Riina80
Onkohan ero ainoa ratkaisu,kun miestä tuntuu dokailu kiinnostavan enemmän kuin perhe-elämä? On taas melkein joka viikonloppu menossa..tai sitten juo muka salaa kotona,kuvittelee kai etten huomaa...
Samaa oli jo raskausaikana, ehjä vielä pahempana..jätti aikamoiset traumat koko raskausaika, kun aina sai ukkoa odotella kotiin ja arvailla missä kunnossa sieltä tullaan.Ultraankin menin yksin kun tuleva isukki veti hirsiä krapuloissaan. Nyt siis melkolailla sama juttu, itse ei kyllä myönnä että ongelmaa olisi.Kuulemma turhasta räpätän ja yritän vangita kotiin (?!).Mihinkään en kyllä ole kieltänyt menemästä,on saanut käydä harrastuksissaan jne. Mutta noi juopottelureissut ei todellakaan oo kivoja..varsinkaan,kun niihin lähdetään just silloin kun mieli tekee,vaikka olis jo sovittu muuta menoa.Eli mistään lupauksista ei koskaan myöskään pidetä kiinni...Ihan ok,jos haluaa vaikka kerran kuussa käydä,kunhan ilmoittaa paria päivää aikaisemmin. Itsekin kävisin mielelläni joskus,mutta jotenkin nyt toisen osapuolen jatkuvan juopottelun takia on kiinnostuskin laantunut. Mies väittää kyllä,että tottakai saat mennä,hän on lapsen kanssa..mutta..kuitenkin sit vinoilee jos olisin lähdössä ja mustasukkaileekin.Ja kesällä,kun viimeksi ulkona kävin tyttöjen kanssa, niin heti seuraavana iltana piti miehen lähteä,ihankuin kostaakseen...
Muksu on 1 v 4 kk, eli kohta jo pääsee sitten selittelemään, miksi ei isi tulekaan kotiin kun piti, tai miksi isi haisee oudolta ja puhuu oudosti jne!Ja ne isin kännit kun ei ole ihan mitään pikkuhiprakoita,vaan ihan kokovartalopuudutusmeininkiä,että aina saa pelätä löytääkö äijä edes kotiinsa.Monesti on tullut naama ruvella kun on kaatuillut...
Mitkään terapiat sun muut ei kuulemma tule kysymykseen,koska ongelmaa ei ole muussa kuin siinä että minä nipotan ja olen hysteerinen ja "kokoajan pitäs olla vaan kotona"(mikä ei kyllä pidä paikkaansa,mielelläni teen niitä normaaleja asioita mitä nyt yleensä perheelliset tekee!)
Tulihan sekavaa tilitystä...kommentoikaa,kertokaa mitä itse tekisitte... :'(
Samaa oli jo raskausaikana, ehjä vielä pahempana..jätti aikamoiset traumat koko raskausaika, kun aina sai ukkoa odotella kotiin ja arvailla missä kunnossa sieltä tullaan.Ultraankin menin yksin kun tuleva isukki veti hirsiä krapuloissaan. Nyt siis melkolailla sama juttu, itse ei kyllä myönnä että ongelmaa olisi.Kuulemma turhasta räpätän ja yritän vangita kotiin (?!).Mihinkään en kyllä ole kieltänyt menemästä,on saanut käydä harrastuksissaan jne. Mutta noi juopottelureissut ei todellakaan oo kivoja..varsinkaan,kun niihin lähdetään just silloin kun mieli tekee,vaikka olis jo sovittu muuta menoa.Eli mistään lupauksista ei koskaan myöskään pidetä kiinni...Ihan ok,jos haluaa vaikka kerran kuussa käydä,kunhan ilmoittaa paria päivää aikaisemmin. Itsekin kävisin mielelläni joskus,mutta jotenkin nyt toisen osapuolen jatkuvan juopottelun takia on kiinnostuskin laantunut. Mies väittää kyllä,että tottakai saat mennä,hän on lapsen kanssa..mutta..kuitenkin sit vinoilee jos olisin lähdössä ja mustasukkaileekin.Ja kesällä,kun viimeksi ulkona kävin tyttöjen kanssa, niin heti seuraavana iltana piti miehen lähteä,ihankuin kostaakseen...
Muksu on 1 v 4 kk, eli kohta jo pääsee sitten selittelemään, miksi ei isi tulekaan kotiin kun piti, tai miksi isi haisee oudolta ja puhuu oudosti jne!Ja ne isin kännit kun ei ole ihan mitään pikkuhiprakoita,vaan ihan kokovartalopuudutusmeininkiä,että aina saa pelätä löytääkö äijä edes kotiinsa.Monesti on tullut naama ruvella kun on kaatuillut...
Mitkään terapiat sun muut ei kuulemma tule kysymykseen,koska ongelmaa ei ole muussa kuin siinä että minä nipotan ja olen hysteerinen ja "kokoajan pitäs olla vaan kotona"(mikä ei kyllä pidä paikkaansa,mielelläni teen niitä normaaleja asioita mitä nyt yleensä perheelliset tekee!)
Tulihan sekavaa tilitystä...kommentoikaa,kertokaa mitä itse tekisitte... :'(