Imetys ei sujunut esikoisen kanssa, toinen tulossa ja pelottaa jo etukäteen

[Valhalla]

Esikoinen sai lisämaitoa jo parin tunnin ikäisenä pullosta, kukaan ei sanonut tarkemmin miksi, olen päätellyt että johtuiko siitä kun joutui verensokeriseurantaan lievän vapinan vuoksi.

Kun päästiin osastolle, hoitajat toi jo valmiiksi lisämaitoa jonka avulla "saisin väsähtänyttä vauvaa piristymään imemään". Olin imetyksen kanssa toi hukassa, luonnollisesti, ja tuntui että heti kun vauva alkoi huutamaan rinnalla tuotiin pulloa. Lisäksi epparin ja pahojen repeämien takia ainoa varteenotettava imetysasento oli makuullaan ja se tuntui tosi huonolta asennolta meille molemmille.

Tuntui että se kierre alkoi siis jo laitoksella, vauva turhautui rinnalla nopeasti ja huutokonserttia jatkui niin kauan ennenkuin otin pullon avuksi. Maito ei meinannut noussa millään, ja kun se lopulta nousi niin rinnat oli niin pinkeät ettei vauva saanut otetta. Imetyksen aluksi piti aina pumpata rintoja että pehmenivät hieman. Tämän jälkeen imetys sujui jotenkuten, mutta vain rintakumien avustuksella. Vauva saattoi olla rinnalla pari-kolme tuntia putkeen, nukkua tunnin ja taas pari tuntia rinnalla. Ja se vauvan rinnalla olo ei ollut mitään rauhallista, vaan hän kirkui, raivosi, takoi nyrkkejään, imi hetken ja alkoi taas raivoamaan jne. Itkin melkein kaiken aikaa, mulla oli sellainen olo (hormonit...) että mun vauva vihaa mua, ja vaikka se nyt kuulostaa huvittavalta, niin se tunne oli oikeasti tosi raskas ja läsnä kaiken aikaa.

Kun neuvolasta tulivat kotikäynnille vauvan paino ei ollut vielä saavuttanut syntymäpainoaan ja terkka suositteli lisämaitoa ja vaikutti todella huolestuneelta ja säikähdin itsekin kun hän antoi sellaisen kuvan että on kyse todella vakavasta asiasta. Minä hölmö sitten paniikissa aloin syöttämään korviketta ja siitä se sitten lähti, lopulta tilanne oli se että 2,5kk iässä vauva söi pelkkää korviketta.

Tästä kaikesta mulle on jäänyt ihan hirveän huono muisto ja paska äiti-olo, tuntuu että kaikki muut on onnistuneet imetyksessä ja kadehdin niitä ketkä pystyy täysimettämään vauvansa sinne 6kk paikkeille jne. On ihan arvoton olo tämän asian takia.

Nyt toinen tulossa ja stressaan jo nyt jos sama homma alkaa, haluaisin niin kovasti onnistua imetyksessä, kokea sen tunteen että vauva olisi tyytyväisenä rinnallani ja itselläni olisi levollinen ja varma olo imetyksen suhteen.

Olisin kaikista vinkeistä ja kokemuksista kiitollinen, varsinkin jos jollain olisi ollut sama tilanne kuin meillä, epäonnistuneen imetyksen suhteen.

 

[lyhyesti]

Mulla oli aivan sama tilanne esikoisen kaa ja nyt toka on 11kk ja imetän edelleen. Täysimetyksellä oli 6kk asti. Neuvolasta en saanut apuja esikoisen kanssa. Tokan kanssa sanoin jo laitoksella napakasti että haluan oppia imettämään ja siellä neuvottiin hyvin. Otin itse paljon selvää asioista ja kaikki meni hyvin. Luota itseesi, juo runsaasti ja syö kaloripitoisesti ainakin ihan alussa. Kyllä se onnistuu!!

 

[Namppis88]

Puhu nyt jo neuvolassa että haluat tukea imetyksen kanssa ja synnärille mennessä sanot samaa, kirjoita äitiyskorttiin siihen toiveet kohtaan imetyksen tukeminen ja monta huutomerkkiä. Lue imetystukilistaa ja maitolaituria, rekisteröidy sinne foorumille. Selvitä onko paikkakunnallasi imetystukihenkilöitä tai -ryhmää. Tsemppiä sulle todella paljon! Muista että olet yrittänyt parhaasi tuolloin ja nyt olet jo valmiiksi viisaampi aiheen suhteen.

 

[Äitiys]

Voi älä sure! Mun esikoisen imetys oli täyttä takkuamista. Mutta vaikka vauva lopetti imemisen jo varhain, maitoa tuli pitkän aikaa. Eli ainakaan maito ei lopu hetkessä, mitä stressasin kovasti.

Surin myös imetyksen mentyä mönkään ja tunsin oloni kelvottomaksi.

Meidän lapsi oli kuitenkin tosi terve 2v asti, oppi kävelemään ja puhumaan varhain. Tämän ansiosta (vaikken voi nousta ottaa kunniaa itselleni) pääsin yli huonosta äiti-olosta.

Toisen kanssa ajattelin, että kävi miten kävi. Toinen lapsi ei koskaan juonut korviketta. Imetys lopetettiin reilun 1v iässä.

En tiedä, lohduttiko tämä, mutta älä murehdi.

 

[säpäle harmaana]

En nyt tiedä, onko tästä apua, mutta minulla ainakin oli toisen kanssa imetys helpompaa kuin esikoisen kanssa. Ehkä toisen kanssa itselläni oli enemmän kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Ja samoja vaikeuksia esimerkiksi imuotteen kanssa ei ollut nuoremman kanssa. Ja jos ei suju, niin eipä siinä sitten auta. Et ole huono äiti, vaikkei yrityksistä huolimatta sujuisikaan.

 

[natusan]

Mulla 6 lasta, ja imetys on mennyt toisen kanssa ihan ok, ja jonkun muun kanssa ihan "persiilleen" Esikoista imetin n. 9 kk:tta, mutta taisipa raukka nähdä nälkää muutamatkin viikot, kun en tajunnut että itkut ehkä olivatkin nälkää eikä vatsan väänteitä. Tokalle annoin jo heti alusta sekä korviketta, että rintaa. Kolmas taas imi jotenkin väärällä imuotteella, ja rinnat oli vereslihalla ja itse itkin aina syöttöhetket... Samaa tahtia mennyt aina, että vauvasta ja imemistyylistä riippuen, joko on onnistunut tai sitten ei. Ensisijaisesti kehotan reippaasti pyytämään apua siinä, että vauvan imuote on oikea! Jos se lähtee jo alun alkaen menemään pieleen, niin sitä on vaikeampi korvata. Jos imuote on oikea, imetyshetki on on hyvä, niin vauvalle kuin äidillekin. Mutta jos imetys ei vain onnistu, niin ei se ole maailmanloppu! Surullista tietysti äitinä, mutta vauva saa sen läheisyyden ja kiintymystunteen sylistä, kun pullottelu on se yhteinen hetki, eikä niin, että vauva on vaikka sängyssä/vaununkopassa/sitterissä ja pullo asetetaan jonkun tuen avulla sopivaan asentoon.(sellaistakin näkee paljon..) . Apua varmasti saa, jos sitä uskaltautuu pyytämään! Tsemppiä, ja Onnea tulevan vauvelin kanssa<3

 

[hallittu kaaos]

Mulla kanssa esikoiselle annettiin laitokselta saakka lisämaitoa enkä kovien tissikipujen takia saanut imetystä käyntiin. Esikoinen oli siis ensimmäisen viikkonsa jälkeen ihan puhtaasti pullovauva ja mulle jäi tosi kökkö maku imetyksestä. Ongelmat johtuivat ilmeisesti vauvan pienestä syntymäpainosta.

Toista odottaessa olin jo välillä sitä mieltä, että en edes yritä, mutta lopulta tsemppasin kuitenkin itseni yrittämään ja katsomaan ihan asian omalla painolla miten se tulee menemään. Päätin, etten stressaa sitä etukäteen ja aloitan puhtaalta pöydältä. Lopulta se onnistuikin huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Täysimetin vain pari viikkoa toki tätäkin, mutta osittain useita kuukausia. Totesin, että ei se nyt ihan minun lemppari juttuni ole, mutta halusin lapsen takia ainakin kiinteiden aloitukseen saakka imettää ja imetinkin. Pääsin siis tavoitteeseeni ja jäi paljon paljon parempi maku tästä sitten.

Minun neuvoni on olla avoimin mielin ja pyrkiä suhtautumaan tähän kertaan kuin se olisi uusi "ensimmäinen kertasi".

 

[nedra]

Minullakaan ei esikoisen kanssa sujunut,melko vaativa vauva ja kokematon äiti ei ollut paras mahdollinen yhdistelmä,mutta kolme seuraavaa imetystä ovat lähteneet kuin itsestään sujumaan ja kestäneet noin vuoden.

 

["vieras."]

Paras neuvoni on että hae imetystukea! Imetykseen on hyvä valmistautua ja edellistä pettymystä on hyvä käydä läpi, mutta siinä seuraavan imetyksen alkuvaiheen hormonihuuruissa ja imetyspettymys taustalla on liian suuri riski että oma arviointikyky sekoaa ja kuullut vinkit ja neuvot katoaa päästä, ja silloin tarvitset jonkun jonka kanssa jutella siitä mikä _sillä hetkellä_ vaivaa mieltä. Mieluiten imetystukiryhmä tai imetystukihenkilö omalta paikkakunnalta, mutta myös netin imetystukifoorumi Maitolaituri ja imetystukipuhelin on hyviä vaihtoehtoja.

Olen itse saanut imetysohjaajakoulutuksen terveydenhoitajaopinnoissa ja olen koulutettu imetystukiäiti, ja siitä huolimatta toisen imetystukiäidin apu on ollut korvaamatonta molemmissa vaikeissa imetyksissäni. Huoli, vastuu, edellisen imetyksen haamut ja hormonit sekoittaa pään tehokkaasti.

Mutta tekstistäsi huomaa että tunnistat jo monta juttua mitkä voisi yrittää tehdä seuraavalla kerralla paremmin, eli lähtökohdat on paremmat! Ja muutenkin toisen imetyksen alku on usein vähän ensimmäistä helpompi. Ensimmäistä imetystäsi saat surra ja toisen suhteen saat olla peloissasi (minä olin kauhuissani!), mutta muista, että teit ja teet parhaasi siinä tilanteessa niillä avuilla joita on saatavilla, ja niin sen kuuluukin mennä. Ihmisiä me ollaan, ei sen kummempaa. Kaikkea hyvää tulevaan!

 

["..."]

Olen imettänyt kaikki lapset rintakumin avulla. Se oli jo laitoksella mukana. Vauva ei vaan saa otetta nännistä ilman sitä. Sen käyttöä kovasti kritisoitiim laitoksella

 

["vieras."]

Joillekin rintakumi on pelastus, mutta se voi olla myös aika iso riski imetykselle, joten ihan ensimmäisenä en sitä suosittelisi ottamaan käyttöön. Rintakumia käyttäessä rinta saa vähemmän stimulaatiota mikä vaikuttaa maidon määrään - runsasmaitoisemmilla tällä ei ole merkitystä mutta niukkamaitoisemmilla se voi ratkaista imetyksen kohtalon. Kumi välissä voi heikentää myös vauvan vaistoja imetystilanteessa. Mutta kuten sanottu, sillekin on toki paikkansa (jos rinnat ovat liian kipeät imettää ilman tai jos tosiaan otetta ei ilman kumia saa). Silloin on tärkeää että se kumi laitetaan oikein eli ei vaan läntätä päälle vaan asetetaan nänni mahdollisimman syvälle "rullaamalla" kumi paikalleen.

 

[Imettäjö]

Kahden ensinmäisen kanssa imetys ei onnistunut. Olisinko imettänyt kuukauden molempia. Nyt 6kk vauva ja tämän kanssa imetys onnistui ja wau, mikä tunne! Kävin raskausaikana kertomassa toiveeni ja niin synnärilä ne toteutettiin. Tsemiä sinulle toivotaan että nyt onnistut!