G: Tämän vuoden "saldo" ja mitä toiveita uudelle vuodelle?
- Viestiketjun aloittaja runttipulla
- Ensimmäinen viesti
H
hn
Vieras
Tämän vuoden ihanin muisto on ehdottomasti pienen prinsessani syntymä. 
Ensi vuodelta toivon vain, että saamme olla terveitä. Tänä vuonna kun sairastelua on ollut liikaa.
Ensi vuodelta toivon vain, että saamme olla terveitä. Tänä vuonna kun sairastelua on ollut liikaa.
T
Turkilmas
Vieras
Vuoden aikana opettelin pitämään itsestäni huolta ja onnistuin siinä vaihtelevasti. Tavoitteena ensi vuodelle on opettelun jatkaminen ja toivottavasti oppiminen. Tunnen olevani sangen onnellinen ja olen ollut sitä enimmäkseen koko vuoden. Sen verran elämä on murjonut, että osaan todella arvostaa olotilaani. En pelkää että onni loppuu, mutta silti otan siitä nyt kaiken irti kun kerran voin.
Haasteitakin on ollut. Myimme vanhan asuntomme ja muutimme maalle, toiselle paikkakunnalle. Rakennetaan ja väliaikaisena asuntonamme on pieni tönö jossa on melkoisesti haasteita. Vaikeinta on ollut kuitenkin esikoisellamme, joka edelleen kaipaa vanhoja ystäviään ja sopeutuminen muuttoon on edelleen vaiheessa. Uskon kuitenkin että tilanne helpottaa entisestään kunhan päästään muuttamaan taloomme.
Taloudellista epävarmuutta on ilmassa, sillä mies voidaan irtisanoa lähes milloin tahansa. Oma työpaikkanikin on vähintään epävarmalla tolalla. Siitä huolimatta olen edelleen kotiäitinä ja myös luottavaisin mielin. Olemme tottuneet tulemaan pienellä toimeen ja uskon että meille molemmille löytyy töitäkin.
Tämä vuosi oli jatkumoa viime vuodelle siinä mielessä että olen, ensin pakotettuna ja myöhemmin vapaaehtoisesti, miettinyt paljon omaa persoonaani. Olen aina ollut suorittaja ja kuvitellut että jos ei koko ajan puske eteenpäin niin ei voi olla onnellinen. Nyt ymmärrän että voin olla onnellinen ainoastaan silloin kun olen tyytyväinen tähän hetkeen. Monta muutakin asiaa olen oppinut itsestäni ja olen vihdoinkin oppinut ottamaan hieman rennommin. Tulen varmasti aina olemaan työteliäs, mutta nyt uskallan välillä antaa ollakin ja nauttia.
Lasten kanssa olen saanut olla paljon ja olen siitä kiitollinen Uskon että tämä aika kantaa pitkälle eteenpäinkin ja tulen olemaan aina kiitollinen näistä hetkistä. Olen myös onnellinen ja kiitollinen parisuhteestani. Se ei aina ole ollut yhtä hyvä kuin mitä se on nyt, mutta onneksi olen jaksanut luottaa siihen että suhteemme kantaa. Me molemmat olemme kasvaneet ja oppineet matkan varrella kaikenlaista. Jos nyt menettäisin mieheni, menettäisin samalla osan itsestäni.
En ole edelleenkään mikään pyhimys, eikä minusta koskaan sellaista varmaan tulekaan. Edelleen temperamenttini saa minut helpolla suuttumaan, huutamaan, itkemään ja välillä nauramaankin hillittömästi. Toivoisin että oppisin hieman pidättelemään itseäni, etenkin lasten kanssa. Rakastan vahvasti, mutta valitettavasti myös vihaan. Olen opetellut irrottautumaan menneisyyteni kaunoista, mutta siinä riittää vielä työsarkaa. Haluan siis jatkaa opiskelua myös ensi vuonna.
Toivon että ensi vuonna asutaan mahdollisimman ajoissa uudessa kodissamme. Toivon että olemme siellä onnellisia ja terveitä. Toivon että esikoinen sopeutuu lopullisesti uuteen kotipaikkaansa ja löytää tämän lukemattomat mahdollisuudet. Toivon että rakkaus pysyy perheessämme yhtä vahvana ja riitoja syntyy vähän vähemmän. Toivon edelleen elämäntäyteistä elämää perheeni ja läheisteni parissa.
Haasteitakin on ollut. Myimme vanhan asuntomme ja muutimme maalle, toiselle paikkakunnalle. Rakennetaan ja väliaikaisena asuntonamme on pieni tönö jossa on melkoisesti haasteita. Vaikeinta on ollut kuitenkin esikoisellamme, joka edelleen kaipaa vanhoja ystäviään ja sopeutuminen muuttoon on edelleen vaiheessa. Uskon kuitenkin että tilanne helpottaa entisestään kunhan päästään muuttamaan taloomme.
Taloudellista epävarmuutta on ilmassa, sillä mies voidaan irtisanoa lähes milloin tahansa. Oma työpaikkanikin on vähintään epävarmalla tolalla. Siitä huolimatta olen edelleen kotiäitinä ja myös luottavaisin mielin. Olemme tottuneet tulemaan pienellä toimeen ja uskon että meille molemmille löytyy töitäkin.
Tämä vuosi oli jatkumoa viime vuodelle siinä mielessä että olen, ensin pakotettuna ja myöhemmin vapaaehtoisesti, miettinyt paljon omaa persoonaani. Olen aina ollut suorittaja ja kuvitellut että jos ei koko ajan puske eteenpäin niin ei voi olla onnellinen. Nyt ymmärrän että voin olla onnellinen ainoastaan silloin kun olen tyytyväinen tähän hetkeen. Monta muutakin asiaa olen oppinut itsestäni ja olen vihdoinkin oppinut ottamaan hieman rennommin. Tulen varmasti aina olemaan työteliäs, mutta nyt uskallan välillä antaa ollakin ja nauttia.
Lasten kanssa olen saanut olla paljon ja olen siitä kiitollinen Uskon että tämä aika kantaa pitkälle eteenpäinkin ja tulen olemaan aina kiitollinen näistä hetkistä. Olen myös onnellinen ja kiitollinen parisuhteestani. Se ei aina ole ollut yhtä hyvä kuin mitä se on nyt, mutta onneksi olen jaksanut luottaa siihen että suhteemme kantaa. Me molemmat olemme kasvaneet ja oppineet matkan varrella kaikenlaista. Jos nyt menettäisin mieheni, menettäisin samalla osan itsestäni.
En ole edelleenkään mikään pyhimys, eikä minusta koskaan sellaista varmaan tulekaan. Edelleen temperamenttini saa minut helpolla suuttumaan, huutamaan, itkemään ja välillä nauramaankin hillittömästi. Toivoisin että oppisin hieman pidättelemään itseäni, etenkin lasten kanssa. Rakastan vahvasti, mutta valitettavasti myös vihaan. Olen opetellut irrottautumaan menneisyyteni kaunoista, mutta siinä riittää vielä työsarkaa. Haluan siis jatkaa opiskelua myös ensi vuonna.
Toivon että ensi vuonna asutaan mahdollisimman ajoissa uudessa kodissamme. Toivon että olemme siellä onnellisia ja terveitä. Toivon että esikoinen sopeutuu lopullisesti uuteen kotipaikkaansa ja löytää tämän lukemattomat mahdollisuudet. Toivon että rakkaus pysyy perheessämme yhtä vahvana ja riitoja syntyy vähän vähemmän. Toivon edelleen elämäntäyteistä elämää perheeni ja läheisteni parissa
.
V
vieras
Vieras
Mulla on ollut varmaankin elämäni raskain syksy =(. Toivon ensi vuodesta iloisempaa ja mukavampaa..
Jaa-a... En meinaa vuoden alkupuolesta muistaa kovin ihmeellisiä tapahtumia. Tietty huoli on vuotta sävyttänyt lasten osalta, kuopuksen kehityksen ongelmat korostuivat yhä enemmän ja syyskuussa sai sitten autismi-diagnoosin. Ja heti pari tuntia diagnoosin kuulemisesta pomo soitti ja kertoi irtisanomisen mahdollisuudesta, mikä sitten vahvistui sekin pari päivää myöhemmin. Esikoisella on myös ollut kehityksessään vähän enemmän haasteita mitä olisin toivonut ja siksi nyt tulevalta vuodelta odotetaan ennen kaikkea lapsille hyvää vuotta ja ongelmien selviämistä. Että molemmat saisivat mahdollisimman paljon uusia taitoja ja pysyisivät terveinä. Itselleni toivon että viihtyisin uudessa työssäni.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vähän samantyylinen fiilis jäi. (tosin kevät 2007 oli itselleni tätäkin raskaampi)
Parempaa vuotta sinullekin toivon!