miehen omituinen ehdotus

Haluaisin hieman mielipiteitä ja tietää onko jollain samantyylisiä kokemuksia...

Eli, olemme uusperhe, ja keskustelimme nykyisen avopuolisoni kanssa naimisiinmenosta, yleensä siitä että millaiset häät pidettäisiin, ja puheemme kääntyi päiväkirjoihin. Kerroin miehelleni että olen säästänyt ala- aste ja yläasteaikaiset päiväkirjani...Niin avopuolisoni pamautti,että jos en hävitä näitä päiväkirjoja, niin minun on turha kuvitella pääseväni naimisiin. Hän ei menisi kanssani naimisiin, jos säästäisin jotain päiväkirjoja, jossa on muista miehistä juttuja. WHAAAT????
Pahoitin mieleni asiasta...Sanoin miehelleni, että emmepä taida sitten naimisiin mennä, koska en pidä että hän uhkailee minua tuollaisella asialla. Avopuolisoni mielestä se oli vain ehdotus,ei uhkaus.

Noh, nyt haluaisin mielipiteitä siitä, olenko liian pikkumainen, vai oliko mieheni käytös röyhkeää. Hän ei voi pyyhkiä vanhaa elämääni pois...varsinkaan kun kyse on ala- ja ylä aste ajoista!

 

Miehesi ei ehkä ole ajatellut asiaa ihan loppuun saakka. Lue hänelle päiväkirjastasi jokin lapsena kirjoittamasi suloinen juttu, joka ei poikiin/miehiin liity millään lailla. Kerro, että ne ovat jutut jotka haluat säilyttää jotta voit vielä vanhoilla päivilläsi muistella lapsuuden hetkiä ja ajatuksia.

 

Kukaan ei kenenkään puolesta mitään päättää voi, mutta itselläni vilkkuisivat varoitusvalot täysillä em. ehdotuksen kuultuani. Jokaisella meillä on oma elämämme ennen yhteistä elämää - ja: myös sen yhteisen elämän aikana.

 

Niin.. sanoin hänelle, että ei minun elämäni ole ollut pelkkiä poika- juttuja. Ylä asteella murkkuiän tuomia tunteenpurkauksia oli mukavampi kirjoittaa paperille, kun raivota ne maailmalle...Mutta hän perusteli asian niin, ettei halua lapsemme löytävän meistä mitään muuta kuin toisiimme liittyviä asioita, kun meistä aika jättää..

 

mieheni mielestä meillä ei ole enää omaa elämää, kun olemme yhteen alkaneet. minustakin tälläistä elämää on vaikea elää, että kaikki pitäisi jakaa...hän kun jakaa minun kanssani ihan kaiken...

Meille syntyy syksyllä vauva, ja olen nyt vähän hukassa. Suhteemme alussa hän oli kovin mustasukkainen ja omistushaluinen. Käytiin tilannetta sitten läpi, kun mittani tuli täyteen, ja hän muuttui täysin...Antoi minun olla sellainen kun halusin!Nyt minua mietityttää, että onko se mustis tulossa takaisin...

 

Sinun täytyy saada hänet ymmärtämään, että se mitä olit ennen ei häviä sen mukana mitä tuleman pitää etkä ole valmis niin tarkkaan vaalituista muistoista luopumaan. Veikkaan, että miehesi nyt kokeilee sinua mutta ei jaksa vaatia tuollaista jos teet selväksi ettet aio suostua pyyntöön.

 

Mun narsisti-ex pakotti polttaan kalenterit, joihin olin kirjotellu teinivuosina päiväkirjamaisesti. Sillon otti päähän, mut en mä niitä o enää kaivannu, se tärkein kappale säästy (oli eri paikassa ku muut).

Törkee tollanen vaatimus on... Jos oli vaan ehdotus, niin sittenhän siinä ei o mitään ihmeempiä. Musta kuiten vaikutti vaatimukselta, jos kerta niitten hävittäminen on ehto häille. Ehkä jonku tosi viattoman pikkutyttönä kirjotetun merkinnän lukeminen ois hyvä juttu, jos ei muuten niitten tunnearvoa ymmärrä. (Vai ymmärtääkö miehet koskaan päiväkirjojen päälle?)

 

Miehen mielestä ehdotus, mutta otin tuon kyllä uhkauksena. Noilla sanoilla hän asian esitti.

 

Kertoisitko tästä narsisti-exästä... Millaista elämänne oli, ja millaiset välit teillä on nykyään? Onko yhteisiä lapsia?

 

mieheni mielestä meillä ei ole enää omaa elämää, kun olemme yhteen alkaneet. minustakin tälläistä elämää on vaikea elää, että kaikki pitäisi jakaa...hän kun jakaa minun kanssani ihan kaiken...

Meille syntyy syksyllä vauva, ja olen nyt vähän hukassa. Suhteemme alussa hän oli kovin mustasukkainen ja omistushaluinen. Käytiin tilannetta sitten läpi, kun mittani tuli täyteen, ja hän muuttui täysin...Antoi minun olla sellainen kun halusin!Nyt minua mietityttää, että onko se mustis tulossa takaisin...

Olen todella pahoillani puolestasi.
Minusta tilanne kuullostaa kaikin puolin uhkaavalta ja erittäin paljon siltä että mies ei ole mustasukkaisuudestaan päässyt yli ollenkaan.
Oletko miettinyt missä vaiheessa puhuitte mustasukkaisuudesta ja missä vaiheessa miehen käytös muuttui?
Pelkään nimittäin että muutos olisi osunut lähelle vauvasuunnitelmianne tai jopa sen jälkeen kun raskautesi selvisi?
Raskaus ja lapsi on nimittäin mustasukkaiselle miehelle oiva "turvapoiju" eli tavallaan tapa kahlita toinen osapuoli.
Olen elänyt puoli vuotta erittäin (sairaalloisen) mustasukkaisen miehen kanssa ja se oli riittävän pitkä aika vakuuttamaan minut siitä että moista en halua kokea enää ikinä enkä sitä pahimmalle vihamiehellenikään toivoisi!
Mies oli mustasukkainen historiani tapahtumista (entiset poikaystävät ja jopa ystävät mukaan lukien), ei sallinut minulla olevan miespuolisia ystäviä tai yhteydenpitoa heihin, kuvitteli minun katselevan muita miehiä kun kävelin (jopa hänen seurassaan) kadulla, ravintoloissa (ruoka-sellaisissa, ei kuppiloissa), joka tilanteessa. Mökötti ja sai kilarit esim. siitä että olin menossa lääkärille, joka sattui olemaan mies...
Tämä mies olisi halunnut lapsia kanssani, pikapikaa piti muuttaa yhteen ja sitten lapsi olisi ollut hänen puolestaan tervetullut. Ymmärsin sitten jossain vaiheessa että lapsi oli juuri kahlitsemiskeino joka liittäisi minut mieheen samalla kun lapsenhoito olisi pitänyt minut kotona "miehen valvovan silmän alla" jne.
Kun ilmoitin miehelle halustani erota niin hän sai kamalat raivarit, kävi melkein päälle, muuttui uhkaavaksi ja alkoi mesota myös entisistä poikaystävistäni ja yritti saada minut vertaamaan häntä heihin, että kuka on ollut paras ja huonoin jne.
Ihan psyko-toimintoa, tämän takia olen nyt sinusta ja vauvastasi huolissani.
Jaksamista sinulle! Ja muista että ainoa tapa saada selville miehen oikeat aikeet ja ajatukset, on vastustaa ja asettaa rajat hänen vaatimuksilleen ja uhkauksille ja tarkastella miten hän siihen reagoi. Normaalin ja terveen ihmisen kanssa pystyy keskustelemaan, sairas mustasukkainen menee tolaltaan, saattaa alkaa vähätellä itseään, syyttelemään ja uhittelemaan.

Miehesi vaatimus/"ehdotus" ei ole kohtuullinen eikä normaali joten pidä pintasi. Päiväkirjasi ovat osa elämääsi ja yksityisyyttäsi ja niihin ei miehellä ole mitään asiaa. Onko sinulla vanhaa kuva-albumia, pyytäisikö hän sinut tuhoamaan senkin? Miten voi vaatia toista ihmistä pyyhkimään pois taustansa, historiansa...? Menneethän on muokannut sinut sellaiseksi ihmiseksi kuin olet, sellaiseksi johon miehesi on ihastunut.
Terve aikuinen ymmärtää että toisella osapuolella on ollut elämä myös ennen hänen astumista kuvioihin.

 

Mieheni on pyytänyt minua hävittämään kuva-albumeita, tai hän ei pidä siitä, että kuva- albumeissani (teiniajoilta) on muita miehiä. Eivät he ole edes olleet minun poikaystäviä, vaan ihan sen aikaisia kavereita...

Nyt kun mietin, niin oikeastaan mustasukkaisuuden loppuminen ajoittui oikeastaan juuri niille vauvanteko- puheille...
En ole yhtään varma, että pystyisin erota tästä miehestä, koska rakastan häntä, ja nyt kun meille on tosiaan tulossa vauva...
Olemme uusperhe, minulla on kaksi lasta entisestä suhteesta...voi apua...

Silloin kun aloimme olla yhdessä, kaikki oli ihanaa,eikä mustasukkaisuudesta tietoakaan. Pikkuhiljaa mustasukkaisuus alkoi tulla työkavereista, sitten tuli minun tyttökavereista, ja sitten entisestä miehestäni, kenen kanssa minulla on kaksi lasta...

Mutta mustasukkaisuus loppui, kun uhkasin jättää hänet. Hän sanoi että pystyy muuttumaan. Ja pystyi...nyt vain on tullut taas näitä, että "ootko hävittäny valokuva- albumit, ja se päiväkirja- juttu ym...muita ei ole tullut.

Aluksi se oli ihan kivaa, että joku oli mustasukkainen, kun minulla ei ole ennen ollut mustasukkaista miestä. Mutta sitten kun tuntui, että kaikki kiellettiin, ja kaikki oli huonosti, niin alkoi jo ahistaa...

Miehen kanssa ei pysty puhumaan, tulee vastasyytöksiä ilmaan,eikä mitään voida selvittää sen takia. Ja minullakin on nykyisin pinna niin kireällä, että saan itseki ihan kamalat hepulit...

 

Miehen kanssa ei pysty puhumaan, tulee vastasyytöksiä ilmaan,eikä mitään voida selvittää sen takia. Ja minullakin on nykyisin pinna niin kireällä, että saan itseki ihan kamalat hepulit...

Tuo oli asia mikä sai minut heräämään lopullisesti huomaamaan oman suhteeni tuhoisaa vaikutusta. En ollut enää sama iloinen ja pirteä henkilö, vaan alistettu ja pinna kireällä. Puolustuskannalla koko ajan ja jopa uhmakkaana.
Huomasin vältteleväni asioita joista mies saattoi saada kilareita, mutta huomasin samalla että se oli täysin mahdotonta - hän keksi kilareita ihan omassa päässään kokonaan olemattomista asioista.
Huomasin että en halua olla harmaa ja pieni alistettu miehen armoilla ja kun tämän oivalsin niin huomasin miten hurjan paljon olin niin lyhyessä ajassa muuttunut.
Minäkin rakastin miestä, tai pikemminkin sitä mitä hän OLISI VOINUT OLLA, ilman mustasukkaisuutta. Kun sitten sain aikaiseksi erota, niin oli kuin olisin päässyt häkistä ulos. Huomasin pystyväni olemaan taas iloinen, hymyilemään ja olemaan ystävällinen muille ihmisille, ilman että päässä pyörä ajatus miehestä joka syyllisti jokaisesta ystävällisestä sanasta, hymystä tai katseesta.
Oli ihan oikeesti tunne että olin vapautunut vankilasta!
Koskaan en ole kokenut niin suurta helpotusta ja vapautuneisuuden tunnetta.

Voimia sulle, olet vähän monimutkaisemmassa tilanteessa sen takia että vauva on tulossa teille, mutta muista että pärjäät paremmin itseksesi lastesi kanssa, kuin sinun persoonaa ja olemusta tuhoavan miehen kanssa.
Lapsesi ansaitsee onnellisen ja tasapainoisen, jaksavan äidin.
:hug:

 

Järkkyä! Ei voi olla järjellisen rajoissa, että mies on mustasukkainen kouluaikaisista ihastuksistasi!

Minusta olisi todella surkeaa, jos mies vaatisi hävittämään vanhat muistoni. :'( Eihän miehen niitä edes tarvitse lukea.

Jos minulle annettaisiin nuo vaihtoehdot, niin jättäisin menemättä naimisiin.

 

ihan niinkun minä olisin voinut kuulla tuon. Mun mies on kans tollanen töksäyttelijä, eikä edes aina tajua sitä. Eilen sanoi esim, että hänen mielestä on epänormaalia, jos esim.facebookissa tai puhelimessa on enemmän miespuolisia henkilöitä kuin naisia. Eli toisin sanoen naisella ei sais olla muita numeroita kuin naispuolisten ystävien ja sitten oman miehen numero. Tänään just äsken laskin facebookin kaverit ja mies joutu pyytää anteeksi. Mutta nuo puhelinnumerot pitää vielä tarkistaa.. Mutta naurettavia nuo miehet osaa olla. Juuri tuo päiväkirja juttu, mun miehen piti aikanaan saada lukea mun päiväkirjaa, tulee sillon tällön kirjotelötua vieläkin. Se on jokaisen oma juttu, eikä sitä voi vaatia hävittää. Ne on muistoja..

Minä jättäsin kans menemättä naimisiin, jos vaihtoehdot on nuo..