V
vierailija
Vieras
Olen keski-ikäinen nainen, joka on tässä elämänvaiheessa todennut kaiken olleen ihan turhaa. Elämä on valintoja täynnä ja tein vääriä valintoja.
Menin sitä tuttua kaavaa: opiskelut ensin, työpaikka, mies kuvioon, asuntovelka/talon rakentaminen, häät, lapset, lasten kanssa kotona 15v. Samaan aikaan kun mies teki uraa niin minä hoidin kodin ja lapset.
Mitä on nyt? Olen todella huonossa matalapalkkaisessa työssä osa-aikaisena. Lapset ovat lähtemässä/lähteneet kotoa eivätkä arvosta mitään saamaansa (mahdollisuutta opiskeluun velatta, tukea asumiseen ym), miehen kanssa ollaan täysin eri planeetoilta (silloin harvoin kun hän kotona on). Terveys on suht ok.
Miten tuntuu, että tässäkö tämä elämä oli? Elämä meni enkä saanut mitään aikaiseksi eikä mitään ole enää odotettavissa.
Jotain muutoksia pitäisi tehdä. Työpaikkaa ei ole mahdollista vaihtaa, kuka nyt enää tämän ikäistä palkkaisi uudelle alalle kun nuoria koulutettuja on työttöminä pilvin pimein. Miehestä voisin tietysti erota, mutta olisinko sen onnellisempi? En tiedä, ainakin taloudellisesti tekisi tiukkaa.
Mistä sitä saisi motivaatiota, varsinkin tähän arkeen? Mistä saisi voimaa ja mitä odottaisi elämältä? Heittäkää ajatuksia, elämästä, arjesta... miten on?
Menin sitä tuttua kaavaa: opiskelut ensin, työpaikka, mies kuvioon, asuntovelka/talon rakentaminen, häät, lapset, lasten kanssa kotona 15v. Samaan aikaan kun mies teki uraa niin minä hoidin kodin ja lapset.
Mitä on nyt? Olen todella huonossa matalapalkkaisessa työssä osa-aikaisena. Lapset ovat lähtemässä/lähteneet kotoa eivätkä arvosta mitään saamaansa (mahdollisuutta opiskeluun velatta, tukea asumiseen ym), miehen kanssa ollaan täysin eri planeetoilta (silloin harvoin kun hän kotona on). Terveys on suht ok.
Miten tuntuu, että tässäkö tämä elämä oli? Elämä meni enkä saanut mitään aikaiseksi eikä mitään ole enää odotettavissa.
Jotain muutoksia pitäisi tehdä. Työpaikkaa ei ole mahdollista vaihtaa, kuka nyt enää tämän ikäistä palkkaisi uudelle alalle kun nuoria koulutettuja on työttöminä pilvin pimein. Miehestä voisin tietysti erota, mutta olisinko sen onnellisempi? En tiedä, ainakin taloudellisesti tekisi tiukkaa.
Mistä sitä saisi motivaatiota, varsinkin tähän arkeen? Mistä saisi voimaa ja mitä odottaisi elämältä? Heittäkää ajatuksia, elämästä, arjesta... miten on?