M
MaryAnn
Vieras
Hei kaikille!
Haluan kertoa oman ja mieheni tarinan. Toisaalta toivon, että se saattaisi rohkaista joitakin ihmisiä. Toisaalta toivon, ettei se herättäisi kuitenkaan vääriä toiveita. Samalla olisi kiva kuulla edes hiukan vastaavia tarinoita muilta naisilta.
Olen nyt 35-vuotias, mutta tarinani alkaa ollessani 23v. Tuossa iässä opiskelin yliopistossa ja elämäni täytti koulunkäynnin lisäksi aikamoinen bailaus. Takana oli kaksi 6 kk:n seurustelusuhdetta ja sitten muutama lyhyempi. Ei siis mitään kovin vakavaa.
Eräänä iltana tapasin toisen tiedekunnan (ei siis omani) bileissä miehen. Mies oli todella hauska, joskin illan edetessä erittäin humalassa. Hän olisi halunnut mukaani, mutta enpä häntä suostunut mukaani ottamaan. Sanoin vain, että nähdään seuraavalla kerralla. Noita vastaavia bileitä järjestettiin kerran kuussa. Ja niin kävi, että seuraavallakin kerralla sama mies saapui noihin bileisiin ja samat oli kuviotkin. Pian kuitenkin tapasimme myös selvinpäin ja olin tuon tapaamisen jälkeen viimeistään ihastunut. Pian aloimme seurustelemaan ja aika pian hän muutti luokseni. Yhteenmuuttoa nopeutti se, että miehellä oli taloudellisia ongelmia, joista hän kertoi. Sinällään tuota en pitänyt huolestuttavana, koska monilla opiskelijoilla on talousvaikeuksia.
Hyvin nopeasti selvisi, että miehellä oli paljon muitakin ongelmia. Opintoja hän ei ollut suorittanut oikeastaan lainkaan ja alkoholin käyttö oli sarjassa usein ja paljon. Talous tosiaan myös retuperällä. Voi sanoa, että mies oli täysin epätasapainossa.
Seuraavan kolmen vuoden aikana tapahtui sitten sellaisia asioita, joista en vieläkään ole täysin toipunut. Mies ryyppäsi paljon, lähti baariin ja tuli takaisin aamuyöllä räkäkännissä. Joskus ei tullut takaisin, yleensä oli ,kaverin luona jatkoilla. Tuon kolmen vuoden aikana hän myös petti minua kolmen eri naisen kanssa, kaikkien kanssa kerran. Nuo pettämiset ajoittuu ekaan seurusteluvuoteemme. Hän on itse nuo pettämiset kertonut, joten minun ei ole syytä epäillä että niitä olisi enempää. Enää sillä tosin ei ole väliäkään.
Hän kertoi, että pettämiset nuo kolme pettämistä noudatti täsmälleen samaa kaavaa: Hän oli ollut todella kovassa kännissä ja iskenyt nuo hänen jo aiemmin tuntemat naiset (joiden kanssa hänellä oli ollut jonkinlaista peliä jo ennen minua). Sinänsä "huvittavaa" että hän ei ollut onnistunut pääsemään sänkyyn asti naisten kanssa ennen minua. Mutta meidän seurustellessa kyseiset naiset sitten antautuivat... Itse en naisia tuntenut (joskus olin ehkä nähnyt).
Mieheni ei tekojaan puolustanut, mutta totesi kyllä että hänellä oli huono itseluottamus, jota kyllä kyseisten erittäin viehättävien naisten huomio hiveli. Mies vakuutti minulle, että oli aktien tapahtuessa niin kännissä että tuskin muistaa tapahtuneita. Joku tähän toteasi, että varmaan muistaa jos kerran pelit ja vehkeetkin ovat toimineen. Mutta itsekkin kokemuksesta tiedän, että miestäni ei noissa puuhissa isokaan alkoholimäärä kauheasti haittaa.
Kaikkia tapahtumia en osaa tuolta kolmelta vuodelta kuvata. Hänen elämä oli erittäin repaleista ja aika monta kertaa hänet olin jättävinäni, kuitenkin peruin päätökseni yleensä samana päivänä, viimeistään viikon sisällä. Nämä asiat tapahtuivat kun olin 23-26. Ajanjakson päätteeksi valmistuin yliopistosta ja sain oman alani työtä.
Seuraavat asiat tapahtuivat kun olin 26-30 (mieheni 2v minua vanhempi). Kolme vuoden jälkeen "pakotin" hänet lopettamaan opinnot ja menemään töihin. Opiskelua hän oli kyllä yrittänyt, laihoin tuloksin. Hän sai erilaisia hommia, mutta aina tuntui hommat menevän surkeasti. Hän oli kyllä ihan ok työntekijä, mutta sitten iski masennus tms. ja hommat loppui (yksinkertaistettuna). Pakotin mieheni hoitoon (psykologille/psykiatrille). Sekään ei ihan heti auttanut, hän keskeytti nuo hoidot. Hän meni myöhemmin uudestaan.
Erinäisiä asioita sain pakotettua mieheni tekemään aina kun hän oli tehnyt jotain todella kaduttavaa, aikaisemmin ryyppäämiset/pettämiset. Tuona aikana sitten yhä ryyppäämiset/ spontaanit töiden lopettamiset. Kerrankin hän oli jättänyt menemättä töihin ja mennyt baariin aamulla !!! Tms....
Kuitenkin hommat menivät koko ajan parempaan suuntaan. Lopulta hän alkoi eräällä työpaikalla viihtyä ihan ok. Juopottelua hän kyllä harrasti paljon vaikka yritin sitäkin vähentää. Ihan samaa sekoilua ei kuitenkaan ollut (ainakaan niin usein). Lopulta häneltä meni kuitenkin tuokin kohtuu työ alta, koska firmassa suoritettiin rajuja henkilöstövähennyksiä. Samoihin aikoihin minulle tarjoutui tilaisuus lähteä ulkomaille töihin (oman firmani sisällä). Päätin, että lähden ja mies saa tulla mukaan jos haluaa tai sitten yrittää rakentaa omaa elämää. Hän valitsi jälkimmäisen.
Minulla oli ihana vuosi Saksassa (pl. tieto mieheni toimista). Tapasin pari mukavaa ja kunnollista miestä. Ajattelin, että kuinka helppoa elämä voisikaan olla. Mutta heissä ei vain ollut sitä jotain samaa kuin omassa kullassani. Kun palasin Suomeen, minulle selvisi, että mieheni oli käytännössä ryypännyt tuon ajan pahemmin kuin koskaan ja itseasiassa vajonnut vielä syvempään kriisiin kuin aiemmin. Hän oli myös velkaantunut aika pahasti yms. Ja taas uutta yritystä...
Täytin 30v ja hän 32v. Mulla oli hyvä työ Helsingissä ja viihdyin duunissani loistavasti. Rankkaa tietenkin oli joskus (siis ihan pelkän duunin kanssa). Mieheni oli työtön ex-opiskelija jolla oli velkaa 20 tonnia ja osa veloista oli jo mennyt perintätoimistoille. Taas alkoi korjausoperaatio, ties monettako kertaa...
Nyt, viisi vuotta tuosta, olemme seuraavassa tilanteessa: Olemme naimisissa, meillä on kaksi lasta (4 ja 2v). Mieheni on ollut samassa työssä 3 vuotta ja viihtyy suht. hyvin. Hän on viiden vuoden aikana, työn ohessa ja välillä vapaata pitäen, suorittanut opintojaan ja tekee nyt graduaan. Hän on loistava isä, siis aivan mahtava. Hän juo erittäin harvoin ja silloinkin kohtuudella. Kaikki aikaisemmat velat on hoidettu, toki meillä on nyt iso asuntolaina, joskaan ei mitenkään ylimitoitettu.
Suoraan sanoen, mieheni on aivan mahtava. Toki me riitelemme ja kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi, mutta kun mietitään sitä miten tähän tultiin. Jätin tarkoituksella kertomatta, miten tähän tosiaan tultiin, koska en ihan tarkkaan itsekkään tiedä. Toki hän teki "parannuksen" ja eli hyvin. Sitten tulin suunnitellusti raskaaksi...
Kertomukseni on sekava ja monet asiat olen kertonut eri tavalla kuin halusin, tuli vain sellainen tarve kertoa tämä tarina. Olen aina välillä havahtunut, että miten tämä on edes mahdollista. Silti sanoisin, että olen nähnyt tuon ihanan ihmisen kaiken sen paskan alta aina. Minulla on myös vahva usko siihen, että hän ei enää romahda, ainakaan vastaavalla tavalla kuin ennen. Hän on niin erilainen nykyään... Tai pohjimmiltaan hyvissä asioissa samanlainen, mutta esimerkiksi tuo alkoholi...
Ennen hänellä saattoi olla juomaton kausi, mutta jos jonnekkin oli unohtunut esim. viinapullo, niin kyllä hän käytännössä ratkesi HETI kun oli paikka. Usein veti ittensä känniin kun olin mennyt nukkumaan jne. Tai jos olin käynyt jossain ja ollut yötä niin varmasti oli vetänyt kovat kännit. Nyt juomat säilyy kaapeissa (niitä siis voi taas kotona säilyttää). Ja toisekseen hän kykenee juomaan myös kohtuullisesti. Eli jos menee baariin (hyvin, hyvin harvoin). Esim. nyt viikonloppuna oli pikkujouluissa ja tuli kotiin vasta 4:ltä (sovittu että voi tulla myöhään). Oli toki krapulaa, mutta jaksoi leikkiä lastenkin kanssa. Ennenvanhaan koko seuraava päivä oli totaalisen tuhottu lähes aina...
Haluan kertoa oman ja mieheni tarinan. Toisaalta toivon, että se saattaisi rohkaista joitakin ihmisiä. Toisaalta toivon, ettei se herättäisi kuitenkaan vääriä toiveita. Samalla olisi kiva kuulla edes hiukan vastaavia tarinoita muilta naisilta.
Olen nyt 35-vuotias, mutta tarinani alkaa ollessani 23v. Tuossa iässä opiskelin yliopistossa ja elämäni täytti koulunkäynnin lisäksi aikamoinen bailaus. Takana oli kaksi 6 kk:n seurustelusuhdetta ja sitten muutama lyhyempi. Ei siis mitään kovin vakavaa.
Eräänä iltana tapasin toisen tiedekunnan (ei siis omani) bileissä miehen. Mies oli todella hauska, joskin illan edetessä erittäin humalassa. Hän olisi halunnut mukaani, mutta enpä häntä suostunut mukaani ottamaan. Sanoin vain, että nähdään seuraavalla kerralla. Noita vastaavia bileitä järjestettiin kerran kuussa. Ja niin kävi, että seuraavallakin kerralla sama mies saapui noihin bileisiin ja samat oli kuviotkin. Pian kuitenkin tapasimme myös selvinpäin ja olin tuon tapaamisen jälkeen viimeistään ihastunut. Pian aloimme seurustelemaan ja aika pian hän muutti luokseni. Yhteenmuuttoa nopeutti se, että miehellä oli taloudellisia ongelmia, joista hän kertoi. Sinällään tuota en pitänyt huolestuttavana, koska monilla opiskelijoilla on talousvaikeuksia.
Hyvin nopeasti selvisi, että miehellä oli paljon muitakin ongelmia. Opintoja hän ei ollut suorittanut oikeastaan lainkaan ja alkoholin käyttö oli sarjassa usein ja paljon. Talous tosiaan myös retuperällä. Voi sanoa, että mies oli täysin epätasapainossa.
Seuraavan kolmen vuoden aikana tapahtui sitten sellaisia asioita, joista en vieläkään ole täysin toipunut. Mies ryyppäsi paljon, lähti baariin ja tuli takaisin aamuyöllä räkäkännissä. Joskus ei tullut takaisin, yleensä oli ,kaverin luona jatkoilla. Tuon kolmen vuoden aikana hän myös petti minua kolmen eri naisen kanssa, kaikkien kanssa kerran. Nuo pettämiset ajoittuu ekaan seurusteluvuoteemme. Hän on itse nuo pettämiset kertonut, joten minun ei ole syytä epäillä että niitä olisi enempää. Enää sillä tosin ei ole väliäkään.
Hän kertoi, että pettämiset nuo kolme pettämistä noudatti täsmälleen samaa kaavaa: Hän oli ollut todella kovassa kännissä ja iskenyt nuo hänen jo aiemmin tuntemat naiset (joiden kanssa hänellä oli ollut jonkinlaista peliä jo ennen minua). Sinänsä "huvittavaa" että hän ei ollut onnistunut pääsemään sänkyyn asti naisten kanssa ennen minua. Mutta meidän seurustellessa kyseiset naiset sitten antautuivat... Itse en naisia tuntenut (joskus olin ehkä nähnyt).
Mieheni ei tekojaan puolustanut, mutta totesi kyllä että hänellä oli huono itseluottamus, jota kyllä kyseisten erittäin viehättävien naisten huomio hiveli. Mies vakuutti minulle, että oli aktien tapahtuessa niin kännissä että tuskin muistaa tapahtuneita. Joku tähän toteasi, että varmaan muistaa jos kerran pelit ja vehkeetkin ovat toimineen. Mutta itsekkin kokemuksesta tiedän, että miestäni ei noissa puuhissa isokaan alkoholimäärä kauheasti haittaa.
Kaikkia tapahtumia en osaa tuolta kolmelta vuodelta kuvata. Hänen elämä oli erittäin repaleista ja aika monta kertaa hänet olin jättävinäni, kuitenkin peruin päätökseni yleensä samana päivänä, viimeistään viikon sisällä. Nämä asiat tapahtuivat kun olin 23-26. Ajanjakson päätteeksi valmistuin yliopistosta ja sain oman alani työtä.
Seuraavat asiat tapahtuivat kun olin 26-30 (mieheni 2v minua vanhempi). Kolme vuoden jälkeen "pakotin" hänet lopettamaan opinnot ja menemään töihin. Opiskelua hän oli kyllä yrittänyt, laihoin tuloksin. Hän sai erilaisia hommia, mutta aina tuntui hommat menevän surkeasti. Hän oli kyllä ihan ok työntekijä, mutta sitten iski masennus tms. ja hommat loppui (yksinkertaistettuna). Pakotin mieheni hoitoon (psykologille/psykiatrille). Sekään ei ihan heti auttanut, hän keskeytti nuo hoidot. Hän meni myöhemmin uudestaan.
Erinäisiä asioita sain pakotettua mieheni tekemään aina kun hän oli tehnyt jotain todella kaduttavaa, aikaisemmin ryyppäämiset/pettämiset. Tuona aikana sitten yhä ryyppäämiset/ spontaanit töiden lopettamiset. Kerrankin hän oli jättänyt menemättä töihin ja mennyt baariin aamulla !!! Tms....
Kuitenkin hommat menivät koko ajan parempaan suuntaan. Lopulta hän alkoi eräällä työpaikalla viihtyä ihan ok. Juopottelua hän kyllä harrasti paljon vaikka yritin sitäkin vähentää. Ihan samaa sekoilua ei kuitenkaan ollut (ainakaan niin usein). Lopulta häneltä meni kuitenkin tuokin kohtuu työ alta, koska firmassa suoritettiin rajuja henkilöstövähennyksiä. Samoihin aikoihin minulle tarjoutui tilaisuus lähteä ulkomaille töihin (oman firmani sisällä). Päätin, että lähden ja mies saa tulla mukaan jos haluaa tai sitten yrittää rakentaa omaa elämää. Hän valitsi jälkimmäisen.
Minulla oli ihana vuosi Saksassa (pl. tieto mieheni toimista). Tapasin pari mukavaa ja kunnollista miestä. Ajattelin, että kuinka helppoa elämä voisikaan olla. Mutta heissä ei vain ollut sitä jotain samaa kuin omassa kullassani. Kun palasin Suomeen, minulle selvisi, että mieheni oli käytännössä ryypännyt tuon ajan pahemmin kuin koskaan ja itseasiassa vajonnut vielä syvempään kriisiin kuin aiemmin. Hän oli myös velkaantunut aika pahasti yms. Ja taas uutta yritystä...
Täytin 30v ja hän 32v. Mulla oli hyvä työ Helsingissä ja viihdyin duunissani loistavasti. Rankkaa tietenkin oli joskus (siis ihan pelkän duunin kanssa). Mieheni oli työtön ex-opiskelija jolla oli velkaa 20 tonnia ja osa veloista oli jo mennyt perintätoimistoille. Taas alkoi korjausoperaatio, ties monettako kertaa...
Nyt, viisi vuotta tuosta, olemme seuraavassa tilanteessa: Olemme naimisissa, meillä on kaksi lasta (4 ja 2v). Mieheni on ollut samassa työssä 3 vuotta ja viihtyy suht. hyvin. Hän on viiden vuoden aikana, työn ohessa ja välillä vapaata pitäen, suorittanut opintojaan ja tekee nyt graduaan. Hän on loistava isä, siis aivan mahtava. Hän juo erittäin harvoin ja silloinkin kohtuudella. Kaikki aikaisemmat velat on hoidettu, toki meillä on nyt iso asuntolaina, joskaan ei mitenkään ylimitoitettu.
Suoraan sanoen, mieheni on aivan mahtava. Toki me riitelemme ja kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi, mutta kun mietitään sitä miten tähän tultiin. Jätin tarkoituksella kertomatta, miten tähän tosiaan tultiin, koska en ihan tarkkaan itsekkään tiedä. Toki hän teki "parannuksen" ja eli hyvin. Sitten tulin suunnitellusti raskaaksi...
Kertomukseni on sekava ja monet asiat olen kertonut eri tavalla kuin halusin, tuli vain sellainen tarve kertoa tämä tarina. Olen aina välillä havahtunut, että miten tämä on edes mahdollista. Silti sanoisin, että olen nähnyt tuon ihanan ihmisen kaiken sen paskan alta aina. Minulla on myös vahva usko siihen, että hän ei enää romahda, ainakaan vastaavalla tavalla kuin ennen. Hän on niin erilainen nykyään... Tai pohjimmiltaan hyvissä asioissa samanlainen, mutta esimerkiksi tuo alkoholi...
Ennen hänellä saattoi olla juomaton kausi, mutta jos jonnekkin oli unohtunut esim. viinapullo, niin kyllä hän käytännössä ratkesi HETI kun oli paikka. Usein veti ittensä känniin kun olin mennyt nukkumaan jne. Tai jos olin käynyt jossain ja ollut yötä niin varmasti oli vetänyt kovat kännit. Nyt juomat säilyy kaapeissa (niitä siis voi taas kotona säilyttää). Ja toisekseen hän kykenee juomaan myös kohtuullisesti. Eli jos menee baariin (hyvin, hyvin harvoin). Esim. nyt viikonloppuna oli pikkujouluissa ja tuli kotiin vasta 4:ltä (sovittu että voi tulla myöhään). Oli toki krapulaa, mutta jaksoi leikkiä lastenkin kanssa. Ennenvanhaan koko seuraava päivä oli totaalisen tuhottu lähes aina...
