Miehelle näpäytys, kun muu ei tehoa..

[QUOTE="eee";27867408]Ja jos isä on töissä 8-16 ja sitten 17-20 osallistuu samoihin kotihommiin kuin äitikin, niin missä välissä se isän oma aika sitten on?[/QUOTE]

Tuskin se harrasstus nyt joka päivä on koko iltaa? Meillä mies kyllä pystyy katsomaan lasten perään ihan työpäivänkin jälkeen, vaikkapa ulkoileminen ei tee miehellekään pahaa.

 

Kyllä täällä kotona aina hommaa löytyy, mutta onhan tämä paljon rennompaa. Ei ole pakko tehdä muuta kuin ruoka pöytään lapsille. Jos olisi töissä, joutuisi nämä kaikki kotityöt tekemään töiden päälle. Se on aika raskasta, mutta kyllä siihenkin tottuu ( tulossa pian tämäkin taas kuvioihin. ) Minunkin mieheni tekee ns. toimistotyötä, mutta ei sekään helppoa ole. Aivotyö on raskasta sekin ja väsyttävää. Kun mies tulee töistä niin lähde samalla oven avauksella ulos vaikka lenkille ja ota omaa aikaa. Niin minä teen. Pitkälle lenkille koiran kanssa.

itse en jaksa enää tapella kotitöistä. Turhempaa riitelyn aihetta ei ole ja usein siinä vaan menee turhaa elämää hukkaan. Kun isäni kuoli yllättäen melko nuorena, niin äitini sanoi, että onneksi he eivät ainakaan tapelleet koskaan kotitöistä vaan elivät yhdessä siellä omassa kaaoksessaan, koska niin turhalta ne kotityöt tuossa vaiheessa tuntuisi. Olin äidin kanssa aivan samaa mielt, vaikka lapsuudenkoti olikin mullin mallin.

 

Miksi haluat palata normaali kodinkoneeksi? Pakota mies tekemään osansa tai ostamaan palvelu muualta. Ja aloita harrastus, vaikka useampia. Silloinkin kun siivoat, ei kannata ottaa liikaa paineita.
Ongelmana tuossa "kotona oleva tekee kotityöt" on se, että tutkimustenkin mukaan tilanne ei muutu kun kotona oleva menee töihin. Hän tekee silloinkin edelleen kotityöt.

 

[QUOTE="Vieras";27867452]Miksi haluat palata normaali kodinkoneeksi? Pakota mies tekemään osansa tai ostamaan palvelu muualta. Ja aloita harrastus, vaikka useampia. Silloinkin kun siivoat, ei kannata ottaa liikaa paineita.
Ongelmana tuossa "kotona oleva tekee kotityöt" on se, että tutkimustenkin mukaan tilanne ei muutu kun kotona oleva menee töihin. Hän tekee silloinkin edelleen kotityöt.[/QUOTE]

"Pakota mies tekemään osansa". Miehen kannattaisi myös pakottaa tämä kotiäiti tekemään osansa ja lähtemään vaikkapa öisin siivoamaan jotta voisi tehdä osansa perheen talouden ylläpidosta joka on nyt miehen harteilla.

ei jumalauta *puistelee päätään*

 

"Pakota mies tekemään osansa". Miehen kannattaisi myös pakottaa tämä kotiäiti tekemään osansa ja lähtemään vaikkapa öisin siivoamaan jotta voisi tehdä osansa perheen talouden ylläpidosta joka on nyt miehen harteilla.

ei jumalauta *puistelee päätään*

Eikös ap laittanut, että hänen äitiyspäivärahansa on melkein sama kuin miehen työstään saama palkka???


Ja kyllä miehen kuuluu tehdä osansa, vaikka toisi 99 prossaa rahasta taloon.

 

Mä en tekis miehelle enään ruokaa, enkä pyykkäis sen pyykkejä!
Ärsyttää tollaset äijät jotka ei tajua, miten kauan kotitöihin menee aikaa ja vaivaa, eivätkä sitten osaa arvostaakkaan sitä et joku ne tekee, onkohan tälläiset tyypit just niitä äitien passaamia pikku-poikia, joiden ei ole tarvinnut edes omaa huoneettaan siivota?

 

Voi kamala, miten te kotiäidit jaksatte kun teillä on niiiiin paljon töitä.... Huoh.

Opetelkaa organisoimaan, kuka käyttää joka päivä aikaa pyykkeihin; pesuun ja viikkaukseen? Onko teillä kilon kokoinen pyykkirumpu?

Jos ette itse osaa tehdä aikatauluja hieman paremmin, niin pyytäkää niitä työssäkäyviä ystäviä auttamaan. Heidän kun täytyy tehdä ne kaikki hommat työnteon ohessa.

 

Olen tällä hetkellä kotona 4 lapsen kanssa ja raskaana. Olen tänään jo imuroinut ja pyyhkinyt pölyt (lapset omat huoneensa), pyykit laitoin samalla koneeseen kun kävin suihkussa. Ruoan sain just valmiiksi. Kohta laitan kuopuksen nukkumaan. Tässä koneellä olen istunut varmaan tunnin ja syönyt samalla. Loppupäiväksi ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Pyykit pois koneesta...illaksi jotain syömistä...nuorimmaisten kanssa voisi käydä ulkona, ehkä kaupassakin. Ihan HIRVEÄSTI TÖITÄ! Asutteko kaikki mammat, jotka valitatte kauheasta työmäärästä kotona, jossain ylisuurissa loistolukaaleissa ja teillä on lauma niin pieniä lapsia, jotka eivät osaa tehdä vielä mitään itse??

AP:n jutun kyllä ymmärsin, että ottaa päähän jos mies kommentoi noin, ettei äiti tee muka mitään kotona ja anteeksipyyntö on ihan paikallaan. Ihmettelen vain joidenkin VALTAVAA työmäärää.

 

Itsekin suunnittelen täällä samaa kuin aloittaja, mutta en vaan kestä sitä, että pariakaan päivää pyykit ja tiskit ym kerääntyy. On miehellä joskus sellaisia vaiheita, että vie roskat oma-alotteisesti ja teki ruokaa kun olin todella väsynyt. Kaupassa käy kun annan listan ja jotain ehkä ostaa vaikkei olisi listaa.

Minun mieheni tosin on tehnyt kolme kertaa pidempiäkin päiviä kuin ap:n ja hänessä on paljon hyviä puolia, eikä hän koskaan sanoisi ilkeästi. Mutta erityisesti hänen töidensä vähentymisen jälkeen ja lomalla en jaksa ymmärtää sellaista epäaktiivisuutta.

 

Taas näkee, että ihmiset eivät osaa lukea aloitusta edes oikein, täällä paasataan ihan aiheen vierestä. Eihän ap valittanut sitä, että joutuu tekemään kotityöt, vaan siitä että mies ei yhtään arvosta ja on selkeästi sitä mieltä, että ap ei tarvitse mitään omaa aikaa (lue: uutta harrastusta) kun viettää päivät kotona viettäen sitä omaa aikaa.

 

[QUOTE="vieras";27867585]Voi kamala, miten te kotiäidit jaksatte kun teillä on niiiiin paljon töitä.... Huoh.

Opetelkaa organisoimaan, kuka käyttää joka päivä aikaa pyykkeihin; pesuun ja viikkaukseen? Onko teillä kilon kokoinen pyykkirumpu?

Jos ette itse osaa tehdä aikatauluja hieman paremmin, niin pyytäkää niitä työssäkäyviä ystäviä auttamaan. Heidän kun täytyy tehdä ne kaikki hommat työnteon ohessa.[/QUOTE]

Jaa, että kaikki töissä käyvät ovat ottaneet miehekseen niin urpon, ettei nämä muka tee mitään ja että töissä käyvät tekevät kaiken yksin samalla kun hoitavat lapsia. Nyt puhut peeaskaa.

 

[QUOTE="vieras";27867645]Taas näkee, että ihmiset eivät osaa lukea aloitusta edes oikein, täällä paasataan ihan aiheen vierestä. Eihän ap valittanut sitä, että joutuu tekemään kotityöt, vaan siitä että mies ei yhtään arvosta ja on selkeästi sitä mieltä, että ap ei tarvitse mitään omaa aikaa (lue: uutta harrastusta) kun viettää päivät kotona viettäen sitä omaa aikaa.[/QUOTE]

No tuohon ei ainakaan auta se, että ryhtyy marttyyriksi ja jättää kaiken tekemättä. Siihen auttaa se, että lähtee niihin omiin juttuihin kun mies tulee kotiin. Ei kai siihen lupaa tarvita?

 

[QUOTE="huoh";27867344]Kotiäitiys ei ole täyspäiväistä työtä. Jos joku väittää että keskiverto perheen kotiäiti tekee kotona "täyttä työpäivää" niin puhuu suut ja silmät täyteen paskaa. Ei se toki mitään makoilua pelkästään ole mutta ei todellakaan mitään jatkuvaa työntekoa niinkuin täällä marttyyrit aina antavat ymmärtää ja itselleen uskottelevat.[/QUOTE]

Sinulle ei sitten tullut mieleen että lapsia on erilaisia ja esim. erityislapsi voi tosiaankin olla jatkuvaa silmälläpitoa vaativa, kaikessa autettava tapaus? Kyllä se minusta käy työstä, kun katsoo tuon autistisen adhd:n perään, jonka pitäisi kohta aloittaa koulu mutta ei ole edes kunnolla päiväkuiva vielä ja jossen vahdi kuin haukka esim. pihalla, lapsi onkin lähtenyt juoksemaan vastaantulevaa autoa päin. Kerran olimme kaupassa (lapsi tällöin 4,5-vuotias) ja minä sen verran käänsin katseeni pois lapsesta että otin kuitin vastaan katsekontaktin kera. Lapsi pääsi karkaamaan ja löytyi n. 150m päästä haahuilemasta. Jne.

Helppo on soittaa suutaan, en ei mistään mitään tiedä.

 

Kohta 2 vuotta taisteltu miehen kanssa täsmälleen samoista asioista. Ensin mies oli työttömänä(huiteli kavereiden kanssa kaikki päivät,minä olin töissä ja kuljetin rattailla/pyörällä/pulkalla lapset hoitoon. Kotona tein kaikki kotityöt. Sitten jäin äitiyslomalle ja lapset pois hoidosta,mies meni työharjoitteluun.Sama rumpa jatkuu. Nyt mies opiskelee ja minä vauvan ja keskimmäisen kanssa kotosalla, vanhin lapsi koulussa. Nousen joka aamu 05.30 jotta saan käydä syli riippuvaiselta vauvalta rauhassa suihkussa.vauva herää 06. Vanhin tyttö 06.45 - tässä vaiheessa aloitan miehen maanittelun ylös jotta joutuu kouluun ,saan hänet sängystä ylös tunnin kuluttua ja hän menee juoksulla ovesta ulos. Esikoinen on syönyt,pukenut,laitettu tukka.Saatan hänet kouluun jos keskimmäinen on herännyt ajoissa,muuten hän menee yksikseen. Päivä kuluu lasten kanssa ulkoillen,usean ruuan tekemisessä(teen kyllä paljon tuplaruokia jota voi lämmittää),yksi lapsista tarvitsee erikoisruuan. Keskimmäinen ei nuku päikkyjä ja vauva viihtyy mielellään vain sylissä(kannan kantoliinassa/repussa).Esikoinen koulusta jolloin läksyt ja välipala. Mies tulee koulusta ja menee päiväunille (valvoo öisin tietokoneella), tehdään isompien kanssa iltaruoka.Vauva unille.Ripustan pyykit kuivumaan ja teen muita askareita. Syödään ja siivoan keittiön,kolmatta kertaa. Lapset kylpyyn ja mies heräilee ruoka pöytään. Lapset iltaselle ja siivoan taas keittiön. Iltasadut yms ja isommat pedissä klo 20. Vauvan kanssa omat rutiinit ja vauva nukkumaan 21. Tiskikone päälle,lelut kasaan ja loput pyyki hommat.Vien roskat. Kello on noin 22.30 ja missä oli oma aika. Joka ikiseltä kauppareissultakin mies kysyy ketä lapsia otan mukaan vaikka itse ei kykene edes kolmen lapsen kanssa ulos. Olen näpäyttänyt monesti ja harkinnut eroa - anoppi toteaa ettei nykynaiset ymmärrä roolijakoa vaan minun kuuluisi mukisematta hoitaa kaikki edellämainitut askareet. Tottahan toki jos mies toisi sen elannon pöytään mutta hän osallistuu rahallisesti 300e kuukaudessa talouden menoihin ja kaiken muun maksan minä,sillä palkallani mitä kodin hoidosta teen.Miehen pyykit jätin pesemättä ja puolentoista viikon kuluttua hän huomasi asian,pesi mukisematta pari koneellista,OMIA VAATTEITAAN - ensimmäisellä pyykinnapautuskeikalla hän marssi ostamaan puhtaat bokserit. Tuskastuttaa tilanne ja epäilen jo tapahtuuko muutosta edes ikinä.

 

Mun miehellä kesti vuosia tajuta et hänkin vois asioita tehä.

Nyt viime aikoina on tehnyt todella paljon kotona hommia ja vielä niin et mä oon kotona. ennen se meni niin et vaikka molemmat oltiin kotona niin mä tein kaiken.

Nyt tekee pyytämättä ja viimesenä työpäivänä kun tulin kotiin ( alotin siis viikko sitten koulun) oli siivottu, kynttilät ja ikkunavalot palo ja ruoka oli katettuna pöytään.

Hänelläkin oli tämä idea et kun mä tein vuorotöitä niin mulla oli aamuisin aikaa tehdä kaikki. Toisaalta totta mutta en olis jaksanu joka pvä et aamulla teen kaikki ja sit lähen töihin riehumaa. melkein aina olin kyllä ruuat tehny niin et he sai sen sit lämmittää illalla ku tulivat kotiin.

Tämä sama päti myös et jos molemmat tultiin yhtäaikaa niin mä tein kumminki ruuat ja siivoukset.

Mut oon kyl ilonen et mies on alkanu tekemään enemmän ja pyytämättä mikä on tosi hienoa!

 

[QUOTE="Linnea";27867701]Kohta 2 vuotta taisteltu miehen kanssa täsmälleen samoista asioista. Ensin mies oli työttömänä(huiteli kavereiden kanssa kaikki päivät,minä olin töissä ja kuljetin rattailla/pyörällä/pulkalla lapset hoitoon. Kotona tein kaikki kotityöt. Sitten jäin äitiyslomalle ja lapset pois hoidosta,mies meni työharjoitteluun.Sama rumpa jatkuu. Nyt mies opiskelee ja minä vauvan ja keskimmäisen kanssa kotosalla, vanhin lapsi koulussa. Nousen joka aamu 05.30 jotta saan käydä syli riippuvaiselta vauvalta rauhassa suihkussa.vauva herää 06. Vanhin tyttö 06.45 - tässä vaiheessa aloitan miehen maanittelun ylös jotta joutuu kouluun ,saan hänet sängystä ylös tunnin kuluttua ja hän menee juoksulla ovesta ulos. Esikoinen on syönyt,pukenut,laitettu tukka.Saatan hänet kouluun jos keskimmäinen on herännyt ajoissa,muuten hän menee yksikseen. Päivä kuluu lasten kanssa ulkoillen,usean ruuan tekemisessä(teen kyllä paljon tuplaruokia jota voi lämmittää),yksi lapsista tarvitsee erikoisruuan. Keskimmäinen ei nuku päikkyjä ja vauva viihtyy mielellään vain sylissä(kannan kantoliinassa/repussa).Esikoinen koulusta jolloin läksyt ja välipala. Mies tulee koulusta ja menee päiväunille (valvoo öisin tietokoneella), tehdään isompien kanssa iltaruoka.Vauva unille.Ripustan pyykit kuivumaan ja teen muita askareita. Syödään ja siivoan keittiön,kolmatta kertaa. Lapset kylpyyn ja mies heräilee ruoka pöytään. Lapset iltaselle ja siivoan taas keittiön. Iltasadut yms ja isommat pedissä klo 20. Vauvan kanssa omat rutiinit ja vauva nukkumaan 21. Tiskikone päälle,lelut kasaan ja loput pyyki hommat.Vien roskat. Kello on noin 22.30 ja missä oli oma aika. Joka ikiseltä kauppareissultakin mies kysyy ketä lapsia otan mukaan vaikka itse ei kykene edes kolmen lapsen kanssa ulos. Olen näpäyttänyt monesti ja harkinnut eroa - anoppi toteaa ettei nykynaiset ymmärrä roolijakoa vaan minun kuuluisi mukisematta hoitaa kaikki edellämainitut askareet. Tottahan toki jos mies toisi sen elannon pöytään mutta hän osallistuu rahallisesti 300e kuukaudessa talouden menoihin ja kaiken muun maksan minä,sillä palkallani mitä kodin hoidosta teen.Miehen pyykit jätin pesemättä ja puolentoista viikon kuluttua hän huomasi asian,pesi mukisematta pari koneellista,OMIA VAATTEITAAN - ensimmäisellä pyykinnapautuskeikalla hän marssi ostamaan puhtaat bokserit. Tuskastuttaa tilanne ja epäilen jo tapahtuuko muutosta edes ikinä.[/QUOTE]

Tämä nyt on ihan järjetöntä! Sinulla on neljäs lapsi pyörimässä jaloissa. Itse en katselisi tuollaista.

 

39# eihän sinulla ole miestä vaan 4 lasta, ei sun kuulu maantiellä aikuista miestä ylös sängystä yms, anna myöhästyä jossei herätyskelloon herää, nostan kyllä hattua että jaksat tuollaista.

 

Meillä oli muuten sama asetelma, paitsi että mies oli työtön, ja lähti joka aamu autotallilleen ja tuli 19-20 maissa. Ei tehnyt ollenkaan kotitöitä, eikä elättänyt perhettä. Lopulta väsyin ja sairastuin masennukseen, kun puhuminen ei riittänyt. Otin eron puheeksi, mutta mies ei halunnut, tietenkään, miksi olisi halunnut. Mutten antanut muita vaihtoehtoja kuin muutoksen tai eron. Muutos tapahtui, tosin melko nihkeästi, mutta tapahtui kuitenkin koska mies ei halunnut erota.

Nykyään kun käymme kumpikin töissä, olemme sopineet ne kotityöt mitä kumpikin tekee, ja molemmat tekevät ne omine aikoineen, mutta säännöllisesti. Kumpikin tekee niitä jotka ovat mieleisimpiä. Minä tykkään enemmän tiskikoneen täytöstä ja tyhjennyksestä sekä keittiön siistinä pitämisesti kuin imuroinnista ja lattioiden pesusta, siksi mies hoitaa jälkimmäiset kokonaan ja minä ensimmäiset.

Tätä ehdottaisin ap:llekin. Kun mies tekee noin kevyttä työtä ja vain 6-tuntisia päiviä, niin hän voisi esim. päivällisen jälkeen hoitaa tiskit ja keittiön siistimisen, viikata pyykkejä yms., ja ilman muuta sinulle kuuluu joku ihan oma harrastus.

Itsekin otin harrastuksen sitten kun sain miehen tajuamaan asioita.

Toivottavasti teidän ei tarvitse käydä yhtä lähellä eroa kuin me kävimme.

Paljon jaksamista, toivotaan että asiat menevät parhain päin!!

 

Et sinä lupaa äijältä harrastuksen aloittamiseen tarvitse, ilmoitat vaan milloin olet poissa. Ei paljoa tarvitse neuvotella tuommoisen talikynttilän kanssa.

 

[QUOTE="yks vaan";27867650]Jaa, että kaikki töissä käyvät ovat ottaneet miehekseen niin urpon, ettei nämä muka tee mitään ja että töissä käyvät tekevät kaiken yksin samalla kun hoitavat lapsia. Nyt puhut peeaskaa.[/QUOTE]

Sanoinko, että pyytäkää työssäkäyviä äitejä auttamaan? Sanoin, että pyytäkää työssäkäyviä YSTÄVIÄ auttamaan, sekä miehiä, että naisia

Meillä tehdään hommat sillä mentaliteetillä, että se tekee joka ehtii. Ja hyvin ehditään siinä töiden, kotitöiden, lastenhoidon, harrastuksiin kuskaamisten ja muiden ohessa vielä itsekin harrastaa, molemmat omia juttuja. Vaikka päivässä on aika paljon vähemmän luppoaikatunteja kuin niillä, jotka ovat kaiket päivät kotona. Me kun osaamme organisoida.

 

Olen antanutkin,nukkua pommiin siis. Valehtelee kouluun ja sepustaa lasten sairastuneen yms. Olen itsekin ollut samaa mieltä jo pitkään ja todennut useampikin kuukausi sitten(itselleni ja lähimmälle ystävälle) etten ole enää onnellinen ja tuntuu etten tunnista itseäni,olen kuin joku toinen. Ja vaikka joka päivä vannon että eroan alan miettimään kuinka paha mieli hänelle tulisi,kuinka lapset ikävöisi ja kuinka sekin viimeinen oma aika(erityisaikaa yksi lapsi kerrallaan kerran kuussa lähtisi pois - odotanko liikoja ja kuvittelenko toisaalta mielessäni että elämän kuulusi olla ilotulitusta ja romanttista räiskintää,ruusulinnoja? en tiedä- olen kai niin onneton etten osaa edes jättää miestäni vaikka tiedän että sekin olisi hyväksi minulle.

 

[QUOTE="yks vaan";27867650]Jaa, että kaikki töissä käyvät ovat ottaneet miehekseen niin urpon, ettei nämä muka tee mitään ja että töissä käyvät tekevät kaiken yksin samalla kun hoitavat lapsia. Nyt puhut peeaskaa.[/QUOTE]

Ja kysyn vielä, että onko jokaisella kotiäidillä sitten niin urpo mies, ettei tee yhtään mitään? Mulla vaan ei ollut, kun olin kotona hoitamassa lapsia. Ihan hyvin siinä jäi aikaa joka päivä pelkälle laiskottelullekin

 

Typerä mies. Kyllä sullakin pitää olla harrastus. Eikö mies tee mitään viikonloppuisin? Eksä kokkasi ja tiskasi viikonloppuisin.

Minä maksoin vuokran koska mies oli opiskelija.

 

Miksi ette jätä isompia siivouksia viikonloppuun, kun mieskin on paikalla? Vai onko niin, että mies tekee 24/7 töitä? Missä välissä hän sitten ehtii olla lasten kanssa?

 

Ehkä meitä 'outoja' kotiäitejä sitten on vain harvassa.Meitä joiden miehet eivät ymmärrä tai halua jakaa vastuuta arjesta. Minusta itsestä tuntuu ettei viikko siivoukseen sitten menee niin kauan kun yrittää edes jonkinlaista järjestystä pitää normipäivinäkin. Petivaatteiden vaihot yleensä tuppaa jäämään viikonppuille, silloin on aikaa lastenkin kanssa harrastella ja nähdä tuttuja/ystäviä. En osaa kuvitella edes miltä meidän asunto näyttäs viikonloppuisin jos en arkena mitään tekisi,kun päiväkin sängynpohjalla sairastamassa aiheuttaa ydinpommin