Auttakaa, miten saada elämäniloa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Elämä on ollut pettymyksiä täynnä. En nykyään kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Vajoan mustaan olotilaan, jossa päällimmäisenä tuntuu vain kauhea henkinen kipu. Olen epävarma luonne, ja etsin jatkuvasti hyväksyntää. Varsinkin miehiltä. Olen kuitenkin niin rikkinäinen etten kykene ihmissuhteeseen. Kun olen ns. vapaalla lapsista lääkitsen itsetuntoani runsaalla juomisella ja seksin harrastamisella melkoisen holtittomasti. Kaipaan vain sitä että joku sanoo mun olevan kaunis ja ihana ihminen. Olen hyvännäköinen ja sillä saankin huomiota. Aina tuollaisen epämääräisen illanvieton jälkeen vajoan kahden päivän syvään morkkikseen. En normaalisti polta, mutta silloin saatan tupakoida askin päivässä. Impulssikontrollini on heikko, ja teen asioita joita kadun jälkeenpäin.

Olen hoitanut lapset aina hyvin, mutta oman pääni sisäinen myllerrys on hirveä, ja kaikki mun tuskat kieriskelen silloin läpi kun olen ilman lapsia. Mulla on kuin kaksi eri persoonaa. Liikunnallinen, työtätekevä, opiskeleva, itsestäänhuolehtiva ihminen, ja sitten kun lapset lähtee muutun tupakoivaksi, juopottelevaksi ja rietastelevaksi eläimeksi.

Mun olisi pakko päästä päihteistä, alkoholista ja tupakasta, kokonaan eroon. En osaa käyttää nautintoaineita kohtuudella. Vedän överiksi kaiken.

Miten päästä eteenpäin? Voin pahoin.
 
Rankka työ, rankat huvit, eikö niin?

Hae jos voit vertaistukea (en tiedä onko tämä palsta oikea paikka). Ystävä, jolle voisit purkaa syvimpiä tuntojasi olisi myös todella tärkeää.

Olet nyt tunnistanut itsessäsi ongelmat ja kaipaat niihin muutosta. Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kirjoita parannettavat kohdat paperille ja tee toimintasuunnitelma. Esimerkiksi MindFullness voisi toimia sinulle. Tai jokin harrastus. Miesten pyörittelyllä tai laastarisuhteilla tuskin saat päätäsi kuntoon.
 
tuo varmaan toimii kaikkein parhaiten alkuun.(y)

Näin on. Ihmiset ovat kovin rikki, kun ydinperheet on rikottu ja työn perässä muutellaan paikasta toiseen.

Ennen eleltiin torpissa ja läsnä oli koko suku. Ei tarvittu terapeutteja, asiat ratkaistiin vahempien ja viisaampien avulla. Nykyisin ihmiset pakkautuvat kasvukeskuksiin ja ajelehtivat suhdesopasta toiseen. Vaihtoehtojakin (houkutuksia) enemmän.

Vertailkaapa joskus ns. rantaruotsalaisten ja kantasuomalaisten mielenterveystilastoja. Rantaruotsalaisilla on edelleen ydinperheet (isovanhemmat jne mukana perheen elämässä) mukana.
 
Pyydä joku kaverisi että se takoo sun päähän muutoksen. Sitten kun sä tiedät mitä on edessä jos mokaat pahasti niin sua ei huvita enää tehdä niin. Mulla loppu kun seinään lasten hoitaminen kännissä koska mä tiesin että saan turpaani jos jään siitä kiinni.
 

Yhteistyössä