menetän kai kaiken

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämältä kaiken sain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elämältä kaiken sain

Vieras
tajusin vähän aika sitten että mulla on ollut aina rajatilapersoonallisuus häiriö.nyt myös huomasin että useiden vuosien parisuhde on aina kärsinyt sen vuoksi ja tällä hetkellä olen jotäysin yksin.mies ei rakasta vaan inhoaa mua ja lapset on pieniä ja pelottaa kaikki tulevaisuus.
olen ihan rikki,kuin pieni lapsi joka on hylätty.pelottaa kamalasti.
miten tälläisestä luonneviasta voi parantua?olen saanut elämältä kaiken,rakastavan miehen ja terveet lapset,mutta nyt olen menettänyt miehen rakkauden ja lapset tuntuvat etäisiltä,koska olen itse vailla rakkautta ja hyväksyntää-tämä on kamalaa,ajattelen että olisi helpointa kaikille jos tekisin itsarin,mutta en voi lasteni takia kuitenkaan.olisi itsekästä jättää heidät ja luovuttaa.tuntuu etten selviä elämästä ja menetetystä rakkaasta miehestä.tänään mies sylki päälleni ja uhkasi vetää turpiin koska olin niin kamala.olen kamala vaikka kadun jälkeenpäin,se paha olo mikä mulla itselläni on se on pakko siirtää toiseen aikuiseen.kärsin tästä.
miten pystyn kuntoutua?lasten isä on sitämieltä että lapsista tulee samanlaisia,en halua sitä.aion mennä ammattiauttajalle mahdollisimman pian mutta miten ne auttavat tälläistä hullua,joka haluaa parantua?
 
Kipinkapin tohtorin luo ja hakemaan apua. Ja selität miehelles tilanteen myös. Asiat selviää kyllä. Luulisi ymmärtävän tämän miehesikin kun kaiken takana onkin sairaus.
 
mies siis muuttunut itsekin mun kanssa eläessä,on rakastanut mua mutta aina olen järjestänyt ongelmia vuorovaikutuksessa ja arjessa että on rakkaus sammunut ja olen kamalan väsynyt tähän.
 
mies ei ymmärrä eikä sitä kiinnosta.olen niin rikki ja eksynyt.yrittänyt selittää kuka olen sairauteni takana,ei ymmärrä.tiedän että olen ihana ihminen,mutta sairas.vittu tätä paskaa kun en saa itseäni normaaliksi.ahdistus on kamala!tuhoan aina ihmissuhteeni oikuilemalla ja ymmärrä käytöksni peilikirkkaasti vasta kun on liian myöhäistä.mä en ikinä kai parane!
mun lapset on hevetin rakkaita ja mä kidun kuoreni alla.
 
mä en varmaan enää selviä tästä elämästä.oon aina pitänyt itseäni vahvana likkana,mutta tää on jo liikaa.voisiko joku luvata että saan elämäni takaisin,jumala?
en kestä että menetin mieheni,elämäni rakkauden sille tullut mielenterveysongelmia koska elänyt liian kauan mun kanssa.itken ja olen kuolemaisillani,rukoilen jumalaa auttamaan.
en oikein osaa elää kuin tässä hetkessä,sairasta.en myöskään kykene hillitsemään tunteitani vaan loukkaannu/ahdistun ja se pitää peilata mieheen...olen yksinäinen ja oikukas.käytökseni huomaan usein tekojeni ja tuhojen jälkeen
 
mies on useita vuosia elänyt kanssani ja "taistellut" kanssani,luullut että olen sellainen.
nyt kun sain tietää että olen 100% rtp häiriöinen,niin ei sitä enää kiinnosta.sanoo vaan että sitten kun olen muuttunut sitten uskoo,eli ei usko että voin muuttua.ainoa toivo on kai niillä jotka tutkivat itseään kovasti ja ymmärtävät sairauden.en vain usko että sekään mua pelastaa.olen nuori ja tuntuu ettämun elämä oli thoon tuomittu.jumalan pilkkaa että saan ihanat ihmiset elämääni ja sitten itse heidät torjun pois vaikka tiedän etten halua sitä.vaikea selittää joku ymmärtää kellä itse sama.voiko tästä parantua vai joudunko laitokseen pois lasteni luota?mieluummin kuolen...
 
Voi parantua, se on mahdollista. Rauhoitu. Se vain vie aikaa ja sitä pitää itse haluta. Terapiaa se yleensä edellyttää. Mainitsit Jumalan - tunnen epävakaan persoonallisuuden, jota uskoontulo auttoi oikeasti. Kuoleminen ei auta, lapsesi kärsivät siitä ikuisesti. Rankkaa, mutta parhaiten autat lapsiasi hakemalla itsellesi apua. Minä ehdottaisin sekä Jumalaa että terapiaa.
 
kamalalta tuntuu se kun tästä sairaudesta puhutaan että kannattaa pysyä kaukana rtp häiriöisistä,ovat kuluttavia ihmisiä ym.haluaisin olla normaali ihana itseni,mutten osaa.
en halua olla yksin,haluaisin rakastaa vapautuneesti ilman näitä helvetin ongelmia joita jatkuvasti esiintyy mun pään sisällä ja jotka siirrän ulkopuolelleni.
 
Ei se ole sairaus, se on mielentila - rajatila. Se ei parane pillerillä eikä sairaanhoidolla, vaan mielenterveyden hoidolla. Terapialla. Tarvitset oikean heijastelupinnan ja puolisoa ei voi laittaa niin vaikean tehtävän eteen. Suhde kohenee kun pääset purkamaan itseäsi terapiassa sen sijaan että kaikki kaatuu puolison ylle. Ja oma mielesi tietysti myös kohenee, koko perheen tila.

Voimia :wave:
 
Otahan yhteyttä lääkäriin. Varmasti siellä osataan auttaa. Itse en ole käynyt, mutta kavereita on ammattiauttajan pakeilla käynyt - paljon pienemmästäkin syystä. Tämän sanon siksi, että ehkä huomaisit, ettei kynnys hoitoon olekaan kovin iso. Avun pyytäminen ja hoidossa käyminen ei kenestäkään hullua tee. Sen sijaan avun hakeminen on oikeasti viisasta.
 
täytän kaikki piirteet ym. enemmän kuin tarpeeksi.Olen täysin varma ja kun pääsen ammattilaiselle avautumaan saan diagnoosin.ei tästä voi erehtyä,sellainen on taakkani.
 
nostelen nyt tätä aloitusta n.vuoden takaa.Olen saanut vihdoin lääkäriltä diagnoosin ja pääsen terapiaan ja mikä parasta:joku mainitsi että tietää erään epävakaan jota auttoi uskoontulo;itse tein henkilökohtaisen uskonratkaisun ½v. sitten ja olen uskossa Jeesukseen.Se täytyy itse kokea,Jumalan rakkaus ja armo.Jeesus parantaa ihmisen sisäisen maailman ja sydämen kun antaudut prosessiin ja teet pyydät Jeesuksen elämääsi,sydämeesi.Halleluja!(pakko oli avautua,on niin ihmeellistä elää uskossa Jeesukseen)
 

Yhteistyössä