Miehen EX!!

Entä jos tilanne on se että exän kanssa ollaan oltu kavereita vaikka 7 vuotta eron jälkeen? Sitten tulee uusi kumppani jolle tämä ei sovikaan vain koska pari on vuosia aiemmin seurustellut. Eikö siinä tapauksessa ole aika selvää ettei vanha suola enää janota vaan kyse on todellakin kaveruudesta. Asia voi olla eri jos erosta on 2kk, mutta se onkin jo sellainen tilanne jossa ei edes kuulu vielä alkaa seurustelemaan. Eron jälkeen on hyvä ottaa etäisyyttä, mutta pidän täysin mahdollisena että kun erosta on kulunut vähän aikaa on ystävyys mahdollinen.

 

Ennen kuin kukaan lähtee kumppaniltaan vaatimaan (tai edes aiheesta keskustelemaan) välien katkaisua exään kannatta miettiä miksi se ex niin kovasti häiritsee. Epävarmuudestahan siinä on kyse, mutta onko epävarmuuteen aihetta? Itsetutkiskelu kannattaa. Onko ex esim tehnyt mitään mikä viittaa siihen että haluaa miehen takaisin vai kuvitteleeko uusi nainen vain näin? Tai onko mies tehnyt mitään mistä voi päätellä hänen haluavan exänsä takaisin vai onko tämäkin vain naisen epävarmaa päätelmää kun ei muuhun osata uskoakaan? Kun on itselleen selvittänyt miksi ex olisi pakko saada pois elämästä saattaa huomata ettei siitä exästä mitään haittaa oikeasti olekaan.

Ainoa vaihtoehto ei nimittäin ole pyytää miestä katkaisemaan välejään exään. Vaihtoehto on myös että jokainen käsittelee omia epävarmuuden tunteitaan.
Monethan meistä saattavat olla mustasukkaisia esim silloin kun kumppani lähtee baariin, mutta harvemmin siihenkään tarjotaan ratkaisuksi sitä ettei kumppani saa enää sinne lähteä.

 

Esitteletkö tuon 7 vuoden takaisen exäsi uudelle kumppanillesi exänäsi, ystävänäsi vaiko exänä, josta tuli ystäväsi? Onko mielestäsi näillä edes mitään eroa?

 

Eipä se erosta kulunut aika välttämättä mitään kerro. Täälläkin otsikolla ""rakkaudeton parisuhde"" joku haikailee 5 vuoden jälkeen exän perään. Ja tunnen moniakin tapauksia joissa tälläinen haikailija esittää pitkiä pitkiä aikoja ""vain ystävää"" vaikka taka-ajatuksena on jotakin aivan muuta. Kuinka reilua se sitten on sitä entistä puolisoakaan kohtaan esittää luotettavaa ystävää vaikka haluaisi sabotoida tämän uudet ihmissuhteet, sitäkin voi miettiä. Toisaalta jotkut pääsee exästään yli hyvinkin nopeasti. Tapaukset ovat erilaisia. Mutta edelleen olen sitä mieltä että perhettä perustavalla pariskunnalla on oikeus ja velvollisuus sopia keskenään mm suhtautumisesta exiin, olivatpa heidän exäsuhteensa ongelmattomia tai eivät.

 

Todennäköisesti esittelisin 7 vuoden takaisen exäni ystävänä mutta luonnollisesti kertoisin myös seurustelusta.

Ja huit... Vain siksi että joku satunnainen ihminen haikailee viiden vuoden takaista suhdetta en lähtisi päättelemään että kaikki niin tekevät. Eiköhän silloin ole nykyinen suhde aika huono muutenkin.

 

On varmasti totta, että jotkut pystyvät olemaan vain ystäviä eron jälkeen, mutta monet myös haikailevat jopa VUOSIEN takaista seurustelu kumppaniaan. Ei ole helppoa sanoa kenellä se kaveruus todella on vilpitöntä kaveruutta ja kenellä ei...

Mutta oma kokemukseni on sellainen, että kaveruus suhde ei yleensä ole vilpitöntä. Se mikä yhdistää näitä tapauksia, on se että molemmat usein vilpittömästi _kuvittelevat_ olevansa aidosti vain ystäviä. Joskus tilanteen oikea laita selkiytyy vasta sitten kun ex:ä löytää uuden, todellisen rakkauden. On helppo olla kaveria, kun ex:ällä on vain satunnaisia panoja, ehkä muutaman kuukauden seurustelu viritelmiä ymv ""pientä"".
Mutta olen havainnut tilanteen usein muuttuvan radikaalisti, kun ex rakastuu _tosissaan_. Silloin usein tätä ""kaveria"" alkaa vaivata se, että miksi se ei mun kanssa suostunut ostaan yhteistä kämppää /muuttaan maalle asuun /meneen kihloihin /järjestään isoja kirkkohäitä/ hankkiin lasta -mitä tahansa.

Mielestäni on helppoa olla ex jos;

1.) suhde ei ollut aidosti vakava, ts. pari ei oikeasti rakastanut täysillä toisiaan. Olivat ehkä todella ihastuneita toisiinsa, seksi toimi loistavasti, huumorintaju oli samankaltainen, ymv. mutta se ""jokin"" ei mätsännyt ja molemmat tiesivät sen ""alitajunnassaan"" koko ajan.

2.)Jos on itse jättänyt hyvissä väleissä ex:än ja kokee olevansa (usealla )tavalla tai toisella parempi kuin hänen nykyisensä. Kauniinpi/komeampi, paremmin koulutettu, lasten isä/äiti, paremmin menestynyt elämässä_mitä tahansa! Vaikka parempi kokkaamaan tai remppamaan autoa, mikä on kullekkin tärkeää

3.)Homma oli alun alkaenkin tuhoon tuomittu, ja välit paranivat kun erottiin, ts. nähdään toinen ihan kivana ihmisenä, eikä enää sinä hirveänä mörkönä kenen kanssa seurusteli, mutta jo ajatus uudelleen seurustelusta aiheuttaa painajaisia ja kylmänväreitä.

Henkilökohtaisesti en usko eron jälkeiseen ystävyyteen, ehkä joka sadannella tmv. parilla se saattaa toimia, mutta en haluaisi elää ""epävarmuudessa"" onko nykyiseni ex sittenkään vain kaveri. Onneksi mieheni ajattelee samoin, sillä se kaveri ex voi olla myös mies, täällä suurin osa puhuu entsistä naisista...

Olen itse pitänyt eron jälkeen etäisyyttä ex:iini, jos kadulla tulee vastaan tmv. toki saatan moikata ja vaihtaa kuulumiset. Mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi (vaikka ihan ok tyyppejä ovat) lähteä syömään/leffaan/baariin tmv ex:äni kanssa? Tai soitella heille säännöllisen epäsäännöllisesti, tai kirjoitella sähköpostia tai teksti viestejä? Kauniit muistot osaan muistella yksin hiljaa omassa mielessänikin, en tarvitse sitä että jaan ne jonkun paikalla olleen kanssa. Saan myös tarvitsemani remontti ymv. avun monesta muustakin paikkaa, ei tarvitse ex:iä vaivata porakoneen tarpeessa. Arvosta ex:iäni ja heidän uutta elämäänsä niin paljon, etten tunge siihen mukaan. Seusrusteluumme oli syynsä, ja niin myös eroihin. En koe ""menettäneeni"" mitään, vaikka he eivät enää kuulu elämääni. Katson mielummin tulevaisuuteen, ja tutustun uusiin ihmisiin, kun roikun vanhoissa ex:issä ja pohdin näiden kanssa esim. tuntikausia miksei heidän nykyisensä ymmärrä meidän ystävyyttämme... Ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta minulla ainakin ihan riittävästi ilman että ex:istä sellaisia pitäisi alkaa tekemään!

 

Jotkut eroaa keskeneräisestä suhteesta ja tahtoo pitää jollain lailla kiinni siitä edelleen vaikka olisivat uudessa suhteessa.

Minä taas eroan vasta sitten, kun mitta on niin täynnä että en koskaan enää halua olla tekemisissä sen kanssa. Samaa arvoperustaa odotan kumppaniltani. Keskeneräisestä suhteesta ei luovuta vaan tehdään sen eteen kaikki mahdollinen. Kun se on tehty ja jos se ei auta niin ei sen jälkeen tarvitse olla tekemisissäkään. piste.

Onneksi löysin kaltaiseni. Risuista on ollut, mutta yhdessä selviämme, edelleen, ilman ketään exiä.

 

""On varmasti totta, että jotkut pystyvät olemaan vain ystäviä eron jälkeen, mutta monet myös haikailevat jopa VUOSIEN takaista seurustelu kumppaniaan""

Oletetaan että jonkun naisen mies haikailee edelleen exänsä perään ja pitää tähän yhteyttä. Väheneekö haikailu sillä että miestä kielletään olemasta yhteydessä exään? Onko uusi suhde silloin yhtään paremmissa kantimissa? Voiko todella kuvitella että poissa silmistä, poissa mielestä? Tuskin näin on. On ainoastaan lapsellista luulla että tunteet mihinkään katoavat jos yhteyttä ei pidetä. Jos tunteita on niin niitä on ja uuden naisen olisi syytä huolestua joka tapauksessa. Siksi tuntuu typerältä etteivät ex kumppanit voisi pitää yhteyttä. Yhtä paljon he suhdettaan kaipaavat vaikka eivät toisiaan näkisikään.

 

Ehdoton EI! Exät on historiaa joita kenenkään ei pitäisi muistella, saatikka sitten haikailla. Hyi!

 

Väärin päin: Jos mies haikailee exänsä perään, on hyvä jos exä uuden kumppaninsa kanssa huomaa ja myöntää tilanteen ja ex-nainen katkaisee yhteydenpidon. Sehän tässä on se pointti

 

Noh noh. En todellakaan sanonut että KAIKKI haikailevat vuosienkin jälkeen exän perään. Lueppas tekstini uudestaan ja kommentoi vasta sitten

 

Hienosti käänsit sanani ympäri mutta meneehän se näinkin päin.

Ei kuulu tippaakaan ex-naiselle saatika hänen uudelle kumppanilleen mitä ex-mies tuntee. Ei ole uuden kumppanin asia katkoa välejä kehenkään. Sen sijaan tämän ex-miehen pitäisi huolestua tilanteestaan ja tehdä ratkaisujaan, mutta siihenkään ei auta että miehen nykyinen nainen niitä alkaa vaatia. Tunteet eivät katoa vaikka miehen nykyinen miten sitä hysteerisesti vaatisi.

Jokohan saatiin tämä tarpeeksi monimutkaiseksi...

 

No en tarkoittanut kääntää sanojasi ympäri vaan tuoda ilmi että samaa tilannetta katsovat toiset ihmiset toiselta kantilta.

Jo saisimme nykyisen mieheni kanssa tietää että exäni haikailee perääni, ymmärtäisin ensinnäkin täysin jos se häiritsisi miestäni. Toisekseen, tekisin selväksi exälleni ettei meillä ole tulevaisuutta ja pyytäisin ettemme pitäisi enää yhteyttä. Kunnioituksesta nykyisen kumppanini tunteita kohtaan ja myös siksi että exäni olisi helpompi päästää irti ja jatkaa omaa elämäänsä ja toivottavasti löytää itselleen se oikea ihminen. Itse asiassa olen näin tehnytkin.
Mielestäni tälläinen tilanne kuuluu ilman muuta sekä minulle että nykyiselle puolisolleni ja meillä on oikeus tehdä asialle jotakin.

 

Tässä tarina ""paha exä tahtomattaan""

Yksi exäni oli kertonut minusta ilmeisesti vähän liikaa uudelle tyttöystävälleen. Minulla ei siinä vaiheessa enää ollut mitään mielenkiintoa tuota tyyppiä kohtaan, vaikka aikoinaan olin hyvinkin ihastunut. Mutta se uusi tyttöpolo kai sai minusta jonkin fiksaation, eli alkoi vertaamaan itseään minuun ja oli hyvin mustasukkainen. Ja aivan ilman syytä, mies oli jotenkin kai yrittänyt korostaa että ""on tässä naisia ollut"", idioottimaista. Ymmärrän kyllä että tuollainen raivostuttaa eikä varmasti ole helppoa jos on huono itsetunto.

En ikinä tuonut itseäni heille tykö, tavatessa juuri ja juuri moikkasin miestä hyvin vähäeleisesti, jos en karkuun päässyt. Kerran ravintolassa (alkoholilla osuutta asiaan) tyttö tuli vähän aggressiivisesti juttelemaan minulle, että sinä se kuulemma olet sellainen ja sellainen.

Olin aivan että mitä, ja siinä sitten selittelin että höpöhöpö, älä nyt tuollaisilla mieltäsi vaivaa, ei se ollut vakavaa jne. Ja että nyt mies vaikuttaa tosi onnelliselta sinun kanssasi, mikä on ihan totta. Teki kyllä mieli sanoa pari valittua sanaa siitä millainen itsekeskeinen ääliö mies on kun pitää tuolla tavalla entisillä elvistellä, mutta luulen että sekin olisi ärsyttävää, että exä jotenkin korostaa että minä se tunnen sen niin hyvin. Lopuksi sain sen rauhoittumaan ja uskomaan että ei mitään huolta, ihan ystävälliseen loppuratkaisuun päädyttiin ja tyttö vaikutti ihan huojentuneelta.

Mutta siis aivan ilman syytäni jouduin tällaiseen tilanteeseen, pahaksi exäksi enkä edes tiennyt asiasta. Minua kyllä säälitti ihan oikeasti se exän tyttöystävä, ja hirvittää ajatella että minun takiani joku on ihan murheen alhossa, ja miten turhaan. Enkä tosiaan ajatellut että voi vee mikä hysteerinen muija, vaan mielessäni kirosin exän typeryyttä, senhän syytä se kaikki oli.

 

Huomasit varmaan että esimerkissäsi SINÄ teit ratkaisun eri syistä. Ei miehesi tai exäsi uusi kumppani. Juuri niinkuin kuuluukin. Se mitä en ymmärrä on miten niin monet uudet kumppanit alkavat vaatia miestään katkaisemaan välit exään siinäkin tapauksessa ettei ex enää osoita mitään ystävyyttä suurempaa kiinnostusta miestä kohtaan. Omaa epävarmuutta sekin varmaan, mutta mielestäni KENELLÄKÄÄN ei ole oikeutta päättää toisen ystävyyssuhteista tai vaatia välien katkomista.

 

Minä olen EXÄ joka lähti ja jätti - ei uuden miehen vaan mieheni väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Sitä kesti niinkin kauan kuin 20 vuotta.

Olen yhteydessä mieheeni vielä joskus vaikka hän onkin jo naimisissa ja minulla uusi miesystävä. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, lapsenlapsi jne. Sukulaiset, yhteiset ystävät, jne. Oli poikamme häät ja ostimme yhdessä lahjan näin saimme rahaa tarpeeksi. Siihen osallistui myös uusi vaimo ja vanhin poikamme!

Olemme iältämme jo kohta 50 vuotiaita ja yhteisiä ystäviämme/sukulaisiamme kuolee ja silloin muistamme heitä yhä yhdessä. Uusi vaimo ei tunne heitä ollenkaan, joten miksi emme pitäisi yhteyttä? Mitä pahaa siinä on?

Minä ajan nuorimman pojan autolla jota on säilytetty tähän saakka mieheni (meidän ent.) kesämökillä ja soitin ja kysyin että voinko viedä sen sinne!!!

Yhteydenpidoilla ja ""yhteydenpidoilla"" on tietenkin eroavuuksia. Tunnen yhä häntä kohtaan ""jotakin"". Olimmehan yhdessä 30 vuotta, mutta kun huomasin ettei hän todellakaan tee mitään parantuakseen väkivallasta, niin lähdin.

Hän halusi takaisin ja käytiin neuvojallakin, muttei siitä mitään tullut. Ei hän halua parantua. Nyt odotan vain huonoja uutisia uuden vaimon kohtelusta!

Uskon että pidän häneen lopun elämääni yhteyttä jotenkin. Myös miesystäväni soittelee jo aikuisen poikansa äidille silloin tällöin kun on pojasta kysymys. En koe sitä mitenkään häiritsevänä. Tottakai sitä saa tehdä!

Myös miesystäväni säilyttää edellisen naisystävän tavaroita kun tällä naisella ei ole vielä kotia, mutta nyt näyttää että hän saa tarpeekseen näistä tavaroista!

Liika mustasukkaisuus (kärsin itsekkin tässä pitkässä avioliitossa - valheita valheiden perään!) siitä. Nyt toivon että olen oppinut jotakin eron (vuosi sitten) jälkeen.

 

Juuri noinhan siinä pahimmillaan käy. Exällä ei ole mitään mielenkiintoa miestä kohtaan mutta mustasukkainen nykyinen ei sitä sulata. Sama kävi minulle entisen mieheni kanssa. Miehen oli pakko laittaa välit minuun poikki kun uusi nainen ei kestänyt kaveruuttamme huolimatta siitä että se rajoittui siihen että silloin tällöin käytiin kahvilla jossain.

Vielä pahempi oli kuitenkin erään miespuolisen kaverini uusi tyttöystävä. Olimme tämän miehen kanssa olleet ystäviä vuosia eikä välillämme ollut IKINÄ tapahtunut mitään vähääkään fyysistä. Uusi nainen kuitenkin tunsi olonsa niin uhatuksi että tämäkään mies ei enää saa olla kanssani tekemisissä. Hölmöintä kaikessa on että nainen ei ikinä edes vaivautunut minua tapaamaan. Päätti vaan mielessänsä että olen uhka.

Mustasukkaisten nykyisten kannattaisikin hiukan miettiä minkälaisen kuvan itsestään antaa ulkopuolisille vaatiessaan miestä katkomaan välinsä exiin tai kavereihin. Jos haluaa tulla tunnetuksi vainoharhaisena hulluna niin siitä vaan. Itseäni kyseinen leima ainakin hävettäisi.

 

No etpä sinä kovin tärkeä ole noille miehille ollut jos noin vain välinsä sinuun katkaisevat. Ei vaan ole enää seurasi kiinnostanut, uusi suhde tuntunut tärkeämmältä, ja helpompaa on ollut sanoa että ""tyttöystäväni takia en halua enää pitää yhteyttä. Joopa joo...

 

No joo, Niinakin on ihan oikeassa, eli joskus nykyiset vaahtoaa ihan turhaan, mutta tässä minun ""tapauksessani"" uskon kyllä ihan vakaasti, että mies on mennyt vähän liian pitkälle exähehkutuksissaan.

En tarkoita että olisin niin erinomainen että jo nimeni mainitseminen räjäyttää ilotulitukset taivaille, vaan että se tyyppi oli juuri sellainen oman egonsa pönkittäjä että en yhtään ihmettele jos on kertoillut vähän liikaakin. Näin ainakin ymmärsin uuden tyttöystävän puheista. Ja minusta se on asiatonta.

 

Miksi sun PITÄÄ käydä kahvilla ex:äsi kanssa? En oikeesti ymmärrä, että minkä takia niitä ex:ä pitää tavata... Ja kaikille ex:isn tapailijoille;toivon todella että joskus rakastutte mieheen, joka ""on vaan kaveria"" ex:änsä kanssa. Ja todella aidosti katselette ilman huolen häivää vierestä, kun rakkaanne on milloin minkäkin tekosyyn vuoksi ex:äänsä auttamassa tai kahvittelemassa. Pääsette kokemaan sen onnen ja autuuden, kun miehenne kesken romanttisen illan vastaa ex:änsä soittoon, ja kiitää pää kolmantena jalkana lohduttamaan ex:sä, kun se raukka parka on taas ollut NIIN masentunut, ihan vaan varmistaan ettei itselleen mitään... Niin tai kun kummasti aina kun olette sopineet rakkaanne kanssa jotain reissua tmv kauan, varanneet liput ymv. niin ex:ä alkaa pommittamaan soitoilla ja ilmoittaa että lapset tarvitsevat juuri SILLOIN isäänsä. Tokihan jokin junnuliigan peli, tai muut ""kissanristiäiset"" osuvat juuri sille päivälle/v-lopulle/viikolle. Ja ilmoitus tehdään toki viime tipassa, vaikka matkasta tmv. on informoitu HYVISSÄ ajoin, mutta aina ""yllättäen"" jotain tulee. Huono isä fiiliksellä joko reissuun(=matka pilalla), tai sitten lapset etusijalle ja muija matkaan kaverinsa kanssa(=hieno asia korvata rakastelut ymv. suunnitelmat kaverin kanssa oleiluun,paikassa joka ei häntä edes kiinnosta...) Että tällästäkin voi saatua, ymmärrän toki sen että lasten äitiin täytyy olla puhevälit kunnossa, mutta marionettina pomppinen onkin sitten toinen juttu. Sitä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee... Ko. herrat ovat vapaalla jalalla, toivottavasto joku tesitä ""mitä poahaa ex:ssä?""-tyypeistä kohtaaa jomman kumman, ja saa maistaa sitä ""autuutta""... Katsotaan meneekö herne nenään!

 

pakko kommentoida.. =D mulla tilanne et meillä 2 yhteistä lasta ja aviomieheni nykyinen(2kk erosta) haluaisi että lasteni isä laittaisi täysin välitpoikki minuun lasten äitiin sekä lapsiin... muutti suoraan avoliittoon nyk. "naisen" kans ja nyt "nainen" ilmoitti ettei asunnolleen minun lapsia hyväksy =( mietityttää voiko isä oikeasti kauaa hyväksyä tuollaista?? lasteni isä soitti salaa ja pyysi minun laittamaan hänelle s.postiviestiä jos asiaa niin hän soittaa kun on semmoisessa paikassa et on yksin eikä tämä "nainen" kuule/tiedä =D =D

 

Kuule, ei hyvä heilu tuossa hommassa. Jos ex-miehelläsi on yhtään järkeä päässä, hän siirtyy tuosta suhteesta pois. Uuden naisen vaateet lasten suhteen ovat kohtuuttomia, ihan on munahaukka koko nainen.

 

En lukenut koko ketjua, mutta sen verran luin että täällä on keskustelua siitä onko OK olla exän kanssa ystävä.

Mielestäni on OK, jos se on siis oikeasti silkkaa ystävyyttä. Ap´n tapauksessa kuitenkin miehen exä´n motiivit vaikuttavat hieman epäilyttäviltä. Jos exä on sanonut että "saa miehen sormia napsauttamalla takaisin", niin ei se minusta puhtaalta ystävyydeltä kuullosta (siis exän kannalta). Kuullostaa enemmän siltä että exä haluaa miehen takaisin tai sitten haluaa jostain syystä tehdä ap`n mustasukkaiseksi.

En nyt sano että ap`n miehellä olisi samanlaisia aikeita kuin exällä. Mies saattaa ihan oikeasti pitää exää hyvänä ystävänä. Ei sellainen ystävyys kuitenkaan pidemmän päälle kestä jossa toinen haluaa jotain enemmän. Mutta miehen tulee kuitenkin ITSE huomata tämän, ei auta että nyksä yrittää katkaista välejä exään.

Kyllä se mies ajan mittaan huomaa onko exästä oikeasti ystäväksi ja jos ei ole niin katkaisee välit ihan itse.

 

En lukenut koko ketjua...

Etpä lukenut sitten vissiin ketjun aloitusajankohtaakaan. "Parasta ennen"-päiväys meni puhki jo kolme vuotta sitten. "Viimeinen käyttöpäivä" jo toissa kesänä...

 

HEI kaikki,
Minulla tosi ongelmallinen tilanne nykyisen kanssa.Tyttäreni on 16 v eikä tavallinen nuori.Hän asuu isänsä kanssa ja tottakai käyn häntä katsomassa ja aikaa viettämässä 2-3 krt viikossa.Siis entisessä kodissani josta lähdin koska suhteemme ei toiminut exän kanssa.Lapselle rutiinit tärkeitä ja tuntee ahdistusta joutuessaan kotoa pois.Siksi en häntä pakota käymään luonani vaan käyn itse hänen luonaan.Nykyinen ei ymmärrä tätä lainkaan, ja alkoholia nautittuaan aina räyhää.Tapaamiset ovat kahdenkeskisiä eli ex ei ole paikalla (korkeintaan kerran kuukaudessa ja silloinkin vihaisena ),näin on sanaton sopimus - ja myös hänen kolmivuorotyönsä antaa paljon enemmän mahdollisuuksia.Ongelmana on tosiaan se että tapaamispaikka on minun entinen kotini ja joudun kuulemaan syytöksiä siitä miten ripustaudun entiseen.Ja nykynen on hyvin selvillä mikä minun ed liittoni oli - melkein helvettiä.Tosin nyt näyttää pahasti siltä että tämäkin alkaa muistuttaa helvetin esikartanoita ainakin.Mikä neuvoksi?Mies on minulle tärkeä mutta tyttäreni hyvinvointi kulkee edellä- jos mies ei ala sopeutua niin ei taida paljon vaihtoehtoja olla.Nykyselleni olen antanut luvan vastavuoroisesti tehdä hänelle tärkeitä asioita - jopa tavata exää jos kokee sen tärkeäksi.Mutta ei halua - ja siinä onkin sitten hyvä syy vaatia minuakin katkaisemaan siteet entiseen.Ei tule tapahtumaan.Vittumainen tilanne eikö?