Meille ei voi tulla, koska äidillä on pää kipeä, meille ei voi tulla, koska äidillä on astma, en voi mennä kotiin koska

Kuulostaa minusta jo huolestuttavalta, etenkin tuo ettei kukaan soita perään. Voisitko ajatella meneväsi yllättäen käymään lasten kanssa, verukkeena esimerkiksi että leivoit liikaa pullaa ja ajattelit tulla tarjoamaan kaverin äidille? Jos mitään epäilyttävää ei kotiovelta näy, niin ottaisin ihan suoraan puheeksi mikseivät lapset koskaan leiki heillä.

 

Missasinko mä jotain, kun pari vastaajaa on nyt puhunut pojasta, mutta mä en huomannut ap:n mainitsevan lasten sukupuolia ollenkaan? Vai enkö vaan huomannut?

 

[QUOTE="alkup";29028644]Tiedän, ettei esim kyse ole isän yötöistä.

Ja sitten itse ajattelen, että jos omassa kodissa on paljon rutiineita tai ei jakseta muita lapsia, eikö silloin tule ajatelleeksi etteivät ne omatkaan ole ihan aina tervetulleita muille? Kyllä minä ainakin itse rajoitan lasteni kyläilyitä, etteivät kenellekään ole menossa joka päivä. (Siis niitä muita lapsiani).

Tänään lähetin tuon lapsen kotiinsa. Tuli suoraan meille koulusta, söi täällä välipalaa niin kuin kerroin, aivan ahmimalla. Käskin lähtemään viiden jälkeen, kun aloimme itse syömään. Joka päivä tällä viikolla on kysynyt, että saisiko syödä meillä myös päivällisen.

Puoli tuntia myöhemmin näin, että istuu edelleen meidän pihan keinussa, eikä ollut mennyt kotiinsa.

Kesällä oli monesti päiviä, että oli meillä aamusta klo yhdeksästä ilta yhdeksään. Kertaakaan siinä välillä ei kukaan soittanut perään, kysynyt että onko lapsi syönyt tai pyytänyt lasta kotiin syömään.

Kertaakaan myös ei olla sovittu tai sanottu, että me ruokkisimme lapsen täällä.[/QUOTE]


Tämän perusteella sielä kotona ei kyllä varmaan ole kaikki ok. Millaisilta ne vanhemmat vaikuttavat? Ihmeellistä ja surullista jos ei vanhempia kiinnosta onko lapsi syönyt koko päivänä tai koska tulee kotiin. Sinuna minä menisin muina miehinä pojan kotona käymään, vaikka sitten ihan vaan ovelle seisomaan ja jotain asiaa kyselemään. Esim käykö heille että poika tulisi teille yökylään vaikka viikonloppuna. Siinä samalla pystyisi vähän katselemaan miltä sielä kotona näyttää ja miltä vanhemmat vaikuttavat.
Surullista lapsen kannalta Selvästi kotona joku on pahasti vialla jos ei millään halua kotiinsa mennä.

 

[QUOTE="vieras";29028769]Missasinko mä jotain, kun pari vastaajaa on nyt puhunut pojasta, mutta mä en huomannut ap:n mainitsevan lasten sukupuolia ollenkaan? Vai enkö vaan huomannut?[/QUOTE]

En ole maininnut sukupuolta, enkä aio nytkään mainita. Hän on jompi kumpi

 

mä ottaisin puhelimen käteen ja sanoisin tälle kaverin mammalle, että voisiko xxx tulla välillä teille kylään kun lapset ovat niin hyviä kavereita ja xxx haluaisi joskus myös kyläillä kaverin luona. Ja siis ihan ystävällisesti ja asiallisesti tuon sanoisin.

 

Teistä ei siis kukaan menisi sinne ovelle käymään? Olenko mä ylihysteerinen kun käyn kavereiden ovilla? En päästö etälastakaan puolituntemattomille jos en ole ovella käynyt. Kerran tämä on osoittautunut oikeaksi. Lapset oli siististi puettuja jne.. Mutta isä oli pahimman luokan hakkaaja ja nisti. Äiti kulki aina silmä mustana. Arvatkaa meninö lapsi enää sinne leikkimään...

 

[QUOTE="alkup";29028644]Tiedän, ettei esim kyse ole isän yötöistä.

Ja sitten itse ajattelen, että jos omassa kodissa on paljon rutiineita tai ei jakseta muita lapsia, eikö silloin tule ajatelleeksi etteivät ne omatkaan ole ihan aina tervetulleita muille? Kyllä minä ainakin itse rajoitan lasteni kyläilyitä, etteivät kenellekään ole menossa joka päivä. (Siis niitä muita lapsiani).

Tänään lähetin tuon lapsen kotiinsa. Tuli suoraan meille koulusta, söi täällä välipalaa niin kuin kerroin, aivan ahmimalla. Käskin lähtemään viiden jälkeen, kun aloimme itse syömään. Joka päivä tällä viikolla on kysynyt, että saisiko syödä meillä myös päivällisen.

Puoli tuntia myöhemmin näin, että istuu edelleen meidän pihan keinussa, eikä ollut mennyt kotiinsa.

Kesällä oli monesti päiviä, että oli meillä aamusta klo yhdeksästä ilta yhdeksään. Kertaakaan siinä välillä ei kukaan soittanut perään, kysynyt että onko lapsi syönyt tai pyytänyt lasta kotiin syömään.

Kertaakaan myös ei olla sovittu tai sanottu, että me ruokkisimme lapsen täällä.[/QUOTE]


Huolestuttavaa. Kyllä jonkun pitäisi perään kysellä, jos lapsi on 12 tuntia poissa kotoa. Ja tuo, ettei edes mene kotiin kun kaverin luota täytyy lähteä. Voi surkeus.
Toivottavasti tilanne selviää ja perhe saa tarvitsemaansa apua. Selvästikään kaikki ei ole niin kuin pitäisi.

 

Jos epäilet, että lapsi on nälkäinen niin anteeks nyt vaan, mutta kyllä sun pitäisi sitä ruokaa hänelle antaa.

 

Jos epäilet, että lapsi on nälkäinen niin anteeks nyt vaan, mutta kyllä sun pitäisi sitä ruokaa hänelle antaa.

Lapsi on ollut meillä viimeisen 1½ VUODEN aikana lähes jokaisena arkipävänä lukuun ottamatta paria lomamatkaa, niiden lisäksi melkein jokaisena viikonloppuna, ollut meillä monta kertaa yökylässä, matkustellut kesällä meidän kanssa ja syönyt meillä lukemattomia kertoja.

Suoraan sanottuna, minulla ei ole varaa päivittäin ruokkia yhtä ylimääräistä ihmistä, kun lapsi haluaa sekä välipalan että päivällisen.

Tänään itse asiassa jo toinen lapseni sanoi ääneen (en ole koskaan heidän kuullen huomauttanut mitään asiasta), että aina tuo Xxx on meillä syömässä, eikö niillä ole kotona ruokaa.

Kun lapsellani on pitkä koulupäivä, pakkaan mukaan eväät. Joka viikko olen pakannut ylimääräistä, sellaistakin josta tiedän ettei lapseni syö, koska tiedän että tuo kaveri syö vähintään puolet lapseni eväistä.

 

palveluskoirarotuiset on meillä syynä siihen ettei meille vain niin tullakkaan, jos itse emme ole kotona, koskaan ei voi olla liian varovainen näissä asioissa. Muutoin saa toki tulla, erittäin epäillyttävää on kyllä lapsen käytös ja selitykset, tuskin saa ruokaa kotonansa, kyllä minä lähtisin ovelle käymään, "saattaisin" lapsen kotiin.
Riippuen siittä minkä sorttiset vanhemmat ovelle tulisivat, asia jäisi siihen tai, jos siellä humalassa tullaan ovea avaamaan tekisin lastensuojeluilmoituksen!

 

Mäki jo melkein saattaisin lapsen kotiin tai tekisin jonkun ilmotuksen O_O Eikä mun mielestä vierasta lasta vuosikaupalla kuulu ruokkia, menoerä tuokin on. Varsinkin sinänsä ihan turha sellainen. Vaikka lapsella olisi kotona asiat huonosti, ei se toisen perheen homma ole lapsesta huolehtia.

 

Olen nähnyt molemmat vanhemmat, en ole siis ollut jutuissa, mutta tyyliin ohi autolla ajaessa kummankin olen nähnyt. Ihan tavallisilta näyttävät.

Ei ole heillä lemmikkejäkään ollenkaan. Toiseks me asutaan itse hyvin ahtaasti, ettei sen puoleen tarvisi kaverin miettiä "huonompaa" kotia, jos ei se koti nyt ole aivan kaaos.

 

Ollaan kautta rantain kysytty lapselta kodin ruokailuista, yleensä aina sanoo että heillä syödään päivällinen tosi myöhään. Joskus sanoo että seitsemältä, joskus sanoo että kahdeksalta, joskus se sitten onkin hänen mukaansa viideltä ja niin edelleen.

Ehkä kaks, kolme kertaa koko tänä aikana lapsi on meiltä soitettu kotiin syömään. Jos me syödään omalla porukalla päivällistä, siis ettei hän saa syödä meillä (se on monesti myös meillä se ensimmäinen hetki päivässä, kun ollaan perheenä yhtä aikaa koolla), usein jää odottelemaan vaan meidän pihaan.

Mutta en usko, että suoraan kertois, jos ei kotona syödä. Ei ole alipainoinenkaan kyllä. Mutta siis itse muistan omasta lapsuudesta, että me sisarukset kaikki sujuvasti valehdeltiin että miten kotona syötiin ja mitä, kun jo tosi pienen tajuttiin hävetä sitä että meidän äiti ei monenakaan päivänä ruokia jaksanut laitella.

Lapsi ei haise, eli hygieniasta on huolehdittu kyllä, vaatteet on puhtaat. En usko, että kotikaan voi olla mikään kaatopaikka, kyllä semmosen haju tarttuis.

 

Edelleenkin sanon, että jos lasta ei kotona kaivata, eikä kotiinsa halua mennä, eikä lasta edes syömään kutsuta niin hälytyskellojen pitäis nyt soida ja kovaa.
Ota vaikka koulukuraattoriin yhteyttä ja kerro koko juttu ja pyydät tutkimaan asianlaitaa. Sano ettet halua että sinua liitetään juttuun.
Jos et tuota pysty tekemään niin kysy lastensuojelusta neuvoa mitä sinun tulisi tehdä.

 

[QUOTE="alkup";29028857]Lapsi on ollut meillä viimeisen 1½ VUODEN aikana lähes jokaisena arkipävänä....Suoraan sanottuna, minulla ei ole varaa päivittäin ruokkia yhtä ylimääräistä ihmistä, kun lapsi haluaa sekä välipalan että päivällisen.[/QUOTE]

Viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen olisin luultavasti jo soittanut vanhemmille (tai pyytänyt lasta soittamaan vanhemmilleen) ja kysynyt onko ok että lapsi syö meillä satunnaisesti ja myös kertonut sen että en ole ajatellut aterioita säännöllisesti tarjota, mihin aikaan minun pitää lähettää lapsi kotiin syömään.

 

Viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen olisin luultavasti jo soittanut vanhemmille (tai pyytänyt lasta soittamaan vanhemmilleen) ja kysynyt onko ok että lapsi syö meillä satunnaisesti ja myös kertonut sen että en ole ajatellut aterioita säännöllisesti tarjota, mihin aikaan minun pitää lähettää lapsi kotiin syömään.

Tiedän, olen ollut tässä vähän liian kärsivällinen.

On ollut aika epävarma olo siitä, että onko tämä okei vai ei, kun lapsi vaikuttaa olevan ihan huolehdittu muuten.

Ja kun jotenkin haluan aina uskoa siihen, että kyllä ihmiset ihan itsekin tajuaa. Sitten yhtäkkiä oli kulunut jo niin pitkä aika, että alkoi tuntua tyhmältä alkaa soitella. Tiedän, että olen tätä itsekin mahdollistanut, mutta kyllä tässä takaraivossa on koko ajan ollut se ajatus, että entäs jos jokin on vikana, ja minä käännän selkäni. Tällainen olen monessa muussakin :/

 

Minä vietin aikani aina kavereilla eikä kotona ollut mikään "vikana". Minulla oli kotona tylsää yksin ja en halunnut meille kavereita, kun isoveljet olisivat vaan häirineet meidän leikkejä.
Jos sillä äidillä on kädet täynnä pienemmän lapsen kanssa niin toinen jää ilman huomiota väkisinkin. Lapsi voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi omassa kotona.

 

Kyllä tuosta minun mielestä kannattaisi jo tehdä vaikka sitten ilmnpahan sitten ainakin varmuus että lapsesta huolehditaan.Toisaalta voihan se olla että lapsi jotain vanhemmissaan/kodissaan häpeää( ei tarvitse olla edes iso juttu) ja ei siksi halua kavereitaan kotiin mutta varmistustuksena tekisin sen ilmon.
Tietenkin voisit ensin joltain muulta naapurilta kysellä perheestä ja ihmetellä heille vaikka huumorin varjolla tilannetta.

 

Ehdottomasti lastensuojelu ilmoitus. Kerrot vaan asian niin kun se on. Jää lastensuojelun päätettäväksi käydäänkö tarkistamassa tai jos ovat jo asiakkaita niin saavat tietoa miten menee...yms. Itse kävisin myös juttusilla, menisin vaan pokkana ovelle ja esittelisin itseni ja sanoisin, että päätin tulla esittäytymään kun lapset niin hyviä kavereita ja lapset niin tiiviisti tässä vuoden yhtä pitäneet, kutsuisin vielä kahvillekkin. Siinä ois hyvä "haistella" ilmapiiriä ja vaikka heittää jotain että " oon patistellu poikia välillä teillekin leikkimään vaan niin tuntuuvat meille jumineen..jne" .

Tosi huolestuttavalta kuulostaa tämä homma. Oikeesti asiastaa selvää ottaminen on sinun velvollisuus! Siellä voi olla muita lapsia "pulassa" vaikka tää yksi pääseekin teille huilimaan, syömään..jne

 

Vähintäänkin pitäisi käydä vähän kurkkaamassa, että mikä meininki tuon lapsen perheessä oikein on. Ja jos on pienikin huolenaihe niin tee ihmeessä se lastensuojeluilmoitus. Ei kyllä kuulosta kovin normaalilta jos pieni lapsi luuhaa 12h poissa kotoa eikä ketään kiinnosta edes, että onko saanut syödäkseen ja tuleeko läksyt tehdyksi vai ei. Liian monessa perheessä ei pienistä pidetä huolta ja liian moni arkailee puuttua asiaan.

 

Minä ehkä kysyisin suoraa tuolta lapselta, että sanos nyt ihan rehellisesti, mikseivät voi koskaan olla hänen kotona leikkimässä, tai miksei viihdy kotonaan. Samalla voisi kertoa, että on toki teille tervetullut, mutta olet alkanut ihmettelemään, ja huolestunut vähän, kun tuntuu että lapsi ei halua olla omassa kodissaan. Kyllähän lapset toki lojaalisti suojelevat vanhempiaan, vaikka jotain olisikin pielessä, mutta yhtä hyvin syyksi voisi selvitä joku suht mitätönkin juttu, ja siinä tapauksessahan voisit helpommin ottaa vaikka tuon lapsen äitiin yhteyttä ja ehdottaa, voisiko lapset leikkiä välillä heilläkin. Miksi aina kierrellä ja untsia, jos voi kysyä suoraakin?

 

Mä olin ala-asteella jossain vaiheessa kans tuollainen että olin lähes koko ajan kylässä jossain myöhäiseen iltaan asti (mutta en samalla kaverilla, vaan niitä kavereita oli joku 10. Tosin nistä neljä oli sellaisia jolla olin eniten kylässä) Muistaakseni ikävuodet 8-10 oli just pahimmat tuon kyläilyn suhteen. En koskaan ilmoittanut etukäteen vanhemmille että menen jonnekin ja että minne menen (enhän itsekään tiennyt, koska keksin vasta koulussa), enkä soittanut että oon mennyt jollekin. Saatoin joskus soittaa sitten illalla yhdeksän jälkeen että oon siellä ja siellä, ja voisko isä tulla hakemaan jos oli pimeää tai huono sää enkä enää jaksanut tai uskaltanut pyöräillä kotiin. (saatoin olla usein 10 kilometrin päässäkin kylässä) Kyllähän mä moitteita sain että pitäis vähintään soittaa kotiin heti koulun jälkeen jos on mennyt jollekin ja ilmoittaa kenellä on ja ettei saa olla niin myöhään kylässä, ja soittelinkin sitten aina myöhemmin.

Syy tuolle mun kyläilyinnolle oli se että kotona oli minusta tylsää eikä saanut tehdä mitään, ja kaipasin kavereita, kavereiden kanssa oli kivaa ja sai tehdä kaikkea. Meille ois kyllä saanut tulla kaverit kylään, mutta ei ne yleensä halunneet, koska meidän äiti kuulemma huusi liikaa eikä meillä saanut oikein tehdä mitään. (Äitillä meni kuulemma hermot siihen kun aina muka villiinnyin liikaa jos mulla oli kavereita kylässä. Meillä ei myöskään saanut sotkea eli levitellä tavaroita tai vaikka kokata (paitsi yläasteella lauantaisin sain laittaa ruoan). Pienenä jopa muovailuvahat ja sormiväritkin oli kiellettyjä tuon sotkemisvaaran takia, ja ne hävitettiin samantien jos niitä sai lahjaksi.) Mä en koskaan siis kerjännytkään kavereita meille, kun kavereiden luona oli aina hauskempaa, mutta en kyllä kieltänyt tulemastakaan jos joku halusi.

Mutta tuo kova nälkä on ap:n kyläilijän tapauksessa kyllä epäilyttävää, ja viestii siitä ettei kotona saa oikein mitään syötävää. Itsellä ei ollut esim. koskaan pakollista tarvetta syödä kavereilla, kun ajattelin että voin syödä illalla kotona, usein kyllä sain ruoan, mutta en koskaan santsaillut enkä syönyt muutenkaan suuria määriä. Ruoan tarjoaminen oli kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna tosi hyvä juttu, sillä olin sellainen joka saattoi olla huomamattaan yli 12 tuntia syömättä ja sitten vaan ihmettelin että miksi oli niin paha olo Muistaakseni isä joskus maksoi jotain niiden vanhemmille joilla olin eniten kylässä syönyt.

 

Ihan tavalliset lapset tavallisista perheistä voivat toimia noin. Ehdottavat aina kaverin pihaa ja kohta sinne päästyä ehdottavat sisälle tulemista.
syynä on se, että vanhemmat ovat pihejä ja ovat opettaneet lapsensakin että hänen pitäisi mieluummin olla kaverilla, ja lisäksi kotona ei saa tehdä miätän ja pitää olla siistiä ja joka juoksuaskeleesta valitetaan niin mieluusti tuolla tavalla lapsi saadaan viihtymään paremmin muualla.
Lisäksi kotona on tutut lelut ja tavarat, jos on monella kaverilla eri päivinä voi katsella eri elokuvia ja pelata eri pelejä kuinj kotona.

 

kun minun lapsi oli pienempi, meillä oli säännöllisesti muitten muksuja kylässä. ei siis yksi kaveri, vaan meille yleensä kertyi sen puolikymmentä mukulaa.
tarjosin myös aina syötävää mitä nyt oli. jotain pientä samalla, esim kun oma lapsi välipalasteli. tai jos kaverit olivat yökylässä, ruokaa ja aamupalan.
itseä joskus harmitti, kun olin yksinhuoltaja ja kaipasin joskus itsekin rauhaa kotiin. toivoin myös, että oma lapsi olisi välillä voinut olla se kyläilijä, mutta yleensä tämä ei käynyt.
lapset kun halusivat nimenomaan tulla meille, koska meillä kuulemma oli kivaa.
nyt toisaalta kaiholla muistelen niitä aikoja. olihan se mukavaakin, kun oli vilskettä ja vipinää.

 

Noin paljon lapsi viettää teillä aikaa ja silti ette tuon enempää ole ollut yhteydessä hänen vanhempiinsa tai hänen vanhempansa teihin?
En ymmärrä, tuon ikäisten lasten kyläilyt ja hengailut pitäisi mielestäni sopia vanhempienkin kesken, varsinkin kun se on noin jatkuvaa. Jossain mättää, ei ole normaalia.