Miehen sairaus, oma uupuminen

[Loppumaton pätkä]

Mies on sairastanut pitkään, eikä ole tietoa, koska tilanne helpottaa. Meillä kaksi pientä lasta, toinen niistä taapero, ja lastenhoito ja kotityöt ovat nyt kaikki minun harteillani. Parisuhde oli jo ennen sairautta huonolla mallilla, ja nyt tilanne vaan kärjistyy. Riitelemme jatkuvasti ja minä olen koko ajan kroonisesti väsynyt. En ehdi enkä jaksa tehdä kaikkea, mistä syystä kotona on koko ajan kamala sotku (mistä mies valittaa myöskin). En vaan jaksa tätä tilannetta.

Apua olen kyllä saanut lähipiiriltä, välillä siivoamiseen, välillä lastenhoitoon, sekä myös henkistä tukea, kun olen purkanut ystäville. Mutta itseäni masentaa se, että käytännössä ei ole enää mitään parisuhdetta (ei läheisyyttä tms), pelkkää riitaa vaan, ja oma elämäni on nyt pelkkää arkisten asioiden kanssa kaaoksen alla taistelua. Varaa ei ole palkata ketään ulkopuolista apua - jo nyt olemme toimeentulotuella, kun mies on ajat sitten pudonnut huonoimmalle mahdolliselle sairaspäivärahalle. Itselläni on tuloina kotihoidontuki, mutta eipä ole mitään työpaikkaa odottamassakaan.

Miten tällaisessa tilanteessa oikein voi jaksaa? Ahdistaa sekin kun en tiedä, eroammeko sitten miehen parannuttua, ja jos, niin kuinka kauan roikumme tällä lailla eron kynnyksellä. Vai muuttuuko tilanne paremmaksi, ja onko se enää mahdollista. Ja tietysti tämä, että surettaa ja masentaa kun koti on niin epäviihtyisä ainaisen sotkun takia, en edes mitään joulua jaksa kunnolla laittaa.

 

[hhhgfg]

Ettäkö oikein mies valittaa sotkusta, no siivoaisi sitten. Ala vaatimaan mieheltä siivousta, kaupassakäyntiä yms., päivittäin.

 

["mamma"]

Jätä se sika!

 

["vieraana"]

Oletko jutellut asiasta neuvolassa? Olisko teidän mahdollista saada perhetyöntekijää tai apua lapsiperheiden kotipalvelusta? Juuri sellaisiin perheisiinhän se apu on tarkoitettu jossa on jotain sairautta tai kriisiä.

Avun hakemista ei kannata häpeillä, kun teidän ja lasten parhaaksihan se on.

 

["Loviisa"]

No tuossa tilanteessa ei kait muuta voi kuin vielä kerran perusteellisesti keskustella miehen kanssa ja rehellisesti kertoa omista tuntemuksista, ilman mitään räyhäämistä tai toisen loukkaamista. Eikö mies MITENKÄÄN pysty osallistumaan kodinhoitoon tai lasten kanssa olemiseen?? Onko hän siis petipotilaana, vai miksi ei kykene? Pyytäkää apua perheneuvolasta, perhetyöntekijöiltä tms. Olisiko teidän mahdollista saada perhetyöntekijä vaikkapa kerran viikossa katsomaan lasten perään, jolloin sinulla olisi aikaa hengähtää tai tehdä rauhassa kotitöitä?

Mitä taas jouluun tulee, niin eihän se nyt tarkoita mitään suursiivousta tai isompaa touhuamista. Kaupasta pari valmislaatikkoa, muutama kinkunsiivu tai mitä nyt tykkäätte syödä. Kynttilä pöydälle ja vaikka muutama koristeltu havunoksa koristeeksi. Ei maksa paljoa eikä vaadi ylivoimaisia ponnisteluja. Lasten takia, jos ei muuten.