Miehen naispuoleiset kaverit

Et sitten ole katsonut kirjakauppojen kalenterihyllykköä, onhan siellä ollut ikiajat jo seinäkalentereja, johon voi merkitä kunkin perheenjäsenen menoja, että voi koordinoida. Kyllä ajankäytön suunnittelu on monen hengen perheessä ihan vaan kohteliaisuutta ja nimenomaan sillä voi varmistaa, että ehditään olla tarpeeksi myös yhdessä ja apuna toisen menoissa, jos tarvetta on. Monen hengen perheessä kyllä tosiaan jo kyydit vaativat tuollaisen, eikä sillä taatusti ole mitään tekoa perheiden rikkinäisyyden kanssa. Kyllä perheiden rikkinäisyys johtuu ihan muusta kuin huolella suunnitelluista ja aikataulutetuista harrasteista ja ihmissuhteiden hoidosta. Rikkinäiset perheet ovat henkisesti rikkinäisiä, ei niissä perheissä taideta juurikaan harrastaa.. Eikä hoitaa ehjiä ihmissuhteita, kuten perhe ja ystävyyssuhteet.

Oman ketjunsa aihe on varmaan se (lienee joskus tehtykin), milloin lapsilla on harrasteita liikaa, ja ovatko ne mieluisia vai vanhempien toiveiden delegointeja, mutta tähän ketjuun se ei kuulu.

Joillekin on tässä nyt hirttänyt omituisesti kiinni tuo kaljoilla istuminen. Kyllä ystävien kanssa tavataan ihan muissakin merkeissä, eiväthän kaikki ihmiset käy kaljoilla juuri koskaan elämässään. Itse käyn joskus harvoin sitäkin, joko mies- tai naispuoleisten ystävien kanssa tai sekaporukassa, mutta useammin tulee käytyä vaikkapa nyt elokuvissa, teatterissa, kulttuuritapahtumissa, pyöräilemässä, marjastamassa, tai sitten lähinnä kahvilla. Riippuu siitä, näkeekö samalla vai eri paikkakunnilla asuvia ystäviä, kun verkostoa on aika lailla ympäri maata. Mikä nyt ketäkin kiinnostaa, ja niinhän se on niiden ystävienkin kanssa: yhden kanssa käy kiinalaisessa syömässä, toisen kanssa vaihtaa ajatuksia netissä tai puhelimessa, jonkun kanssa reissuaa. Joku liittyy harrastuksiin, jolloin tarinoitua tulee sen puitteissa, jonkun kanssa on lähinnä yya:ta milloin lapsenvahdinnan, milloin minkäkin rempan tai kuskaamisen tms. tiimoilta, eli kuulumiset vaihdetaan ovella eri suuntiin mennessä tai vastaavaa.

Mutta täytynee nyt taas korostaa ja painottaa, että eihän tästä asiasta kannata rakentaa draamaa silloin, kun kumpikaan ei niitä ystäviä tarvitse tai halua, eli jos ei liitossa tuota tilannetta ole, asia ok. Ei siitä nyt sitten ainakaan tarvitse kiihtyä. Ei liioin liitossa, jossa ystävät, samaa tai eri sukupuolta ovat normaali asia ilman mitään mörköjä molemmille. Ongelmahan on vain silloin, jos saman katon alle on päätynyt tai päätymässä kaksi hyvin erilailla ajattelevaa, eri systeemiin kasvanutta. Mutta miten lie, toimiiko se sitten muutenkaan, kun tuskin tuo sitten on ollenkaan ainut asiakaan.

 

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

Oletko ihan vakavissasi? Oletko ihan täysjärkinen?

Täytyy ihan ääneen nauraa, mutta varmasti tämä on jossain mattivanhaslaisessa tuppukylässä ihan aiheellinen huoli.

 

Mitä sen äiskän pitäisi sitten tehdä, istua kotona leikkimässä barbeilla sen pikku-Maijan kanssa?
Haloo.

 

Enkä tarkoita tässä mitään sotia edeltäneitä maatalosyhteiskunnan aikoja, vaan ihan 60-, 70- ja 80-luvun aikaa, jolloin ei vielä ollut pakko juosta joka humputuksen perässä eikä istua pakollisilla kaljoilla pakollisten "omien" ystävien kanssa.

Jos kaksilapsisessa perheessä on jokaisella perheenjäsenellä yksi oma harrastus yhtenä iltana viikossa, niin jo siinä on aika lailla koordinoitavaa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset sen verran pieniä, etteivät itse osaa kulkea harrastuksiinsa.

Olen itse ollut lapsi 70- ja 80-luvuilla ja kyllä meillä ainakin oli molempien lasten koululukujärjestykset, harrastusajat, vanhempien menot, merkkipäivät jne merkittynä suureen kalenteriin joka oli jääkaapin ovessa. Molemmat vanhempani olivat työelämässä ja heillä oli vielä haasteena työmatkat ulkomaille, joita oli kohtuullisen paljon. Ihan hyvä minusta silti tuli ja perhe ei ole rikkonainen.

Ehkä se on sitten jonkun mielestä humputtelua jos perheet tekevät muutakin kuin hapantuvat klo 17 jälkeen arkisin kotona.

 

Totuushan on se, että jos ystävänainen on kaunis, niin mies ihan varmasti on ihastunut tai tulee ihastumaan tähän. Sen sijaan jos ystävänainen on ihan tavis tai jopa rumanpuoleinen, ystävyys miehen ja naisen välillä on mahdollista.

 

Ihastumisia elämässä tulee ja menee. Ei hetken tuntemuksella silti mennä pilaamaan ystävyyttä. Eihän kaikkeen muuhunkaan käydä kiinni, mihin elämässä hetkeksi ihastutaan, vai hyppiikö joku tiskin yli kaupan kassan kimppuun? Edelleen on kyse siitä, miten ihminen itse toimintansa päättää. Ihastuneellakin on aivot, ja useimmat täysi-ikäiset (henkisestikin) nyt tietävät, että tuollaiset tunteet ovat aika lyhytkestoisia. Sitten, jos alkaa tosiaan oikeasti jäädä kiinni asiaan ja tunteeseen, eli ihastuminen menee syvempien tunteiden puolelle, onkin jo mietittävä, jatkaako tapaamisia, koska sittenhän se ei enää ole ystävyyttä. Käy joillakin joskus niinkin. Ja monessa ystävyyssuhteessa on varmaan puolella tai toisella tuollaisia tuntemuksia alussa, kun ihmissuhde vasta hakee muotoaan, mutta ne jäävät sinne alkuun. Jos ei kerran kipinä ole molemminpuolinen alussa, tuskinpa myöhemminkään, ja jos se taas on alusta asti koko ajan toisella, ei se ystävyydeksi edes muotoudu.

Mutta melkoisina automaattikoneina taas miehiä pidät, "totuuden" ilmoittaja... Huh huh. On niidenkin toiminta sentään vähän monimutkaisempaa, puhuttiin putkiaivoista sitten mitä tahansa.

 

ja jos se taas on alusta asti koko ajan toisella muuta kuin ystävyyttä eli ihastumista, ei se ystävyydeksi edes muotoudu. Ei sellaista sitten jaksaisi se ihastuja itsekään.

 

*****Tadaa: nyt on myönnetty Ellit palstan tämän ketjun tietyille kirjoittajille palkinto hämmästyttävästä alkeellisuudesta, junttiudesta, mustasukkaisuuden ja muun ääliömäisyyden hyväksynnästä, totaalisesta rajoittuneisuudesta sekä jämähtämisestä ameebojen tasolle ******

Onneksi olkoon kaikille!

Muistakaahan nyt sitten varoa, etteivät eri sukupuolia edustavat ihmiset nyt vain joudu vaikkapa samaan hissiin, siellähän alkaisi heti mieletön parittelun lätinä. Ja jos jollakulla seurustelu/aviosuhteessa elävällä ihmisellä nyt vielä sattuisi olemaan vastakkaista sukupuolta edustava ystävä (tai homo/lesbo/biseksuaali ystävä), niin musiatttehan kertoa kumppaneillenne pettävänne heitä. Ja muistakaahan turvaseksi kun käytte vaikkapa kahvilla. Ai niin, varokaa myös, etteivät lapsenne näe teitä näiden vääränlaisten ystävienne kanssa.

 

Viisas ystävä pitää suunsa kiinni, vaikka hormoonit hiukan hyrräisivätkin. Eivätkä ne kaikkien kohdalla hyrrääkään. Minä ainakin osaan erottaa toisistaan ylä -ja alapään ajatukset ja "ajatukset". Myös tunteiden hillintä ja hallinta onnistuu.

Voisin sanoa, että mahdollisnen seksisuhde vaatisi myös ystävyyttä, mutta ystävyyssuhde ei vaadi seksiä.

 

Hei alkuperäinen kirjoittaja! Miten miehesi kohtelee sinua, pitääkö hyvänä ja arvostaa? Käyttekö te usein leffassa, teettekö muita asioita paljon yhdessä? Miten paljon mies viettää aikaansa (näiden) kavereidensa kanssa?

Jos teidän suhteessanne kaikki muu on hyvin, miestä ei kannata lähteä tuomitsemaan. Sehän ei nimittäin ole sinulta pois jos mies välillä käy kavereidensakin kanssa jossain. Suhteenne taitaa olla aika tuore, ja ei ihme jos mustasukkaisuuttakin välillä esiintyy. Se kuitenkin hälvenee ajan myötä kun luottamus lisääntyy ja ehkä silläkin kun opit tuntemaan vähän paremmin näitä miehen kavereita. Sinähän olet uusi porukassa ja hekin tässä samalla tutustuvat sinuun. Kaikistahan ei tietenkään ole pakko pitää, mutta ei se silti näistä kavereista epäilyttäviä tee.

 

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

Oletko ihan vakavissasi? Oletko ihan täysjärkinen?

Täytyy ihan ääneen nauraa, mutta varmasti tämä on jossain mattivanhaslaisessa tuppukylässä ihan aiheellinen huoli.

Ei naurata jos on omakoht. kokemusta.

Minä (aviossa) kävin muutaman kerran naapurin miehen kanssa lenkillä ja uimassa tai jätskillä ja kahvilla, ja heti puolikaupunkia "tiesi" että meillä on suhde sillä välin kun mieheni on työmatkalla. Asun 85 000 hengen kaupungissa että niin pieni tuppukylä!

Lapseni olivat joskus mukana ja sain kuulla: puhuttiin että pohjustan heille uutta isäpuolta. Jösses.

Ei oikein mieheni pitänyt tästä, joten piti lopettaa viaton asia muiden ihmisten takia.

En suosittele.

 

Mitä sen äiskän pitäisi sitten tehdä, istua kotona leikkimässä barbeilla sen pikku-Maijan kanssa?
Haloo.

Olisiko sen lisäksi vaikka naapurin Tiinan kanssa käydä noissa uimahalleissa? Eikä naapurin Tuomon!

 

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

Oletko ihan vakavissasi? Oletko ihan täysjärkinen?

Täytyy ihan ääneen nauraa, mutta varmasti tämä on jossain mattivanhaslaisessa tuppukylässä ihan aiheellinen huoli.

Ei naurata jos on omakoht. kokemusta.

Minä (aviossa) kävin muutaman kerran naapurin miehen kanssa lenkillä ja uimassa tai jätskillä ja kahvilla, ja heti puolikaupunkia "tiesi" että meillä on suhde sillä välin kun mieheni on työmatkalla. Asun 85 000 hengen kaupungissa että niin pieni tuppukylä!

Lapseni olivat joskus mukana ja sain kuulla: puhuttiin että pohjustan heille uutta isäpuolta. Jösses.

Ei oikein mieheni pitänyt tästä, joten piti lopettaa viaton asia muiden ihmisten takia.

En suosittele.

Eiköhän tuo ole pelkästään niiden muiden ihmisten ongelma eikä teidän. Oma häpeänsä mitä puhuvat. Jotkut tietysti ovat hirveän riippuvaisia muiden mielipiteistä...

 

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

Oletko ihan vakavissasi? Oletko ihan täysjärkinen?

Täytyy ihan ääneen nauraa, mutta varmasti tämä on jossain mattivanhaslaisessa tuppukylässä ihan aiheellinen huoli.

Ei naurata jos on omakoht. kokemusta.

Minä (aviossa) kävin muutaman kerran naapurin miehen kanssa lenkillä ja uimassa tai jätskillä ja kahvilla, ja heti puolikaupunkia "tiesi" että meillä on suhde sillä välin kun mieheni on työmatkalla. Asun 85 000 hengen kaupungissa että niin pieni tuppukylä!

Lapseni olivat joskus mukana ja sain kuulla: puhuttiin että pohjustan heille uutta isäpuolta. Jösses.

Ei oikein mieheni pitänyt tästä, joten piti lopettaa viaton asia muiden ihmisten takia.

En suosittele.

Eiköhän tuo ole pelkästään niiden muiden ihmisten ongelma eikä teidän. Oma häpeänsä mitä puhuvat. Jotkut tietysti ovat hirveän riippuvaisia muiden mielipiteistä...

No niin kai, muttei kyllä ole kiva saada suotta minkään h***n mainetta. Niitä puhutaan sitten koko suvulle ja työpaikalla, ei ole hyvä asia.

 

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

Oletko ihan vakavissasi? Oletko ihan täysjärkinen?

Täytyy ihan ääneen nauraa, mutta varmasti tämä on jossain mattivanhaslaisessa tuppukylässä ihan aiheellinen huoli.

Ei naurata jos on omakoht. kokemusta.

Minä (aviossa) kävin muutaman kerran naapurin miehen kanssa lenkillä ja uimassa tai jätskillä ja kahvilla, ja heti puolikaupunkia "tiesi" että meillä on suhde sillä välin kun mieheni on työmatkalla. Asun 85 000 hengen kaupungissa että niin pieni tuppukylä!

Lapseni olivat joskus mukana ja sain kuulla: puhuttiin että pohjustan heille uutta isäpuolta. Jösses.

Ei oikein mieheni pitänyt tästä, joten piti lopettaa viaton asia muiden ihmisten takia.

En suosittele.

Eiköhän tuo ole pelkästään niiden muiden ihmisten ongelma eikä teidän. Oma häpeänsä mitä puhuvat. Jotkut tietysti ovat hirveän riippuvaisia muiden mielipiteistä...

Kyllä tuollaisessa täytyy ottaa huomioon muutakin kuin oma napa ja sen naapurin Pertsan viihdytys. Esimerkiksi oma mies ja lapset.

 

Minä olen ex-mieheni parhaita ystäviä ja soittelemme/tapailemme edelleenkin. Jos váimo ei tätä kestä, niin se on voi voi. Ei se ystävyys tarvi loppua suhteen katkeamiseen.

 

Hei alkuperäinen kirjoittaja! Miten miehesi kohtelee sinua, pitääkö hyvänä ja arvostaa? Käyttekö te usein leffassa, teettekö muita asioita paljon yhdessä? Miten paljon mies viettää aikaansa (näiden) kavereidensa kanssa?

Jos teidän suhteessanne kaikki muu on hyvin, miestä ei kannata lähteä tuomitsemaan. Sehän ei nimittäin ole sinulta pois jos mies välillä käy kavereidensakin kanssa jossain. Suhteenne taitaa olla aika tuore, ja ei ihme jos mustasukkaisuuttakin välillä esiintyy. Se kuitenkin hälvenee ajan myötä kun luottamus lisääntyy ja ehkä silläkin kun opit tuntemaan vähän paremmin näitä miehen kavereita. Sinähän olet uusi porukassa ja hekin tässä samalla tutustuvat sinuun. Kaikistahan ei tietenkään ole pakko pitää, mutta ei se silti näistä kavereista epäilyttäviä tee.

Kiitos oikein paljon lukuisista kommenteista, vaikka jotkut niistä ovat lähteneet aika paljon eri suuntaan alkuperäisestä ongelmasta.

Mies kohtelee minua muuten hyvin eikä tapaa näitä ystäviä usein, mutta jotenkin tästä "ilkeästä" kaverista on tullut mulle punainen vaate. Minusta on alusta asti tuntunut, kun näin tämän ystävän ensi kertaa, että hän on ihastunut mieheeni (joka kyllä onkin aika ihastuttavan näköinen), mutta tämä ystävä ei ehkä vaan ole uskaltanut tätä koskaan kertoa.

Ongelma on juuri siinä, että tämä tyttö ei ole minua kohtaan kovin ystävällinen. Lähdin tapaamaan häntä avoimin mielin, poikaystäväni itse halusi esitellä minut hänelle. Mutta heti kun yritin puhua tälle ystävälle, hän oli poissaoleva eikä vastannut. Hän katsoo poikaystävääni jotenkin liian ihailevasti ja ujosti, ja kommentoi joskus terävästi kun pidetään poikaystävän kanssa kädestä paljon kiinni (hänen oma poikaystävä ei ole ollut mukana ja hän sanoi että raahaa hänet joskus mukaan jotta voisi itsekin pitää kädesta toista). Poikaystäväni on minua kohtaan kyllä huomioiva kun ollaan kolmistaan, mutta viime kerralla kun he menivät elokuviin (nämä kaksi tyttöä ja hän), se tuntui hyvin pahalta, ja hän meni silti vaikka tiesi miltä se minusta tuntuu. Tämän käynnin jälkeen hän tosin sanoi että meidänkin pitää mennä kohta elokuviin kahdestaan, mutta.. niin. Se ei tuntunut enää niin hirveän arvokkaalta.

Olisin halunnut olla alusta asti tämän naisen kanssa myös ystävällinen, koska mieheni kaverit ovat minulle tärkeitä, haluan tulla hyvin toimeen heidän kanssa. Mutta tuo välttelevä asenne puhuessani hänelle ja tuo kommentti "on ollut paljon pidempään kuvioissa kuin minä" saivat minut varautuneeksi. En pystynyt enää olemaan vapaasti hänen seurassa, aivan kuin minun olisi pitänyt koko ajan "taistella" ja tuoda esille puheissa että olen nyt tämän miehen kanssa. Olen tavannut hänet vain kaksi kertaa, ja jotenkin tuntuu että se riitti.

Tietyt ilmeet ja eleet, kuten riemukas ilme kun poikaystäväni osti hänelle kirjan kirjakaupassa, kun oli jäänyt ennen jostakin velkaa. Kun olimme kolmistaan, hän oli aina niin riemukas kun sai enemmän huomiota kuin minä. Hän yleensä ottaa itse yhteyttä ja ehdottaa tapaamista, ja poikaystäväni suostuu. Tätä ei ole edes tapahtunut kovin usein, alussa meni ehkä kuukausi ettei ollut mitään mutta aina kk-parin välein. Mies puolustaa häntä, eikä ymmärrä miksi olen suuttunut tai loukkaantunut, koska hänen mielestään tuo nainen on ollut aina minulle ystävällinen. Onko tämä jokin juttu minkä vain naiset tajuaa, ja mille miehet on sokeita?

Tulen hyvin toimeen sen toisen naispuolisen kaverin kanssa, joka on ollut mieheni suhteen paljon neutraalimpi, ottaa minuakin huomioon eri tavoilla. Hän oli coolimpi, rennompi, enemmän sellainen kuin kaverin kuuluu olla. Hänen kanssa on vain helpompi olla eikä tarvitse koko ajan puolustella, että olen nyt tämän miehen kanssa.

Ajattelen, että jos on oikeasti kaveri tai ystävä, silloin toivoo myös sen ystävän onnea. Mutta käyttäymällä epämääräisesti ystävän tyttöystävää kohtaan, sehän aiheuttaa vain pahaa mieltä ja riitoja. Olemme kerran jo melkein eronneet tämän asian takia. Kai sitä pitäisi vain luottaa toiseen, mutta minusta pitäisi jotenkin nostaa kissa pöydälle ja kysyä tältä naiselta suoraan, oletko ihastunut mieheeni. Mielessäni olen tehnyt sen heti silloin ensitapaamisella. Mutta se taas ei ole kovin sopivaa, vai mitä. Eikä se oikeastaan ole minun tehtävä, vaan heidän on selvitettavää se keskenään. Tämä kuitenkin hiertää, seurustella miehen kanssa jonka naispuolinen ystävä käyttäytyy kuin olisi ihastunut mieheeni.

 

"Ajattelen, että jos on oikeasti kaveri tai ystävä, silloin toivoo myös sen ystävän onnea. Mutta käyttäymällä epämääräisesti ystävän tyttöystävää kohtaan, sehän aiheuttaa vain pahaa mieltä ja riitoja."

Joo, ilman muuta, tästä olen kyllä ihan samaa mieltä.

Outoa on, jos ystävän tarvitsee jotenkin hyökätä, ellet itse ole kerran ollut panemassa miehen ystävyyssuhteita poikki alkaessanne seurustella. Paljon mahdollista, että hänellä sitten liittyy tunnepintaakin peliin. No, ellei se kerran ole molemminpuolista, hän huomaa sen kyllä ajan saatossa ja joko puhuu itsensä järkiinsä tai ei sitten enää jatka ystävyyttä. Mutta puhu asiasta ja tuntemuksistasi neutraalisti miehelle niin, ettet aja tätä periaatteelliseen vastahankaan. Kyllä hän silloin laittanee selvät rajat ja sävelet ystävälleen, mikäli tämä ei meinaa pysyä oikealla tontilla.

Eipä ainakaan itsellä tulisi kyllä mieleen nakella ystävien seurustelukumppaneille, päinvastoin sitä on aina iloinen, kun kaveri löytää itselleen jonkun hyvän tyypin kainaloon. Minusta se on ystävyydenkin kannalta aina nimenomaan helpompi tilanne, koska juuri se selkeyttää tonttien rajoja, eivätkä kaikki huolet kaadu sitten minun niskaani (laiska taas ) ja toimiihan se juuri rautalankana niille ulkopuolisillekin yhteennaittajille. Helpompi edellyttäen, ettei se seurustelukaveri ota käsittääkseen asiaa väärin, vaan osaa erottaa asiat toisistaan.

 

Minä olen ex-mieheni parhaita ystäviä ja soittelemme/tapailemme edelleenkin. Jos váimo ei tätä kestä, niin se on voi voi. Ei se ystävyys tarvi loppua suhteen katkeamiseen.

Upea asenne. Kunpa minullakin olisi asiat noin hyvin.

 

En tiedä miten puhua asiasta niin neutraalisti, ettei siitä syntyisi riitaa. Yleensä en halua pilata hyvää päivää puhuessa tästä asiasta, ja alamme puhumaan siitä yleensä kun jotain "viestiä" on taas ilmestynyt jonnekin tai hän kertoo minulle että nyt on taas menossa tapaamaan heitä/häntä. Ja silloin ei tietenkään voida enää puhua neutraalisti kun on tunteet pinnassa. Kai sitä pitäisi vain uhrata joku hyvä päivä siihen, että istutaan alas ja puhutaan tästä aiheesta.. mutta silloinkin saattaa tulla riitaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä että mies tajuaisi mikä on ongelma eikä alkaisi syyttää minua aivan muista asioista (kuten että määräilen kuka saa olla hänen ystävä ja kuka ei.. mikä on niin kaukana siitä mitä oikeasti haluan tehdä)...

 

Mites kirje? Joskus siitä saa paremman, jäsennellymmän ja kypsemmän kokonaisuuden, jota voi kirjoittaa selvemmässäkin mielialassa, ja toinen taas vähitellen lukea ja pohtia silloin, kun ei ole kärtypäivä päällä. Kirje keskustelun pohjaksi, miettimisaikaa ennen käsittelyä. Ei jäähyväiskirje, vaan asioiden mielestäkokoilukirje.

 

Minä olen ex-mieheni parhaita ystäviä ja soittelemme/tapailemme edelleenkin. Jos váimo ei tätä kestä, niin se on voi voi. Ei se ystävyys tarvi loppua suhteen katkeamiseen.

Taitaa olla asiat aika pahasti vielä kesken ihanaisella naisella...

Onneksi oma mies (kertaalleen eronnut, ei lapsia) ei roiku eksässään enää!

 

Mites kirje? Joskus siitä saa paremman, jäsennellymmän ja kypsemmän kokonaisuuden, jota voi kirjoittaa selvemmässäkin mielialassa, ja toinen taas vähitellen lukea ja pohtia silloin, kun ei ole kärtypäivä päällä. Kirje keskustelun pohjaksi, miettimisaikaa ennen käsittelyä. Ei jäähyväiskirje, vaan asioiden mielestäkokoilukirje.

Itse lähetin ap:n tilanteessa kirjeen. Se tehosi, loppui ämmän yhteydenotot todella totaalisesti. Suosittelen.

 

Totuushan on se, että jos ystävänainen on kaunis, niin mies ihan varmasti on ihastunut tai tulee ihastumaan tähän. Sen sijaan jos ystävänainen on ihan tavis tai jopa rumanpuoleinen, ystävyys miehen ja naisen välillä on mahdollista.

Kylläpä on mustavalkoinen mielipide. Sitten kaunottarillakin on toivoa joskus elämänsä ehtoopuolella
ystävystyä miesten kanssa. Elleissä on tullut lueskeltua vuosien varrella monenlaista, mutta
tämä kommentti on ihan omanlaisensa.

 

No jos vaimo rupee teuroon ja yrittää katkasta miehen ja sen kavereiden välejä, niin johan on. Onko ainoa nainen kenen kanssa saisi kaveerata, niin oma vaimo? Huono itsetunto näillä ihmisillä, ei voi muuta sanoa.