, sillä tein kaksi maiserintutkintoa ja väitöskirjan, ja sairastuttuani ensin vakavasti vuonna 2013 jouduin ensin pitkälle sairauslomalle ja sitten jäin työttömäksi vuoden 2015 alusta lähtien. Sen jälkeen olen ollut kahdessa pätkätyöpaikassa ja nyt aloittamassa uutta vakitusta työtä.
Sairauden ja työttömyyden aiheuttaman rahapulan takia olen joutunut asumaan vanhemmillani nyt kaksi vuotta jotta sain opintovelkani maksettua.
Heillä ei ole mitään hyvää sanottavaa minusta, ei ole ollut moneen vuoteen, sillä heidän mielestään olen epäonnistunut aivan täysin. Olen kuulemma vain taakka heille. Olen jokapäiväisen tarkastelun, kritiikin ja moitinnan kohteena.
Pystyn nyt todennäköisesti uuden työn myötä muuttamaan vuokrayksiööön, mutta se on sitten minun elämäni. Epäonnistunut, köyhä, yksinäinen, lapseton vanhapiika pikkuruisessa ankeassa vuokrayksiössä.
Olen kuulemma myös pilannut vanhempieni ja koko perheeni ja sukuni elämän viimeiset kymmenen vuotta kun minua on pitänyt auttaa niin paljon.
Joka kerran kun yritän jotenkin nousta ja saada arkea kuntoon, jokin menee pieleen. En koskaan enkä milloinkaan täytä vanhempieni toiveita vaan kuulemma vien heidät ennenaikaiseen hautaan, aiheutan sisarentyttärieni kieroonkasvamisen enkä tee mitään oikein koska olen niin kammottava ihminen.
En vain tiedä. Yritin itsemurhaa jo 4 vuotta sitten. Olen yrittänyt sinnitellä parempaan päin, mutta joka kerran kun en jaksa olla aivan täydellinen kaikessa, niiin saan kuulla miten pilaan kaiken ja kaikkien elämän.
Tuntuu, että eihän minulla voi olla oikeutta elää näin kauheana ja täydellisen epäonnistuneena ihmisenä. En tiedä mitä tehdä. Mikään ei koskaan riitä eikä ole oikein. Ja jokaisesta epäonnistumisesta ja asiasta jonka olen tehnyt väärin minua muistutetaan jatkuvasti vuosikymmeniä.
Miten elämää voi jatkaa kun on täysin surkea ja epäonnistunut ihminen? Kun mikään ei koskaan mene oikein? Kun ei ole onnistunut missään? Kun ei ole mitään ihmisarvoa. Kun kaikki vihaavat ja halveksivat. Kun pilaa kaikkien muiden elämän.
Sairauden ja työttömyyden aiheuttaman rahapulan takia olen joutunut asumaan vanhemmillani nyt kaksi vuotta jotta sain opintovelkani maksettua.
Heillä ei ole mitään hyvää sanottavaa minusta, ei ole ollut moneen vuoteen, sillä heidän mielestään olen epäonnistunut aivan täysin. Olen kuulemma vain taakka heille. Olen jokapäiväisen tarkastelun, kritiikin ja moitinnan kohteena.
Pystyn nyt todennäköisesti uuden työn myötä muuttamaan vuokrayksiööön, mutta se on sitten minun elämäni. Epäonnistunut, köyhä, yksinäinen, lapseton vanhapiika pikkuruisessa ankeassa vuokrayksiössä.
Olen kuulemma myös pilannut vanhempieni ja koko perheeni ja sukuni elämän viimeiset kymmenen vuotta kun minua on pitänyt auttaa niin paljon.
Joka kerran kun yritän jotenkin nousta ja saada arkea kuntoon, jokin menee pieleen. En koskaan enkä milloinkaan täytä vanhempieni toiveita vaan kuulemma vien heidät ennenaikaiseen hautaan, aiheutan sisarentyttärieni kieroonkasvamisen enkä tee mitään oikein koska olen niin kammottava ihminen.
En vain tiedä. Yritin itsemurhaa jo 4 vuotta sitten. Olen yrittänyt sinnitellä parempaan päin, mutta joka kerran kun en jaksa olla aivan täydellinen kaikessa, niiin saan kuulla miten pilaan kaiken ja kaikkien elämän.
Tuntuu, että eihän minulla voi olla oikeutta elää näin kauheana ja täydellisen epäonnistuneena ihmisenä. En tiedä mitä tehdä. Mikään ei koskaan riitä eikä ole oikein. Ja jokaisesta epäonnistumisesta ja asiasta jonka olen tehnyt väärin minua muistutetaan jatkuvasti vuosikymmeniä.
Miten elämää voi jatkaa kun on täysin surkea ja epäonnistunut ihminen? Kun mikään ei koskaan mene oikein? Kun ei ole onnistunut missään? Kun ei ole mitään ihmisarvoa. Kun kaikki vihaavat ja halveksivat. Kun pilaa kaikkien muiden elämän.
