Vuosi 2008 on ollut jonkinlainen elämän taitekohta. Ennalta tietämättäni olen tehnyt päätöksiä, jotka on nyt taaksepäin ajateltuna olleet jo kauemman aikaa odottamassa hetkeä. Ostimme oman asunnon toiselta asuinalueelta, tein pesäeron kipeästi omasta suvustani ja olemme joutuneet nyt oikeasti olemaan oma perhe, ilman jatkuvaa toisten ongelmien hoitamista.
Vuosi on ollut ehkä elämäni raskain, mutta opettavaisin. Ja pidän sitä myös välttämättömänä tapahtumasarjana, jotta olisin "elossa".
Uudelta vuodelta odotan paljon: Uusi työpaikka, kuopus aloittaa koulun, yliopisto-opinnot minulla jatkuvat, kylpyhuoneremontti ja riita myyjän kanssa ratkeaa (toivottavasti). Mutta ennen kaikkea, uusi vuosi, jokainen uusi päivä omana itsenäisenä itsenäni. En tiedä ymmärrättekö kun tajuaa vasta 30-vuotiaana ettei koskaan ole ollut se mitä on vaan se mitä muut sanoo ja haluaa sinun olevan :/