Ntt
Et sitten ole katsonut kirjakauppojen kalenterihyllykköä, onhan siellä ollut ikiajat jo seinäkalentereja, johon voi merkitä kunkin perheenjäsenen menoja, että voi koordinoida. Kyllä ajankäytön suunnittelu on monen hengen perheessä ihan vaan kohteliaisuutta ja nimenomaan sillä voi varmistaa, että ehditään olla tarpeeksi myös yhdessä ja apuna toisen menoissa, jos tarvetta on. Monen hengen perheessä kyllä tosiaan jo kyydit vaativat tuollaisen, eikä sillä taatusti ole mitään tekoa perheiden rikkinäisyyden kanssa. Kyllä perheiden rikkinäisyys johtuu ihan muusta kuin huolella suunnitelluista ja aikataulutetuista harrasteista ja ihmissuhteiden hoidosta. Rikkinäiset perheet ovat henkisesti rikkinäisiä, ei niissä perheissä taideta juurikaan harrastaa.. Eikä hoitaa ehjiä ihmissuhteita, kuten perhe ja ystävyyssuhteet.
Oman ketjunsa aihe on varmaan se (lienee joskus tehtykin), milloin lapsilla on harrasteita liikaa, ja ovatko ne mieluisia vai vanhempien toiveiden delegointeja, mutta tähän ketjuun se ei kuulu.
Joillekin on tässä nyt hirttänyt omituisesti kiinni tuo kaljoilla istuminen. Kyllä ystävien kanssa tavataan ihan muissakin merkeissä, eiväthän kaikki ihmiset käy kaljoilla juuri koskaan elämässään. Itse käyn joskus harvoin sitäkin, joko mies- tai naispuoleisten ystävien kanssa tai sekaporukassa, mutta useammin tulee käytyä vaikkapa nyt elokuvissa, teatterissa, kulttuuritapahtumissa, pyöräilemässä, marjastamassa, tai sitten lähinnä kahvilla. Riippuu siitä, näkeekö samalla vai eri paikkakunnilla asuvia ystäviä, kun verkostoa on aika lailla ympäri maata. Mikä nyt ketäkin kiinnostaa, ja niinhän se on niiden ystävienkin kanssa: yhden kanssa käy kiinalaisessa syömässä, toisen kanssa vaihtaa ajatuksia netissä tai puhelimessa, jonkun kanssa reissuaa. Joku liittyy harrastuksiin, jolloin tarinoitua tulee sen puitteissa, jonkun kanssa on lähinnä yya:ta milloin lapsenvahdinnan, milloin minkäkin rempan tai kuskaamisen tms. tiimoilta, eli kuulumiset vaihdetaan ovella eri suuntiin mennessä tai vastaavaa.
Mutta täytynee nyt taas korostaa ja painottaa, että eihän tästä asiasta kannata rakentaa draamaa silloin, kun kumpikaan ei niitä ystäviä tarvitse tai halua, eli jos ei liitossa tuota tilannetta ole, asia ok. Ei siitä nyt sitten ainakaan tarvitse kiihtyä. Ei liioin liitossa, jossa ystävät, samaa tai eri sukupuolta ovat normaali asia ilman mitään mörköjä molemmille. Ongelmahan on vain silloin, jos saman katon alle on päätynyt tai päätymässä kaksi hyvin erilailla ajattelevaa, eri systeemiin kasvanutta. Mutta miten lie, toimiiko se sitten muutenkaan, kun tuskin tuo sitten on ollenkaan ainut asiakaan.
Oman ketjunsa aihe on varmaan se (lienee joskus tehtykin), milloin lapsilla on harrasteita liikaa, ja ovatko ne mieluisia vai vanhempien toiveiden delegointeja, mutta tähän ketjuun se ei kuulu.
Joillekin on tässä nyt hirttänyt omituisesti kiinni tuo kaljoilla istuminen. Kyllä ystävien kanssa tavataan ihan muissakin merkeissä, eiväthän kaikki ihmiset käy kaljoilla juuri koskaan elämässään. Itse käyn joskus harvoin sitäkin, joko mies- tai naispuoleisten ystävien kanssa tai sekaporukassa, mutta useammin tulee käytyä vaikkapa nyt elokuvissa, teatterissa, kulttuuritapahtumissa, pyöräilemässä, marjastamassa, tai sitten lähinnä kahvilla. Riippuu siitä, näkeekö samalla vai eri paikkakunnilla asuvia ystäviä, kun verkostoa on aika lailla ympäri maata. Mikä nyt ketäkin kiinnostaa, ja niinhän se on niiden ystävienkin kanssa: yhden kanssa käy kiinalaisessa syömässä, toisen kanssa vaihtaa ajatuksia netissä tai puhelimessa, jonkun kanssa reissuaa. Joku liittyy harrastuksiin, jolloin tarinoitua tulee sen puitteissa, jonkun kanssa on lähinnä yya:ta milloin lapsenvahdinnan, milloin minkäkin rempan tai kuskaamisen tms. tiimoilta, eli kuulumiset vaihdetaan ovella eri suuntiin mennessä tai vastaavaa.
Mutta täytynee nyt taas korostaa ja painottaa, että eihän tästä asiasta kannata rakentaa draamaa silloin, kun kumpikaan ei niitä ystäviä tarvitse tai halua, eli jos ei liitossa tuota tilannetta ole, asia ok. Ei siitä nyt sitten ainakaan tarvitse kiihtyä. Ei liioin liitossa, jossa ystävät, samaa tai eri sukupuolta ovat normaali asia ilman mitään mörköjä molemmille. Ongelmahan on vain silloin, jos saman katon alle on päätynyt tai päätymässä kaksi hyvin erilailla ajattelevaa, eri systeemiin kasvanutta. Mutta miten lie, toimiiko se sitten muutenkaan, kun tuskin tuo sitten on ollenkaan ainut asiakaan.