M
"Milja"
Vieras
Meillä oli tupaantulijaiset lauantaina, rakennettu talo ja kutsuttiin iltaa istumaan ja saunomaan lähinnä miehen kavereita, jotka olivat auttamassa rakennusvaiheessa.
Lapset veimme isovanhemmille yökylään, luonnollisesti, koska tiesimme että tulee meteliä, tarjottiin viiniä ja olutta jne.
Seuraavaksi päiväksi oli ohjelmaa lasten kanssa ja muutenkin otin alkoholia hyvin kohtuullisesti. Eli en ollut mitenkään krapulassa tai ajatellut edes hankkivani itselleni sellaista.
Esikoinen tuli isovanhemmilta pyöröllä kotiin aamulla kymmenen pintaan ja siinä mä jo siivoilin ja puunailin paikkoja illan jäljiltä. Isoisä soitti siinä esikoiselle ja kuulin, kun poika ihmeissään kyseli, että "ai kuka on hengissä? Joo on äiti tietenkin hengissä...". Pappa oli siis kysellyt, että olenko hengissä edellisen illan jäljeltä.
No sitten pappa toi nuorimmaisemme kotiin, joka ei vielä itsenäisesti pyörän kanssa kulje, kun ikää on 5 vuotta. Kuopus kysyi heti ovella huolissaan, että olenko kovin kipeä. Vastasin etten ole yhtään kipeä.
Ja hetken päästä lapsi taas kysyi, että oletko sä äiti ollut tosi kipeä. Siinä kohtaa sitten aloin ihmetellä ja kysyin, että miks hän niin ajattelee, että ei äiti ole ollut ollenkaan kipeä, äiti on ihan terve. No poika siihen, että pappa sanoi äidin juoneen niin paljn viiniä, että on ihan kipeä.
Siis voi luoja! lasten aikana tuollaisia puheita! Juuri siksihän lapset menivät hoitoon ettei tarvitse tietää meidän alkoholin juomisesta, ei nähdä tai murehtia sellaisesta. Ja mulla ei ole tapana juoda itseäni kipeäksi, lasten pappa ei ole mua koskaan krapulassa nähnyt ja tosi harvoin lapset sellaisen vuoksi edes ovat hoidossa.
Ja jos ja kun lapsille jossain vaiheessa alkoholin käytöstä aletaan puhua niin en nyt ensimmäiseksi alkaisi heille selittämään, että juon itseni kipeäksi ja että heidän pitää olla huolissaan siitä olenko edes hengissä.
Hitto, että ottaa nyt päähän.
Lapset veimme isovanhemmille yökylään, luonnollisesti, koska tiesimme että tulee meteliä, tarjottiin viiniä ja olutta jne.
Seuraavaksi päiväksi oli ohjelmaa lasten kanssa ja muutenkin otin alkoholia hyvin kohtuullisesti. Eli en ollut mitenkään krapulassa tai ajatellut edes hankkivani itselleni sellaista.
Esikoinen tuli isovanhemmilta pyöröllä kotiin aamulla kymmenen pintaan ja siinä mä jo siivoilin ja puunailin paikkoja illan jäljiltä. Isoisä soitti siinä esikoiselle ja kuulin, kun poika ihmeissään kyseli, että "ai kuka on hengissä? Joo on äiti tietenkin hengissä...". Pappa oli siis kysellyt, että olenko hengissä edellisen illan jäljeltä.
No sitten pappa toi nuorimmaisemme kotiin, joka ei vielä itsenäisesti pyörän kanssa kulje, kun ikää on 5 vuotta. Kuopus kysyi heti ovella huolissaan, että olenko kovin kipeä. Vastasin etten ole yhtään kipeä.
Ja hetken päästä lapsi taas kysyi, että oletko sä äiti ollut tosi kipeä. Siinä kohtaa sitten aloin ihmetellä ja kysyin, että miks hän niin ajattelee, että ei äiti ole ollut ollenkaan kipeä, äiti on ihan terve. No poika siihen, että pappa sanoi äidin juoneen niin paljn viiniä, että on ihan kipeä.
Siis voi luoja! lasten aikana tuollaisia puheita! Juuri siksihän lapset menivät hoitoon ettei tarvitse tietää meidän alkoholin juomisesta, ei nähdä tai murehtia sellaisesta. Ja mulla ei ole tapana juoda itseäni kipeäksi, lasten pappa ei ole mua koskaan krapulassa nähnyt ja tosi harvoin lapset sellaisen vuoksi edes ovat hoidossa.
Ja jos ja kun lapsille jossain vaiheessa alkoholin käytöstä aletaan puhua niin en nyt ensimmäiseksi alkaisi heille selittämään, että juon itseni kipeäksi ja että heidän pitää olla huolissaan siitä olenko edes hengissä.
Hitto, että ottaa nyt päähän.