Miten joillakin on niin vaikeaa vauvojen ja taaperoiden kanssa, että mitään ei pysty tekemään?

[Kotilehmä]

Tarkoittaako tämä sitä että kun mulla on helppoa elämää viiden pienen lapsen kanssa, vanhin 7v ja nuorin 3kk niin kaikilla muillakin pitää olla tai muuten ne on luusereita Kuljen yksin lasten kanssa kylässä ja kaupoissa ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa, enkä silti tunne olevani yhtään sellaista äitiä parempi, joka tuskastelee sen yhden vauvan kanssa, NIIN TEIN MINÄKIN!

 

[viraz]

Olen itse ollut aina tarkka, aikatauluista ym. Meillä eletään melkein minuutti aikataulul eikä se meidän elämää vaikeaksi tee päinvaistoin!!!!!!
Ei meille kyläily tai vieraat mikään ongelma ole!!!!

Miten se voi teitä ärsyttää en ymmärrä!!!!!!!!

Itse kauhistelen naapurin perhettä jossa ei oo selkeetä päivärytmiä ja heil on ongelmia lasten kans ne on rauhattomia ja usein yliväsyneitä. Ei oo ruoka tai uni aikoja ja ihmetellään miks lapset kiukuttelee ja on levottomia; ruokapöydäs ja nukkumaan mentäessä kiukutellaan ja raivotaan.
Ei ne kyl kauheesti kyläile ja äitikin vaikuttaa aika uupuneelta!!!!

 

[vieras]

Valitettavasti se joillakin on noin. Meillä pojan kanssa ei vauva-aikana ollut mitään ongelmia kyläilyn suhteen,nukahti paikassa kuin paikassa jos väsytti eikä vierastanut pahemmin. Nyt uhmaiässä onkin vähän eri juttu,päivärytmin on oltava melko tarkka sillä parin tunnin heitto päiväunissa tarkoittaa käytännössä sitä,että yöunet ovat mennyttä (yliväsymys tai liian pieni väli päiväunieen ja yöunien välillä ).

 

[Saraldo]

Kyllä mäkin pärjäsin tuon kanssa, kun tyttö oli puolivuotias, mutta puoltoista vuotiaana tyttö oli yhtä rasittava kuin ap:n kaverilla. Kaikkeen piti koskea ja joka paikassa juosta. Ei ollut kiva mennä minnekään, kun tytön perässä piti juosta ihan jatkuvasti. Kaikki kyläpaikat kun ei tykkää siitä, että taapero yrittää repiä kaikkea alas ja koskea joka paikkaan. Yritä siinä sitten seurustella jonkun kanssa...

Vaikka tyttö on jo neljä, hän on edelleen vilkas enkä edelleenkään ota häntä joka paikkaan mukaan juuri siksi. Voi olla että teen itse asiat hankalaksi, mutta hankalia ne kuitenkin ovat. Ja helpommalla pääsee kaikki, kun tyttö ei seuraa mukana kaikkialle.

 

[Timppa]

Tääkin on vähän niin ja näin...sillä mulla on kaksi hällä-väliä-kaveria ja niistä lapsistakin vaan paistaa ettei ole ollut mitään rytmiä tai muutoinkaan niin tarkkaa.
Mutta toki kaikissa asioissa on ääripäänsä.

Tokihan se pitää joku tolkku olla, ja varsinkin tuolla rytmityksellä se elämäkin helpottuu. Mutta ylenmääräinen vouhottomaninen ei ole kuin haitaksi.

 

[Mia]

Mulla oli kaveri joka voinut tehdä MITÄÄN kun on lapsia. Mulla ei vielä silloin ollut, ja mä hoidin hänen lapsia usein. Siis joka päivä, parista tunnista lähes vuorokauteen, ilmaiseks. Olin teini-ikänen ja hän vähän vanhempi, ja oltii naapureita. Uskoin että hänellä on niin vaikeeta, kun hän aina valitti miten kamalaa kun on lapsia. Hänellä siis kaksi lasta. Hän istui sohvalla ja poltti tupakkaa ja valitti ja mä hoidin lapsia ja kuuntelin ja lohdutin. Oma elämä ja opiskeluni kärsivät. Mulla oli aina pää kipee kun stressasin ja nukkuminen jäi vähiin. Tämä kaveri ei ikinä käynyt missään lasten kanssa, aina kun hän meni vaikka kauppaan hän soitti mut lapsia hoitamaan, samoin silloin kun kävi suihkussa. Ja muutenkin. Jos en päässyt hän suuttui ja huusi miten rankaa hänellä on. Hänellä oli tuttuja seurakunnasta, ja nämä naiset kävi joskus häntä katsomassa ja säälivät häntä ja näistä tapaamisista kaveri sai lisää itsesääliä ja valitti aina vain enemmän. Kun muilla on niin helppoa ja vain hänellä vaikeaa... Lopulta sairastuin pahasti enkä päässyt auttamaan. Kaveri suuttui ja haukkui mut kaikille, näille naisillekin. Ja ne tietysti oli samaa mieltä, mä olin itsekäs... Huh, tyhmä mä olin! Mut silloin pistin välit poikki. Sitten parannuin, tapasin mieheni ja sain lapsen. Yllätyslapsi. Ja hyvä niin, en tiedä olisinko tuon kokemuksen jälkeen uskaltanut "tehdä" lasta. Helpotus oli huomata ettei se ollutkaan tuollaista mulla kuin ex-kaverilla! Tämä oli tietenkin pahempi tilanne kuin teidän, en tarkoita että te olisitte tälläisiä! Siis te jotka kirjoititte ettette voi/halua kyläillä lasten kanssa. Halusin vaa kertoa "traumani" kun se tuli mieleen noista jutuista.

 

[sitku,]

musta on tullut niin laiska etten jaksa lähteä enää mihinkään illanistujaisiin kuunteleen kännijuttuja. Käytän hyväkseni mahdollisuutta olla menemättä ja vierittää syyn lapseni niskaan eli ei nyt päästä kun aapo on vähän kipee eikä voida viedä mummolle tms...

 

[ap]

musta on tullut niin laiska etten jaksa lähteä enää mihinkään illanistujaisiin kuunteleen kännijuttuja. Käytän hyväkseni mahdollisuutta olla menemättä ja vierittää syyn lapseni niskaan eli ei nyt päästä kun aapo on vähän kipee eikä voida viedä mummolle tms...

Tässä oli kyse siitä, ettei voi kulkea lapsen kanssa.

 

[tyttöjen äiti]

Mulla oli kaveri joka voinut tehdä MITÄÄN kun on lapsia. Mulla ei vielä silloin ollut, ja mä hoidin hänen lapsia usein. Siis joka päivä, parista tunnista lähes vuorokauteen, ilmaiseks. Olin teini-ikänen ja hän vähän vanhempi, ja oltii naapureita. Uskoin että hänellä on niin vaikeeta, kun hän aina valitti miten kamalaa kun on lapsia. Hänellä siis kaksi lasta. Hän istui sohvalla ja poltti tupakkaa ja valitti ja mä hoidin lapsia ja kuuntelin ja lohdutin. Oma elämä ja opiskeluni kärsivät. Mulla oli aina pää kipee kun stressasin ja nukkuminen jäi vähiin. Tämä kaveri ei ikinä käynyt missään lasten kanssa, aina kun hän meni vaikka kauppaan hän soitti mut lapsia hoitamaan, samoin silloin kun kävi suihkussa. Ja muutenkin. Jos en päässyt hän suuttui ja huusi miten rankaa hänellä on. Hänellä oli tuttuja seurakunnasta, ja nämä naiset kävi joskus häntä katsomassa ja säälivät häntä ja näistä tapaamisista kaveri sai lisää itsesääliä ja valitti aina vain enemmän. Kun muilla on niin helppoa ja vain hänellä vaikeaa... Lopulta sairastuin pahasti enkä päässyt auttamaan. Kaveri suuttui ja haukkui mut kaikille, näille naisillekin. Ja ne tietysti oli samaa mieltä, mä olin itsekäs... Huh, tyhmä mä olin! Mut silloin pistin välit poikki. Sitten parannuin, tapasin mieheni ja sain lapsen. Yllätyslapsi. Ja hyvä niin, en tiedä olisinko tuon kokemuksen jälkeen uskaltanut "tehdä" lasta. Helpotus oli huomata ettei se ollutkaan tuollaista mulla kuin ex-kaverilla! Tämä oli tietenkin pahempi tilanne kuin teidän, en tarkoita että te olisitte tälläisiä! Siis te jotka kirjoititte ettette voi/halua kyläillä lasten kanssa. Halusin vaa kertoa "traumani" kun se tuli mieleen noista jutuista.

Aikamoinen hyväksikäyttäjä oli tuo ns.ystäväsi. Ite hoidin tätini lapsia monena kesänä 13-vuotiaasta lähtien. Sain kyllä palkan, mutta se oli siis ihan naurettavan pieni, pari markkaa tunti. En olis edes jaksanut niitä hoitaa joka päivä, mut äiti painosti. Kuulemma täti sitten hoitaa mun lapsia, ku tulen aikuiseksi. Kerran vein hänelle hoitoon. Hän on yksityinen perhepäivähoitaja. Velotti multa 50 euroo, kun muksut siellä muutaman tunnin. Eli siinähän se taas nähtiin...Otti sen sitäpaitsi verottomana.

 

[vieras]

Kyllä mäkin pärjäsin tuon kanssa, kun tyttö oli puolivuotias, mutta puoltoista vuotiaana tyttö oli yhtä rasittava kuin ap:n kaverilla. Kaikkeen piti koskea ja joka paikassa juosta. Ei ollut kiva mennä minnekään, kun tytön perässä piti juosta ihan jatkuvasti. Kaikki kyläpaikat kun ei tykkää siitä, että taapero yrittää repiä kaikkea alas ja koskea joka paikkaan. Yritä siinä sitten seurustella jonkun kanssa...

Vaikka tyttö on jo neljä, hän on edelleen vilkas enkä edelleenkään ota häntä joka paikkaan mukaan juuri siksi. Voi olla että teen itse asiat hankalaksi, mutta hankalia ne kuitenkin ovat. Ja helpommalla pääsee kaikki, kun tyttö ei seuraa mukana kaikkialle.

Niinpä. Mä olen valmis menemään kylään oitis jos ne siellä vahtii lasta, vaan ei. Kulmat kurtussa mulkoillaan ja huokaillaan kun lapset yrittää pilata heidän "arvotavaroitaan" ja odotetaan että äiti juoksee kokoaika lastensa perässä. Minä en ainakaan lähde kenenkään luo kylään 1,5vuotiaan kanssa pitemmäksi aikaa käytännäss' juoksemaan lapsen perässä. Tulkoon meillepäin, koska lapsi käyttäytyy kotona paljon paremmin eikä heittäydy niin vahdittavaksi kuin kyläreissujen aikana.

 

[M Y R K K Y]

Mun mielestä tuo on ihan omasta laiskuudesta kiinni.
Ainakin mulla itellä.
Pääsen tosi helposti itekseni
Ja vielä yhen ja kahen lapsen kanssa.Toisinaan liikun kaikkien kuudenkin kanssa ja sekin menee ihan ok kun ite suhtautuu niin.

Mutta sanon että jos ite vaan viittii niin minkälaisen sakin kanssa vaan voi liikkua.
Oon aina ollut kova kulkemaan ja se vaan tarkoittaa sitä että sitten joustaa ja ennakoi asiat.
Mahollisimman varhain!!

 

[Mia]

Aikamoinen hyväksikäyttäjä oli tuo ns.ystäväsi. Ite hoidin tätini lapsia monena kesänä 13-vuotiaasta lähtien. Sain kyllä palkan, mutta se oli siis ihan naurettavan pieni, pari markkaa tunti. En olis edes jaksanut niitä hoitaa joka päivä, mut äiti painosti. Kuulemma täti sitten hoitaa mun lapsia, ku tulen aikuiseksi. Kerran vein hänelle hoitoon. Hän on yksityinen perhepäivähoitaja. Velotti multa 50 euroo, kun muksut siellä muutaman tunnin. Eli siinähän se taas nähtiin...Otti sen sitäpaitsi verottomana.


Huh, kiittämätöntä sua kohtaan. Oli varmaan rankkaa hoitaa lapsia niin nuorena. Mä olin pari vuotta vanhempi kuin aloitin mainitsemiani lapsia hoitamaan ja se kesti muutaman vuoden, kunnes lopetin.

 

[matkailija]

Vauva-aikaan olikin ihan suht helppoa. Mut nyt, kun poika puhua papattaa omia juttujaan semmoisella volyymilla, että ikkunat heläjää ja jos ei muuta niin repii johdot irti dvd-soittimista sun muista. Hän haluaa huomiota (uhmaikää puskee, 1v8kk) ! Koeta siinä sitten tosiaan jutella jonkun kanssa.. Tuttavapariskunnilla kun ei ole vielä lapsia, niin saa vahtia koko ajan että mikä hienotärkeäoletettavastihinnakas esine seuraavaksi lähtee.. Ja kun kyse ei ole siitä, et on huonosti kasvatettu, selkeesti hakee huomiota. Kyllä me silti kyläillään (ihme kyllä meidät kutsutaan vielä kylään ) ja tehään reissuja mummolaan pitkän matkan taakse, monesti ollaan yötäkin vaikka outo paikka tekeekin sen että päikkärit ja yöunet vaikeutuu noin potenssiin sata. Mutta kyllä se siitä rauhottuu.

Sitä mä en taas ymmärrä, et jotkut imuroi ja melskaa lapsen nukkuessa -haluaisitteko itse että joku pitäisi meteliä kun itse olisitte väsyneenä päiväunilla?? En mä nyt tarkoita, et pissi sukassa pitäisi istua hipihiljaa, mut jotain rajaa..

Niin ja nuo päivärutiinit menee meillä suht samaa rataa joka päivä, ei ole pilkuntarkkaa mutta kuitenkin et säilyy selkeä rytmi ja järjestys hommassa. Kyllä meille saa tulla melkein mihin aikaan vaan kylään paitsi ei mielellään pojan nukkumaanmenon aikaan illalla (ja sen jälkeen: varattu opiskeluajaksi ) . Mielellään ei tietentahtoen lähdetä kylään päiväuniaikaan, koska se tietää väsymyksestä karjuvaa ja kiukuttelevaa uhmaikäistä, myöhäisiä pitkiä päiväunia, vaikeaa iltaa ja nukkumaan menoa. Ja huom! Tässähän mä en nimenomaan tahdo tehdä elämästä sen vaikeampaa kuin se on, kun tiedän miten kannattaa tehdä että homma pysyy hanskassa

 

[Pessi]

En kovin mielelläni mene kaikkiin paikkoihin lapsen kanssa. Joidenkin kodit vain ovat niin täynnä pikkusälää, että menee koko aika kieltäessä ja vahtiessa. Mielummin kutsun tällaiset henkilöt meille kylään, tykkäävätkin varmaan enemmän näin päin

 

[vieras]

Mun mielestä tuo on ihan omasta laiskuudesta kiinni.
Ainakin mulla itellä.
Pääsen tosi helposti itekseni
Ja vielä yhen ja kahen lapsen kanssa.Toisinaan liikun kaikkien kuudenkin kanssa ja sekin menee ihan ok kun ite suhtautuu niin.

Mutta sanon että jos ite vaan viittii niin minkälaisen sakin kanssa vaan voi liikkua.
Oon aina ollut kova kulkemaan ja se vaan tarkoittaa sitä että sitten joustaa ja ennakoi asiat.
Mahollisimman varhain!!

Eiköhän toi ole sanomattakin selvää. Mutta mä ainakin voin olla omassa elämässäni just niin laiska kun tykkään. Mun ei tarvi kaikesta suoriutuakaan vaan voin nauttia elämästäni just niinkuin minä tämän ajan haluankin kuluttaa. Mä viihdyn kyllä kotonakin kun lapset on pieniä, ja kun reissaaminen helpottaa niin reissataan, kaikkea ei tarvitse suorittaa hampaat irvessä näyttämisen halusta.

 

[jeps1]

Sitä mä en taas ymmärrä, et jotkut imuroi ja melskaa lapsen nukkuessa -haluaisitteko itse että joku pitäisi meteliä kun itse olisitte väsyneenä päiväunilla?? En mä nyt tarkoita, et pissi sukassa pitäisi istua hipihiljaa, mut jotain rajaa..

quote]

Mulla tuli tosta kans mieleen, että ihan kuin ei haluttaisi edes elää sen lapsen ehdoilla vaan on vain MINÄ MINÄ MINÄ... koska kyllä se niin on että lapsi ja aikuinen sopeutuu toinen toisiinsa ja luovat niitä rytmejä yhdessä, toki järkeä käyttäen se aikuinen siinä ohjia pitelee.

 

[shihtzu]

Kyllä minä imuroin lapsen nukkuessa. Vauva nukkuu päikkärit ulkoeteisessä vaunuissa ja se ei mitenkään noteeraa, jos täällä alhaalla muuten imuroin, toki en mene sen imurin kanssa sinne ulkoeteiseen. Ei toi vauva edes herää vaikka noi koirat haukkuvat välillä ihan lähellä, on niin tottunut noihin ääniin.

 

[Mama the Strange]

Muistelen kauhulla aikaa kun poika oli vauva. Poika oli muuten hyvin kiltti lapsi, mutta ei viihtynyt vaunuissa hetkeäkään.
Ei tehnyt paljon mieli kaupungilla liikkua, kun poika vaan huusi ja huusi. Pakolliset kaupassa käynnit hoidettiin (olin yh).
Kyläily ei sinänsä ollut ongelma, kun kylässä ei tarvinnut olla vaunuissa, mutta koska meillä ei ollut autoa olivat linja-automatkat ihan kauheita...hui.
Reissailtiin kyllä ja käytiin ulkomaillakin kun poitsu oli vauva, mutta olin kyllä aika tarkka rutiineista. Niin itseni kuin lapsenkin kannalta (mulla on adhd). Kaikki toimi ja toimii edelleen paremmin, kun rutiinit on selvät. Joskus erityistapauksesta rutiineista voidaan kyllä poiketa ja siitä kyllä kärsin yleensä enemmän minä kuin poika.
Rutiineita meillä on päiväuniajat ja iltatoimet. Ruoka-aikakin suurinpiirtein, mutta ruokailu onnistuu myös muualla kuin kotona ja ei ole niin pilkun tarkkaa.

 

[äiti neljälle]

Omasta mielestäni lasten pitäisi oppia sietämään äidin tavalliset kotihommat kuten siivous ruuanlaitto jne ja äidin ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa normaaleista kodin töistä, jotka kuitenkin on tehtävä.
Eihän kukaan oikeasti jaksa olla lasten kanssa ja antaa huomiota lapsille kaikkea lasten hereilläolo aikaa? Tarvii lasten oppia olemaan itsekseenkin ja leikkiä esim. yksin hetki.

 

[miukumaisa]

Olen tässä nyt itse pienen vauvan äitinä seurannut kavereiden ja vähän muidenkin elämää pienten lasten kanssa ja joillekin se elämä on todella rankkaa ja hankalaa.
Yhdellä kaverillani on 1,5-vuotias lapsi ja hän ei voi sen kanssa tulla kahdestaan kylään, kun se on niin hankalaa, kun lapsi ei pysy yhtään paikallaan ja se koskee joka paikkaan. Kaverini voi tulla meille kylään joko lapsen päiväuniaikana, jos hänen vanhempansa vahtivat lasta, kun se nukkuu ja kaverin pitää mennä heti kotiin kun lapsi herää. Tai vastaavasti illalla jos lapsen isä on kotona lapsen kanssa.

Yhdellä kaverillani on kaveri, jolla on suht samanikäinen vauva kuin minulla ja he eivät voi tehdä juurikaan mitään, kuin olla kotona vauvan kanssa, kun kaikki on niin aikataulutettua. Lapsi herää tiettyyn aikaan ja käy tiettyyn aikaan nukkumaan, vaikka sitä ei edes nukuttaisi. Vieraat voivat tulla vain tiettynä aikana, kun lapsi herää, ja se on joka päivä sama kellon aika. Lapsi nukutetaan joka päivä päikyille samalla tavalla, käymällä tietty lenkki vaunujen kanssa, muuten se ei onnistu. Kaikesta on tehty niin vaikeaa, että minua ainakin ihan hirvittää. Lapsi käsittääkseni pidetään automatkallakin "väkisin" hereillä, ettei mene rytmi sekaisin.

Meillä mennään hyvin rennosti ja luovasti, jonkinlainen rytmi on jo 6 kuukaudessa tullut, mutta ei se mikään kellontarkka ole, vaan voi heittää tunnilla parillakin päikyt välillä. Me kuljetaan miten kuljetaan, otetaan vaan vauvalle ruoat ja vaipat mukaan, jos pitempään ollaan. Vauva saa nukahtaa autossa ihan rauhassa.
Ja nyt on siis kysymys ihan normaaleista vauvoista, ei koliikista sun muista vaivoista kärsivistä.

:wave:
Ymmärrän mistä puhut. Aikoinaan meidän tuttavilla oli saman ikäinen mukula kuin meillä, mutta koskaan emme voineet mennä yhdessä mihinkään sillä heillä kaikki tapahtui just kellolleen.
me käytiin syömässä koko perheen kera, silloinen "vaavi" nukkua päräytteli turvaistuimessa ravintolan loossissa kun me aikuiset syötiin ja hoidettiin parisuhdettamme. Vauvan kanssa reissattiin ja käytiin ties missä.

JOO....oon kyllä ajatellu, et mitähän niiden elämästä tulee..mut kai meitä on moneksi..
Niin ja joku huikkaili et onko siinä jotain pahaa jos viihtyy kotona, no ei,vaan siinä että kaikki on tehtävä just silloin kun kello näyttää, vaikka lapsen oma rytmi vaihtelisi.
Meillä rytmi muodostui omalla painollaan ihan luonnostaan, eikä "väkisin" pusertamalla. Itse kannatan rytmiä ja olen välillä "rytmi kyttääjä", kaikki muu saa mennä kuin menee, mutta nukumassa ollaan viimeistään 20.30

 

[Repa]

Lapset on niin kovin erilaisia...toisille toi rytmittömyys sopii,toisille ei.

Oon saanut huomata et moni kuvittelee sen mikä omalle lapselle on todettu toimivaks,toimis myös muiden lasten kohdalla,mut ei se välttämättä mene niin. Aina ei oo kyse siitä et lapsi on "totutettu" johonkin ja sen takia ei tee niin tai näin tai äiti vaan "haluu" tehä elämästään vaikeaa...

Meillä toi rytmi on kanssa tullu ihan pojan itsensä sanelemana. Arki rullaa hyvin,silloin kun pysytään suurinpiirtein aikataulussa... mitään tarkkoja kellonaikoja ei oo,mut asiat toistuu samassa järjestyksessä. Tietyt jutut pitää tehdä tietyllä tavalla,esim.päikyt nukutaan joko lenkillä tai kotona. Vierailla ei nuku. Joten sen mukaan sit mennään. Oon katellu vähän kateellisena niitä vanhempi jotka pystyy ottamaan vauvansa turvakaukalossa ravintolaan ja hoitamaan parisuhdetta siinä kun toinen nukkuu...meillä ei tosiaan olis onnistunut...

On mahdollisesti niin,et jotkut äitit vaan tekee elämästään hankalaa,mut siihen en valitettavasti voi yhtyä,et elämä on just niin helppoo kun ite haluu... ei mee ihan noinkaan.

 

[Kippuravarvas]

Kyllä me on kuljettu lapsien unien ja syömisien mukaan. Nyt huomasin vauvasta että on parempi olla iltatouhujen aikaan kotona kun esikoinen on jo sopeutunut että ollaan uniin asti vaikkapa mummilla. Mutta ihan sama oli esikoisella vauvana. Ja minusta rytmit on tärkeät lapselle.

 

[jensku]

Kyllä minä imuroin lapsen nukkuessa. Vauva nukkuu päikkärit ulkoeteisessä vaunuissa ja se ei mitenkään noteeraa, jos täällä alhaalla muuten imuroin, toki en mene sen imurin kanssa sinne ulkoeteiseen. Ei toi vauva edes herää vaikka noi koirat haukkuvat välillä ihan lähellä, on niin tottunut noihin ääniin.

Joo, siinä imuroinnissa ei olekaan pahaa, mut tarviiko kaikki tehdä sillä asenteella et mua nyt sattuu huvittaa luukuttaa musaa niin mähän kuuntelen nukkuu lapsi tai ei, kun sen tehtävä on tottua mun tapoihin.

 

[elli]

Meillä pyritään pitämään uni- ja ruokailurytmistä kiinni ihan sen takia, että on helpompaa! Muut menot saa joustaa jos mahdollista, ja jos kyläilyt ja kerhoilut siitä kärsii niin antaa kärsiä, lapsi ja äiti voi paremmin syöneinä ja levänneinä.
Lapselle rytmit luo myös turvallisuudentunnetta.
Voin kyllä kuvitella että lähipiiri on minut jo nipottajaäidiksi ristinyt.

 

[miukumaisa]

Kyllä minä imuroin lapsen nukkuessa. Vauva nukkuu päikkärit ulkoeteisessä vaunuissa ja se ei mitenkään noteeraa, jos täällä alhaalla muuten imuroin, toki en mene sen imurin kanssa sinne ulkoeteiseen. Ei toi vauva edes herää vaikka noi koirat haukkuvat välillä ihan lähellä, on niin tottunut noihin ääniin.

Joo, siinä imuroinnissa ei olekaan pahaa, mut tarviiko kaikki tehdä sillä asenteella et mua nyt sattuu huvittaa luukuttaa musaa niin mähän kuuntelen nukkuu lapsi tai ei, kun sen tehtävä on tottua mun tapoihin.

Kyllä vaan onkin ikävä niitä aikoja kun muksu nukkui sikeästi päikkärit. Pystyi imuroimaan ja ties sun mitä. Nykyisin ei puhettakaan ja kännykin on oltava äänettömällä. Näin nämä lapset muuttuvat ja muokkaantuvat omaksi itsekseen...
kaikki muuttuu ja mentävä on siinä mukana =)