Koiranpentu pilasi elämäni! :(

[koirat-on]

Joo-o, kamalalta ja huvittavalta otsikko kuulostaa, mutta tältä minusta tuntuu päivittäin!!

Mies hankki viikko sitten meille koiranpennun, olin alusta pitäen ajatusta vastaan koska olen koirille allerginen ollut pienestä pitäen. Mies vain ajoi asiaansa läpi, kuukausia puhui koiran hankkimisesta ja kyllästyin koko aiheeseen. Ilmoitin etten aio tulla koiraa hoitamaan ja saa jäädä mies sen kanssa tänne kotiin jos me muut haluamme jonnekin lähteä, minusta se vain rajoittaa elämää ja liikkumista. Tästä huolimatta mies meni ja koiran hankki. Kyseessä on ulkokoira joka nyt tulee tietysti olemaan sisätiloissa pentu-ajan, metsästystarkoitukseen vain hankittu.

Nyt olen viikon väkisin katsellut tuota koiraa ja hermoni ovat räjähtämispisteessä! Allergia-oireita ei tullut onneksi minkäänlaisia, ilmeisesti tuo rotu jostain syystä ei allergisoi juuri minua, koska saan hengenahdistusta ja ihottumaa muista koirista edelleen. En voi sanoa, että vihaisiin tätä koiraa, en. En vain ole siitä tippaakaan kiinnostunut, en osaa tehdä sen kanssa mitään enkä leperrellä tai silitellä yhtään. Yritin pari ensimmäistä päivää "telmiä" sen kanssa ja pussailla ja leperrellä, luulin oikeasti itsekin että tottakai kiinnyn moiseen ihanaan karvapalleroon. Siksi se varsinkin nyt vituttaa kun näin ei käynyt, ja minusta tunttu että koira pilasi elämäni seuraavat 10 vuotta eteenpäin!!! Onko kohtalotovereita, miten pääsen tästä yli ja kuinka kestän pentuajan? Luulisin, että kun koira kasvaa ja on suurimmaksi osaksi häkissään niin elo helpottaa edes osittain.

Kuulostan todella julmalta ihmiseltä, mutta en vain välitä eläimistä koska olen pienestä pitäen joutunut niitä varomaan allergiani takia. Siksi minusta kai on välinpitämätön niitä kohtaan tullutkin, koska on ollut pakko. Lapsena oli aivan kamalaa, kun ensin telmin eläimien kanssa ja sitten alkoi nousta iholle näppyä ja henkeä ahdistamaan. Kai välinpitämättömyydestä on tullut jonkinlainen suojelumekanismi, ettei tarvitse pettyä kun olo menee huonoksi. Rakastin lapsena kuitenkin kaikkia eläimiä, siksi niin pahalta tuntuikin että ne tekee minulle huonon olon ja kuitenkin ovat niin ihania

 

["alkup"]

Niin ja lisättäköön, että kaikenlisäksi mies on kohta lähdössä töihin ja koira jää tietysti kotiin. Ilmoitin etten ole lupautunut sitä hoitamaan, eikä minulta ole sitä hankittaessa kysytty hoidanko sitä. Että pitää ottaa aivoon! Mies tuumi että lapsemme voi kuulema hoitaa, neuvoo sille ulkoilutuksen ja ruokinnan. Olen varmaan täysi juntti, mutta en voi sille mitään että en halua osallistua tuon eläimen hoitoon millään tavalla kun en ole sitä tänne tahtonutkaan

 

[mn]

siis jos mun mies menis ja ostais koiran jolle saatan olla allerginen niin mä muuttaisin lapsien kera pois.

 

["alkup"]

No niimpä! Mutta selitys oli koko ajan, että ei se tule olemaan sisäkoira vaan ulkokoira jota käytetään metsästyksessä. Minusta tuntuu, ettei kohta ole muuta vaihtoehtoa kun lähteä ja jättää ukko koiran kanssa. Kaksi lasta lähtis sitten mukaan, nuorinkin vasta syntyi ja minua vituttaa skein, että miehen huomio on vain koirassa ja vauvaa ei voi lattialla esim pitää ollenkaan kun koira menee heti nuuskimaan ja järsimään, ei tajua mitään kun on vasta pentu.

 

["just"]

No huh huh, jättäsin tollasen miehen joka vastoin mun tahtoa ottais koiran, tai jonkun muun lemmikin. Pitäis YHDESSÄ päättää noinkin isoista asioista.

 

["vieras"]

eli todennäköisesti mies on koiraa ruikuttanut ja sä olet sitten viimein siihen myöntynyt sillä asenteella että "tulkoon mutta mä en hoida". Oma vikasi myös että olet siihen myöntynyt. Kun koira hankitaan niin se sitoo jokaista perheenjäsentä ja jokainen on siitä vastuussa, myös sinä.

 

[narikka83]

mikä rotu? pennut on ihania... jos mies tois nyt koiranpenikan kotia varmaan halaisin miehen hengiltä :heart: pentu sais osakseen erittäin paljon hellyyttäjä haleja tällähetkellä vain 3 koiraa, keväällä tulee onneksi lisää.

 

[ttt30]

Hei! Minulla on yksi työkaveri(mies) joka on ollut koiralle allerginen eikä sen vuoksi niistä yhtään pidä. Ymmärrän häntä ja ymmärrän sen vuoksi sinuakin.

Mutta kun teillä on koira, niin sinun täytyy vaan sopeutua ajatukseen ja oppia sietämään sitä. Se on viaton luontokappale, eikä sinun tarvitse olla siitä mustasukkainen. Olet varmaan ollut mustasukkainen siitä huomiosta, minkä miehesi antaa koiranpennulle. (se on sinun mielestäsi pois vauvalta, lapsilta sinulta?) Ei se välttämättä niin ole. Oletko jutellut tästä asiasta mihesi kanssa? jos olet viisas nainen, niin juttelet, puhut pois pahan olosi...

Minä olen koiraihminen. Meillä on kotona koiranpentu, joka ei ole vielä oppinut sisäsiistiksi. Se on aika raskasta välillä hoitaa... mutta se on ihana lemmikki, josta lapsetkin tykkäävät kovasti. Meillä on toinenkin koira, rodultaan bretoni. Se on miehen metsästyskoira, seisova kanakoira. Se on myös tosi suloinen luppakorva ja mies on sen tosi hyvin kouluttanut. On ihanaa kun koiraa voi pitää vapaana ja se tottelee. Toivon että tuosta pennustakin saadaan kasvatettua sellainen.

Toivon että opit ajan kanssa pitämään koirasta. Se todennäköisesti pitää sinusta. Se pitää kaikista perheenjäsenistään, jotka kohtelevat sitä hyvin. Sinä kuulut sen laumaan. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

 

[ev]

miehesi teki minusta erittäin väärin hommatessaan koiran tuohon tilanteeseen. olet allerginen ja muutenkin toivonut ettei koiraa tule.

mun mies ei koiria halunnut, mutta loppujen lopuksi heltyi ja nykyään mies sanoo ettei osaisi kuvitella etteikö meillä koiria olisi ja suunnittelee jo aikaa kun jäädään kaksin että millaisen koiran silloin otamme. (tahtoo cavalierin, mies on pehmo ja tahtoo sylissä/kainalossa viihtyvän koiran)

MUTTA, mä en todellakaan olisi ottanut yhtäkään koiraa ilman miehen siunausta. koira on NIIIIIIIN iso vastuu että sitä ei oteta ellei kaikki perheessä sitä hyväksy ja ota vastuuta siitä.

 

[liukkaat saappaa]

Jossain määrin pystyn mieltämään tunteesi.
Itse olen koiraihminen ja eläinrakas kaikinpuolin. Perheessä on koiria, kaikki käyttökoiria ja miehen haluamia rotukoiria. Itse olen toivonut omaa seurakoiraa, jota en saa, kun "pikkupuudelit" ei kelpaa miehelle.
Ruokintavastuu on jäänyt minulle ja toisinaan joudun ulkoiluttamaan hänen koiriaan. Ulkoilulenkit on raskaita, kun olen pienikokoinen ja mies ei ole koiriaan kouluttanut mm. kiskovat ja räyhäävät toisinaan vieraille koirille.
Uhkaan jättää joskus koirat hoitamatta, mutta viattomiahan ne on ja hellyn sitten niiden katseiden alla....

 

["näin meillä"]

Pennuille harvoin kukaan on allerginen ja niille voi siedättyä Meille tuli kissa kuopuksen tahtomisesta. No räkää on paljon mutta lääkkeineni pärjään. On se vain niin ihana ja lapselle rakas. Kissansa saa viedä mukanaan kun muutaman vuoden päästä muuttaa omilleen. Ei kuitenkaan tiedä ankinko oman tilalle, olen jotenkin niin rakastunut tuohonkin.

 

[hmph]

Jossain määrin pystyn mieltämään tunteesi.
Itse olen koiraihminen ja eläinrakas kaikinpuolin. Perheessä on koiria, kaikki käyttökoiria ja miehen haluamia rotukoiria. Itse olen toivonut omaa seurakoiraa, jota en saa, kun "pikkupuudelit" ei kelpaa miehelle.
Ruokintavastuu on jäänyt minulle ja toisinaan joudun ulkoiluttamaan hänen koiriaan. Ulkoilulenkit on raskaita, kun olen pienikokoinen ja mies ei ole koiriaan kouluttanut mm. kiskovat ja räyhäävät toisinaan vieraille koirille.
Uhkaan jättää joskus koirat hoitamatta, mutta viattomiahan ne on ja hellyn sitten niiden katseiden alla....

Mikä estää sua opettamasta koirat tavoille?

 

[ev]

Jossain määrin pystyn mieltämään tunteesi.
Itse olen koiraihminen ja eläinrakas kaikinpuolin. Perheessä on koiria, kaikki käyttökoiria ja miehen haluamia rotukoiria. Itse olen toivonut omaa seurakoiraa, jota en saa, kun "pikkupuudelit" ei kelpaa miehelle.
Ruokintavastuu on jäänyt minulle ja toisinaan joudun ulkoiluttamaan hänen koiriaan. Ulkoilulenkit on raskaita, kun olen pienikokoinen ja mies ei ole koiriaan kouluttanut mm. kiskovat ja räyhäävät toisinaan vieraille koirille.
Uhkaan jättää joskus koirat hoitamatta, mutta viattomiahan ne on ja hellyn sitten niiden katseiden alla....

kuulostaa sille ettet ole ollut tiukkana miehellesi asiassa. ja jos tosiaan tilanne on tuo että joudut jokatapauksessa koiria lenkittää, voithan itsekin kouluttaa niitä..


meillä tilanne toisinpäin. koirat ei tottele miestäni koska mies ei ole niitä kouluttanut. mieheni koulutus on sellaista "noh noh, ei haukuta" ja sitten pitää remmiä vaan tiukalla. minun kanssa lenkillä ollessaan koiramme ei juuri räyhää. joidenkin koirien kohdalla räyhäävät ja luoja tietää miksi, mutta useimmiten ovat nätisti ihan sillä että toisia koiria kohdatessamme alan puhumaan "hellällä" äänellä koirille käskyjä. "ohi" taikka "eteenpäin, hyvä hyvä, hienosti, nätisti" sanomisillani ei niinkään ole väliä vaan sillä äänensävyllä jolla puhun.

 

[g]

Meillä minä raijaan koiria kotiin. En tosin ole edes kysynyt sopiiko. Niitä on nyt huomattavan monta. Ja koska mieheni arvostaa minua niin esim. Ruokkiminen ja koppienkaan nikkarointi ei ole ongelma.

En minäkään natkuta, eikä tarvitse kysyä lupaa kun joku auton raato ilmestyy projektiksi. Ompelen mielelläni penkinpäälliset ja metsästän osia. Vaikka ei pätkääkään kiinnosta moottorivehkeet.

Minä olen astmaatikko ja eläin allerginen ja HEP niin on myös mieheni.

Silti koirat asuvat sisällä, itse syön joskus allergia lääkkeitä kun on pentuja. Mieheni ok. Silti emme pysty kyläilemään esim.sakemanni tai tavis kissa perheissä.

 

[Lost in Translation]

Sulla on ollu se vasta viikon. Seitsen- tai kahdeksanviikkoset koiranpennut osaa olla järjettömän söpöjä, mutta myös hankalia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulet kyllä kiintymään siihen ajan mittaan, halusit tai et. Siihen asti sun pitää kuitenkin pitää siitä huolta - on sen sitten hankkinut mies tai sinä. Se ei ole sen koiran vika, että se on hankittu ilman sun tahtoa. Minkä rotunen se koira on? En nimittäin ole ihan sitä mieltä että se sitten on "aina häkissä". Kyllä esim. tälläsillä pakkasilla pitää se metsästyskoirakin hakea sisälle...

 

[Tepadj]

jos mies tois nyt koiranpenikan kotia varmaan halaisin miehen hengiltä :heart:

Peesi, koirasta jo muutaman vuoden unelmoinu.

 

[narikka83]

Sulla on ollu se vasta viikon. Seitsen- tai kahdeksanviikkoset koiranpennut osaa olla järjettömän söpöjä, mutta myös hankalia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulet kyllä kiintymään siihen ajan mittaan, halusit tai et. Siihen asti sun pitää kuitenkin pitää siitä huolta - on sen sitten hankkinut mies tai sinä. Se ei ole sen koiran vika, että se on hankittu ilman sun tahtoa. Minkä rotunen se koira on? En nimittäin ole ihan sitä mieltä että se sitten on "aina häkissä". Kyllä esim. tälläsillä pakkasilla pitää se metsästyskoirakin hakea sisälle...

jos menisin hakheen nuo 3 jämptiä -30 pakkasella sisälle, pyytäs net alta 10min takasi ulos ku sisällä tullee kuuma. kennelrakennus jossa on lämmitys joten tarkenevet. tai makaavat häkissä lumeen "verhoutuneina" suomenajoikoira yms ymmärrän että haethaan sisälle nuo paksuturkkiset tahtoo ulos vain aika äkkiä.

 

[Joxu]

Mä oon lähes tulkoon allerginen kaikille karvasille eläimille, jyrsijöistä alkaen. Astma on myös ja pahana, allergia kohtaukset vaikuttaa todella rajusti astmaan ja siitä seuraaki heti lääkäri reissu. Silti tykkään eläimistä aivan älyttömästi. Ja koira tulee meijän talouteen jossakin vaiheessa, kuhan saa sen omakotitalon. En halua koiraa kerrostaloon ottaa, inhoon itekki näissä luukuissa asua, niin miettien koiran kannalta ton :|

 

[en voi käsittää]

Pennulla ei ole vielä hilsettä joten siksi et saa siitä vielä oireita mutta todennäköisesi myöhemmin kyllä :/ toisaalta .. itse olet suostunut että koira on teille tullut joten ei varaa valittaa mutta se ei sido sinua mihinkään koska olet sanonut jo otettaessa että et ole koirasta vastuussa. Toisaalta lapsien vastuullekkaan ei koiria voi sälyttää koska he eivät ymmärrä kuinka iso vastuu on jokapäiväisessä koirien ulkoiluttamisissa!!

Se mua on aina mietityttäny näissä ulkokoirissa että miltähän se mahtaa koirasta tuntua kun pentuna on oman laumansa (ihmisten) kanssa sisällä kotona ja sitte yhtäkkiä joutuukin yksin ulkokoiraksi? Eikös ulkokoiria pitäisi olla aina useampi? Voi koiran elämää olla ulkomajoituksessa ihan yksin ja ainoa kontakti on pissalenkit? En ymmärrä en! Toiset koirat ne on kotona ihmisten kanssa ja saavat seuraa ... ulkokoirat usein räksyttävät yksinäisyyttään raukat :/

 

[VanamoBr]

Aloittajalle: Ei sun tarvitse sen pennun kanssa telmiä tai leikkiä, tai edes tulla ihmeemmin toimeen jos sua ei kiinnosta, kunhan annat sen olla lapsi. Se ettet ole kiinnostunut on ok. Kunhan muistat että se on syytön tilanteeseen. Se ei tarvitse sinulta mitään, jos saa ruokaa ja hellyyttä mieheltäsi, sekä niitä pissatuksia. Jos teillä on piha niin pennun voit päästää sinne hillumaan ja pissalle.
Se miten väärin miehesi on tilanteessa toiminut on mielestäni itsestään selvää, ei sitä auta edes puida tässä.

Ulkokoirien pidosta on varmasti ne perus mielipiteet:
-ei voi pitää aina ulkona koska: koira eristyy laumasta, sille tulee kylmä, se jää yksin
-voi pitää ulkona koska: se viihtyy siellä, koska meidän koiramme hinkuu ulos heti kun sen ottaa sisään, koska se on käyttökoira, ei mikään puudeli, koska se on otettu pihakoiraksi, ei sisähurtaksi.

Mutta kaikki koirat eivät voi olla ulkona ympärivuorokauden, sairaat koirat tulee usein ottaa sisään, ellei ole erittäin hyvät tilat ulkona, jossa on mahdollisuus vahtia koiran vointia ja koiralla on lämmin koko ajan, vanhetessaan koira ei välttämättä enää pärjää ulkona niin hyvin. Tähän löytyy aina poikkeuksena se kaverin naapurin malamuuttiuros, joka oli ulkona vielä kun se oli 17 vee ja oli siellä siihen asti kun kuoli. Joo, jotkut koirat voivat olla ulkona aina. Suomalaiset metsästyskoirat pääasiassa eivät ole sellaisia rotuja. Turkki vahvistuu kun koira on ulkona paljon, mutta esim. ajokoira ei pärjää. Käyttökoirista pitää pitää melkein vielä parempaa huolta kuin puudeleista että ne pystyvät hyviin suorituksiin metsässä ja radoilla. Tähän varmasti joku taas sanoo että ne pärjää pienemmälläkin hoidolla. Joo, niin pärjää mutta paremmin jos hoidetaan kunnolla. Lihakset vaativat huoltoa samoin kuin mieli. Koira on arvokas ja uskollinen ystävä ja varsinkin jos sen avulla hankitaan ruokaa tai pidetään hyötyeläimiä laumassa. Oli sitten ulkokoira tai sisäkoira niin koiralla tulee olla se yksi joka huolehtii, antaa turvaa, ruokaa ja komennusta. Koko perheen ei tarvitse olla mukana, mutta se olis tietysti se ideaalitilanne.

 

[ohje]

Myrkytät sen koiran ukoltasi salaa, näin on ongelma hoidettu.