itsemurha

Alkoholin käyttösi tekee sulle itsemurha-oloja ja masennusta. Olet masentunut, ja se, että sekoitat aivojesi kemiat lopullisesti alkoholia ei sua auta. Koska olet tuossa jamassa, ainoa vaihtoehto on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Mitä pikemmin sen tunnustat itsellesi, sen nopeammin alat toipua alkoholismista. Nyt viina on viemässä sut hautaan! Älä anna alkoholin tappaa itseäsi ja elämänhaluasi! Hae vertaistukea, ja mahdollisesti tarvit myös masennuslääkkeitä, joten puhu lääkärille! Et voi parantua masennuksestakaan ellet lopeta...siis...ÄLÄ LUOVUTA!

 

olen päättänyt tehdä sen niin pian kuin mahdollista.. monet vuodet olen hautonut ja toivonut kuolemaa ja aina vaan yrittänyt sinnitellä. tänään päätin,ettei mun enää tarvi jaksaa. keksin keinonkin vaikka siihen tovi vielä vierähtääkin. päätin siis,että talvella vedän armottomat kännit ja menen oikein kunnon pakkasilla hankeen jonnekin syrjään nukkumaan. enköhän sillä pääse poies täältä..
mulle tuli oikeastaan hyvä olo kun olin tämän oikein kunnolla suunnitellut.. tiedän paikankin jo.
tiedän myös,että mieleni saattaa tässä kuukausien aikana muuttua,mutta jaksan taas huomisen päivän kun tiedän,että pian tämä on ohi.
eniten suren sitä,että lapseni jää ilman äitiä,mutta olenkin niin huono äiti,että teen vain suuren palveluksen. musta ei ole tähän elämään enää. mulla ei ole pienintäkään elämänhalua eikä tahtoa tehdä mitään. olen vajonnut jo niin alas ja jokapäiväiset tekemiseniki kaivaa mulle kuoppaa. olen alkanut vajoamaan niin alas,ettei tästä enää nousta. mutta nyt olen helpottunut. mun ei enää tarvi jaksaa..

onko muilla samaa?

Sinä pilaat itsemurhallasi lapsesi elämän totaalisesti, sitäkö tosiaan haluat?

 

Ei kuolema ole ratkaisu. itsekin luulin rankan lapsuuteni takia etten eläisi 17-vuotiaasta eteenpäin, mutta Jumala antoi avun elämääni kun sitä pyysin. sain myös keskustelu apua n.7-vuotta myöhemmin terveys keskuksen kautta. tuo on masennusta ja masennus johtuu siitä ettteivöt aivot tuota tarpeeksi mielihyvää tuottavia hormoneja. myös kun itse jouduin niin pahaan auto onnettomuuteen ja luulin kuolevani, opin elämän arvon ja että elämä on todellakin lahja. alkoholi turruttaa kivun hetkeksi, Jeesus parantaa omat lapsensa eheäksi ja ja rakastaa ehjäksi. tämän olen itse kokenut kun lapsuuteeni kuului hyväksikäyttö 0-15 vuoteen jolloin lähdin kotoa, isän alkoholismi,veljen kuolema, koulukiusaaminen ja "ystävien selkään puukotus".Niin kauan kuin on elämää on toivoa ja Jeesus on maksanut ihan jokaisen ihmisen elämästä täyden hinnan, me saamme vain ottaa sen armon kiitollisena vastaan ja kokea itse kuinka Jeesus muuttaa meidän elämämme.

 

Ei kuolema ole ratkaisu. itsekin luulin rankan lapsuuteni takia etten eläisi 17-vuotiaasta eteenpäin, mutta Jumala antoi avun elämääni kun sitä pyysin. sain myös keskustelu apua n.7-vuotta myöhemmin terveys keskuksen kautta. tuo on masennusta ja masennus johtuu siitä ettteivöt aivot tuota tarpeeksi mielihyvää tuottavia hormoneja. myös kun itse jouduin niin pahaan auto onnettomuuteen ja luulin kuolevani, opin elämän arvon ja että elämä on todellakin lahja. alkoholi turruttaa kivun hetkeksi, Jeesus parantaa omat lapsensa eheäksi ja ja rakastaa ehjäksi. tämän olen itse kokenut kun lapsuuteeni kuului hyväksikäyttö 0-15 vuoteen jolloin lähdin kotoa, isän alkoholismi,veljen kuolema, koulukiusaaminen ja "ystävien selkään puukotus".Niin kauan kuin on elämää on toivoa ja Jeesus on maksanut ihan jokaisen ihmisen elämästä täyden hinnan, me saamme vain ottaa sen armon kiitollisena vastaan ja kokea itse kuinka Jeesus muuttaa meidän elämämme.

voi hyvän tähden mitä paskaa

 

Mä istun tällä hetkellä todella ahdistuneena kotona, kun en tiedä onko mun äitini hengissä vai tappanut itsensä niin kuin uhkasi. Hän on alkoholisti ja ollut hoidossa useampaan kertaan, tänään soitettiin jo poliisitkin hänen luokseen kun soitti ja sanoi tekevänsä itsarin, lopulta kuskattiin hänet itse päivystykseen, josta hän karkasi. Puhelin on kiinni, en tiedä missä hän on. Poliisille soitettiin uudestaan sieltä päivystyksestä, kun hän katosi.

Tätä tunnetta on aika vaikea sanoin kuvailla. Tiedän, että vaikeasti masentuneena tuntuu siltä, että tekee läheisilleenkin vain palveluksen. Mutta se on ihan täyttä paskaa, sillä päinvastoin voi pilata monen elämän. Niiden lasten ainakin. Ole kiltti äläkä tee sitä vaan hae apua, sulla on vielä edessä kaikkea ihanaa, jota et vaan nyt voi kuvitella masennuksesi takia.

 

mä olen tehnyt samanlaisen suunitelman, ap...yritän vaan jaksaa niin kauan kunnes mun nuorimmainenkin on riittävän vanha huolehtimaan itsestään.
Olisko kuukausi aikaa, kun tuon päätöksen tein ja voi miten helpottunut olo mulla on sen jälkeen ollut, vaikka aikaa suunitelman toteutukseen vielä kuluukin! No, on aikaa hoitaa asiat kuntoon...

 

murrosikäisen kipuilua, kun oma äiti päätyi samaan ratkaisuun. On jo viillellyt itseään ja syyttää äitinsä itsekkäästä valinnasta itseään. Eikös ap tajua, että lapset päätyvät isälleen ja muutaman vuoden päästä sinä olet vain se syntipukki, jota he syyttävät, kun elämä potkii päähän. Ja se joka sanoi, ettei saa tuomita, kyllä vaan saa, se joka tekee ensin lapsia ja sitten jättää nämä maksamaan hintaa äitinsä pahasta olosta on raukkamainen hirviö.

 

ne jotka tuomitsevat itsemurhan tehneet ihmiset, eivät ole itse koskaan tunteneet sitä järkyttävää tuskaa.

Kukaan ei huvikseen lähde itseltään henkeä ottamaan.

 

Ja se joka sanoi, ettei saa tuomita, kyllä vaan saa, se joka tekee ensin lapsia ja sitten jättää nämä maksamaan hintaa äitinsä pahasta olosta on raukkamainen hirviö.

Ei se ihan noinkaan mene. Jos on todella vaikeasti masentunut, todellisuudentaju on tietyssä mielessä hämärtynyt ja ihan oikeasti kuvittelee, että läheisillä on parempi olla jos kuolee pois. Ei silloin ajattele ollenkaan rationaalisesti, jos on niin synkissä syövereissä että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

 

Olisit sitten tehnyt sen itsarin ennen kuin hankit lapsia, nyt sulla ei enää ole oikeutta tehdä sitä.

 

Ei kuolema ole ratkaisu. itsekin luulin rankan lapsuuteni takia etten eläisi 17-vuotiaasta eteenpäin, mutta Jumala antoi avun elämääni kun sitä pyysin. sain myös keskustelu apua n.7-vuotta myöhemmin terveys keskuksen kautta. tuo on masennusta ja masennus johtuu siitä ettteivöt aivot tuota tarpeeksi mielihyvää tuottavia hormoneja. myös kun itse jouduin niin pahaan auto onnettomuuteen ja luulin kuolevani, opin elämän arvon ja että elämä on todellakin lahja. alkoholi turruttaa kivun hetkeksi, Jeesus parantaa omat lapsensa eheäksi ja ja rakastaa ehjäksi. tämän olen itse kokenut kun lapsuuteeni kuului hyväksikäyttö 0-15 vuoteen jolloin lähdin kotoa, isän alkoholismi,veljen kuolema, koulukiusaaminen ja "ystävien selkään puukotus".Niin kauan kuin on elämää on toivoa ja Jeesus on maksanut ihan jokaisen ihmisen elämästä täyden hinnan, me saamme vain ottaa sen armon kiitollisena vastaan ja kokea itse kuinka Jeesus muuttaa meidän elämämme.

voi hyvän tähden mitä paskaa

totuus, ei paskaa

 

Jos olet tosissasi, miksi avautua siitä? Eikö itsekkäästä teosta tekisi vähemmän itsekkään olemalla hiljaa siitä sen sijaan että jakaa asian ihmisille, jotka ovat täysin avuttomia auttamaan tai tekemään mitään hyväksesi?

 

Ap, entäpä jos satut kuitenkin heräämään siellä hangessa? Heräät horkassa ja sinulle kirkastuu kaikki, näet edessäsi lapsesi (siis sielusi silmillä) ja tunnet Suurta Rakkautta ja tiedät että haluat elää hänen vuokseen....mutta....olet jo niin horkassa...että et pääse ylös.....joten kuolet....kuolet siihen hankeen viimeisenä ajatuksenasi että sinusta olisi sittenkin tullut parempi ihminen.

 

Voi mä oon miettinyt tota niin monta kertaa. Oon miettinyt että laitan lapset nukkumaan ja tyhjennän lääkekaapin tai viillän ranteet auki. Mut nyt kun oon yksin en voi tehdä niin. Jos vain saisin lapset johonkin...

Oon vaan niin väsynyt, kuten esimerkiksi tänään, etten vaan enää jaksa. Hyvinä päivinä jaksan uskoa tulevaisuuteen, huonoina haluisin vaan pois. Haluisin vaan nukkua, mutta kun nukkumaan ei pääse. Ainoa syy että vielä tässä oon, on lapset. Ne raukat joutuisi jonnekin lastenkotiin koska niiden paska isä ei niistä pysty huolehtimaan.

Toivon, että tulisi leuto talvi tai että saisit apua ennen sitä. Jaksamisia

 

Siskoni, joka oli erittäin läheinen minulle ja lapsilleni päätyi samaan ratkaisuun vuosi sitten. Tiedän syyt, vaikka koskaan ei kertonutkaan. Molemmilla samanlaiset taustat (tottakai, samassa perheessä kasvaneita olemme) ja se tuska jonka näin omissa lapsissani, jotka ikävöivät tätiään sai minut toisiin ajatuksiin kaikista omista itsemurha-ajatuksistani. Se on kipeää katsottavaa, mikään ei satu niin paljon kuin katsoa lasta joka lohduttomasti itkee menetetyn rakkaan ihmisen perään. Sen lisäksi että olen siskoni perään itkenyt, olen itkenyt myös lasteni pahaa oloa. Jos tietäisit mitä jätät lapsillesi, niin et edes miettisi itsemurhaa. Hae apua itsesi ja lastesi takia, jaksa sen verran, kaikki ei ole vielä todellakaan menetetty.

 

Jos tulet niin humalaan, ettes enää muista, mitä sun piti tehdä. Kannattaa mennä selispäiten sinne hankeen, ettei mene kaikki pieleen.

 

tietääkö kukaan miten asiat hoituu,jos menisin vaikka puhumaan psykologille tms? eihän se vaikuta huoltajuuteeni mitenkään,eihän minua voida pakottaa AA:han ja alkaako esim sossu kyttäämään..? haluaisin vain puhua jollekin.. en saada apua.

Voisitko mennä jutteleen johonkin srk:aan? Siellä saisit apua ja ihan vaan jutella. Sun elämä on oikeesti arvokas, älä tee itsellesi mitään. Se, mitä lapsillesi aiheutat jos tapat itsesi, on jotain, mikä ei koskaan parane

 

no kyllä se sossu alkaa kyttäämään, se on sitä lastensuojelua(vaikka tietyissä tilanteissa se pahentaa lasten tilannetta aiheuttamalla turhaa stressiä vanhemmille).tiedän tunteesi, älä tee sitä silti.

 

Mulla on ollut pitkään suunnitteilla kanssa miten sen tekisi ja missä. Mä oli viivi vuotta vankilassa ja kotiin pääsystä on nyt kuusi kuukautta. Mulla oli vielä kymmenen vuotta sitten asiat hienosti, mikään päihde ei mua vankilaan saattanut vaan jostain ihme syystä hajonneen parisuhteen jälkeen halusin olla ns. pahapoika. Sen jälkeen se sitten alkoi raha, raha ja raha mielessä. Tästä heräsin joskus viime vuoden puolella sellistä 204, sillon tajusin ettei tässä ole mitään järkeä. Mutta oli jo myöhäistä meneti avioliittoni 4vk:a ennen kotiin pääsyä. Se oli ainut asia mikä piti mut järjissäni.. mut anyway. Sen jälkeen kaikki on mennyt alamäkeä, en enää ole sekaantunut rikollisuuteen mutta en saa myöskään mitään muutakaan aikaiseksi. Nyt pikku hiljaa olen luopumassa ajatuksesta että kyllä se tästä.. en enää oikein usko siihen. Minulla tosin ei ole lapsia, eikä minkään päihteen kanssa ongelmaa. Mä rakastan lapsia ylikaiken, ne ovat mielestäni täällä olemisen tarkoitus.