B
brrööö
Vieras
Onkohan tää vielä jotain synnytyksen jälkeistä hormonijuttua??? Meillä on 2 v esikoinen sekä nyt pian 5 viikkoa sitten hätäsektiolla syntynyt vauva. Mulla on jotenkin outo olo, haluaisin olla rauhassa vaan, ärsyynnyn pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja stressaan jostain koko ajan. Hermostun hirveän helposti ja nyt olen just samanlainen kuin teini-iässä, saatan jopa heitellä tavaroita (tosin vain silloin jos lapset eivät ole paikalla). Eräänä päivänä suutuin miehelle näin jälkikäteen ajateltuna mitättömästä asiasta ja hajotin lautasen heittämällä sen lattialle. Tänäään hermostuin siitä kun en saanut olla ollenkaan rauhassa ja kun vihdoin sain, huitaisin lasin alas pöydältä. Hirveän noloa myöntää.
Osaan nauttia kyllä lapsistani ja rakastan heitä, mutta välillä tuntuu siltä että haluaisin vain omaan rauhaan, monesti päivisäin odotan iltaa että saa olla rauhassa tekemättä mitään ja mennä nukkumaan. Raskausaikana olin melkoisen rauhallinen ja hyväntuulinen.
Ei tarvi tulla haukkumaan huonoksi ja laiskaksi äidiksi jne , tiedän että sellainen varmasti olen, tuskin äidin kuuluu tällä lailla hermostua joka asiasta ja toivoa saavansa olla rauhassa lapsilta, mutta uskaltauduin nyt kuitenkin kysymään neuvoa, vaikka hävettääkin.
En vaan tiedä miten saisin jotain iloa enemmän tähän elämään. En jaksa olla sellainen hermo koko ajan mutta tekisi mieli vaan lukittautua johonkin yksin huutamaan ja viskomaan tavaroita. Tunnen olevani paska ja arvoton ihminen, huono äiti joka hermostuu helposti, huono vaimo joka näyttää rumalta joka kohdasta ja joka saa riidan aikaan joka asiasta jne.. Huono ystävä joka ei enää muuta osaa tehdä kuin valittaa.
On mulla hyviäkin hetkiä jolloin olen hyväntuulinen mutta hirveesti tämmöstä ihmeellistä..
Milloin tää helpottaa?
Osaan nauttia kyllä lapsistani ja rakastan heitä, mutta välillä tuntuu siltä että haluaisin vain omaan rauhaan, monesti päivisäin odotan iltaa että saa olla rauhassa tekemättä mitään ja mennä nukkumaan. Raskausaikana olin melkoisen rauhallinen ja hyväntuulinen.
Ei tarvi tulla haukkumaan huonoksi ja laiskaksi äidiksi jne , tiedän että sellainen varmasti olen, tuskin äidin kuuluu tällä lailla hermostua joka asiasta ja toivoa saavansa olla rauhassa lapsilta, mutta uskaltauduin nyt kuitenkin kysymään neuvoa, vaikka hävettääkin.
En vaan tiedä miten saisin jotain iloa enemmän tähän elämään. En jaksa olla sellainen hermo koko ajan mutta tekisi mieli vaan lukittautua johonkin yksin huutamaan ja viskomaan tavaroita. Tunnen olevani paska ja arvoton ihminen, huono äiti joka hermostuu helposti, huono vaimo joka näyttää rumalta joka kohdasta ja joka saa riidan aikaan joka asiasta jne.. Huono ystävä joka ei enää muuta osaa tehdä kuin valittaa.
On mulla hyviäkin hetkiä jolloin olen hyväntuulinen mutta hirveesti tämmöstä ihmeellistä..
Milloin tää helpottaa?