Ajattelitko ikinä tehdä stoppia tuohon, vai ikuisesti myöntyä tällaiseen touhuun? Mitä sä saat siitä? Haluatko sä palaa loppuun? Ja mitäs kivaa siinä sitten on? Tuo marttyyrius kun on semmoista, että vaikka sitä myöntyessään kuvittelee, että joku vielä joskus huomaa ja "palkitsee", niin lopulta tajuaa vain, että tilanne ei muuta kuin pahenee koko ajan. Mitä enemmän periksi antaa, sitä enemmän käytetään hyväksi.
Mun mottoni; kukaan muu ei sua onnelliseksi voi tehdä kuin sinä itse. Sen kun ymmärtää niin jo helpottaa. Hei tää on sun elämäs josta sulla on lupa nauttia siinä missä muutkin nauttii omistaan. Elä sen mukaan.
Kun keittiön pesemättömät astiat alkaa häiritsemään niin vetäydyt muualle taloon ja olet siellä niin kauan kun joku tiskaa. Jos ei tiskaa niin sitten ei tiskaa mitä mä vähän epäilen kun kuitenkin niitä astioita tarvitaan.
Se, että se tuntuu hyvältä sinusta, heijastuu kyllä niihin läheisimpiin ihmisiinkin. Ja jos se jollekulle on ongelma, sellaista ihmistä et elämääsi tarvitse taakaksi.
