Miehen EX!!

""Enkä ymmärrä miksi joku tuntematon keskustelupalstalla raivoaisi siitä mitä mieheni minulta odottaa.""
Ovatko kaikki eriävät mielipiteet mielestäsi raivoamista? Jos ovat niin keskustelupalsta ei ehkä ole sinulle se oikein paikka. Enkä ole viesteissäni puhunut sinusta ja miehestäsi vaan yleensä koko ketjussa ilmenneistä mielipiteistä, kuten kuvittelin sinunkin aluksi tekevän, kunnes aloit raivokkaasti puolustaa itseäsi ja miestäsi. Teidän tilanteestanne en tiedä yhtään mitään joten olen kommentoinut ainoastaan yleisellä tasolla.

""Jos ""ystävyys"" eksän kanssa perustuu vain miehen tarpeille niin mitä ystävyyttä sellainen muka on jossa vain toisen osapuolen tarpeet merkitsevät?""
Varmasti ystävyys perustuu myös sen exän tarpeille mutta siitä taisimmekin olla jo yhtä mieltä että exän terpeilla ei suhteessa ole väliä. Jäljelle jää vain miehen tarpeet, sekä tietysti nykyisen naisen tarpeet jotka mielestäni edelleenkään eivät aja naisen tarpeiden ohi.

""Kyllä se on usein (varsinkin jätettynä) se ex joka käyttää toisen huonoa omaatuntoa hyväkseen ja tekee tikustakin asiaa kun muka tarvitsee apua.""
Aika raju yleistys. Ja toisaalta se minkä mustasukkainen nainen näkee juuri tuon tikustakin asiaa-jutun kautta ei välttämättä osapuolille ole lainkaan noin. Se voi myös oikeasti olla vilpitöntä kaveruutta ilman hyötymistarkoitusta. Vai annatko sinä miehille niin vähän arvoa että edes haluaisivat pitää yhteyttä naiseen joka koko ajan koittaa hyötyä heistä?

""Meillä keskustellaan asioista rakentavasti ja niin että myös kuunnellaan toista osapuolta. Jos pariskunta keskustelee asioistaan ja rakentaa suhdettaan, siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista.""

Edelleen, en ole puhunut sinusta ja suhteestasi vaan yleisesti. Hienoa olisikin jos pariskunta tosiaan pystyisi puhumaan asiat selväksi. Lue ketjun alusta esim nimimerkki nyx:än kirjoitus, jossa mies oli kiristetty valitsemaan joko nykyinen tai entinen. Juuri tuon kaltainen toiminta on kaikkein halveksittavinta suhteessa. Kaikenlainen joko minä tai tuo- kiristys.

""Hassua että suutuspäissäsi asetat sanoilleni kuviteltuja merkityksiä. Minä en ole mieheltäni vaatinut exien ""hylkäämistä"". Hän on sitä TOIVONUT minulta ja minulle se sopii ihan hyvin ""
Suutuspäissäni? MIten vain. Jälleenkerran, en puhunut sinun suhteestasi vaan esim juuri tuosta jo aiemmin mainitusta jossa mies kiristettiin hylkäämään kaverinsa. Jos kummallekin osapuolelle sopii ettei exien kanssa olla tekemisissä niin kaikki on ok.

 

Mun mielestäni on ihan turha sanoa toiselle, että anna pitää yhteyttä exään tai älä anna. Jokaisella meillä on oikeus vetää rajat juuri siihen mihin itsestä tuntuu.

Omalla kohdallani jouduin myös tekemään tilit selväksi nyxän kanssa eli kerroin hyvin nopeasti, että minä en sitten katsele mitään vanhojen lämmittelyjä edes ystävyysmielessä. Sanoin, että hän voi olla asiasta eri mieltä, mutta tuolloin emme sovi yhteen ja hänen tulee etsiä kumppani joka sietää myös exän elämään kuulumisen. Keskustelimme asiasta eri kannoilta ja annoin miehen reilusti valita meidän väliltä: hän valitsi minut ja ihan hyvä niin. Jos olisi valinnut toisin, niin sitten se olisi varmasti ollut myös oikea ratkaisu meidän molempien kannalta.

Ja mulle ainakaan exien välinen ystävyys ei ole (välttämättä) mikään potentiaalinen pettämistilaisuus, vaan musta ois vaan ällöttävää olla tekemisissä pariskuntana sellaisen ihmisen kanssa kenen sisällä mun mies on ollut ja ketä hän on joskus vilpittömästi rakastanut. Suorastaan vituttais saada esim. jotain lahjoja ja kortteja exiltä yhteiseen kotiimme. Saati istua vieressä kun mies juttelis puhelimessa ""vanhan hoitonsa"" kanssa. Mä en harrasta sellaista itse, niin mun ei tarvii sietää sitä toiseltakaan.

Eli kyse ei ole hallitsemisesta vaan ihmisellä on kuitenkin oikeus valita. Ja mä oon ainakin sitä mieltä, että jos jotku läheiset välit exään menee (muka periaattellisista syistä tms) nyxän edelle, niin kyllä se on aika selvä tilanne.

 

Jos et vastaa minulle ja minun kirjoitukseeni, niin älä silloin nimeä kirjoitustasi ""Leille"". Minä lopetan tämän jankkaamisen koska halusin vastata alkuperäiselle kirjoittajalle (niinkuin teinkin) enkä ruveta jonkun muun kanssa lyömään päätä seinään. Toivon ap että tilanteesi selviää. Suosittelisin edelleenkin asioista avoimesti keskustelemista.

 

Raja vaan on tuossa niin häilyvä. Jollakin voi olla oikein hyvät perustelut miksei miehen pitäisi pitää yhteyttä johonkin kaveriinsa. Entä jos mies ei suostu valitsemaan naisensa ja kaverinsa välillä. Onko se merkki siitä ettei mies rakasta naistaan? Mielestäni ei. Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan. Voisin rakastaa miestäni vaikka miten mutta jos hän asettaisi minut kyseiseen valintatilanteeseen niin pistäisi vähän miettimään miten hän minua haluaa hallita. Missään nimessä en miestäni haluaisi jättää, mutta yhdestäkään kaveristani en myöskään luopuisi. En varsinkaan sellaisen miehen takia joka sitä pyytää.
Onko hyvä suhde siis pakko kaataa siihen että toinen ei voi suvaita tiettyjä ihmisiä kumppaninsa elämässä? Onko mies ainoa jonka täytyy joustaa? Eikö nainen voi yrittää osaltaan joustaa ja hyväksyä miehensä kavereita?

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne joku aika sitten, mieheni on edelleen jollakin tasolla kiinni exässään. heillä yhteistä aikaa 10 v., paljon on/off'ia välillä, paljon varmasti hyvää ja myös huonoa. asia jouduttiin selvittämään tänä keväänä, minun alotteestani, koska mieheni ei yksinkertaisesti tullut ajatelleeksi asiaa minun kannalta, vaan auttoi exäänsä tilanteessa kun tilanteessa. autoa lainattiin, milloin oli koira kipeänä, milloin mitäkin ja mieheni aina saapui pelastamaan. minun tultua kuvioihin selvisikin, että jo kaksi vuotta sitten päättynyt suhde ei ollutkaan vielä täysin loppuunkäsitelty ja nyt siihen sitten tulikin se ratkaisun paikka. ollako vai eiko olla. asiasta keskusteltiin välillä enemmän ja välillä vähemmän sivistyneesti, esitin toiveeni ja jätin asian mieheni haltuun ratkaistavaksi, koska hänhän se tilanteen herra oli. mieheni sanoi mulle päätöksestään, että omaa oksaansahan hän sahaisi, jos jatkaisi yhtä tiiviisti exäänsä yhteydenpitoa ja samalla tavallaan loukkaisi minua. siitähän se vasta kaaos syntyikin ja ex teki kaiken mahdollisen mieheni takaisin saamiseksi ja meidän välit rikkoakseen, mutta onneksi mieheni valitsi minut. muutimme mieheni kanssa joku aika sitten saman katon alle, mutta vieläkin sisimmässäni tunnen tavallaan välillä epävarmuutta asemastani, kun ex soittaa kyytiä junalle ja mieheni lähtee häntä viemään. lapselliselta ehkä kuulostaa, mutta sydäntäni vihlaisee joka kerta pieni epävarmuus exän ottaessa yhteyttä. olen maailman paras pyörittelemään kaikkia asioita päässäni, mietin ja vatvon niitä itsekseni, olen yrittänyt opetella puhumaan avoimemmin. kyllä vieläkin mieleni valtaavat itsesäälin pohjakarikot exän suhteen, mutta onneksi vain harvoin ja silloinkin yritän nähdä asian järkevän puolen. en haluaisi koko exää mieheni elämään ollenkaan, mutta minkäs teet, jos haluan mieheni, hänen menneisyyttään ei millään voi pois pyyhkiä, kuin myös ei minunkaan. voimia ap:lle!

 

Ensimmäisessä kirjoituksessasi hyökkäsit kyllä ihan ensin niitä vastaan jotka puolsivat ystävyyttä exään. (et siis erikoissemmin vastannut ap:lle) Sanallakaan et itsekään maininnut omaa suhdettasi joten en myöskään minä siihen puuttunut. Sen sijaan kerroin kyllä mielipiteeni niihin asioihin joita kirjoituksessasi sanoit. Siksi laitoin otsikoksi ""leille"". Vaikka en suhteestasi puhunut niin vastasin silti sinulle. Niinkin voi tehdä.

Näillä palstoilla on myös tapana että kenen tahansa kirjoitukseen voi vastata. Ei pelkästään ketjun aloittajan. Olen pahoillani jos pahoitin mielesi kun rohkenin kertoa eriävän mielipiteeni sinun kirjoitukseesi.

 

Olen ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Sinä et sinä moralisoinnillasi miksikään muuta. Sitä paitsi mieheni kyllä kertoo, jos ja kun exänsä jossain nähnyt. Ja kertoo paljon muutakin. Aikuinen mies kun valitsi itse mielummin minut kuin yhteydenpidon exään.

 

Niinpä, mutta jokainen meistä tietää myös omat rajamme ja niihin on toisenkin tyydyttävä jos haluaa. Missään nimessä kenelläkään ei ole oikeutta alkaa esittämään ""uhkavaatimuksia"" jokaisesta toisen kaverista tms. mutta mielestäni silloin, kun kyse on existä on myös toisella oikeus esittää oma näkemyksensä asiaan. Siinä sitten kukin toimii tavallaan.

Itse en olisi missään nimessä jatkanut suhdetta nykyiseni kanssa, jos hän olisi edelleen kulkenut exänsä luona kylässä ja soitellut tämän kanssa jne. Ja kuten rivien välistä saattoi ehkä tulkita, minäkään en pidä yhteyttä exiini, vaikka heidän kanssaan olenkin ihan hyvissä väleissä. Kyllä mielestäni myös mies voi säilyttää hyvät välit exäänsä ilman, että tarvitsee tätä sen kummemmin enää elämäänsä.

Kyse ei myöskään ole siitä kumpaa mies rakastaa enemmän tai rakastaako hän minua, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että minä en halua olla sellaisessa suhteessa... Miksi minun pitäisi, jos tiedän etten sellaista halua? Kyse ei ole toisen hallinnasta vaan oman elämänsä hallinnasta. Jos tietää mitä tahtoo, niin siinähän tekee molemmille palveluksen.

Ja elämähän on muutenkin täynnä valintoja, joten jos kumppaniasi loukkaisi läheinen suhteesi exääsi, niin olisit todellakin sitä mieltä että mieluummin loukkaisit kumppaniasi kuin luopuisit menneestä rakkaudesta? Tässäkin teet valinnan ja pakotat samalla lailla kumppanisi valitsemaan sinun&exäsi ja yksinolon/uuden kumppanin etsimisen välillä. Siinä todellakin punnitaan, mikä kullekin on tärkeää...

Ja vastauksena kysymyksiin minun näkökulmastani: minä en yksinkertaisesti pidä suhdettani hyvänä, jos vielä exiä pitää mukana roikottaa eli hyvä suhde ei kaatuisi tuollaiseen. Mies ei ole todellakaan ainoa jonka täytyy joustaa vaan itsekään en pidä yhteyttä exiini. Hyväksyn miehen ystäviksi kaikki muut paitsi hänen exänsä, koska en halua heitä elämäämme/elämääni. Tämä on itse asiassa aika yksinkertaista.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja onneksi on kuitenkin vara valita. Vanha sananlasku 'vakka kantensa valitsee' pitää paikkansa. Naisissa ja miehissä löytyy exien puolesta ja vastaan olevia ja hyvällä onnella kummankin puolen kannattajat löytävät vastaparinsa.

 

Sinä siis mielummin kaveeraat jonkun kanssa, jonka elämääsi kuuluminen häiritsee miestäsi, kuin annat kaveruuden jäädä?

Aika itsekästä, sanoisin. Ja etenkin, jos oma rakas pyytäisi jättämään jonkun exän taaksesi, niin sinä siitä kimmastuisit? Se on kuule kahden kauppa, se parisuhde ja kyllä silloin voidaan yhdessä sopia muustakin kuin jääkaapin sisällöstä.

 

Itse kuulun samanlaiseen kuvioon, mutta olen se entinen tyttöystävä (tai siis naisystävä). Erosimme muutama kuukausi ennen kuin mies tapasi nykyisen ystävättärensä. Ja erosimme molempien toiveesta, täydessä yhteisymmärryksessä ja päätimme jatkaa ystävinä, siis ei vain morjes-kavereina. Ja näin olemme toimineet ja toimimme edelleen huolimatta siitä, että miten meidän nykyiset nassuttaavat. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä, että mies ja nainen voivat olla pelkkiä ystäviä, jopa yhteisestä menneisyydestä huolimatta, niin ihan sellaisella ihmisellä itsellään on asenne ongelma, huono itsetunto tai hän itse ei kykene vastakkaisen sukupuolen kanssa pelkkään ystävyyteen vai mistä se voi johtua, aiheettomasta mustasukkaisuudesta?

Eri asia on jos miehesi pettää sinua entisensä kanssa, mutta ystävyys ei ole pettämistä.

 

""huolimatta siitä, että miten meidän nykyiset nassuttaavat""

Sinäpäs kauniisti puhut omasta nykyisestäsi. Ja aika katkeralta kuulostaa sanoa exänsä uuden kumppaninkaan nassuttavan. Otan osaa kummankin nykyisen kohtaloon jos tuollaista asennetta kohtaavat.

 

Kauniistipa puhut nykyisestä miehestäsi!

Miksi ylipäätänsä seurustelet ""nassuttavan ja asenne-ongelmaisen/huonon itsetunnon omaavan miehen kanssa??

Jäiköhän neidiltä nyt kokonaan huomioimatta oman nykyisen miehen tunteet? Onko ystävyytesi exääsi todellakin sen arvoista että haluat pahoittaa nykyisen miehesi mielen? Tai tehdä elämän hankalammaksi exällesi - myös hänen nykyisensähän kerroit nassuttavan...

Mitä jos antaisit menneiden olla ja keskittyisit kokonaan nykyiseen parisuhteeseesi? Kai sinulla muitakin ystäviä on??

 

Eipä taida kummoista tulevaisuutta olevan teidä uudella suhteellanne, jos et ole valmis huomioimaan hänen tunteitaan yhtään!!!!!! Asetupa uuden kumppanisi saappaisiin hetkeksi. Mistä hän voi olla varma kuinka platoninen suhteesi exään onkaan. Onko exäsi vielä niin tärkeä, että mieluummin loukkaat uutta poikaystävääsi?!! Eipä tarvitse teidän suunnitella yhteistä tulevaisuutta..
T. Nassuttaja

 

Meillä paljastuivat exän taka-ajatukset juuri noin että lipsautteli miehelleni minun olevan ""eukko"" ja arvosteli tekemisiäni vaikkei tuntenut minua ollenkaan. Siihen asti oli selittänyt että kyse on todellakin vain hyvästä ystävyydestä. Jäi sitten kiinni siitä että oli perunut menonsa toisen kaverinsa kanssa (valehteli olevansa kipeä) ja ruikutti päästä mieheni mukaan illanviettoon koska on niin yksinäinen. Jälkeenpäin selvisi paljon muitakin asioita joissa hän oli käyttänyt hyväksi mieheni kiltteyttä vetomalla siihen että mies aikanaan hänet jätti oman onnensa nojaan joten on nyt vastuussa häntä auttamaan ties missä askareissa. Tämä nainen jaksoi 1,5 vuotta uskotella meille (ja kai itselleenkin) että haluaa olla mieheni ystävä. Jossakin vaiheessa vain kulissit sitten kaatuivat ja paljasti todellisen luonteensa. Eipä ole hän enää minkäänlainen osa mieheni elämää, päin vastoin aiheuttaa miehessäni inhotusta. Eikä minun tarvinnut missään vaiheessa vaatia mitään välien katkaisemista. Ex teki sen ihan hienosti omalla kaksinaamaisuudellaan ja mieheni rakastamalla minua.

Ja tähän joku katkera ex varmasti ehtii avautumaan ties mitä. Siitä vaan, mieheni viimeksi eilen puhui siitä miten onnellinen hän on ja miten ihanaa elämämme on

 

Voisikohan se, että harvat haluavat kumppaninsa pitävän ex:iinsä/sä yhteyttä johtua ihan omista kokemuksista. Olen havainnut omassa tuttava piirissäni sen, etteivät nämä ""pysytään vaan kavereina""-erot ole koskaan pysyneet pelkän kaveruuden tasolla. En sano että kaikki ovat fyysisesti pettäneet, eivät todellakaan, mutta puheista ymv. huomaa, että suhtautuminen on erilaista kun ns. oikeasti vain kaverin suhteen.

Pari esimerkkiä; Ystäväni oli ex:änsä kanssa vain ystävä. Hymyili nätisti tämän uudelle naiselle ja oli myös hänen ""kaveriaan"". Selän takana kuitenkin haukkui tätä naista, jossa ei ollut mitään vikaa. Ex:ä oli kehunut naista hyväksi kokiksi, ja siitäkös haukkuminen yltyi, ""olisiko minunkin pitänyt niska limassa herkkuja väsätä sille"" ymv. Selvästi huomasi, että ystäväni ei ollut päässyt eron yli, vaikka erosta oli yhteisymmärryksessä sovittu. Jotenkin vertasi itseään uuteen naiseen, äänen sävykin muuttui kun kun oli ex:ästään ""huolissaan"". Alkoi myös kantaa kotiinsa eri ukon joka viikonloppu ja villiityi aivan tolkuttomaksi. Jotenkin yritti kai todistaa jotakin itselleen, ja ehkä saada ex:än ""kateelliseksi"" kun hän viettää ""villiä elämää"" ja toinen vaan on uuden naisensa kanssa kotosalla/puuhaa jotakin ""tylsää"" tämän kanssa. Todellisuudessa ystäväni vain lisäsi omaa pahaa oloaan noilla yhden illan sompailuillaan ...Tahtoi luultavasti myös rakkautta ""panojen""sijasta...

Toinen tapaus on nainen, joka elätteli toiveita miehestä, jonka kanssa ei ollut koskaan edes seurustellut varsinaisesti. Jotakin säätöä ja seksiä ollut, mutta ei mitään vakavaa.Ehkä sitä hyvällä tahdolla voisi kutsua hyvin lyhyeksi seurusteluksi... Kyseinen nainen alkoi elää haavekuvaansa, pusua vanhemmilleen ""miesystävästään"" ja ehdotella miehelle oman maatilan ostoa joskus tulevaisuudessa ymv. ja tässä vaiheessa mies löi jarrut pohjaan ja poistui paikalta. Täydellisen välirikon jälkeen törmäsivät muutaman vuoden perästä, ja alkoivat taas olla vain kavereita. Miehen puolelta näin olikin, mutta ei naisen. Hän oli (miehen huomaamatta, ts. kun hän ei ollut paikalla) tämän naisystäville todella tyly. Hän soitteli miehelle mitä ihmeellisemmillä verukeilla, kanin lääkäriin vientiä, kopin rakennusta, ehdotteli eri kekkereitä mihin lähteä, tarvitsi milloin mitäkin neuvoa tai tavaraa lainaan. Mies ei edes tajunnut tätä, ennen kuin alkoi vakavasti seurustelemaan ja uusi nainen ""valisti"" häntä, ensin kielsi, sitten tajusi. Mies ymmärsi katkaista välit uudelleen, tällä kertaa lopullisesti, tähän ""hulluun"". (Varmasti hyvä myös hänelle, jos vuosikausia roikkunut ihmisessä, joka ei häntä halua, pilannut vain elämäänsä...)

Kolmas tapaus; Nainen oli nuori, rakastui ja alkoi seurustella miehen kanssa, kiakki oli hyvin vuosia. Sitten hän keksi että haluaa jotakin muuta, ja erosi miehestä. Hetken päästä huomasi, ettei parempaa ollutkaan tarjolla, mutta siinä vaiheessa mies oli löytänyt jo uuden. Yritti kaikkensa (tyyliin uhakailu, kiristys, lahjonta ymv. )tuhotakseen ex:än suhteen. Vuosien seurustelun kai vaikutti siihen, että ex:ä hetken häntä yrittikin ""ymmärtää ja auttaa"", kunnes touhu meni niin törkeäksi, että katkaisi tähän naiseen välit tyystin. Mutta hetken heilläkin toimi tämä ""kaveruus"".

Ja näitähän esimerkkejä riittää vaikka kuinka! Tiedän ihmisen jota ""ärsytti"" miehen uusi, vietteli ties millä keinoin ex:änsä ja nyt saa jotakin sairasta nautintoa siitä kun sattuvat johonkin samaan paikkaan, ja ex:ä selvästi pelkää hänen kertovan asiasta hänen uudelleen. Nainen vain naureskelee, kuinka ""se muija ei arvaa mitään"".
Tiedän myös ""ollaan vaan kavereita"" tapauksen, joka tekee kaikkensa saadakseen ex:änsä uusista kumppaneista KAIKEN selville. Kuluttaa valtavasti voimavarojaan ja aikaansa koluamalla nettiä ja ""kuulustelemmalla"" ihmisiä, jotta saa mahdollismman paljon tiedon murusia. ""Sattumalta"" eksyy ex:än uuden naisen työpaikalle ja asuntoalueelle ""vakoilemaan"".

Ja loppuun painotan, että kaikki paitsi ehkä tuo 2. esimerkin tapaus, ovat täysijärkisiä oihmisiä, eivät mitään hulluja. Joku voi olla jopa sinunkin tuttusi!

Itse olen sen verran oppinut muita seuraamalla, että ex:iin ei mieheni tarvitse yhteyksiä pitää. Kahteen liittyikin tiettyjä epäselvyyksiä, minkä vuoksi olimme vähällä erota, mieheni omatoimisesti valitsi minut... En pidä itsekkään yhteyksiä ex:iini, vaikka voin täysin vilpittömästi sanoa, etten heistä kenestäkään olisi enää yhtään kiinnostunut. Parempi hoitaa hommat loppuun asti ennen kuin alkaa uutta suhdetta rakentaa. Valitettavasti tämä ei aina ole helppoa, koska yleensähän toinen osapuoli on se joka jätetään, joskus aivan yllättäen...

 

Mielestäni kyse on toisen kunnioittamisesta. Jos kumpi tahansa pitää exän kanssa vehtailua loukkaavana, niin eikös silloin voisi arvostaa toisen mielipidettä sen verran, että jättää yhteydenpidot vain pakollisiin (vrt.lapset).

Olemme kaikki erilaisia. Jotkut pystyvät olemaan exänsä kanssa ystäviä ja hyvä niin, toiset eivät pysty, eivätkä halua. Tärkeintä on kai se nykyinen suhde ja sen kunnioittaminen.

 

Nimimerkille mielipide sekä miehelle:

Jos kyse on todellakin menneen rakkauden mukana roikottamisesta kuten ""mielipide"" asian ilmaisi niin silloin tilanne onkin aika vaikea. Minulle yksikään ex ei edusta mitään mennyttä rakkautta eikä varsinkaan nykyisiä rakkauden tunteita. He ovat ystäviä. Rakkaudesta päästän irti siinä vaiheessa kun suhde loppuu. Näin ollen kokosin äärimmäisen vaikeana tilanteen jossa mieheni pakottaisi minut luopumaan kavereistani periaatteella minä tai tuo. Varsinkin kun tämä keskustelu käydään yleensä suhteen alkuvaiheessa.

Ja todellakin mihin vedän rajan siinä saako mies pyytää minua katkaisemaan välit exääni? Jos erosta on esimerkiksi viisi vuotta ja noiden viiden vuoden aikana välillämme ei ole ollut mitään muuta kuin ystävyyttä niin suhtaudummeko tuohon exään exänä vai pitkäaikaisena ystävänä? Itse taipuisin pitämään miestä vain ystävänä. Kuka noinkin vanhoja suhteita edes muistelee?

Ja miehelle...
""Sinä siis mielummin kaveeraat jonkun kanssa, jonka elämääsi kuuluminen häiritsee miestäsi, kuin annat kaveruuden jäädä? ""
Jos nyt välttämättä haluat asian noin kärjistää niin vaikka sitten niin. Mutta mietipä jos naisesi haluaa sinun katkaisevan välisi vaikkapa johonkin lapsuuden ystävääsi. Naisella voi olla tahdolleen hyvä perustelu, mutta olisitko sinä tosiaan valmis uhraamaan ystävyyssuhteesi sen takia? Äläkä sano että ex on eri asia kuin muut kaverit koska kaikille näin ei todellakaan ole.

""Ja etenkin, jos oma rakas pyytäisi jättämään jonkun exän taaksesi, niin sinä siitä kimmastuisit? Se on kuule kahden kauppa, se parisuhde ja kyllä silloin voidaan yhdessä sopia muustakin kuin jääkaapin sisällöstä.""
Olenko sanonut kimmastuvani? Olenko sanonut ettei asiasta voisi koittaa sopia? Olen vain kummastellut yleistä käsitystä jossa kumppanilla on oikeus pyytää mitä vaan koska ""se vaivaa minua"". Ja suoraan sanottuna, jos mieheni ei minuun sen vertaa luottaisi että antaisi pitää ystäväni niin saattaisi olla väärän naisen kanssa.

 

Ystävyyssuhteet todella ovat sen arvoisia ettei niitä kaadeta jonkun toisen vaatimuksesta. Tunteisiin vetoamalla ei kertakaikkiaan voi vaatia ketään luopumaan ystävyydestä. Ja on aivan täysin totta että jos nykyinen ei kestä ystävyyttä exään se johtuu huonosta itsetunnosta.
Enemmän kuin näitä niinpän nykyisiä säälin jokaista ihmistä joka saa kumppanikseen sellaisen pirttihirmun joka luulee olevansa oikeutettu vaatimaan kaverisuhteiden lopettamista. Naurettavaa touhua. Ihmetyttää tuo ihmisten jatkuva epävarmuus omasta asemasta.

""Mitä jos antaisit menneiden olla ja keskittyisit kokonaan nykyiseen parisuhteeseesi?""
Pitääkö samalla lopettaa kaikki muutkin ystävyyssuhteet jotka on perustettu ennen nykyisen tapaamista? Menneisyyteenhän nekin kuuluvat.

 

""Eipä taida kummoista tulevaisuutta olevan teidä uudella suhteellanne, jos et ole valmis huomioimaan hänen tunteitaan yhtään!!!!!!""
Ennen kuin alat kirkua kenenkään tunteiden huomioimisesta niin mietipä hetki minkä verran nykyinen kumppani kunnioittaa puolisonsa tunteita kieltämällä ystävyyden exään? Sekö on huomioimista ja toisen kunnioittamista? Ei todellakaan! Katsos kun se epävarma nykyinen ei ole ainoa jonka tunteet suhteessa huomioidaan. Toisellakin osapuolella on tunteet ja jos vaaditaan kavereista luopumaan niin saadaan kyllä aikaan pelkkää katkeruutta.

 

Nyt sitten eri nimimerkillä puolustellaan itseään. Onko sinun ainoa tapasi toimia parisuhteessa _vaatia_ asioita kumppanilta? Tunnetko sellaista käsitettä kuin asioista keskusteleminen, yhteisen kummallekkin sopivan ratkaisun löytäminen ja kumppanin kunnioittaminen. Se että näistäkin ex-asioista parisuhteessa keskustelee, ei tee kenestäkään pirttihirmua. Sitäpaitsi moni exäänsä välit viilentänyt mies saattaa haluta samaa myös kumppaniltaan ja on siksi päätynyt siihen ratkaisuun

Ei niitä parisuhteessa olevia miehiä mihinkään voi pakottaa mitä eivät itse halua. Se on ihan höpön löpöä. Mutta kai se exästä tuntuu mukavammalta kun voi syyttää nykyistä siitä että ""se ämmä pakotti miesressun tähän ratkaisuun"". Jos mies olisi oikesti niin tossukka ja exä niin tärkeä ihminen niin kai ex silloin saisi miehen puhuttua ympäri jatkamaan yhteydenpitoa tai peräti miehen takaisin itselleen. Mutta eihän se onnistu jos mies tekee ratkaisut oman harkintansa ja tahtonsa perusteella ja jos suhde exään ei ole tärkeä. Jos mies on niin selkärangaton nyhjäke että vaimo muka määräilee hänen ystävyyssuhteistaan niin miksi ex edes haluaisi tälläisen hänelle selkänsä kääntävän luuserin kanssa olla ystävä? Pelkkää itsepetosta.

 

Minulle ei parisuhteessa ole epäselvä käsite tuo asioista keskustelu taikka kumppanin kunnioittaminen. Nämä ystävyysasiat vaan mielestäni ovat niitä asioita joista kenenkään ei edes tarvitse keskustella. Mieheni on ystävä juuri niiden ihmisten kanssa joiden haluaa. Jos ei halua niin ei ole. Turha minun siis olisi väliin mennä sanomaan että minä en pidä jostain hänen ystävästään. Jos mies ystävästään tästä syystä luopuisi niin en hetkeäkään kuvittelisi hänen halunneen sitä. Jos olisi halunnut luopua, olisi tehnyt sen ilman minun puheitanikin.

Eikä keskustelu todellakaan tee kenestäkään pirttihirmua. se tekee että kumppanin kunnioittamiseen ja huomioimiseen vedoten vaaditaan päätöksiä, tai mikä vielä pahempaa, kuten jotkut ovat sanoneet, laitetaan kumppani valitsemaan exän ja nykyisen välillä. aivan kuin nuo kaksi sulkisivat toisensa automaattisesti pois.

""Jos mies olisi oikesti niin tossukka ja exä niin tärkeä ihminen niin kai ex silloin saisi miehen puhuttua ympäri jatkamaan yhteydenpitoa tai peräti miehen takaisin itselleen.""
Tämä juuri on kumma luulo näissä asioissa. Mikä ihme saa naiset luulemaan että se ex nainen vaanii jossain kulman takana vain saadakseen miehen takaisin itselleen. Suhde on loppunut jo (mahdollisesti kauan sitten), exälläkin voi olla uusi mies ja todennäköisesti on niin ettei ex todellakaan halua miestä takaisin. Itse en ainakaan kuvittele oman mieheni existä mitään tuollaista. Enhän minäkään ex-miestäni takaisin halua.
Ja se ex voi muuten ystävänä olla hyvinkin tärkeä, mutta moni mies pakon edessä luopuu sitten siitä kun ei halua uudesta naisestaan luopua. Eri asia miten hyvillä mielin mies on sen jälkeen.

 

...onpa paljon tarinaa....

oma kokemukseni nykyisessä (3kk) parisuhteessani on aika tuore. Asiasta keskusteltiin parina viime päivänä.
Miehen ex-vaimo (lasten äiti) kun käyttää miestäni kaikkeen miesten hommiin (paitsi sex); pitää korjata ja huoltaa, palvella ja passata. Ja koska mies varmaan edelleenkin 10 vuotta eron jälkeen tuntee velvollisuudekseen ""pitää huolta"" naisesta, vaikka lapset onkin jo pois pesästä ja haluaa ehkä täten hyvittää sen, että jätti vaimonsa aikoinaan... niin sehän ei täysin mulle passaa!

Taas kun ex soitteli ja ilmoitti, että nyt tarttee muuttoapua, ja mies lupas, niin sanoin miehelle, että joo, mutta mä tulen myös. Mies ei halunnut, että tapaan ex-vaimon ""joka on tosi vaikee ihminen"". No, sit tunnusti, ettei haluu LOUKATA exäänsä esittelemällä minut. HUH! Sanoin miehelle, että mua loukkaa se, että hän ramppaa joka inahduksesta exänsä luona eikä osaa sanoa EI! Ja että tolla tavalla mies antaa exälleen edelleen sen kuvan, että on aina käytettävissä ja valmiina kuin partiopoika. Eihän naisen tarvii edes hommata miestä itelleen, kun sillä on SUT! Haluutko edes eroon siitä???

Kun eilen ex taas soitti ja inisi, että pitäis saada toinen kuski, kun kahdella autolla pitäis muuttaa uuteen paikkaan (100km), ni mä sanoin, että voin kyllä lähtee kuskiks... ihme kyllä mies sanoi sen exälleen, jolta meni hiukka pasmat sekasin -öööö.. onhan se kiva, kun on apua tarjolla... eeeehhh...

Tää tapaus herätti miehen niin, että sanoi, ettei halua mua loukata sillä, että hyppii exänsä tahdon mukaan, vaikka tää sitten kuinka kiukuttelis ja uhkailis ja haukkuis.

Nyt sit ex sulattelee, että haluaako koko paketin, eli ex-miehensä uuden naisenki mukaan kuvioihin, vai hommaako apumiehensä tästä lähin muualta. Tällä tietoa me sit mennään muuttamaan miehen exää ens vkl. Hih! Mua ei häiritse tavata sitä, sillä on ehkä enemmän nielemistä, jos se on haikaillu (kuten miehen siskon mukaan onkin) miehen perään edelleen, eikä oo saanu uusia ihmissuhteitaan onnistumaan.

Ex on myös ronkkinu miehen minua edeltävään suhteeseen, mutta nyt onkin vastassa hiukka tiukempi sissi!

 

Tässä ketjussa väittelevät puhuvat mielestäni aika pitkälle eri asioista. On ihan eri juttu lähteä ruotimaan kummankaan suhteita exiin jne jos on kysymyksessä esim 1kk-2v kestänyt seurustelusuhde kuin silloin jos pariskunta on muodostamassa PERHETTÄ eli ovat lupautuneet toisilleen ja haluavat elää yhteistä elämää. Perhe (vaikka siinä olisikin vain nuo 2 ihmistä) saa ja heidän tulisikin selvittää tälläiset asiat ja siihen ei ole ystävillä eikä exillä nokan koputtamista. Eri asia sitten jos ""seukkaillessa"" lähdetään ylittämään rajoja puuttumalla toisen elämään enemmäin kuin sitoutumisen aste tavallaan antaa aihetta.

 

Lisäisin vielä sen, että tietenkään nämä tällaiset asiat eivät ole täysin mustavalkoisia ja voi olla tilanteita, joissa itsekin tekisin poikkeuksen. Tähän mennessä ei vain sellaista tilannetta ole tullut eteen. En kuitenkaan halua ARVOSTELLA myöskään niitä ihmisiä, jotka haluavat exänsä ystävänä pitää, sillä heillä on siihen varmasti pätevät motiivit, joista on turha ""tuomita"" tai vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen...

Keskustelua aiheesta uuden kumppanin kanssa on kuitenkin mielestäni aina hyvä käydä, ettei tule sitten ikäviä tilanteita. Jotenkin itse en koe tilannetta edes pakottamiseksi, vaan näen sen enemmänkin näkemys/mielipide-erona, jotka voivat joskus olla aiheessa kuin aiheessa ratkaisevia parisuhteen kannalta.

""Ja todellakin mihin vedän rajan siinä saako mies pyytää minua katkaisemaan välit exääni? "" Kukin meistä varmasti tietää omat rajamme parhaiten. Mitä olet valmis sietämään toiselta ja millaisen ihmisen kanssa haluat jakaa elämääsi... jne.

Ehkäpä siinä onkin perää, mitä joku tuolla mainitsi, että omat kokemukset vaikuttavat tuohon suhtautumiseen. Itselläni on omakohtaista kokemusta (exäni tunteet velloivat minun ja hänen exänsä välillä niin, että vihelsin omalta osaltani pelin poikki ts lähdin lätkimään... ex olisi silti halunnut pitää molemmat ja tunteiden vellominen jatkui pitkään ja ilman tuloksia) ja olen seurannut liian monta vastaavaa veivausta ystävieni ja tuttavieni kautta.

Senkin vielä haluaisin sanoa, että mielestäni esim. yhteiset lapset muuttavat tilanteen täysin ja silloin painottaisin enemmänkin ns. aikuisten ihmisten/vanhempien vastuuta ensi sijaisesti omille lapsilleen pitää keskinäiset välit vähintäänkin korrekteina. Tunnen kyllä ex-aviopareja, jotka ovat eron jälkeen pysyneet parhaina ystävinä ja myös heidän uudet kumppaninsa ovat ystävyydessä mukana. Tämä on ollut ko. ex-pariskunnan lapsille ihan mieluinen asetelma. Ja tunnen myös ex-pariskuntia, jotka ""keskustelevat"" toisilleen vain lakimiesten ja lastensa kautta ja tämä on mielestäni surullista kaikkien osapuolten osalta.

 

Jos vanha suola janottaa silloin ei pidä etsiä uutta kaveria kiusattavaksi. Vanhasta suhteesta on luovuttava, uusi suhde ei voi muuten onnistua. Siksi on oikein, että uusi puoliso vaatii välit minimiin EX:n kanssa. Eli poikki kokonaan, jos ei ole yhteisiä lapsia. Jos on yhteiset lapset, täytyisi yrittää olla puheväleissä, käytännön asioiden vuoksi. JOS ei ole ex:iä tärkeämpi kannattaa lähteä litomaan. Kyllä puolison täytyy olla ykkönen, sitten vasta kaverit ja muut ihmissuhteet.

Monet haaveilee mielessään EX:ästä, mutta silloin ei nykyinen suhde voi onnistua. Jopa viha EX:ää kohtaan voi pilata nykyisen suhteen, koska viha ja rakkaus ovat vastatunteita. Siksi pitäsi olla tunteet käsiteltynä pois.