Meillä lapsi on perheen pää!

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Vittu sä ole sekaisin muuta en voi sanoa

Ei muuta, kuin lannevaate päällä metsään keihään kanssa saalistamaan ruokaa, kun nälkä iskee. Ja lopetetaan kokonaan kielellinen ilmaisu- se ei ole eläimille tyypillistä. Ilmeet ja murinat kehiin vaan!!

Ja puhumattakaan siitä, että vessan käyttö lopetetaan heti, ettei tuu traumoja -eihän elukat käytä vessaa!!

 

Juu kyylä tää voi olla ihan täyttä totta, valitettavasti!! Mun kaveri on just tuollainen sen poju on saanut päättää koko pienen ikänsä mitä siellä perheessä tehdään..hänen mukaan oikeesti tapahtuu kaikki asiat mitä nyt perheessä voidaan tehdä. Nyt tuo mukula on "jo" yli 10v ja voitte kuvitella minkälaista se elämä siellä on...mä en edes käy niillä enää kylässä, koska siltä pojalta täytyy kysyy joka asiasta mitä siellä asunnossa voi tehdä. Monta kertaa yritin kaverille selittää että esim:mä en halua keskustella aikuisten asioista niin että poika kuulee mutta kun poju päätti että hän saa kuunnella ni se sai.

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Tiedätkös, mä olen aikuinen ja kahden lapsen äiti, eikä mun kroppa VIELÄKÄÄN osaa kertoa, miten mennä ajoissa nukkumaan että olisin aamulla virkeä. Ihan on kellosta katsottava, että olisi aika mennä petiin, että jaksan aamulla nousta. Miten tähän pystyisi joku 3-vuotias, jonka on aamulla ajoissa noustava hoitoon. Vai jätätkö yksin kotiin nukkumaan ja vanhemmat lähtee töihin. Vai ettekö käy töissä koska lapsi ei tykkää?

 

Johan täällä on keskustelu yltynyt. Enpä olisi arvannut tämän olevan näin arka aihe näin monelle. Taisin sohaista oikein herhiläispesää.

 

jos esim viiden lapsen äiti on onnistunut kasvattamaan tasapainoisia lapsia rajoja asettamalla, niin tähän on varmaan kenenkään pari kirjaa lukeneen yhden lapsen äidin turha tulla väittämään mitään päinvastaista. Ja taas, jos vapaalla kasvatuksella on onnistunut joku saman tekemään, niin hyvä niin. Mutta ninatt on aika jäävi vielä sanomaan yhtään mitään, koska lapsi on vielä pieni.
Mä olen sitä mieltä, että kaikki ei sovi kaikille, joten näitä tyylejä on turha yrittää lytätä kummankaan osapuolen. Varmasti löytyy kummankin kasvatuksen saaneista murhaajia, raiskaajia ym, en silti usko hetkeäkään, että rakastavan kasvatuksen saanut lapsi (oli vapaa tai rajattu), on kärkipäässä rikoksen tekijöissä. eiköhän sieltä perheestä löydy ihan oikeata vikaa silloin.

Minä ja "tyylini" olemme tämän perinteisesti ajatellun vapaa-rajattu akselin ulkopuolella. Tässäkin keskustelussa tuntuu monella menevän sekaisin vastuullinen auktoriteetilla ja esimerkillä kasvattaminen ja sellainen "hälläväliä" vapaakasvatus - sekä myös curlingvanhemmuus. Kiintymysvanhemmuudella ei ole mitään tekemistä curlingvanhemmuuden tai välinpitämättömyyden kanssa. Vanhemmuus nähdään kasvattamisena ja opettamisena, ei pakottamisena ja senhetkisen käytöksen kontrolloimisena. Lapsi on ihminen, ei koira jota voi käskyttää ja opettaa tottelemaan. Sillä tavalla ihminen ei kasva täyteen potentiaaliinsa.

 

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Tarkoitan siis että vastuuta vanhemman elämästä ei saa siirtää lapselle. Vastuu lapsen omasta elämästä on pääasiassa lapsen. Lapsen elämä, lapsen tavoitteet, unelmat, halut, toiveet jne. Ei vanhemman.

Eli lapsi ottaa vastuun omasta elämästään muttei vanhemman elämästä. Moni kanaemo vanhempi kyselee lapselta mitä äidin pitäisi tehdä, miten äidin tulisi olla ja komentaa lasta yrittäessään hallita omia tunteitaan. Tuntuu helpommalta hallita lasta kuin itseään. Se on vastuun siirtämistä väärille harteille. Ei lapsen kuulu olla mikään roskakoppa äidin (tai isän) käsittelemättömille tunteille.

Kerro mulle osaako kaksi-kolme-neljävuotias sun mielestäs oikeesti kantaa vastuuta omasta elämästään?

Kyllä. Siinä määrin kun hän itse haluaa. Lapseni ei esimerkiksi osaa käydä itse kaupassa ostamassa ruokaa joten hän ei myöskään yritä sitä tehdä. Jos hän haluaa apua, niin minä olen saatavilla ja pyrin tukemaan häntä aina. Lapseni ei ole valmis esimerkiksi nukahtamaan yksin, joten menen hänen vierelleen viideksi minuutiksi iltaisin iltatoimien jälkeen. Kun tyttöä väsyttää, niin hän kertoo minulle, että nyt väsyttää, haluan nukkumaan. En jätä häntä oman onnensa nojaan vaan autan häntä harjaamaan hampaat, käymään iltapissalla ja sitten pötköttelen vieressä kunnes hän nukahtaa. Nukumme samassa sängyssä, joten jos yöllä tulee hätä, niin olen vierellä.

Sitten kun lapsi sanoo olevansa valmis omaan sänkyyn niin hankitaan sellainen, sitten kun lapsi sanoo ettei halua minua vierelleen nukahamaan (tai jos menee nukkumaan kertomatta minulle) niin en enää änge vierelle häiritsemään. Lapsi siis tietää itse mitä tahtia haluaa minkäkin tehtävän itselleen ottaa. Minä en kanna päävastuuta vaan minä autan häntä niissä asioissa, joista hän ei vielä yksin selviydy. Vanhemmuus on parhaimmillaan passiivista tarpeisiin vastaamista, ei aktiivista kontrollointia ja päsmäröintiä.

Mä en tiedä, mutta mä veikkaan vahvasti, että sun on oltava yksinhuoltaja. Eihän tota hullunmyllyä yksikään täysijärkinen kaksilahkeinen kestä.

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Mun lapsi menee myös nukkumaan silloin kun väsyttää (ei valvo sen myöhempään kuin muutkaan lapset), mutta en tee siitä niin suurta numeroa kuin sinä.

Mistä sä ton olet lukenut, että olisi väkivaltaa ruoka-, sekä nukkumaanmenoajat? Kuulostat vähän teiniangstiselta siskontytöltäni, joka kehittää draamaa vähän joka asiasta..

 

Johan täällä on keskustelu yltynyt. Enpä olisi arvannut tämän olevan näin arka aihe näin monelle. Taisin sohaista oikein herhiläispesää.

Jep. Hyvän provon keksit. Onnittelut.

 

Tiedätkös, mä olen aikuinen ja kahden lapsen äiti, eikä mun kroppa VIELÄKÄÄN osaa kertoa, miten mennä ajoissa nukkumaan että olisin aamulla virkeä. Ihan on kellosta katsottava, että olisi aika mennä petiin, että jaksan aamulla nousta. Miten tähän pystyisi joku 3-vuotias, jonka on aamulla ajoissa noustava hoitoon. Vai jätätkö yksin kotiin nukkumaan ja vanhemmat lähtee töihin. Vai ettekö käy töissä koska lapsi ei tykkää?

Annas mä arvaan - sullekin ollaan asetettu tiukat "rajat" lapsena ja nukkumaanmenoaika on ollut kaikkea muuta kuin kiva, rauhallinen aika vuorokaudesta?

Lapsi kykenee todennäköisesti paremmin tottelemaan sisäistä kelloaan kuin sinä. Aikuiset tekevät näistä asioista turhan monimutkaisia ja siirtävät omat ongelmat lapselleen. Ei vauvalle tarvitse opettaa miten nukahdetaan ja milloin. Turvallisessa ympäristössä vauva nukahtaa kun väsyttää. Missä vaiheessa lapset mystisesti unohtavat tämän tavan?

 

Johan täällä on keskustelu yltynyt. Enpä olisi arvannut tämän olevan näin arka aihe näin monelle. Taisin sohaista oikein herhiläispesää.

Tää johtuu vaan ninatt:stä, että älä imartele ittees

 

Johan täällä on keskustelu yltynyt. Enpä olisi arvannut tämän olevan näin arka aihe näin monelle. Taisin sohaista oikein herhiläispesää.

Jep. Hyvän provon keksit. Onnittelut.

Provo ehkä, mutta ei keksitty.

 

Tästä on keskusteltu ennenkin, mutta mä en vieläkään käsitä, miksi joitakin asioita on suotavaa kontrolloida, tarkkailla ja toimia aktiivisesti niiden onnistumiseksi ja toisia ei...

 

Tiedätkös, mä olen aikuinen ja kahden lapsen äiti, eikä mun kroppa VIELÄKÄÄN osaa kertoa, miten mennä ajoissa nukkumaan että olisin aamulla virkeä. Ihan on kellosta katsottava, että olisi aika mennä petiin, että jaksan aamulla nousta. Miten tähän pystyisi joku 3-vuotias, jonka on aamulla ajoissa noustava hoitoon. Vai jätätkö yksin kotiin nukkumaan ja vanhemmat lähtee töihin. Vai ettekö käy töissä koska lapsi ei tykkää?

Annas mä arvaan - sullekin ollaan asetettu tiukat "rajat" lapsena ja nukkumaanmenoaika on ollut kaikkea muuta kuin kiva, rauhallinen aika vuorokaudesta?

Lapsi kykenee todennäköisesti paremmin tottelemaan sisäistä kelloaan kuin sinä. Aikuiset tekevät näistä asioista turhan monimutkaisia ja siirtävät omat ongelmat lapselleen. Ei vauvalle tarvitse opettaa miten nukahdetaan ja milloin. Turvallisessa ympäristössä vauva nukahtaa kun väsyttää. Missä vaiheessa lapset mystisesti unohtavat tämän tavan?

Hei oikeesti! Lopeta nyt toi neuvominen. Sun lapses on niin pieni, ettei sulla ole oikeasti hajuakaan miten asiat käytännössä menee! Äläkä nyt ainakaan rupee leikkimään mitään keittiöpsykologia, lapsi hyvä!

 

Ootko sä ninaTT tosiaan sitä mieltä, että lasta ei tarvitse neuvoa, opettaa ja ohjata? Et kai sä tosissas väitä, että 2-vuotias osaa ajatella ja käyttäytyä kuten aikuinen?

 

Ompahan taas keskustelu, ihan kuin näiden kahden ääripään autoritäärisen ja vapaan kasvatuksen välillä ei olisi mitään muuta tapaa toimia. Itse kyllä estän pientä lasta toimimasta täysin oman etunsa vastaisesti, todella estän häntä fyysisesti juoksemasta auton alle tai laiturilta suoraan veteen. Nukkumaan meno huudon kanssa ei ehkä ole se paras tapa uni ei varmastikkaan ole tällöin levollista. Lapsen täytyy syödä ainakin jotaki jne.

 

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Tarkoitan siis että vastuuta vanhemman elämästä ei saa siirtää lapselle. Vastuu lapsen omasta elämästä on pääasiassa lapsen. Lapsen elämä, lapsen tavoitteet, unelmat, halut, toiveet jne. Ei vanhemman.

Eli lapsi ottaa vastuun omasta elämästään muttei vanhemman elämästä. Moni kanaemo vanhempi kyselee lapselta mitä äidin pitäisi tehdä, miten äidin tulisi olla ja komentaa lasta yrittäessään hallita omia tunteitaan. Tuntuu helpommalta hallita lasta kuin itseään. Se on vastuun siirtämistä väärille harteille. Ei lapsen kuulu olla mikään roskakoppa äidin (tai isän) käsittelemättömille tunteille.

Kerro mulle osaako kaksi-kolme-neljävuotias sun mielestäs oikeesti kantaa vastuuta omasta elämästään?

Kyllä. Siinä määrin kun hän itse haluaa. Lapseni ei esimerkiksi osaa käydä itse kaupassa ostamassa ruokaa joten hän ei myöskään yritä sitä tehdä. Jos hän haluaa apua, niin minä olen saatavilla ja pyrin tukemaan häntä aina. Lapseni ei ole valmis esimerkiksi nukahtamaan yksin, joten menen hänen vierelleen viideksi minuutiksi iltaisin iltatoimien jälkeen. Kun tyttöä väsyttää, niin hän kertoo minulle, että nyt väsyttää, haluan nukkumaan. En jätä häntä oman onnensa nojaan vaan autan häntä harjaamaan hampaat, käymään iltapissalla ja sitten pötköttelen vieressä kunnes hän nukahtaa. Nukumme samassa sängyssä, joten jos yöllä tulee hätä, niin olen vierellä.

Sitten kun lapsi sanoo olevansa valmis omaan sänkyyn niin hankitaan sellainen, sitten kun lapsi sanoo ettei halua minua vierelleen nukahamaan (tai jos menee nukkumaan kertomatta minulle) niin en enää änge vierelle häiritsemään. Lapsi siis tietää itse mitä tahtia haluaa minkäkin tehtävän itselleen ottaa. Minä en kanna päävastuuta vaan minä autan häntä niissä asioissa, joista hän ei vielä yksin selviydy. Vanhemmuus on parhaimmillaan passiivista tarpeisiin vastaamista, ei aktiivista kontrollointia ja päsmäröintiä.

ONNEA TULEVAISUUTEEN!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mä totisesti haluaisin nähdä minkälaisia lapsia niistä tulee kun esim teini-ikä on saavutettu..huh huh!!

 

Mulla karkas vähän mopo käsistä..Anteeksi siitä. Mutta mä en käsitä, enkä tule käsittämäänkään tollasta "vanhemmuutta" . Keskustella voin siitä vaikka maailman tappiin ja voin koittaa tehsä sen jopa asiallisestikin, mutta tiedän jo nyt, että mun kantaa asiaan se ei muuta.

 

Mun lapsi menee myös nukkumaan silloin kun väsyttää (ei valvo sen myöhempään kuin muutkaan lapset), mutta en tee siitä niin suurta numeroa kuin sinä.

Mistä sä ton olet lukenut, että olisi väkivaltaa ruoka-, sekä nukkumaanmenoajat? Kuulostat vähän teiniangstiselta siskontytöltäni, joka kehittää draamaa vähän joka asiasta..

Luin paljon perheväkivallasta ollessani itse sen uhri. Valvottaminen ja muukin ruumiintoimintojen aikatauluttaminen ja kontrollointi on väkivaltaa. Miksi lapsi kohteena tekisi sen jotenkin hyväksytyksi? Saako lapsia lyödäkin? En näe mitään hyvää syytä miksi lapsia saisi kohdella huonommin kuin aikuisia.

Jos haluat pitää keskustelun jotenkuten asiallisena niin voit jättää teiniangsti-huomiot pois. Puhutaan asiasta, ei siitä ketä minä sinusta muistutan ja minkäikäinen kyseinen henkilö on.

 

Miksi vapaan kasvatuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että päästää lapsensa juoksemaan autotielle? Kyllähän minä aikuiselle ihmisellekin huudan varo, jos hän ryntää väärään aikaan tielle?

 

Ootko sä ninaTT tosiaan sitä mieltä, että lasta ei tarvitse neuvoa, opettaa ja ohjata? Et kai sä tosissas väitä, että 2-vuotias osaa ajatella ja käyttäytyä kuten aikuinen?

Tottakai lasta tulee neuvoa ja opettaa! Missä mä olen sanonut, ettei niin kannata tehdä?

Sen sijaan "NYT MENET SÄNKYYN, asiasta ei keskustella" ei liity mitenkään neuvomiseen tai opettamiseen.

 

Sovittaisko, että siinä vaiheessa, kun näitä kasvatusmetodeja olette testanneet ja päässeet johonkin tulokseen, niin tulette kertomaan. Sitä ennen on aika turha täällä neuvoja jaella.

 

Miksi vapaan kasvatuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että päästää lapsensa juoksemaan autotielle? Kyllähän minä aikuiselle ihmisellekin huudan varo, jos hän ryntää väärään aikaan tielle?

ninaTT on ainakin sanonut, että antaa lapsensa kävellä esim. uima-altaan reunalla. Ei häntä kuulemma tarvitse vahtia, kun lapsi itse osaa olla menemättä altaaseen.

 

Miksi vapaan kasvatuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että päästää lapsensa juoksemaan autotielle? Kyllähän minä aikuiselle ihmisellekin huudan varo, jos hän ryntää väärään aikaan tielle?

Ihmisillä ei vaan ole kykyä nähdä oman kasvatuksensa ulkopuolelle :/ Ei ymmärretä, että se pieni lapsikin on ihminen jonka kanssa voi keskustella ja rakentaa luottavaisen avoimen suhteen. Ei, lapsi on monelle koira joka pitää opettaa tottelevaiseksi ja alistaa hierarkian alimmaksi...

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Täh. Eikö ole toisen ruumiin toimintojen kontrolloimista herättää lapsi kesken unien? Miksi saa kontrolloida mielummin unien loppu- kuin alkupäästä? Taidat puhua ihan mitä sattuu.

 

Miksi vapaan kasvatuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että päästää lapsensa juoksemaan autotielle? Kyllähän minä aikuiselle ihmisellekin huudan varo, jos hän ryntää väärään aikaan tielle?

ninaTT on ainakin sanonut, että antaa lapsensa kävellä esim. uima-altaan reunalla. Ei häntä kuulemma tarvitse vahtia, kun lapsi itse osaa olla menemättä altaaseen.

Taas kaikkea potaskaa Tottakai mä vahdin lasta uimapaikalla - en vaa välttämättä pidä kokoajan kädestä kiinni.