Miehen EX!!

Mitä mieltä ellit olette miehen entisen naisen kuulumisesta hänen elämäänsä? Minua ottaa nimittäin todella pattiin, kun tämä ex on niin tärkeä hänelle vieläkin. Soittelua, viestittelyä, tavaroiden säilyttelyä.. Olen kyllä kertonut tämän häiritsevän paljon. Pelkään, että mieheni salaa sisimmässään toivoo vielä saavansa tämän naisen takaisin. Kertokaa onko kokemuksia tilanteista joissa mies ei tunnu päästävän irti edellisestä rakkaastaan!!!

 

On. Jos miehen exä vain haluaa, hän saa miehen takaisin koska vain sormia napsauttamalla. Näin sanoi minun mieheni exä. Siihen minun piti sitten ottaa järeämmät aseet käyttöön ja lopulta sain mieheni revittyä irti kaikesta yhteydenpidosta. Vaihtoehtona annoin palata entiseen suhteeseensa. Nykyisin ei yhteydenpitoja ole, enkä niitä sallisi vieläkään, en koskaan, mielummin antaisin miehen palata takaisiin siihen jo kerran epäonnistuneeseen suhteeseen ja sinne saisi jäädä.

 

Kuinka miehesi suhtautui ehtoihisi? Tuntuu, ettei mieheni ymmärrä kantaani.. Oliko miehesi vai exä lopettanut tuon suhteen? Mieheni oli se jätetty osapuoli ja tuntui että hän pitkään odotti että saisi naisen takaisin ja mietittyttää että haluaako mieheni edelleen hänet

 

Todellakaan mitään kontakteja mihinkään exiin tai niitä edes muistuttaviin henkilöihin ei sallita.
Olen itse tehnyt asian niin selväksi, että yhteydenpito loppui siihen paikkaan. Vaihtoehtona siis joko minä tai muut. Ottaa kyllä todella paljon pannuun kaiken maailman näädät jotka tunkee meidän väliin.

 

Myös minun mieheni oli se jätetty ja petetty osapuoli. Silti mieheni halusi pitää yhteyttä häneen edelleen..
Ensin mieheni ei ymmärtänyt vaatimuksiani tai kantaani ollenkaan. Sitten tein hänelle selväksi että jos hän haluaa tällaisen suhteen minä myös alan tapailla exiäni .. teinkin sen .. kerran.. ihan piruuttaan, soitin yhdelle exälleni mieheni läsnä ollessa ja kutsuin itseni kyläänja lähdin saman tien.. Mieheni jäi hölmistyneenä odottamaan milloin palaan. Se avasi hänen silmänsä ja sovimme ettemme tee sitä kumpikaan.
Minulla ei ollut mitään intoakaan tavata exiäni, mutta näin sain avattua mieheni silmät näkemään toisen osapuolen kannan ja ymmärtämään.. )

 

Tuo edellä mainittu taktiikka toimi mullakin. Kun ei tullut loppua yhteydenpidosta ja tapaamisesta ""ystävinä"" ja ""hyvien välien säilyttämisen"" muodossa, niin otin ja menin tapaamaan omaa exääni. Ukko meni siitä niin sekaisin, että jätti muut muijat saman tien omaan arvoonsa.

 

Kuulostaa näköjään toimivan.. Pitänee itsekin yrittää ellei ukko tajua kuinka paljon tämä tilanne loukkaa minua.. Tuntuu välillä että kun puhun tunteistani, niin se vaan saa miehen kauemmaksi minusta. Kai se niin vaan on että ne ensimmäiset monivuotiset suhteet nähdään myöhemmin ruusuisten lasien läpi ja se henkilö tuntuu jotenkin aina sille oikealle..

 

Ei taida olla sit ex suhteessa lapsia... Sitten se vasta helvetti olisi... *kokemusta*

 

Mitä te olette miehet mieltä, jos haluatte olla vieläkin exälle se tukipylväs ja lähes paras ystävä? Vaikka sanotte rakastavanne nykyistä naistanne, niin toivotteko mielelessänne vielä saavanne elää tuon exän kanssa?? Vertaatteko mielessänne näitä kahta ja onko yhteydenpitonne todella vain vilpitöntä ystävyyttä? Koko tilanne tuntuu niin oudolle, että haluan tietää muiden ajatuksia ja kokemuksia!!

 

Itse riipuin tuolla tavoin ex miehessä vaikka hänellä oli toinen käytti minua vain"" alistamiseen"" näin koen jälkeenpäin .(siis loukatun miehisyyden osoittamiseen)
lisäksi
olimme vielä niin kiinni toisisamme pitkä liitto takanpäin ja
hyvä henkinen yhteys.

Mutta ilman muuta sinun on oikeus vaatia täysi pesäero
fyysisellä tasolla tekstiviesti ym ei tarpettomia yhteyksiä
vain lasten tapaamisia.

Paras on jos annat hänen ajatuksissaan erota rauhassa
entisestään siihen ei voi eikä pidä vaikuttaa muistoja kun jokaisella on anna niiden elää ,ne haihtuvat pikkuhiljaa
kun teidän yhteinen aika kasvaa.

Kuinka vakavalla pohjalla suhteenne on tarkista kuitenkin tämä tilanne.?
Aiotko olla hänelle se ainoa ja hän sinulle
tämän jälkeen.?

Jos ette ole vakavalla mielellä suhteessa niin asia on toinen!

Onnea eteenpäin kaikille osapuolille on parasta kun tulee
ero.

Että se tulee myös fyyseen elämiseen ja sitä myötä ajan
kanssa henkinenkin yhteys heikkenee.(Muistoista on turha
olla mustasukkainen niille ei voi mitään)
Ja syntyyhän niitä uusia uudessa suhteessa(teidän yhteisiä hetkiä)

 

Mitä sitten, jos mies onkin ex:n kanssa salaa tekemisissä, kun avoin yhteydenpito kielletään.

 

Moi!

Kaikki tarinat on tietysti erilaisia, mutta mun tarinani on seuraavanlainen:

Ilmeisesti voin puhua pikkuhiljaa ex-vaimosta, siltä se alkaa tuntumaan... No kuitenkin, hän oli minun ensimmäinen vakavasti otettava seurustelu kumppani ja olimme yhdessä 12-vuotta. Tämä aika sisälsi luonnollisesti monta erilaista elämän vaihetta, joten paljon koettiin yhdessä. Minun tapauksessani vaimo ns. lähti. Ei mitenkään ovet paukkuen vaan oltiin ja ollaan edelleenkin hyvissä puheväleissä, mikä on tietysti hyvä asia kun on yhteinen lapsikin. Olen tässä vaiheessa jo järjellä ajatellen hyväksynyt tilanteen ja sen että luultavasti jatkan tästä elämää ilman puolisoa, mutta ne tunteet jäävät elämään varmastikin hyvin pitkäksi aikaa juuri tuon ystävyyden johdosta. Sitä varmastikin elättelee pitkään toiveita yhteen paluusta. Mutta vaikea sanoa mitä itse siinä vaiheessa sitten ajattelee, jos yhteen paluu tuleekin ex-vaimon mieleen...

Ja juuri siitä tosiasiasta johtuen, että tämä oli meidän molempien ensimmäinen pitkä suhde, jonka me molemmat oletimme olevan täydellinen ja kestävän ikuisuuden, se oli jotenkin niin puhdas ja viaton niin pitkään kuin se kesti... Tämän jälkeen itselläni on ainakin sellainen tunne, että kaikki suhteet mitä tulen aloittamaan, tulen hyvin pitkän aikaa vertaamaan niitä tähän ensimmäiseen. Tiedän, että tähän auttaa aika ja se minkälaisia ihmisiä vastaan tulevaisuudessa tulee...

Mutta, kyllä tämä asia tulee olemaan varmasti raskas taakka uudelle puolisolle, vaikka mitään pelättävää hänellä ei olisikaan.

T: Neuvoton mies

 

Miksi entisestä pitäisi päästää kokonaan irti? Kyse tuskin on siitä, että miehesi haluaa palata yhteen naisen kanssa vaan pelkästä ystävyydestä. En ole koskaan ymmärtänyt miksei eron jälkeen saisi olla ystävä toisen kanssa. Se ettei suhde toiminut ei tarkoita ettei kaveruus voisi olla loistavaa ja mielestäni hyviä kavereita ei koskaan ole liikaa.

On pikkumaista nipottaa kaveruudesta exän kanssa. Yleensä tähän sortuvat naiset. Kun ex on saatu häädettyä miehen elämästä niin sitten siirrytäänkin kontrolloimaan miehen elämän muita osa-alueita, suhteita muihin kavereihin, ulkona käymistä jne.

Joten anna miehen olla kaveri kenen kanssa haluaa. Jos hän jostain syystä exän kanssa yhteen palaa niin sitä et kuitenkaan millään voi estää vaikka miten toimisit.

 

Kohtalaisen sairasta toimintaa! Onnittelut. Olet saanut miehen kiristettyä itsellesi. Miehen päätös ei siis perustu tunteisiin sinua kohtaan vaan lapselliseen kiristämiseesi. Tuliko sinulle koskaan mieleen että miehelläsi on omakin tahto? Huolimatta siitä mitä ex sanoo hän ei koska tahansa miestäsi takaisin saa. Päätös on vain ja ainoastaan miehen. Ilmeisesti et luottanut miehesi rakkauteen etkä luota vieläkään.

Ja muuten, toiminnallasi sait aikaan ainoastaan sen että jos mies exäänsä näkeekin niin sinulle sitä ei ainakaan kerrota. Ajoit miehen vain valehtelemaan tästä aiheesta. Tosiasia nimittäin on että oman tahdon omaava aikuinen mies tapaa juuri ketä milloinkin haluaa sanoit sinä siihen mitä vaan.

 

""Ottaa kyllä todella paljon pannuun kaiken maailman näädät jotka tunkee meidän väliin. ""

Taas niitä naisia jotka luulevat kaikkien havittelevan miestään. Miettikää nyt ihan oikeasti. Mitä väliä sillä on mitä joku toinen akka miehestänne haluaa. Mies pystyy kyllä sanomaan ei jos on uskollista tyyppiä. Jos taas ei ole niin voitte maailman tappiin asti koittaa häätää kaikkia naisia miehenne ympäriltä, mutta mies löytää silti tilaisuuden pettää. Tilaisuuksia tulee aina ja huonosta suhteesta helposti lähteekin pettämään. Ja suhde nimenomaan on huono silloin kun miestä kytätään ja tekemisiin ja ystävyysuhteisiin puututaan. Yritätte nyt kontrolloida jotain mitä on mahdoton kontrolloida. Jos mies noin helposti exän matkaan lähtisi niin ei hän koskaan olisi sinua rakastanutkaan. Ja mitä sellaisella miehellä edes tekee?

Jos oma mieheni alkaisi kiristää minua ja kontrolloisi tekemisiäni niin lähtisin suhteesta niin nopeasti kuin mahdollista. Sama meillä on myös toisin päin. Kahden aikuisen toisiinsa luottavan ihmisen ei kertakaikkiaan tarvitse olla huolissaan kaikista maailman muista ihmisistä. Eikä omaa epävarmuutta todellakaan pidä purkaa mieheen päättämällä hänen elämästään.

 

Auta armias jos joku erehtyy sanomaan ääneen että miehen ex häiritsee niin jo ollaan huutamassa että miehen ja exän välit ei kuulu kenellekkään, siinä ei ole mitään vikaa että ex pitää yhteyttä, ei saa sanoa miehelle että asia häiritsee, ei saa tunkea miehen ja exän ""tärkeän"" ystävyyden väliin.

Paskan marjat sanon minä! Sekä exänä että nykyisenä voin sanoa että ap ja hänen tarpeensa menevät sadalla prosentilla ohi exästä ja siitä hän saa myös pitää kiinni. Kun exästä on erottu ja nykyinen otettu, on valinta tehty jo silloin ja sen mukaan pitää elää kaikkien osapuolien. Niin tärkeää ystävyyssuhdetta ei olekaan että sitä ilman ei voisi elää. Ja mitä puhutaan yhteisistä kauniista muistoista exän kanssa niin muistot kyllä säilyvät vaikkei yhteyttä pidetäkkään. Ei niillä muistoilla kuitenkaan rakenneta tätä päivää eikä tulevaisuutta, päin vastoin. Haluaako joku muistojen olevan esteenä uusien muistojen rakentamiselle? Ja sanotaan mitä sanotaan niin yllättävän usein täydellinen ero exästä on molemmille osapuolille parhaaksi. Vaikka moni valehtelee (itselleen ja muille) että exä on vain hyvä ystävä, yleensä JOMMALLA KUMMALLA osapuolella on muita haaveita.

On täysin ymmärrettävää että yhteydenpito exän kanssa häiritsee. Eri asia on sitten miten sen asian puolisonsa kanssa hoitaa ja ratkaisee.

 

Uskomatonta miten kukaan edes kehtaa päästää suustaan mitään noin naurettavaa.

""Sekä exänä että nykyisenä voin sanoa että ap ja hänen tarpeensa menevät sadalla prosentilla ohi exästä ja siitä hän saa myös pitää kiinni.""
Nykyisen naisen tarpeet voivat ajaa ohi exän tarpeista mutta eivät todellakaan miehen tarpeista. Entä jos mies itse haluaa olla exäänsä yhteydessä? Asetammeko silloin miehen tarpeet nykyisen naisen tarpeita huonommaksi vain koska nykyinen sattuu olemaan epävarmaa tyyppiä? Suhde ei todellakaan voi toimia jos mies joutuu luopumaan ystävistään vasten tahtoaan. Tuskin kovin moni nainen ajattelee että on ok jos mies pakottaa naisensa luopumaan ystävistään. Miksi tämä sama ei päde toisinpäin?

""Niin tärkeää ystävyyssuhdetta ei olekaan että sitä ilman ei voisi elää""
Miltä planeetalta oikein olet? Kuvitteletko todella että miehelle riittää tyttöystävä ja mitään muuta seuraa hän ei sitten tarvitsekaan? Vaikka itse olisit sen verran sairas että luopuisit kaikista ystävistäsi miehen takia niin älä odota samaa mieheltä. Se on nimittäin sen verran paljon pyydetty, että moni valitsee kaverinsa kuin skitson naisen. Eikö kukaan todellakaan ymmärrä että on yksi alistamisen muoto erottaa kumppani kavereistaan?

Jokainen ihminen päättää itse kavereistaan, kukaan muu ei sitä päätöstä voi tehdä. Voitte kyllä kieltää miestä mutta sillä tuskin on muuta vaikutusta kuin että mies tapaa haluamansa ihmiset mutta salaa. Jos nainen on niin epävarma ettei kestä miehen kavereita niin suhdetta voi vaihtaa. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi kontrolloida. Vai millä oikeudella luulette voivanne aikuiselle ihmiselle kertoa mitä tämän pitää tehdä?

 

Tämä Ellien parisuhdepalsta tuntuu minusta lasten hiekkalaatikolla, mutta leivon nyt taas yhden hiekkakakun teidän seurassa.

Jätettynä osaan hyvin kuvitella neuvottoman miehen tilanteen. Yh-äitinä olisin suostunut vaikka kahtia sahattavaksi, jos olisin sillä saanut miehen pysymään kotona.

Muistan joskus lukeneeni Roswitha Heikkilän haastattelun jostakin lehdestä. Hän on pari kertaa avioeronnut ja pitää lämpimiä suhteita kaikkiin exiinsä. Uskoon tulleena hän nimittää itseään Jeesuksen morsiameksi.

Ihan samanlaista haavetta minäkin elätän. Pidän jokaista kohtaamaani miestä sydämelläni. Tietenkin ex-aviomieheni on kaikista tärkein henkilö. Ei sitä paikkaa kukaan enää ota.
Olen jo ikäihminen. 50 v. tulee tänä vuonna täyteen.
Ilokseni www.suomi24:n palstoilla on melko samanhenkistä porukkaa. Ihmiset nauttivat vapaudestaan eivätkä enää ole tuulten vietävänä.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa. En ymmärrä ihmistä, joka estää läheisten ihmisten yhteydenpidon.
Tuskin kukaan toivoo itselleen samanlaista kohtelua.

Suurin syy yksinelämiseeni on juuri se, että saan itse vapaasti päättää elämästäni ja ihmissuhteistani. Kukaan ei ikimaailmassa tule enää vahtaamaan sanomisiani, kirjoittamisiani, menemisiäni ja tekemisiämi.

Jatka neuvoton mies lämpimien välien ylläpitoa ex-aviovaimosi kanssa. Lapsesi saavat hyvän esimerkin aikuisen käyttäytymisestä.

Ehkä vaimosi voi ihan hyvin nykyisessä elämässään.
Yh-äitinä elämä on mukavaa. Lukaise tämän päivän Hesari, jos sellaisen löydät kotoasi tai kirjastosta. Siinä on sivun juttu meistä ""yh-reppanoista"".

 

No tuohon vastaisin vain että luitko todella mitä kirjoitin vai lisäilitkö suutuspäissäsi sanoihini merkityksiä joita niille itse kuvittelit?

""ap ja hänen tarpeensa menevät sadalla prosentilla ohi exästä ja siitä hän saa myös pitää kiinni"" ja
""On täysin ymmärrettävää että yhteydenpito exän kanssa häiritsee. Eri asia on sitten miten sen asian puolisonsa kanssa hoitaa ja ratkaisee.""

En sanonut että miehen tarpeilla ei ole merkitystä, vaan että nykyisen tarpeet ovat exän tarpeita tärkeämmät. Eri asia sitten miten kukin asian suhteessaan ratkaisee. Eli neuvotteleeko asiaan yhdessä miehensä kanssa kumpaakin tyydyttävän ratkaisun vai ei.

Ymmärrän että miehellä on oikeus suuttua jos nainen vaatii ettei exään pidetä yhteyttä. Sitä en ymmärrä että joku keskustelupalstalla hilluva siitä suuttuu. Mitä se asia sinulle kuuluu? Itse en omassa suhteessani asiaa niin ratkaisisi, mutta se onkin eri juttu. Enkä kyllä jaksaisi siitäkään suuttua jos joku eksäni lopettaisi yhteydenpidon kanssani koska nykyinen ei siitä pitäisi. Se olisi ihan heidän asiansa.

Ystäviä ja kavereita alkuperäinenkään tuskin oli mieheltään kieltämässä. Nyt oli kyse exästä. Ja sen jo perustelinkin miksi eksä ystävänä on useammin kaikille osapuolille huono kuin hyvä juttu.

Kiitos mukavasta ja asiallisesta palautteesta. Saatiin taas lisää huutoa

 

Mielestäni keskustelu jokseenkin on harhaantunut alkuperäisestä.. En todellakaan ole päättämästä mieheni kavereista ja rajoittamassa hänen elämäänsä. Onko todellakin niin kauheaa olla huolissaan tuollaisesta yhteydenpidosta? Jos hänellä on takanaan pitkä suhde ja nainen jonka perään hän haikaili PITKÄÄN ja meillä kuitenkin vasta vajaa vuosi yhteistä taivalta takana. Lähipiirissä on kuitenkin niin paljon tapauksia joissa jätetty osapuoli osapuoli ottaisi vanhan heilan takaisin milloin vain. Itse olen kerrasta poikki -tyyppiä ja siksi en voi ymmärtää tuollaista toimintaa. Pointtini olikin saada muidenkin kokemuksia asiasta, että onko kyseessä todellakin puhdas ystävyys vai vanhan perään haikailua..

 

En usko, että kukaan tosissaan haluaa toisen pitävän yhteyttä ex-kumppaneihinsa. Miksi pitäisi? Jos suhde on loppunut, miksi pitäisi jatkaa ""ystävinä""? Monesti kyseessä on vallankäyttö: jättänyt osapuoli osoittaa ""suopeuttaan"" ja
haluaa ystäväksi, onhan se mukavaa katsella toisen rimpuilua.. ja jätetty raukka ei uskalla sanoa ei, koska haikailee edelleen exänsä perään. Henkilökohtaisesti en alistuisi moiseen, en jätettynä, enkä uutena rakkaana. Elämässä täytyy uskaltaa tehdä omia valintoja, muuten joudut aina tyytymään toisten tekemiin päätöksiin.

 

Meillä kävi näin:

Oltiin oltu yhdessä muutama kk ja ukon ex soittaa miestä seuralaisekseen johonkin hienoon tilaisuuteen, jonne ei ilman avecia kehtaisi mennä. Oikein kauniisti pyysi ja ukko tietysti heti valmiina auttamaan - ystäväpohjalta ja aidon vilpittömästi.

Satuin olemaan vieressä kun tämä keskustelu käytiin ja kieltämättä olin jokseenkin haavi auki! Annoin ukon kuulla voimallisin sanakääntein mitä mieltä tuollaisesta YYA-sopimuksesta olen ja kerroin että herra on hyvä ja menee vain - takaisin ei tarvitse ainakaan minun vuokseni tulla!

Noh. Ukko soitti sitten saman tien tälle exälleen ja ilmoitti että eipäs hän nyt sitten tulekaan kun emäntä kielsi!! Ihan suorapuheisesti ilmoitti ettei missään tapauksessa halua omaa NYKYISTÄ puolisoaan loukata ja että eiköhän se ole joku toinen kun nyt exän aveciksi sopisi paremmin. Ja neitihän veti hirmu kierrokset siitä sitten. Oli ollut kovat odotukset illan suhteen ja yöksikin olis pitänyt ukkoni hänen luokseen jäädä. Hah! Jopa aukeni ukkonikin silmät kun tämä exä haukkui ukkoni pystyyn...

Asiasta keskusteltiin sitten vielä ukkoni kanssa. Ihan yhdessä tuumin sovittiin ettei oikeastaan ole kovinkaan suuri menetys jos vaikka irtisanotaan nuo ystävyys-suhteet exiimme molemmat. Pohdittiin niin että vähemmällä päästään kun näin päätetään. ""Jouduin"" sitten itsekin pari ihmistä hyvästelemään. Ne ihmiset kuuluivat ihan oikeasti menneisyyteen. Siitäkin huolimatta että ystävyydeksi suhteet olivat muuttuneet jo aikaa sitten. Halusin panostaa tähän suhteeseen kaikkeni - en jättää mitään tulkinnan varaa suhteistani entisiini.

Päätöstäni en ole katunut - eikä tietääkseni ukkonikaan.

 

""En sanonut että miehen tarpeilla ei ole merkitystä, vaan että nykyisen tarpeet ovat exän tarpeita tärkeämmät.""

Se mitä et edelleenkään ymmärrä on että tuo ystävyy exäänn ei todennäköisesti perustu exän tarpeisiin ollenkaan vaan ainoastaan miehen. Ja siinä vaiheessa nykyisen on aivan turha alkaa esittää minkäänlaisia vaatimuksia miehen kaveripiiriin liittyen. Ja kaveriksi me sitä exääkin nimitämme. Emme exäksi.

""Mitä se asia sinulle kuuluu?""
Melko kummallinen kysymys näin keskustelupalstalla. MIetipä tosiaan sitä.

""Ystäviä ja kavereita alkuperäinenkään tuskin oli mieheltään kieltämässä. Nyt oli kyse exästä. ""
Kuten jo aiemmin totesinkin exäkin on ystävä. Miksi kyseistä henkilöä on aina ja ikuisesti pakko pitää exänä? Yhtä hyvin mies voi rakastua kehen tahansa kavereistaan, mites nykyisen suu sitten pannaan?

""Ja sen jo perustelinkin miksi eksä ystävänä on useammin kaikille osapuolille huono kuin hyvä juttu.""
Sinäkö päätät kaikkien osapuolten puolesta mikä heille on parasta? Mitä jos kumppanisi, aikuinen mies varmaankin, saisi itse päättää mikä hänelle on parhaaksi ja toimia sen mukaan?

Ikävä kyllä monilla naisilla tuo sairas mustasukkaisuus ei lopu siihen että välit exään on katkaistu ainoastaan siksi että se nyt sattuu olemaan ex. Seuraavaksi on tapana karsia kaikki muutkin naispuoliset kaverit, heistähän joku saattaa hyvinkin haluta miehen omakseen. Ja mies, tahdoton reppana, ei pysty sanomaan vastaan.

 

""Jos hänellä on takanaan pitkä suhde ja nainen jonka perään hän haikaili PITKÄÄN ja meillä kuitenkin vasta vajaa vuosi yhteistä taivalta takana.""
Jos miehesi ei pidä exään yhteyttä niin voitko silloinkaan olla varma ettei hän haikaile exänsä perään? Jos hän exän takaisin haluaa niin haluaa sitä piti yhteyttä tai ei.

"" Lähipiirissä on kuitenkin niin paljon tapauksia joissa jätetty osapuoli osapuoli ottaisi vanhan heilan takaisin milloin vain.""
LÄHIPIIRISSÄSI! Entä oma miehesi? Tunnetko yhtään häntä? Oletko puhunut hänen kanssaan? Tiedätkö mitä hän haluaa. Sattuu olemaan niin että hän on yksilö eikä sama ihminen yhdenkään lähipiiriinne kuuluvan kanssa. Samalla logiikalla minä voisin sanoa että moni mieheni kavereista pettää kumppaniaan niin että todennäköisesti pettää minunkin mieheni. Mutta kun se nyt ei vain mene niin.

Yhtä hyvin voisit olla huolissasi kaikista maailman naisista. Mistä sen tietää kenet miehesi huomenna tapaa. Hän voi tavata jonkun joka vetää täysillä jalat alta niin että unohtuu nykyiset ja exät. Koskaan et voi toisen haluja tai tunteita hallita, ei kannata edes yrittää. Mutta luota mieheesi edes sen verran että annat pitää yhteyttä keneen haluaa.

 

No minun mieheni ei onneksi ole mikään tahdoton reppana. Osaa kyllä ihan itse päättää asioista ja osaa myös joustaa ja keskustella. Ja on hänelläkin omia toivomuksia sen suhteen miten minä elämääni elän, kun olen kerran hänen kanssaan sitä lupautunut elämään. Enkä minä siitä vedä herneitä nenään. Enkä ymmärrä miksi joku tuntematon keskustelupalstalla raivoaisi siitä mitä mieheni minulta odottaa. Et sinä paljon miehillekkään arvoa anna jos kuvittelet että heidän ylitseen jyrätään.

Jos ""ystävyys"" eksän kanssa perustuu vain miehen tarpeille niin mitä ystävyyttä sellainen muka on jossa vain toisen osapuolen tarpeet merkitsevät? Kyllä se on usein (varsinkin jätettynä) se ex joka käyttää toisen huonoa omaatuntoa hyväkseen ja tekee tikustakin asiaa kun muka tarvitsee apua. Tästä on kokemusta moneltakin kantilta katsottuna.

Ei minun nykyisenä ole koskaan tarvinnutkaan ""esittää vaatimuksia"". Meillä keskustellaan asioista rakentavasti ja niin että myös kuunnellaan toista osapuolta. Jos pariskunta keskustelee asioistaan ja rakentaa suhdettaan, siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Ei ystävillä eikä exillä. Ei se mies siinä suhteessaan väkipakolla ole. Jos nykyinen on mustasukkainen ja sanelee kohtuuttomia ehtoja, mies voi sanoa morjens. Jos pariskunta löytää yhteisen sävelen koskien myös exiä, se on heidän onnensa. Ja valitettavasti usein exän epäonni.

Hassua että suutuspäissäsi asetat sanoilleni kuviteltuja merkityksiä. Minä en ole mieheltäni vaatinut exien ""hylkäämistä"". Hän on sitä TOIVONUT minulta ja minulle se sopii ihan hyvin En siis ole mustasukkainen nainen vaikka alkuperäistä puolustinkin siinä että on ihan ymmärrettävää että exä häiritsee ja siitä saa parisuhteessa puhua.