Niin.. Nää on näitä ikuisuusaiheita, ja itsekin kamppailen tälläkin hetkellä ihan samojen ongelmien kanssa.
Täällä vastaajat ei tunnu ymmärtävän yhtään sitä, mikä on ongelman nimi.
Hyvää toki tarkoittavat.
Mun miehen exällä on aivan käsittämättömän kauniit kasvot ja jumalainen vartalo. Sellainen hymy, joka sulattaa kovimmankin jään.
Ja mun mies on sanonut, että kotiseinien sisäpuolella se nainen oli ihan kammottava, en nyt tarkemmin kerro mutta en siis ihmettele että mies siitä sai tarpeekseen.
Uskon siis täysin, kun mies sanoo rakastavansa mua. Uskon, kun sanoo rakastavansa mun älyä, viisautta, lempeyttä, keskustelutaitoa, ennakkoluulottomuutta ja ystävällisyyttä.
Ja uskon, kun se sanoo olevansa onnellisimmillaan juuri nyt, juuri mun kanssa. Uskon, kun se sanoo haluavansa kasvaa vanhaksi mun kanssa.
Mutta voi helvetti mitä kaikkea mä antaisinkaan yhdestä mun vartaloa palvovasta katseesta. Tai yhdestä sen tai sen kaverin/sukulaisen kehuvasta kommentista mun profiilikuvalle.
Tiedän olevani parempi puoliso miehelleni kuin entinen. Tiedän, ettei mieheni ottaisi entistään takaisin vaikka meidän suhde päättyisikin.
Mutta kaipaan vain niin hemmetin kipeästi sitä tunnetta, että olen jollekulle se kaunein. Tiedän olevani ihan peruskaunis, hoikka, muodokas, urheilullinen jne.
Mutta tiedän sen myös, etten koskaan tule olemaan miehelleni se kaikkein kaunein.
