Meillä on kaksi lasta, kuin yö ja päivä

["Henna"]

tai onhan heissä paljon samaakin. Mutta myös todella erilaiset kiinnostuksen ja lahjakkuuden osa-alueet, vaikka ovat samaa sukupuolta.

Minusta johtuu täysin siitä, että olin kasvattajana erilainen pikkulapsiaikana, olen itse muuttunut vuosien myötä. Lapsilla ikäeroa 4 vuotta.

 

[Huspati Huta]

Minullakin on kaksi hyvin erilaista poikaa, luonteissa on paljon eroja. Heillä on kaksi vuotta ikäeroa. Mutta en kyllä ajattele ollenkaan, että heidän erilaisuutensa johtuisi minusta.

 

[f]

Vai voisiko kyse olla oikeasti summasta yhden tekijän sijaan. Meillä on erilaiset geenit, kukaan ei ole samanlainen. Geenit vaikuttavat temperamenttiin, jopa luonteeseen. Toisena lapsena syntyminen, itsensä muuttuminen kasvattajana, ympäristötekijät yleensä, raskausaika. Harvemmin ne lapset ovat toistensa kopioita.

 

[Blue]

Mulla kolme täysin erilaista lasta. Kunniaa en heidän luonteenpiirteistään voi kuitenkaan ottaa. Jokainen on oma yksilonsä johon kasvatus vaikuttaa vain käytöksen yms. muokkaavana (jokainen osaa käytöstavat yms). Luonteenpiirteillä ei mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.

 

["a p"]

Vai voisiko kyse olla oikeasti summasta yhden tekijän sijaan. Meillä on erilaiset geenit, kukaan ei ole samanlainen. Geenit vaikuttavat temperamenttiin, jopa luonteeseen. Toisena lapsena syntyminen, itsensä muuttuminen kasvattajana, ympäristötekijät yleensä, raskausaika. Harvemmin ne lapset ovat toistensa kopioita.

Niinpä. Sehän se on, kun ei voi tietää.

Toisaalta itse muutuin kuopuksen syntymän jälkeen, minusta tuli eri ihminen kuin aiemmin.

Joten kaikki käytännöt ovat olleet aivan lähes päinvastaiset kuopukselle ja esikoiselle.

Mutta onko osa heidän piirteistään silti alkujaan geeneissä... vaikeaa.

 

["a p"]

Mulla kolme täysin erilaista lasta. Kunniaa en heidän luonteenpiirteistään voi kuitenkaan ottaa. Jokainen on oma yksilonsä johon kasvatus vaikuttaa vain käytöksen yms. muokkaavana (jokainen osaa käytöstavat yms). Luonteenpiirteillä ei mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.

juu, en tarkoita tässä käytöstapoja, vaan kiinnostuksen kohteita ja luonteenpiirteitä ja lahjoja.

 

[Blue]

[QUOTE="a p";24604038]juu, en tarkoita tässä käytöstapoja, vaan kiinnostuksen kohteita ja luonteenpiirteitä ja lahjoja.[/QUOTE]

No nimenomaan, niihin ei voi kasvatuksella vaikuttaa mitenkään. Ne ovat jokaisen ihmisen sisäsyntyisiä juttuja.

 

[sunflower20]

Meillä on kanssa kuin yö ja päivä. Ikäeroa about 1,5 vuotta. Molemmat poikia.
Ei ole ulkonäöllisesti, luonteeltaan tai mitenkään samasta puusta veistettyjä.

Tuntuu että nuorempi on lahjakkaampi ihan kaikessa, häneltä onnistuu kaikki paremmin ja aikaisemmin kuin vanhemmalta.
Pukeminen - kuopus nyt 2,5 vuotiaana laittaa sukat jalkaan, opettelee vetoketjun paikalleen saamista. Esikoinen ei tuossa iässä osoittanut mielenkiintoa pukemista kohtaan. Nyt 4 vuotiaana yrittää...

Kuperkeikka - esikoinen ei vieläkään oikein osaa ja kuopus vetää melkein voltilla sen. Ilman käsiä ja hieman hypähtäen.

Haastavaa saada molemmat tuntemaan itsensä hyväksi siinä asiassa. Vanhemmasta huomaa välillä sen turhautumisen kun pikkuveli menee edellä kaikessa. Luovuttaa tosi helposti. Ei ole helppoa tämä äitinäkään olo aina. Tasapainoilua ja kauheasti pitää miettiä miten asian suustaan päästää ilmoille.

 

["a p"]

Meillä on kanssa kuin yö ja päivä. Ikäeroa about 1,5 vuotta. Molemmat poikia.
Ei ole ulkonäöllisesti, luonteeltaan tai mitenkään samasta puusta veistettyjä.

Tuntuu että nuorempi on lahjakkaampi ihan kaikessa, häneltä onnistuu kaikki paremmin ja aikaisemmin kuin vanhemmalta.
Pukeminen - kuopus nyt 2,5 vuotiaana laittaa sukat jalkaan, opettelee vetoketjun paikalleen saamista. Esikoinen ei tuossa iässä osoittanut mielenkiintoa pukemista kohtaan. Nyt 4 vuotiaana yrittää...

Kuperkeikka - esikoinen ei vieläkään oikein osaa ja kuopus vetää melkein voltilla sen. Ilman käsiä ja hieman hypähtäen.

Haastavaa saada molemmat tuntemaan itsensä hyväksi siinä asiassa. Vanhemmasta huomaa välillä sen turhautumisen kun pikkuveli menee edellä kaikessa. Luovuttaa tosi helposti. Ei ole helppoa tämä äitinäkään olo aina. Tasapainoilua ja kauheasti pitää miettiä miten asian suustaan päästää ilmoille.

ehkä erityisen vaikeaa tilanteessa, että lapsia on juuri 2 ja samaa sukupuolta. kilpailutilanne tulee tosi herkästi, ja minä ainaki möläytän joskus jotain jota ei olisi kannattanut.

 

[vrs]

Meillä on kanssa kuin yö ja päivä. Ikäeroa about 1,5 vuotta. Molemmat poikia.
Ei ole ulkonäöllisesti, luonteeltaan tai mitenkään samasta puusta veistettyjä.

Tuntuu että nuorempi on lahjakkaampi ihan kaikessa, häneltä onnistuu kaikki paremmin ja aikaisemmin kuin vanhemmalta.
Pukeminen - kuopus nyt 2,5 vuotiaana laittaa sukat jalkaan, opettelee vetoketjun paikalleen saamista. Esikoinen ei tuossa iässä osoittanut mielenkiintoa pukemista kohtaan. Nyt 4 vuotiaana yrittää...

Kuperkeikka - esikoinen ei vieläkään oikein osaa ja kuopus vetää melkein voltilla sen. Ilman käsiä ja hieman hypähtäen.

Haastavaa saada molemmat tuntemaan itsensä hyväksi siinä asiassa. Vanhemmasta huomaa välillä sen turhautumisen kun pikkuveli menee edellä kaikessa. Luovuttaa tosi helposti. Ei ole helppoa tämä äitinäkään olo aina. Tasapainoilua ja kauheasti pitää miettiä miten asian suustaan päästää ilmoille.

Meillä on samalla ikäerolla pojat.

Ulkonäöltään eivät eroa ja äänestäkään en tiedä kumpi on kyseessä, mutta perus temperamenit ovat kuin yö ja päivä. Esikoinen on hitaasti lämpeävä ja mieluiten itsekseen puuhaava, kuopus taas ryysää päistikkaa ihan mihin seikkailuun vaan ja on aina sosialisia kontakteja vailla. Esikoinen miettii aina asiat ensin ja tekee kerralla kunnolla, kuopus yrittää viidesti ja miettii vasta sitten, mikä meni **tuiks. Esikoinen ei myöskään pienestä hätkähdä, mutta suuttuessaan mököttää pitkään ja hartaasti. Kuopus taas on perheemme Drama Queen.

 

[sunflower20]

Meillä on samalla ikäerolla pojat.

Ulkonäöltään eivät eroa ja äänestäkään en tiedä kumpi on kyseessä, mutta perus temperamenit ovat kuin yö ja päivä. Esikoinen on hitaasti lämpeävä ja mieluiten itsekseen puuhaava, kuopus taas ryysää päistikkaa ihan mihin seikkailuun vaan ja on aina sosialisia kontakteja vailla. Esikoinen miettii aina asiat ensin ja tekee kerralla kunnolla, kuopus yrittää viidesti ja miettii vasta sitten, mikä meni **tuiks. Esikoinen ei myöskään pienestä hätkähdä, mutta suuttuessaan mököttää pitkään ja hartaasti. Kuopus taas on perheemme Drama Queen.

Kuin puhuisit meidän pojista!!

 

["Miikku"]

Mulla on kaksoset, kuin yö ja päivä. Ei voi sanoa että olis eri elämäntilanteessa tai kovin paljon eri tavalla kasvatettu. Siksi en sano kasvattavani samalla tavalla sillä ovathan he ihan eri persoonia. Säännöt on samat. Toiselle ne menee perille kerrasta, toiselle kymmenestä. Toinen tykkää riehua, toinen ei jne. Samalla tavalla käyttäisin heidän kanssa eri tavoin kuin kenen vaan ihmisen.

Monet ovat ihmetelleet miten voivat olla niin erilaisia. Olen varmasti laiminlyönyt toisen (välillä villin ja välillä rauhallisen) huomiointia. Itsekin tavallaan yllätyin kuinka erilaisia ovatkaan. Olin jotenkin hassusti ajatellut että kaksoset olisivat samanlaisia. Nyt se tuntuu ihan typerältä