[QUOTE="poikia3";22816565]Kyllä sinä mielestäni vähättelet rajusti sitä, että lapsi kokee erossa lapsen toisen vanhemman oikeasti hylänneen lapsen. Se tunne on ihan aito ja oikea. Lisäksi se voi olla vielä riipaisevampi tunne, kun lapsi on isompi.
Ei näitä kahta asiaa voi mitenkään verrata toisiinsa.
Ja ei voi myöskään lapsien perheen sisäistä kateutta verrata avioeron jälkeisiin tunteisiin.
Adoptiovanhemmat eivät toden totta pääse helpolla, mutta eivät sitä tee myöskään eronneet vanhemmat, mulla on tästä nyt pian 11 vuoden kokemus. Pojan itsetuntoa on saanut paikkailla, on pitänyt antaa pojalle kovasti aikaa, ja on pitänyt käydä lapsen kanssa jopa terapiassa, johon mentiin ihan jostain muusta syystä, mutta jossa yllätys, yllätys, nämäkin asiat nousivat esiin.
Itse asiassa jos kilpaillaan siitä, missä hylkäämisen tunteet ovat karmeimmat, niin kyllä nostaisin esiin sijaislapset. He kun tapaavat niitä biologisia vanhempia, jotka saattavat uskotella, että lapset pääsevät pian kotiin, mutta huumeongelmaisina vanhempina eivät tule koskaan lapsiaan saamaan takaisin. Jättävät tapaamisia välistä, toimivat ihan miten sattuu. Ja sijoitettu lapsi on saattanut olla pitkään lastenkodissa, ei uskalla pitkänkään ajan jälkeen luottaa, että nämä vanhemmat ovat tässä ja pysyvät tässä - varsinkin kun vuosien jälkeenkin ne biot puhuvat jotain ihan muuta.
Mulla on ystäväpiirissä adoptoineita, sijaisvanhempia, eronneita ja ihan tavallisia kahden vanhemman perheitä ja kaikesta muusta selviäisin, mutta sijaisvanhemmuuteen minusta ei olisi![/QUOTE]
Nimenomaan ei voi verrata. Ovat jossain määrin eri asia. En ole itse eronnut, mutta tämä heidän ero ei ollut maailman riitaisin ja repivin.
Ärsyttää myös, kun kaikista asioista verrataan. Ihan joka asiasta, jotka eivät liity adoptioon tai eroon. Tyyliin just joku sairaus, tai lapsi kiukuttelee jne.
Vähätteli myös adoption traumaa ennen kuin itse oli eronnut, hänestä se ei ole niin hankalaa lapselle tai vanhemmille ja meidänkin lapsi on ihan tavallinen iloinen lapsi ilman mitään huolen häivää.
Aina niin, että hänellä/heillä on "kurjempaa". Olen joskus kysynyt suoraan, miksi on tarve olla se jolla on ankeampaa...
Olen samaa mieltä, että sijaislapsilla on rankinta.
