miehen juominen

[ainokainen]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Juopon(ko) Vaimolta kysyisin, että miten pitkään aiot katsella tuota?
Olettaako miehesi tosiaan, että sinä maksat yhtiövastikkeen, ruuat, sähkön, veden?

 

[Mies 50]

...että miehen on pakko myydä asunto jos eroatte. Siis sinä haluat eron, silloinhan yhteinen omaisuus menee jakoon.
Kuka tuntee lakia paremmin, tietää että onko omaisuuden jaolla jokin takaraja.
Silloinhan se myydään sillä hinnalla millä se menee.......näin ymmärrän.
Ja jos ei mene kaupaksi niin asunto pystytään arvioimaan ja miehes maksaa sinulle jakosumman, meni sitten kaupaksi tai ei.

 

[Juopon(ko) vaimo]

Juopon(ko) Vaimolta kysyisin, että miten pitkään aiot katsella tuota?
Olettaako miehesi tosiaan, että sinä maksat yhtiövastikkeen, ruuat, sähkön, veden?

Enpäs osaa tuota sanoa! Kun on yli 25 vuotta onnellisesti ja harmonisesti yhdessä oltu, en ole valmis heti eropapereita kirjoittamaan.

Nytkin pääosan ajasta menee mukavasti, mutta nämä ryyppyputket totta kai tulivat minulle erittäin epämiellyttävänä yllätyksenä. Viikonloppu meni esim. oikein kivasti, olimme lapsen luona remontoimassa hänen uutta kotiaan, kävimme ulkoilemassa ja ulkona syömässä, katselimmen telkkaria, lueskelimme ja juttelimme.

Siinä mielessä on tietenkin kohtuullista, että maksan vastikkeet jne., sillä onhan mieskin aikanaan maksanut huomattavasti enemmän kuin minä, sillä opiskelin pidempään kuin hän ja olen lisäksi häntä hieman nuorempi, eli kyllähän hän on oman osuutensa maksanut ja totta kai olisinkin valmis vuorostani olemaan se, joka "elättää" toista, kysehän ei ole siitä. Jos mies ei olisi alkanut viihtyä baarissa ja vielä "soittaa suutaan", en olisi millänsäkään siitä, että hän on työtön.

 

[ainokainen]

Hmm... Mitä jos kysyisit mieheltäsi ihan suoraan, että nyt kun hän on työtön, niin miten hän on ajatellut että taloudellinen vastuu jakautuu teidän perheessä?

Tuskin mies kehtaa vastata, että "no ajattelin että sinä maksat kaiken" vaan kysymys pakottaa hänet miettimään asiaa. Jos siis on kuitenkin pohjimmiltaan järkevä ihminen kyseessä.

 

[Juopon(ko) vaimo]

Toki olemme, ainokainen, kovasti keskustelleet. Mies on saanut vasta yhden työttömyyskorvauksen (siinä kun oli ne omavastuuajat, käsittelyajat jne) ja mikäli tulevista korvauksista hän ei osallistu yhtään perheen yhteisiin menoihin, on keskusteltava vielä uudelleen ja vakavammin. Onneksi raha ei kuitenkaan tässä ole suurin ongelma, meillä on velaton talo ja kesämökki, lapsi asuu jo omillaan ja säästöjäkin on jonkin verran.

 

[bvc]

ilmeisesti sinulla ei todella kokemusta juovista miehistä, vielä vähemmän naisista, jotka elää heidän kanssaa.
Ensinnäkin alkoholistin akka ei menetä koskaan toivoaan, että juominen loppuisi, tyyliin, ehkä tämä on viimeinen kerta. Pettyäkseen joka kerta, mutta jaksaa uskoa vielä, että huomenna on paremmin.
Luulen, että näillä pitkissä suhteissä olleilla naisilla on kokemusta ja kärsivällisyyttä asian kanssa ja raha-asiat on kuitenkin vain pieni osanen koko elämän kirjosta, kuitenkin. Eivät he pienistä hätkähdä.
Mutta, miksi naiset rakastuvat renttuihin? Jos minäkään niin tehneenä vastauksen tietäisin, niin miljonääri olisin. Ehkä heissä on jotakin naisiin vetoavaa, jonka naiset tajuaa yleensä vasta liian myöhään.
Teille nuoret naiset ja te jotka vasta seurustelette ja olette suhteenne alussa, jos jo tässä vaiheessä tuntuu, että toinen käyttää alkoholia liikaa, tehkää pesäero nyt, sillä mikä pitkistyy vain mutkistuu. Vielä ei liutaa mukuloita, eikä asuntovelkaa, on helpompi laittaa yksi mies mäkeen kuin miettiä miten lasten kanssa jatkossa. Te voitte sanoa, kun se on selvänä niin ihana lutunen, niin on, mutta kun juomista ajtkuu vuositlkulla, niin se karsii ne loputkin ihanuudet ja paljastuu se raadollinen puoli, joka nakkaa akan lumihankeen ja kakarat kiljuu peloissan.
Jos minä olisin silloin ikuisuus sitten uskonut näkemääni tai vanhempien ihmisten sanaan, niin paljon olisi jäänyt kokematta velkaa, pelkoa ja iskuja, mutten minä uskonut.
Mutta, siitä pääsee erilleen, hinta voi olla kova, voi menettää paljon sellaistakin jota mikään maailman raha ei korvaa.

 

[ainokainen]

ilmeisesti sinulla ei todella kokemusta juovista miehistä, vielä vähemmän naisista, jotka elää heidän kanssaa.

No ei taida tosiaan ollakaan. Joitakin tapauksia olen tosin seurannut sivusta, mutta en kovin läheltä.

Askarruttaa kovasti, mikä näitä naisia vaivaa. Miksi naiset eivät arvosta itseään? On turha peräänkuuluttaa tasa-arvoa, kun ongelma ei ole miehet vaan se, että naiset sortavat itse itseään. Vihaksi pistää.

 

[ehkänäin]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Juopon(ko) Vaimolta kysyisin, että miten pitkään aiot katsella tuota?
Olettaako miehesi tosiaan, että sinä maksat yhtiövastikkeen, ruuat, sähkön, veden?

En ole mikään asiantuntija, mutta muistaakseni se menee jotakuinkin näin: Jos toinen vaikeuttaa ositusta/omaisuuden jakoa, toinen puoliso voi pyytää pesänjakajan määräämistä (eli puhelu tai sähköposti juristille niin prosessi lähtee käyntiin). Pyyntöä ei sinänsä tarvitse sen kummenmin perustella, hakemukseen suostutaan aina vaikka toinen puoliso kuinka panisi hanttiin. Pesänjakajan tehtävänä on mm huolehtia asunnon myymisestä, ja ideana on että tällä tavalla voidaan estää että toinen puoliso viivyttää ja hankaloittaa jakoa. Ilmaista tämä ei tietty ole, mutta kumpikin joutuu osallistumaan tasapuolisesti palkkioon ja kuluihin (eikä siis vain se osapuoli joka oli jakajaa vaatimassa).

 

[Ikuisuuskysymys]

En tiedä minäkään. Nimimerkki juopon akka kuulostaa tosi mukavalta tasapainoiselta ihmiseltä, mutta hänkin kirjoittaa ihan muina naisina ensin että mies vittuili ja kettuili ja ryyppäs kaikki rahansa, ja sitten seuraavassa hengenvedossa että vietti kivan viikonlopun ja oli niin mukavaa taas yhdessä miehen kanssa. Missään kohtaa ei mainita että mies olisi pyytänyt vaimoltaan anteeksi törkeää käytöstään ja nimittelyään ja luvannut parannusta asiaan. Paistaa läpi ettei vaimo tällaista edes edellyttänyt, ennenkuin suostui taas viettämään laatuaikaa miehensä kanssa. Eli viesti miehelle oli että voit kohdella kuin vanhaa tossua silloin kuin huvittaa ja mitään seuraamuksia siitä ei tule. Anteeksipyyntöjä ei vaadita ja asiasta ei jälkikäteen keskustella. Luultavasti vaimo olisi jopa tuntenut itsensä pikkumaiseksi ihmiseksi jos olisi mennyt mieheltään katumusta ja tapojen parannusta vaatimaan. Suostuihan mies nyt kiltisti viettämään taas laatuaikaa vaimon kanssa, mitä siitä jos olikin ladellut loukkauksia muutama päivä aikaisemmin.

 

[sivhos]

Puuron syöminen,laivan lastaaminen,keihään heittäminen,miehen juominen,auton ajaminen......Täytyy todeta,Suomen kieli todella ilmaisurikas.
Ps.Mitä lantrinkia kannattaa käyttää miehen juomisessa?

 

[sivusta katsellut]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Ihan lähipiiristä tiedän tapauksen jossa yhteistä taloa kaupattiin eron vuoksi vuoden verran, koska toinen osapuoli ei suostunut hyväksymään tehtyjä tarjouksia, ennenkuin ihan vasta pakon edessä.

 

[Myytiin sitten kuitenkin]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Ihan lähipiiristä tiedän tapauksen jossa yhteistä taloa kaupattiin eron vuoksi vuoden verran, koska toinen osapuoli ei suostunut hyväksymään tehtyjä tarjouksia, ennenkuin ihan vasta pakon edessä.

Mutta siis lopputulos oli kuitenkin että pakko oli hyväksyä se myyminen lopulta? Eli ei siihen se toinen osapuoli orjaksi joutunut talon takia jäämään.

 

[sivusta katsellut]

Ihan lähipiiristä tiedän tapauksen jossa yhteistä taloa kaupattiin eron vuoksi vuoden verran, koska toinen osapuoli ei suostunut hyväksymään tehtyjä tarjouksia, ennenkuin ihan vasta pakon edessä.

[/quote]


Mutta siis lopputulos oli kuitenkin että pakko oli hyväksyä se myyminen lopulta? Eli ei siihen se toinen osapuoli orjaksi joutunut talon takia jäämään.
[/quote]

Myytin koska myyntiin halukas osapuoli ilmoitti myyvänsä osuutensa pankille, jos ei kauppoja ala syntymään.

Vuoden verran piti maksaa korkoa suuresta lainasta ja talosta jossa ei enää asunut.

 

[Vai silleen]

Ihan lähipiiristä tiedän tapauksen jossa yhteistä taloa kaupattiin eron vuoksi vuoden verran, koska toinen osapuoli ei suostunut hyväksymään tehtyjä tarjouksia, ennenkuin ihan vasta pakon edessä.

Mutta siis lopputulos oli kuitenkin että pakko oli hyväksyä se myyminen lopulta? Eli ei siihen se toinen osapuoli orjaksi joutunut talon takia jäämään.
[/quote]

Myytin koska myyntiin halukas osapuoli ilmoitti myyvänsä osuutensa pankille, jos ei kauppoja ala syntymään.

Vuoden verran piti maksaa korkoa suuresta lainasta ja talosta jossa ei enää asunut.[/quote]

Ahaa.... no voiskohan sen pankille myymisen uhkauksen laittaa kehiin heti kättelyssä, jospa se lisäisi toisen osapuolen motivaatiota heti alusta alkaen.

 

[Vai silleen]

Huomasin juuri että joku oli joaikaisemmin maininnut pesänjakajan määräämisestä. Tuo onkin hyvä tietää, toivottavasti juoppojen kanssa maita ja mantuja omistavat tympääntyneet puolisot lukevat tuon. Eli ei siihen omistuasuntoon tarvitse jäädä loppuiäkseen kärvistelemään vaikka alkkismies ilmoittais että kämppää ei sitten myydä. Kylla muuten myydään, jos toinen omistaja lopulta tarpeeksi vittuuntuu ja niin päättää.

 

[sivhos]

Eikös ole joku määräaika milloin viimeistään on omaisuus realisoitava.Ei toinen voi loputtomiin kiusata.Järkevä ihminen,vaikka kuinka potuttas,hoitaisi asiat kuntoon.Olen sitä mieltä.

 

[Juopon(ko) vaimo]

En tiedä minäkään. Nimimerkki juopon akka kuulostaa tosi mukavalta tasapainoiselta ihmiseltä, mutta hänkin kirjoittaa ihan muina naisina ensin että mies vittuili ja kettuili ja ryyppäs kaikki rahansa, ja sitten seuraavassa hengenvedossa että vietti kivan viikonlopun ja oli niin mukavaa taas yhdessä miehen kanssa. Missään kohtaa ei mainita että mies olisi pyytänyt vaimoltaan anteeksi törkeää käytöstään ja nimittelyään ja luvannut parannusta asiaan. Paistaa läpi ettei vaimo tällaista edes edellyttänyt, ennenkuin suostui taas viettämään laatuaikaa miehensä kanssa. Eli viesti miehelle oli että voit kohdella kuin vanhaa tossua silloin kuin huvittaa ja mitään seuraamuksia siitä ei tule. Anteeksipyyntöjä ei vaadita ja asiasta ei jälkikäteen keskustella. Luultavasti vaimo olisi jopa tuntenut itsensä pikkumaiseksi ihmiseksi jos olisi mennyt mieheltään katumusta ja tapojen parannusta vaatimaan. Suostuihan mies nyt kiltisti viettämään taas laatuaikaa vaimon kanssa, mitä siitä jos olikin ladellut loukkauksia muutama päivä aikaisemmin.

Ehei, nyt olet käsittänyt aivan väärin! Silloin, kun tämä ryyppyputki loppuu, mies on itkuinen, katuva ja anteeksipyytävä ja asioista todellakin keskustellaan, pitkään ja hartaasti! Minä olen sellainen ihminen, joka ei lakaise mitään maton alle, vaan haluaa keskustella asiat selviksi ja onneksi mieskin on sellainen, että osaa ja uskaltaa puhua!

Syy miksi yleensä kirjoitin tähän ketjuun oli se, että ymmärrän sen kiukun ja harmituksen määrän, joka yllättäen juomaan alkavan puolisoa korventaa. Toivoin myös kokemuksia siitä, että onko muilla sellaisia kokemuksia, että "aina" kohtuukäyttäjänä ollut mies yhtä äkkiä jonkun syyn - tai tekosyyn - vuoksi sortuisi juomaan ja lopettaisi sen. Mietin, että miten eteen päin, JOS juomaputket jatkuvat? Nyrkin pöytään lyöminen ei varmasti ole ratkaisu siksi, että silloin kun hän on humalassa, keskustelu ei varmasti ole hedelmälläistä ja silloin kun hän on selvin päin, hän on katuvainen ja anoo anteeksiantoa. Jos työttömyys on niin kova kolaus itsetunnolle, auttaisiko psykologin kanssa jutteleminen? Onko AA-kerho - tai joku vastaava taho - liian hätäinen ratkaisu parin kuukauden jälkeen?

Miehellä oli muuten eilen työpaikkahaastattelu ja se oli mennyt hyvin! Toivotaan parasta!

 

[sivhos]

Tuskin parin kuukauden takia syytä panikoitua.Ihminen lopettaa juomisen jos on vaihtoehto juomiselle.Vaihtoehtoja on monia.Minä juon sentakia koska en viitsi paneutua mihinkään järkevään touhuun.Vanhana sinkkuna olo on sellasta herkkua.Päivästä toiseen samaa ja taas yksi päivä lisää ikää.

 

[Asunnon myymiseen neuvo]

Jos haluaa myydä asunnon, mutta avio- tai avopuoliso ei suostu, niin kannattaa ottaa yhteyttä kotikunnan oikeusaputoimistoon. Jokaisesta kunnasta löytyy sellainen (tai pienillä kunnilla saattaa olla yhteinen oikeusapuneuvoja), koska se on lakisääteinen palvelu. Oikeusoppinut osaa antaa luotettavaa tietoa, miten asioiden kanssa edetään.

Fakta on se, että jos haluaa erota, niin asunto ei voi olla sen esteenä. Vaihtoehdot ovat asunnon myynti tai se, että toinen osapuoli lunastaa toisen ulos siitä. Jos on pelättävissä riitoja tai vaikkei olisikaan, niin suosittelen lämpimästi oikeusaputoimiston palveluja, niin saa kirjallisena sovitut asiat.

Oikeusaputoimiston palvelut ovat ilmaisia vähävaraisille ja keskituloiset joutuvat siitä maksamaan joitakin kymppejä. Jos on suurituloinen, niin silloin yleensä ohjaavat yksityiselle. Jos pariskunnasta toinen on vähävarainen ja toinen suurituloinen, niin aika kannattaa varata vähävaraisen nimellä, koska silloin palvelun hinta määräytyy sen vähävaraisen tulojen mukaan.

 

[bvc]

löytää 1111 syytä juoda, mutta tarvitsee vain yhden ainoan lopettaakseen.
Lopettaminen ei onnistu koskaan, ilman juovan omaa päätöstä. Alkoholistille on yksi ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän.
Viina on kuningas ja alkoholisti sen orja, alkoholismi on sairaus, tosin itse kalliisti maksettu.

 

[Sivhos]

Minusta on tullut ns.tuurijuoppo.Kolme,neljäpäivää olutta putkeen pienessä kaikenaikaa.Sitten tulee stoppi.Ei kertakaikkiaan maistu.Pari päivää menee toipuessa kankkusesta ja sitten on hyvä olo.Menee joku aika ja taas sama ruljanssi.Etukäteen hirvittää se krapula,silti pitää hankkia se "mukava" olotila.Eikös seuraava vaihe ole täyspäiväinen juoppo?Ei tarvi ainakaan olla krapulassa.

 

[hölmöhän minäkin olen]

En tiedä minäkään. Nimimerkki juopon akka kuulostaa tosi mukavalta tasapainoiselta ihmiseltä, mutta hänkin kirjoittaa ihan muina naisina ensin että mies vittuili ja kettuili ja ryyppäs kaikki rahansa, ja sitten seuraavassa hengenvedossa että vietti kivan viikonlopun ja oli niin mukavaa taas yhdessä miehen kanssa. Missään kohtaa ei mainita että mies olisi pyytänyt vaimoltaan anteeksi törkeää käytöstään ja nimittelyään ja luvannut parannusta asiaan. Paistaa läpi ettei vaimo tällaista edes edellyttänyt, ennenkuin suostui taas viettämään laatuaikaa miehensä kanssa. Eli viesti miehelle oli että voit kohdella kuin vanhaa tossua silloin kuin huvittaa ja mitään seuraamuksia siitä ei tule. Anteeksipyyntöjä ei vaadita ja asiasta ei jälkikäteen keskustella. Luultavasti vaimo olisi jopa tuntenut itsensä pikkumaiseksi ihmiseksi jos olisi mennyt mieheltään katumusta ja tapojen parannusta vaatimaan. Suostuihan mies nyt kiltisti viettämään taas laatuaikaa vaimon kanssa, mitä siitä jos olikin ladellut loukkauksia muutama päivä aikaisemmin.

Tämä on niin taivaan tosi kuin olla ja voi. Ja vaikka kuvioon kuuluisi millaiset itkunsekaiset keskustekut katumisineen, sovitteluineen ja anteeksipyyntöineeen, kuvio jatkuu ja toistuu silti.

Ja hulluinta tässä on se, että se huonosti käyttäytyvä juoppo on se, jota kuuluu ymmärtää ja tukea, ja se kunnolla käyttäytynyt osapuoli ei saa olla niin tökerö ja itsekäs, että kieltäytyisi elämään juopon tai ainakaan "sillä on nyt vain vaikeaa"-juopon kanssa.

Siitä viinatta elävästä osapuolesta tuleekin syyllinen, jos juomarin elämäntapa aiheuttaa parisuhdeongelman. Juoppoja on aina jaksettava ymmärtää ja odottaa sitä (ihme)parantumista, minkä jälkeen he vata sankareita ovatkin. Kukaan ei ole niin upea ihminen kuin entinen juoppo, joka on ensin pilannut lähipiirinsä elämän ja sitten onnistuukin muuttumaan uskomattomaksi selviytymistarinan sankariksi.

Pellejä koko porukka. Minä itse mukaan lukien.

 

[Mikä sitten on juoppo ja alkoholisti?]

Miten te määrittelette juopon ja alkoholistin? Aloittajan mies juo viikonloppuisin yhtenä tai kahtena päivänä ja juopon akan mies on ensimmäisetä kertaa viisikymppisenä ottanut parin kuukauden aikana muutaman parin päivän "putken", onko tuollainen mielestänne alkoholisima ja juoppoutta? Minun mielestä ei tosiaankaan, minua ei häiritsisi kumpikaan, eikä häiritsekään, kyllä minunkin mieheni juo lähes joka viikko vähintään yhtenä päivänä muutaman oluen tai muutaman lasin viiniä, joskus enemmänkin. Ei kai sitä nyt hyvänen aika tarvitse kenenkään olla raivoraitis!

 

[sivhos]

Jos joku haluaa juoda niin juokoon kun ei ole haitaksi muille.Usein kuitenkin täysjuoposta tulee rasite muille aikanaan vaikkei itse haluaisikaan.Läheiset vaan ottavat juopon hoivaansa,enemmän tai vähemmän.Metsässä asuvat yksinäiset,kukaan ei heitä kaipaa,heille juominen on tapa elää kunnes sisäkalut poksahtavat.Kukin tyylillään selvittää elämän polkunsa finaaliin.Ja taas saa pappi kahvia juodakseen ja pullaa syödäkseen.

 

[Mies 50]

Miten te määrittelette juopon ja alkoholistin? Aloittajan mies juo viikonloppuisin yhtenä tai kahtena päivänä ja juopon akan mies on ensimmäisetä kertaa viisikymppisenä ottanut parin kuukauden aikana muutaman parin päivän "putken", onko tuollainen mielestänne alkoholisima ja juoppoutta? Minun mielestä ei tosiaankaan, minua ei häiritsisi kumpikaan, eikä häiritsekään, kyllä minunkin mieheni juo lähes joka viikko vähintään yhtenä päivänä muutaman oluen tai muutaman lasin viiniä, joskus enemmänkin. Ei kai sitä nyt hyvänen aika tarvitse kenenkään olla raivoraitis!

No tuohan on selvää pässinlihaa, käypä jollain sivuilla kurkkimassa, määrittelyt selkeytyy.
Eiköhän se niin ole että humaltumistarkoituksessa otettu alkoholi säännöllisesti riittää holistin määrittelyksi. Joka viikonloppuinen kännääminen täyttää hyvin alkoholistin määritelmän.