Meillä lapsi on perheen pää!

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.
Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

 

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.

Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

Mä en kyllä henkilökohtaisesti rinnasta väkivaltaa ja rajojen asettamista toisiinsa. Ne rajat voi asettaa ihan fiksustikin, mutta ne on asetettava aikuisen toimesta, ei lapsen. Ihminen joutuu koko elämänsä tekemisiin erilaisten auktoriteettien kanssa ja siitä ei hyvää seuraa, jos kotona on saanut kasvaa itsevaltiaana ja määrätä pienestä pitäen omista asioistaan.
Mun mielestä se, ettei esimerkiksi pidä huolta siitä, että lapsi nukkuu tarpeeksi, on huonoa vanhemmuutta.

 

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.
Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Mun näkökulmasta on..

 

suosittelisin lukemaan hellstenin vastuullista vanhemmuutta kirjan...

ja mä suosittelen tätä:http://wsoy.fi/yk/products/show/27181?category=146

 

Onko ikinä käynyt mielessä, mitä ongelmia seuraa,kun lapsi on kouluikäinen ja aamulla pitäisi jaksaa nousta kouluun?
Yksikään lapsi ei haluaisi mennä nukkumaan, vaikka kuinka väsyttää -on vanhemman tehtävä asettaa rajat lapselle.. Uni on ensiarvoisen tärkeää kasvavalle lapselle...
Mä toivoisin, että lastensuojelu alkais puuttumaan liian vapaaseen kasvatukseen, joka on oikeasti jo haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle..

Minun lapseni menee oikein mielellään nukkumaan kun väsyttää. En ole tehnyt nukkumisesta mitään suurta pelottavaa pakkopullanumeroa vaan lapsi menee ilosta hihkuen iltaisin sänkyyn. Päiväunistakin tykkää paljon.

Ei, vanhemman tehtävä ei missään nimessä ole harjoittaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan vaan vanhemman tehtävä on luoda turvallinen ympäristö ja auttaa lasta saavuttamaan tavoittelemansa asiat. Esimerkiksi 1-vuotias tarvitsee ehkä vielä vanhemman apua nukahtamiseen, kolmevuotias tarvitsee vielä vanhemman apua sängyn ylläpitoon ja iltatoimiin, teinin pitäisi jo kyetä itsenäisesti hoitamaan koko homma.

Sinun tehtäväsi ei ole aiheuttaa lapsellesi pelkotiloja ja neurooseja nukkumista kohtaan vaan päinvastoin, näyttää hänelle, että kun väsyttää, on sänky turvallinen ja mukava paikka olla. Mutta toiset ei jaksa opettaa, tuntuu kivemmalta pompottaa ja kiusata pienempiään.

 

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.

Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

No tuskimpa vaan rajojen (terveiden sellaisten) johtaa itsetuhoisuuteen tai masentuneisuuteen. Älä nyt taas alota tolla tyylillä jookos. Tietyt rjat lapsella pitää olla, ihan sama mitä sinun kirjasi sanovat.

 

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.

Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

 

Lastenpsykiatrialla on pilvin pimein näitä lapsia hoidossa, jotka ovat joutuneet päättämään asioista joista he eivät kykene päättämään.

 

Pääseehän siinä toki helpommalla, jos jättää kasvattamisen pois kokonaan, mutta terveellistä se ei lapselle ole eikä pitkällä tähtäimellä kenenkään etu. Lapsi on vielä helisemässä koulu- ja työelämässä.

Peesi tälle..
Kyllä se on nähty, mihin toi vapaa-kasvatus on johtanut : nuoret on masentuneita, itsetuhoisia, on kouluampumisia, siilien tappajia..jne.. Lista on loputon..
Lapset ja nuoret alkaa tehdä jotakin radikaalia, kun heistä tuntuu, ettei kukaan välitä = aikuinen ei aseta rajoja.. Se pelkkä rakkaus ei riitä..

Tuskinpa vapaa kasvatus on mihinkään tuollaiseen johtanut. Sen sijaan jatkuva kanaemoilu, lapsen asioihin puuttuminen ja vastuun omasta elämästä siirtäminen lapselle voi hyvinkin johtaa masentuineisuuteen ja itsetuhoisuuteen.

Siitä, että annetaan lapsen kasvaa rauhassa eikä väkivalloin puututa elämään ei ole mitään haittaa lapselle. Rakkaus riittää jos osaa kasvattaa, olla itse esimerkkinä, antaa lapsen löytää omat rajansa, sen sijaan että yrittää väkisin siirtää omia rajojansa lapselle.

Onko ruoka- ja nukkumaanmenoajat sun mielestäsi väkivalloin puuttumista oman lapsen elämään? Huh huh!

 

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Tarkoitan siis että vastuuta vanhemman elämästä ei saa siirtää lapselle. Vastuu lapsen omasta elämästä on pääasiassa lapsen. Lapsen elämä, lapsen tavoitteet, unelmat, halut, toiveet jne. Ei vanhemman.

Eli lapsi ottaa vastuun omasta elämästään muttei vanhemman elämästä. Moni kanaemo vanhempi kyselee lapselta mitä äidin pitäisi tehdä, miten äidin tulisi olla ja komentaa lasta yrittäessään hallita omia tunteitaan. Tuntuu helpommalta hallita lasta kuin itseään. Se on vastuun siirtämistä väärille harteille. Ei lapsen kuulu olla mikään roskakoppa äidin (tai isän) käsittelemättömille tunteille.

 

Onko ruoka- ja nukkumaanmenoajat sun mielestäsi väkivalloin puuttumista oman lapsen elämään? Huh huh!

Kyllä, toisen ihmisen ruumiintoimintojen kontrolloiminen on väkivaltaa. Se, että kohde on lapsi ei tee valvottamisesta tai sänkyynpakottamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää.

 

Onko ikinä käynyt mielessä, mitä ongelmia seuraa,kun lapsi on kouluikäinen ja aamulla pitäisi jaksaa nousta kouluun?
Yksikään lapsi ei haluaisi mennä nukkumaan, vaikka kuinka väsyttää -on vanhemman tehtävä asettaa rajat lapselle.. Uni on ensiarvoisen tärkeää kasvavalle lapselle...
Mä toivoisin, että lastensuojelu alkais puuttumaan liian vapaaseen kasvatukseen, joka on oikeasti jo haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle..

Minun lapseni menee oikein mielellään nukkumaan kun väsyttää. En ole tehnyt nukkumisesta mitään suurta pelottavaa pakkopullanumeroa vaan lapsi menee ilosta hihkuen iltaisin sänkyyn. Päiväunistakin tykkää paljon.

Ei, vanhemman tehtävä ei missään nimessä ole harjoittaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan vaan vanhemman tehtävä on luoda turvallinen ympäristö ja auttaa lasta saavuttamaan tavoittelemansa asiat. Esimerkiksi 1-vuotias tarvitsee ehkä vielä vanhemman apua nukahtamiseen, kolmevuotias tarvitsee vielä vanhemman apua sängyn ylläpitoon ja iltatoimiin, teinin pitäisi jo kyetä itsenäisesti hoitamaan koko homma.

Sinun tehtäväsi ei ole aiheuttaa lapsellesi pelkotiloja ja neurooseja nukkumista kohtaan vaan päinvastoin, näyttää hänelle, että kun väsyttää, on sänky turvallinen ja mukava paikka olla. Mutta toiset ei jaksa opettaa, tuntuu kivemmalta pompottaa ja kiusata pienempiään.

No mulla on itselläni 4 tervettä ja hyvin tasapainoista lasta, joista yhdenkään kanssa ei ole tarvinnut tapella nukkumaanmenosta, vaikka se olenkin ollut minä, joka olen nukkumaanmenoajan määritellyt jo vauvasta saakka. Ei ole tarvinnut huudattaa tms.
Meillä on säännöllinen AIKUISTEN MÄÄRÄÄMÄ päivärytmi, jota noudatetaan. Rajojen lisäksi myös rytmi, luo lapselle perusturvallisuutta, koska lapsi tietää ennalta, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mun mielipide on se, että lapselle sysätään liian suuri vastuu, jos hänet PAKOTETAAN päättämään kaikista asioista itse.

 

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Tarkoitan siis että vastuuta vanhemman elämästä ei saa siirtää lapselle. Vastuu lapsen omasta elämästä on pääasiassa lapsen. Lapsen elämä, lapsen tavoitteet, unelmat, halut, toiveet jne. Ei vanhemman.

Eli lapsi ottaa vastuun omasta elämästään muttei vanhemman elämästä. Moni kanaemo vanhempi kyselee lapselta mitä äidin pitäisi tehdä, miten äidin tulisi olla ja komentaa lasta yrittäessään hallita omia tunteitaan. Tuntuu helpommalta hallita lasta kuin itseään. Se on vastuun siirtämistä väärille harteille. Ei lapsen kuulu olla mikään roskakoppa äidin (tai isän) käsittelemättömille tunteille.

Kerro mulle osaako kaksi-kolme-neljävuotias sun mielestäs oikeesti kantaa vastuuta omasta elämästään?

 

Onko ruoka- ja nukkumaanmenoajat sun mielestäsi väkivalloin puuttumista oman lapsen elämään? Huh huh!

Kyllä, toisen ihmisen ruumiintoimintojen kontrolloiminen on väkivaltaa. Se, että kohde on lapsi ei tee valvottamisesta tai sänkyynpakottamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää.

sulla on niin pää pilvissä.

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

 

Onko ruoka- ja nukkumaanmenoajat sun mielestäsi väkivalloin puuttumista oman lapsen elämään? Huh huh!

Kyllä, toisen ihmisen ruumiintoimintojen kontrolloiminen on väkivaltaa. Se, että kohde on lapsi ei tee valvottamisesta tai sänkyynpakottamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää.

ei jumalauta, tää nyt oli jo kaikenhuippu tää vastaus nina TT:ltä.
Ai se on väkivaltaakun kello herättää aamulla lapsen kouluun ja ei se lapsi nouse sieltä ja mun pitää väkisin herätellä lasta että kerkee kouluun??? okei olen sit väkivaltainen äiti :O ei ois meijän lapset ikkinä käyny koulu ajos en osi herätelly

 

Onko ikinä käynyt mielessä, mitä ongelmia seuraa,kun lapsi on kouluikäinen ja aamulla pitäisi jaksaa nousta kouluun?
Yksikään lapsi ei haluaisi mennä nukkumaan, vaikka kuinka väsyttää -on vanhemman tehtävä asettaa rajat lapselle.. Uni on ensiarvoisen tärkeää kasvavalle lapselle...
Mä toivoisin, että lastensuojelu alkais puuttumaan liian vapaaseen kasvatukseen, joka on oikeasti jo haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle..

Minun lapseni menee oikein mielellään nukkumaan kun väsyttää. En ole tehnyt nukkumisesta mitään suurta pelottavaa pakkopullanumeroa vaan lapsi menee ilosta hihkuen iltaisin sänkyyn. Päiväunistakin tykkää paljon.

Ei, vanhemman tehtävä ei missään nimessä ole harjoittaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan vaan vanhemman tehtävä on luoda turvallinen ympäristö ja auttaa lasta saavuttamaan tavoittelemansa asiat. Esimerkiksi 1-vuotias tarvitsee ehkä vielä vanhemman apua nukahtamiseen, kolmevuotias tarvitsee vielä vanhemman apua sängyn ylläpitoon ja iltatoimiin, teinin pitäisi jo kyetä itsenäisesti hoitamaan koko homma.

Sinun tehtäväsi ei ole aiheuttaa lapsellesi pelkotiloja ja neurooseja nukkumista kohtaan vaan päinvastoin, näyttää hänelle, että kun väsyttää, on sänky turvallinen ja mukava paikka olla. Mutta toiset ei jaksa opettaa, tuntuu kivemmalta pompottaa ja kiusata pienempiään.

No hyvä sulle, jos sulla on lapsi, joka tykkää nukkumisesta, kaikki ei tykkää. Mitäs jos lapsesi ei koulussa tykkää vaikka matikantunneista? Saako hän jättää ne väliin ja läksyt ja kokeet tekemättä luvallasi? Mitä jos ope on erimieltä asiasta, haastatko oikeuteen yksilönvapauden rajoittamisesta?

 

Nyt mä heittäydyn idiootiksi, mutta siis kärjistetysti te, jotka annatte lapsen olla pomo, toimitte siis näin:
Lapsi on ryntäämässä vilkkaan liikenteen sekaan, keskelle tietä, niin te ristitte kauniit kätenne ja otatte naamallene hartaan hymyn ja toistatte mantran tavoin, että "Meidän Maija päättää itse omasta elämästään "( tai tässä tapauksessa päättää oman elämänsä)
Mä oon todellakin sitä mieltä, että lastensuojelun pitäisi selvittää ko. perheiden kykenevyys huolehtia lapsistaan niin, että lapsista voi kasvaa terveitä aikuisia.

 

Nina tt, älä kultamuru pieni elä noin mustavalkoisesti! Herranjestas mitä kärjistystä! Kasva aikuiseksi tai edes OPETTELE kertomaan viestisi kypsemmin.

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Vittu sä ole sekaisin muuta en voi sanoa

 

jos esim viiden lapsen äiti on onnistunut kasvattamaan tasapainoisia lapsia rajoja asettamalla, niin tähän on varmaan kenenkään pari kirjaa lukeneen yhden lapsen äidin turha tulla väittämään mitään päinvastaista. Ja taas, jos vapaalla kasvatuksella on onnistunut joku saman tekemään, niin hyvä niin. Mutta ninatt on aika jäävi vielä sanomaan yhtään mitään, koska lapsi on vielä pieni.
Mä olen sitä mieltä, että kaikki ei sovi kaikille, joten näitä tyylejä on turha yrittää lytätä kummankaan osapuolen. Varmasti löytyy kummankin kasvatuksen saaneista murhaajia, raiskaajia ym, en silti usko hetkeäkään, että rakastavan kasvatuksen saanut lapsi (oli vapaa tai rajattu), on kärkipäässä rikoksen tekijöissä. eiköhän sieltä perheestä löydy ihan oikeata vikaa silloin.

 

Eikö se ole lapselle vastuun siirtämistä jos lapsi joutuu/saa itse päättää kaikesta, millon nukkuu, millon syö jne?

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Tarkoitan siis että vastuuta vanhemman elämästä ei saa siirtää lapselle. Vastuu lapsen omasta elämästä on pääasiassa lapsen. Lapsen elämä, lapsen tavoitteet, unelmat, halut, toiveet jne. Ei vanhemman.

Eli lapsi ottaa vastuun omasta elämästään muttei vanhemman elämästä. Moni kanaemo vanhempi kyselee lapselta mitä äidin pitäisi tehdä, miten äidin tulisi olla ja komentaa lasta yrittäessään hallita omia tunteitaan. Tuntuu helpommalta hallita lasta kuin itseään. Se on vastuun siirtämistä väärille harteille. Ei lapsen kuulu olla mikään roskakoppa äidin (tai isän) käsittelemättömille tunteille.

Kerro mulle osaako kaksi-kolme-neljävuotias sun mielestäs oikeesti kantaa vastuuta omasta elämästään?

Kyllä. Siinä määrin kun hän itse haluaa. Lapseni ei esimerkiksi osaa käydä itse kaupassa ostamassa ruokaa joten hän ei myöskään yritä sitä tehdä. Jos hän haluaa apua, niin minä olen saatavilla ja pyrin tukemaan häntä aina. Lapseni ei ole valmis esimerkiksi nukahtamaan yksin, joten menen hänen vierelleen viideksi minuutiksi iltaisin iltatoimien jälkeen. Kun tyttöä väsyttää, niin hän kertoo minulle, että nyt väsyttää, haluan nukkumaan. En jätä häntä oman onnensa nojaan vaan autan häntä harjaamaan hampaat, käymään iltapissalla ja sitten pötköttelen vieressä kunnes hän nukahtaa. Nukumme samassa sängyssä, joten jos yöllä tulee hätä, niin olen vierellä.

Sitten kun lapsi sanoo olevansa valmis omaan sänkyyn niin hankitaan sellainen, sitten kun lapsi sanoo ettei halua minua vierelleen nukahamaan (tai jos menee nukkumaan kertomatta minulle) niin en enää änge vierelle häiritsemään. Lapsi siis tietää itse mitä tahtia haluaa minkäkin tehtävän itselleen ottaa. Minä en kanna päävastuuta vaan minä autan häntä niissä asioissa, joista hän ei vielä yksin selviydy. Vanhemmuus on parhaimmillaan passiivista tarpeisiin vastaamista, ei aktiivista kontrollointia ja päsmäröintiä.

 

vapaan kasvatuksen tulos. lapsen kans meillä meni todella hyvin. oli rauhallinen ja kiltti lapsi.
äitin kans ei niin hyvin menny. ärsytti moneen kertaan. joskus jopa valehteli lapsen puolesta. lapsi oli muka flunssassa. oli yhden päivän pois. seuraavana päivänä tuli ihan terveenä hoitoon. tämä sattui keskellä viikkoo.
kerran lapsi oli kuulemma puhunut äidin ympäri viemään hänet kerhoon. oli pyörällä silloin. eikä kypärää päässä. silloin oli talvi.kysyin missä kypärä. äiti tuumas että kyllä toi pipo suojaa jos kaatuu. uskokohan itekki siihen.

 

Toimiva ajatus ehkä niin kauan kuin eletään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta silloin kun on ehdittävä tiettyyn aikaan hoitoon, kouluun tai töihin, on aikuisen vastuulla huolehtia siitä, että lapsi saa unta riittävästi. Joka muuta väittää, pakoilee omaa vastuutaan.

Jos lasta väsyttää, niin lapsi menee nukkumaan. Ellei nukkumisesta ole tehty jotain ihmenumeroa siis. Minäkin joudun aika-ajoin perheen yhteisen hyvän nimissä herättää lapseni mutta ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi pakottaa hänet nukkumaan. Jos rytmiä pitää muokata aikaisemmaksi niin herätän hänet toivottuun aikaan ja hän itse huomaa olevansa illalla väsyneempi ja menee aikaisemmin nukkumaan. Ta-daa! Ongelma korjattu. Vanhemmat kyllä määräävät perheen rytmin pääpiirteittäin - esim milloin pitää lähteä töihin tai hoitoon - mutta ei ole mitään syytä lähteä määräämään milloin lapsen pitäisi mennä nukkumaan. Hän kyllä tuntee väsymyksen jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Me olemme eläimiä ja jos vain annamme itsellemme ja mulle mahdollisuuden, niin syömme kun on nälkä ja menemme nukkumaan kun väsyttää. Yksinkertaista, varsinkin lapselle.

Vittu sä ole sekaisin muuta en voi sanoa

Ei muuta, kuin lannevaate päällä metsään keihään kanssa saalistamaan ruokaa, kun nälkä iskee. Ja lopetetaan kokonaan kielellinen ilmaisu- se ei ole eläimille tyypillistä. Ilmeet ja murinat kehiin vaan!!

 

Ja ei. Lapsesta ei ole kasvamassa mitään kauhukakaraa.

HAHHHAHHAA Saanko nauraa!!

Mistä ihmeestä itse olet kasvatusmetodisi ammentanut, päänsilittäjien kerhostako?
Tuollaisella kasvattamisella kasvaa vain itsepäisiä, epäempaattisia ja muut huomioon ottamattomia ihmisiä. Mene itseesi.