Miehen juominen

Onkohan ero ainoa ratkaisu,kun miestä tuntuu dokailu kiinnostavan enemmän kuin perhe-elämä? On taas melkein joka viikonloppu menossa..tai sitten juo muka salaa kotona,kuvittelee kai etten huomaa...

Samaa oli jo raskausaikana, ehjä vielä pahempana..jätti aikamoiset traumat koko raskausaika, kun aina sai ukkoa odotella kotiin ja arvailla missä kunnossa sieltä tullaan.Ultraankin menin yksin kun tuleva isukki veti hirsiä krapuloissaan. Nyt siis melkolailla sama juttu, itse ei kyllä myönnä että ongelmaa olisi.Kuulemma turhasta räpätän ja yritän vangita kotiin (?!).Mihinkään en kyllä ole kieltänyt menemästä,on saanut käydä harrastuksissaan jne. Mutta noi juopottelureissut ei todellakaan oo kivoja..varsinkaan,kun niihin lähdetään just silloin kun mieli tekee,vaikka olis jo sovittu muuta menoa.Eli mistään lupauksista ei koskaan myöskään pidetä kiinni...Ihan ok,jos haluaa vaikka kerran kuussa käydä,kunhan ilmoittaa paria päivää aikaisemmin. Itsekin kävisin mielelläni joskus,mutta jotenkin nyt toisen osapuolen jatkuvan juopottelun takia on kiinnostuskin laantunut. Mies väittää kyllä,että tottakai saat mennä,hän on lapsen kanssa..mutta..kuitenkin sit vinoilee jos olisin lähdössä ja mustasukkaileekin.Ja kesällä,kun viimeksi ulkona kävin tyttöjen kanssa, niin heti seuraavana iltana piti miehen lähteä,ihankuin kostaakseen...

Muksu on 1 v 4 kk, eli kohta jo pääsee sitten selittelemään, miksi ei isi tulekaan kotiin kun piti, tai miksi isi haisee oudolta ja puhuu oudosti jne!Ja ne isin kännit kun ei ole ihan mitään pikkuhiprakoita,vaan ihan kokovartalopuudutusmeininkiä,että aina saa pelätä löytääkö äijä edes kotiinsa.Monesti on tullut naama ruvella kun on kaatuillut...

Mitkään terapiat sun muut ei kuulemma tule kysymykseen,koska ongelmaa ei ole muussa kuin siinä että minä nipotan ja olen hysteerinen ja "kokoajan pitäs olla vaan kotona"(mikä ei kyllä pidä paikkaansa,mielelläni teen niitä normaaleja asioita mitä nyt yleensä perheelliset tekee!)

Tulihan sekavaa tilitystä...kommentoikaa,kertokaa mitä itse tekisitte... :'(

 

Harmi, mutta kuulostaa siltä että miehelläsi on paha alkoholiongelma. Sinuna laittaisin kovaa kovaa vasten. Joko elämän tyyli muuttuu, mihin tietenkin tarvitaan sinunkin tukeasi, tai sitten lähdet lapsen kanssa. Pärjäät varmasti lapsesi kanssa kaksin paremmin, kuin että sinulla on juopunut aikuinen äijäkin huollettavana.
Vaikea juttu, voimia sulle!

 

sano tosiaan et jos ei tyyli muutu, niin lähdet lapsen kanssa pois.
ei varmaan usko mut sit meet vaikka ystävän tai vanhempies luo. olet siellä jonkun päivän,et koska mies huomaa että olet tosissas. jaksamista sulle! se ei aina ole helppoo. :heart:

 

Pahalta kuulostaa ja tutulta...noin se alkoi minunkin isäni alkoholistin ura silloin joskus...pidähän huoli ettei pääse käsiksi kaikkiin rahoihin.viinanhimo voi saada kunnon miehenkin yllättäviin tekoihin!

 

Jätä tuo mies lapsesi takia.Parempirakentaa lapselle rauhallinen koti ilman isää kylläkin..

 

sano miehellesi että se saa valita ihan itse joko viina tai sinä ja lapsi jos valitsee mielummin viinan niin heitä se pellolle! sulla on paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä milloin ja missä kunnossa toinen tulee kotiin, ja mikä parasta kukaan ei sen jälkeen kuorsaa kotonasi krapuloissaan!

 

Muista kuitenkin että miehen täytyy itse tehdä päätöksensä juomisen lopettamisesta, hänen täytyy se viime kädessä itse havaita ja tehdä päätös. Jos tukemalla tuet vaan miestäsi ja koko ajan huolehdit siitä ettei hän juo, niin hajotat vain itseäsi eikä päätös ole miehen puolelta koskaan lopullinen. Saattaa helposti johtaa myös siihen että koska mies ei näe mitään ongelmaa niin alkaa syyttämään sinua perättömistä ja lopulta johtaa vihastumiseen ja väkivaltaan.

Mutta ehdottomasti; tee miehellesi selväksi kantasi asiaan ja laita vaikka valitsemaan. Ehkä hän havahtuisi?

 

Moi! Mä katoin puolitoista vuotta samanlaista meininkiä kunnes päätin lähteä. Meillä tasan samanikäinen lapsi. Ollaan nyt kuukauden asuttu eri osoitteissa ja päätöksestäni olen iloinen. Minä ja lapsi ollaan ansaittu parempaa, että jos normaali ja tasapainoinen perhe-elämä ei kelpaa niin ei muuta kuin BYE BYE! Tsemppiä sulle ja muista laittaa ittes ja lapses sen juopon edelle!

 

Tuli mieleen yks runo....

"Mä olen niin pieni ja avuton,
mutta toimeen munkin tultava on.
Et sinä ehdi hoitamaan,
sun on lennettävä kapakkaan.
Kun kapakan ovi sulkeutuu,
niin kotiin rähjäämään eikös juu?
On mulla pelko seuranain,
sen sinä isä hoidat ain.
Vaan kaikki tässä suttaantuu,
kun äiti sen hoitaa kukas muu?
On mulla elämä edessäin,
ett onni mullakin joskus ois.
Sen voisit järjestää jos et jois."

 

Ihan kuin olisin entisestä suhteestaani lukenut. Ja itseasiassa tänään luin artikkelin jossa puhuttiin "narsistisesta psykopaatista", ja ne tarinat oli kuin meiltä. Eli miehessäni ei ollut koskaan mitään vikaa, minä olin ongelmainen. Maksoin laskut, hoidin kodin, perheen, ruuat, kaikki velvollisuudet. Hän kävi töissä, mutta hänen tienaamansa raha oli hänen. Jne...! Ja siihen vielä alkoholin käyttö...todellakin "hänellä oli oikeus rentoutua". Lasta ei hoitanut koskaan. Minä en voinut mennä ulos (ennen lastakaan), ilman että parin tunnin kuluttua alkoi soittelu missä olet? Ja töistä tullessa kuulusteltiin, kenen kanssa juttelit, mitä se sanoi, mitä sinä sanoit... Aina tulin töistä liian aikaisin tai liian myöhään. Jne. Mutta... katselin sitä aikani, kunnes totesin, ettei ole terve ympäristö lapselle kasvaa ja lähdin. Voisin kertoa paljon, paljon lisää esimerkkejä, mutta jos haluat keskustella asiasa, laita privaviesti.

 

Kiitos teille kommentoineille...tuo runo varsinkin oli liikuttava!Paljon on taas meidän perheessä keskustelua käyty,AA:han lähtö on nyt tapetilla...

Se lähteminenhän ei kuitenkaan niin helppoa ole,vaikka järki niin sanookin..ja se vaikeus kun on enemmänkin henkisellä puolella.

Olen jo päättänyt,etten tätä loputtomiin katso,ehkä annan kuitenkin vielä sen yhden mahdollisuuden.Mutta vaikka juominen loppuisi/vähenisi,seuraava ongelma on sitten luottamuksen uudelleenrakentaminen...

 

Tässä sulle toisenlainenkin näkökulma. Minunkin mieheni on alko-
holisti,ollaan oltu yhessä 6,5v ja meillä on kaks lasta 5v ja 8kk.
Minä rakastan miestäni ja hän minua ja lapsiaan ja lapset isäänsä,
mutta tuo alkoholin käyttö rassaa minua. Mieheni ei ole väkivaltainen
eikä hän juo kotona,häipyy aina muualle,toisinaan juo pari päivää,
toisinaan pari viikkoa. Minäkin kävin ultrat yksin,synnytin jälkim-
mäisen yksin ja turhaan odotin miestäni sairaalaan meitä katsomaan,
viinanhimo oli silloin päällä. Olen myös monet kerrat miettinyt eroa,
mutta ei se ole niin yksinkertainen asia,rikkoa pieniltä lapsilta perhe.
Nyt on taas menossa parempi vaihde,mieheni käy hoidoissa ja
pullonkorkki on pysynyt kiinni jo reilun kuukauden. Mutta mitä huomi-
nen tuo tullessaan,sen luoja yksin tietää. Hän on kuitenkin rakas
mieheni ja lastemme isä,mutta sairastunut alkoholismiin...
Ehkä minunkin pitäis "edellisten ohjeiden" mukaan jättää tämä sika,
ansaitsen varmaan parempaa, mutta... VOIMIA JA JAKSAMISIA
sulle!

 

moi riina80.Meillä on sama tilanne pitkälti,mutta mies juo kotona aina perjantaisin kaato kännit...ulos varmasti menisi joka vkl,mutta piilotan rahat,koska aina kun hän lähtee ulos niin jotain katoaa (viimeksi silmälasit ja avaimet) ja sit yöllä saan juosta maksamaan taksia ja avaamaan ovea...Esikoinen meillä on 3.8vuotta ja kuopuksen LA on tammikuussa.Monesti olen uhannut lähteä,mutta vielä tässä olen.Mies on myös sanonut,että hän ei lopeta juomista...jaksamisia...

 

Jos mies ei suostu lopettamaan juomista ja hakeutumaan hoitoon niin kannattaa vain lähteä. Kukaan ei pysty muuttamaan alkoholistia vaan hänen täytyy itse haluta raitistua. Tosin ero, työpaikan menetys tai muu vastaava saattaa "herättää" alkoholistin.
Jos alkoholisti pystyy raitistumaan jää hänelle kuitenkin vielä jokapäiväinen taistelu viinanhimoa vastaan ja alkoholistin täytyy hyväksyä ettei tippaakaan voi enää ottaa - yskänlääkekin pitää valikoida tarkkaan.

 

Joo kannattaa toki antaa mahdollisuus, jos toinen näkee vihdoin ongelmansa. Pelkään pahoin ettei niin välttämättä käy. Miten sitä sanottiin? Että alkoholisti sairastuttaa kuusi ihmistä ympäriltään? Uskon siihen. Alkoholistin tyttärenä ja parin tosirentun sisarena olen tätä viinan virtaamista katsellut yli 30 v. ja mitä se tekee perheelle, mikä tuska on läheisillä? Itse en todellakaan ole absolutisti, mutta myönnettävä on, että olen niitä naisia joille ei viina sovi! Ottaisin yhteyttä perhetyöntekijään myös ja sitä kautta valmistelisin sitä mahdollista eroa, saisit sieltä neuvoja ja tukea...

 

Minä aikoinani asuin tälläisen samanlaisen alkoholistin kanssa. Kuvittelin virheellisesti, niinkuin monet naiset, että kun vain tarpeeksi yritän ja rakastan, niin mies lopettaa juomisen. Ei sitä päivää tullut ikinä. Ainut positiivinen asia hommassa oli se, että meillä ei onneksi ollut lapsia.
Jaksoin tuota jatkuvaa lupausten pettämistä, yrjöjen ja kusten siivoamista, likapyykkien pesemistä todella kauan- liian kauan. Rakastin häntä yli kaiken, mutta oma elämäni oli muuttunut kamalaksi toisen vahtimiseksi ja tukemiseksi ja lopulta kyllästyin siihen, että aina hän lupasi parantaa tapansa ja lopettaa juomisen. Kunnes seuraava kerta taas tuli. Mitään viestiä hän ei jättänyt kun oli viihteelle lähtenyt. Vaikka sata kertaa ajattelin, etten välitä, niin yöt meni valvoessa ja häntä odottaessa. Seuraava päivä tapellessa tai mykkäkoulussa ja sitä seuraava päivä sopua rakentaessa.
Tätä kaikkea kesti noin kuusi vuotta... sitten riuhtaisin itseni irti, vaihdoin samalla työpaikkaa, ja sain roppakaupalla menettämääni itseluottamusta takaisin, kun taas jatkoin elämääni hymyillen!!
Tällä kokemuksella voisin sanoa, että ota lapsi ja mene, mutta tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen. On hyvä, jos hakeudutte hoitoon ja toivon että se selvittää tilanteenne.....

 

Mun miehellä on myös päihdeongelma. Hän on ollut täysjuoppo ennen kun olemme tavanneet. Tän parin vuoden aikana kun olemme yhdessä olleet on juominen pysynyt kurissa, tosi harvoin on ottanut. Nyt on jo kuitenkin jonkun aikaa puhunut "taulun nollaamisesta" ja "kuinka selvä elämä on ankeaa" jne.. Eilen päivällä sitten häippäs johonkin ja kotia tuli vasta tänään päivällä.. On tosi rasittavaa yrittää tukea ja auttaa toista ja pelätä sitä retkahtamista, onhan meillä toki paljon muitakin ongelmia.. Olen käynytkin katsomassa itselle ja vauvalle uutta kotia (olen raskaana,vko:ja 32..)
Se aa:han meno on hyvä ajatus. Jaksamista sinulle

 

Oma isäni on ollut koko ikäni alkoholisti. Minä ja veljeni olemme kärsineet asiasta aina ja kärsimme edelleenkin. Isämme tietää olevansa alkoholisti mutta ei halua tehdä asian eteen mitään.

Vuosi sitten huomasin oman mieheni avaavan olut pullon tavallista useammin. Joka päivä töiden jälkeen oli ihan pakko saada kurkusta alas pari olutta. Viikonloppuisin piti saada humala. Huomautin asiasta muutamaan otteeseen mutta mieheni vain nauroi ja laski asiasta leikkiä. Paha olo sisälläni kasvoi ja huomasin lasteni kärsivän myös.

Koska itse tiesin miten hirveää on elää kodissa jossa toinen vanhemmista on alkoholisti en missään nimessä halunnut omien lasteni joutuvan kokemaan samaa.

En tiennyt mitä pitäisi tehdä. Viikko tolkulla pähkäilin asian kanssa. Loppujen lopuksi asetin miehelleni ehdon. Jos hän ei lopeta juomistaan hän menettää minut sekä lapsensa. Meidän tilanteessa tämä auttoi......onneksi.

En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä mutta sen sanon että jos miehesi juominen ei lopu niin sinä ja lapsesi tulette kärsimään. Ongelma ei tule olemaan ainoastaan miehesi vaan koko perheen. Alkoholismi sairastuttaa koko perheen. Toivon että miehesi tajuaisi ongelman ja hakeutuisi hoitoon koska ero ei koskaan ole myöskään kiva asia. Joskus se vaan on ainoa keino. Tsemppiä ja pärjäilemisiä teille kaikille. Voimia!

 

no jo olet vyyhtiin joutunut, voimia sinulle! Sen voin kertoa että et ole ainoa, olet varmasti sen jo huomannut. Muista että et syytä miehesi juomisesta itseäsi, SE EI OLE KOSKAAN SINUN SYYSI. Miehesi tekee itse valintansa, toista ihmistä ei kukaan voi pitää selvänä, jos hän ei itse halua, eikä voi pakottaa juomaan, se on miehesi oma valinta. Keskity HUOLEHTIMAAN ITSESTÄSI, jos sinä menet rikki, ei lapsellasi ole enää ketään, johon turvata. Täältä netistä, A-klinikan sivuilla, saat paljon erilaista tietoa, jos et ole jo käynytkin. Lisäksi, ennenkuin teet mitään ratkaisua perheesi tilanteeseen, ota yhteyttä ammattiauttajiin, käy A-klinikan alkoholistin omaisten ryhmässä. Ystävälläni on sama tilanne, hän sai paljon apua nimenomaan samasta ryhmästä. VOIMIA SINULLE!!!!