Matkapahoinvoiva taapero ja anoppi

Nyt haluan rehellisiä mielipiteitä omasta toiminnastani, eli toiminko nyt aivan kamalalla tavalla anoppiani kohtaan.

Tilanne on se, että meidän reilu 1v taapero voi pahoin autossa. Pää hikisenä huuto alkaa usein kun ollaan reissattu noin 20-30 minuuttia ja sitten tulee oksennus, eli lyhyet matkat onnistuu melko kivasti pidemmät ei.
Ihan vauvasta asti on pidemmillä matkoilla ollut usein suoraa huutoa, oksentelu alkoi kun siirryttiin kaukalosta turvaistuimeen.

Ongelmaksi on nyt muodostunut se, ettei taaperoa ole kertaakaan viety mamman luo matkan pituuden vuoksi (n. 1,5 tuntia suuntaansa), vaan mamma on käynyt meillä lasta katsomassa. Kertaakaan ei olla muutenkaan ajettu minnekkään lapsen kanssa niin pitkää matkaa, kun mamman luo olisi.
Asiasta on juteltu anopin kanssa, ja silloin hän sanoi asian ymmärtävänsä, että helpompaa hänen on tänne autoilla itsekseen, kuin meidän suoraa huutoa huutavan, oksentelevan pienen kanssa.
Nyt kuitenkin asia nousi taas esiin, anoppi ei halua mitään muuta joululahjaa kuin meidät edes viimeinkin ensi vuonna hänen luokseen käymään.. :/ Hänen on pahaolla, ja kaikki muutkin (!) kuulemma päivittelevät, kun lapsenlasta ei mamman luo tuoda kylään. Muutkin kuulemma kuskaavat oksentelevia lapsiaan matkapahoinvoinneista huolimatta (tämän ymmärrän minäkin, jos kyseessä on hiukan isompi lapsi).

Olenko siis aivan kauhea miniä, kun en suostu lastani huudattamaan ja oksettamaan, jotta anopilla olisi hyvä mieli, kun voi kaikille kertoa, että nyt lapsi kävi hänen luonaan? Mulla vaan menee pienen fyysinen pahoinvointi anopin "henkisen pahoinvoinnin" edelle..
Kun lapsi hiukan kasvaa tilanne toki muuttuu, kun asiasta pystyy hänen kanssaan juttelemaan jne. Selitäppä 1 vuotiaalle, miksi siellä autossa kökötetään vaikka oksennus lentää.. Luulisi anopin olevan helpompi käsittää, että tilanne nyt vaan tällä hetkellä on tämä vai oleko ihan väärässä?
Nyt kun lapsi on noin pieni vielä niin sitä oksennusta on sitten lapsen vaatteet täynnä eikä puhtaana pysy turvaistuin eikä omat vaatteetkaan. Jo ajatus vaatteiden vaihdosta matkan aikana (riittääkö edes kerta..) ja lapsen istuttamisesta oksennuksisessa istuimessa kauhistuttaa. Enkä kyllä kestä kuunnella sitä huutoakaan..

Anoppi käy täällä säännöllisesti, eikä ikinä ole kielletty tulemasta. Eli lastenlastaan kyllä saa nähdä aina halutessaan, ja toki mekin haluamme lapsen mammaansa näkevän.
Mutta onko minun nyt syytä katsoa peiliin, ja pakata huutava oksenteleva taapero autoon, jotta anopilla olisi parempi mieli vähän aikaa?

 

molemmat voisivat varmasti miettiä toimintaansa.

Tottakai lapsi menee anopin edelle. Mutta ymmärrän kyllä anoppiakin. Oletteko kokeilleet mitään jotta tuo reissu onnistuisi. Edes kerran vuodessa. Noin pienelle ei varmaan voi lääkkeitä antaa.

Mutta pystyisittekkö ajamaan vaikka sen 30minsaa, pitämään tauon, ajamaan taas 30minsaa, pitämään tauon. Pysyisikö pahoinvionti silloin kurissa.
Entä jos ajaisitten yötvasten, lapsi ehkä nukkuisi koko matkan. Voiko nukkuessaan pahoin?

Olishan se matka noinkin aika rankka. Mutta eikö sen kerranvuodessa jaksaisi?


Mutta jos mitkään keinot ei auta niin sitten jäisi kyllä minultakin matka väliin.

 

Jos ei noin pienelle ole mitään lääkettä tohon niin en mä kyllä lähtis. Turha kiusata lasta. Varmasti helpompi anopin lähteä teille. Ja jos ei käy niin voivoi.

 

Mä kehottasin kans pitämään taukoja ajossa, huomioi myös auton ilmastointi et on riittävästi raitista ilmaa ja välttelee kaikki monttusia ja mutkasia pikku teitä. Nukkuen jotkut matkat sujuu suht. kivutta. Itse voin autossa pahoin ja tuli tosi pahamieli pienen puolesta kun tietää miltä se tuntuu Etten ihmettele jos jätätte matkustuksen väliin.

 

Anopin mielipaha tuntuu olevan teille pikkuruinen ongelma tällä hetkellä. Noin paha matkapahoinvointi rajoittaa teidän elämää muutenkin melkolailla!

Meillä myös matkapahoinvoiva muksu, ei tosin yhtä kovasti kuin teillä. Meillä ongelma ratkesi siinä vaiheessa, kun muksu oli riittävän iso istumaan naama menosuuntaan etupenkillä niin, että näki mihin auto menee. Tosin on siinäkin joskus mutkaisemmalla tiellä laatta lentänyt.

Eikös niissä palkkiturvaistuimissa saa istuttaa jo aika pientäkin naama menosuuntaan? (En tiedä nyt ihan tarkasti, kun meillä ei ole sellaista...) Voisiko teille hankkia jossain vaiheessa sellaisen, että pystyisitte ajaan autolla?

Entä onko sinne anoppilaan useampia eri reittejä? Oletteko ajaneet lyhintä mutta mutkaista reittiä? Voiko sitä vaihtaa pikkuisen pidempään mutta vähämutkaisempaan? Meillä on otettu käyttöön suorimman tien periaate (huom nimivalinta) eli kierretään vaikka pikkusen pidempää kautta, jos tie vaan on mahdollisimman mutkaton.

 

Meillä minä ja 1v4kk ollaan molemmat matkapahoinvoivia. En lähtis siis. Se ei ole todellakaan mitään herkkua istua 1,5h autossa.
Ja se, vaikka pitäis kuinka taukoja vartin välein, niin se ei muutakun pidennä vain matkan kestoa. Hetkellinen helpotus se on päästä raittiiseen ilmaan, mutta samantien kun autoon istuu taas ja auto käynnistyy niin se huono olo tulee.

 

[QUOTE="Eee";25265044]

Eikös niissä palkkiturvaistuimissa saa istuttaa jo aika pientäkin naama menosuuntaan? (En tiedä nyt ihan tarkasti, kun meillä ei ole sellaista...) Voisiko teille hankkia jossain vaiheessa sellaisen, että pystyisitte ajaan autolla?
[/QUOTE]

Meillä on palkki-istuin, eikä se ole auttanut asiaa.. Ja jotenkin kun ajattelen, se valtava palkki vatsan päällä ei varmaankaan tunnu mukavalta huonoissa oloissa ollessa.

 

Mä oon kärsiny koko ikäni matkapahoinvoinnista ja lapsena se vasta kamalaa olikin. Joten varmaan noin pienelle viellä kamalampaa. Et ole kamala ihminen, jos et tieten tahtoen lähde lastasi huudattamaan ja oksennuttamaan pitkäksi ajaksi autoon.

 

Kyllä minäkin toisaalta ymmärrän anopin kannalta asian, ja se tässä harmittaa minuakin.

Itselleni en kuitenkaan voi mitään, ja ahdistun kun pieni huutaa. Jo puolen tunnin matkan päässä huomaan vähän väliä miettiväni miten selviämme tällä kerralla kotiin. Pohdin lapsen syömisiä etten ainakaan suurentaisi pahanolon mahdollisuutta jne. Voin vain kuvitella miten kireänä olisin siellä 1,5 tunnin matkan päässä kotoa..

Olen myös itse ollut matkapahoivoiva, joten tiedän miltä lapsesta tuntuu. Ja tiedämme myös sen, että tämä tulee luultavasti paljonkin rajoittamaan meidän menemisiä vielä pitkään. Toivottavasti junalla matkustaminen olisi pienelle miellyttävämpää, vaikka se ei auta mamman luo menossa, kun ei junat sinne kulje.

 

Mä oksensin lapsena aika mummolamatkat (3h molempiin) ja en todellakaan mielelläni "oksettaisi" noin pientä jos anoppi pystyisi kerran tulemaan teille. Sitten kun lapsi on isompi, ne matkapahoinvoinnit kestää paremmin kun tietää että pääsee mummolaan. En tiedä mikä ikäraja on matkapahoinvointilääkkeissä, mutta mulla ne joskus auttoi, nykyään onneksi en voi kovin helposti pahoin autossa ellen ole nälissäni.

 

Meidän esikoinen 9v on matkapahoinvoiva. Tosin hänen pahoinvointinsa pysyy tietyillä tempuilla poissa henkilöautossa matkatessa, joten ihan Lapin reissujakin ollaan päästy tekemään.

Bussissa sen sijaan ei pärjää ollenkaan, ja nyt tällä hetkellä rajoittaakin kisareissuja aika paljon. Juuri ostin käsikaupan pahoinvointilääkkeitä ja niitä olisi nyt tarkoitus kokeilla. Josko sitten tyttö pääsisi osallistumaan joukkueen bussireissuihin.

Eli joo, ymmärrystä tukee täältäkin reilusti. Se on ihan kamalaa voida pahoin pitkä matka. Koittakaan saada anoppi ymmärtämään, ja jos ei ymmärrä niin hänen on ongelmansa. Ei teidän jotka säästätte lasta "kärsimykseltä" (sitä se todella on kun katsoo meilläkin kuinka tyttö kärsii silloin kun on paha olo...).

 

[QUOTE="vieras";25265170]Mä oksensin lapsena aika mummolamatkat (3h molempiin) ja en todellakaan mielelläni "oksettaisi" noin pientä jos anoppi pystyisi kerran tulemaan teille. Sitten kun lapsi on isompi, ne matkapahoinvoinnit kestää paremmin kun tietää että pääsee mummolaan. En tiedä mikä ikäraja on matkapahoinvointilääkkeissä, mutta mulla ne joskus auttoi, nykyään onneksi en voi kovin helposti pahoin autossa ellen ole nälissäni.[/QUOTE]

Matkapahoinvointilääkkeiden ikäraja on 12v., tosin me voidaan käyttää niitä tuolla meidän 9v:llä lääkärin luvalla.

 

Pahoinvointiranneke joko kävisi käteen? Niitähän on joku lasten koko erikseen. Ei takuusti auta mutta voi sitä ainakin kokeilla.

 

Eli kumpi vaakupissa painaa enemmän pikkumaisen anopin mielipaha vai pienen taaperon pahoinvointi.

Kyllähän lapsi menee etusijalle. Aivan naurettavaa kiukuttelua anopilta, aikuiselta ihmiseltä. Miten edes kehtaa?

 

Kaverin taaperolla auttoi palkki-istuin eli sitäkin kannattaa vakavasti harkita.

En tiedä, itse ehkä ottaisin ja kokeilisin kerran sitä ajomatkaa. Vaikka sitten yötä myöden ajaen ja muuten mahdollisimman helpolla tavalla. Sitten jos se on yhtä horroria, niin toista kertaa ei tulisi. En vain itsekään haluaisi rajoittaa elämääni moniksi vuosiksi eli siksi olisin aina silloin tällöin valmis vähän "uhraamaan" ja kokeilemaan. Toki itselläni ei oksentelevaa lasta ole, mutta kaverin lasta olen seurannut.

 

Olisiko apua jos matkustaisitte kun lapsi nukkuu? Ota asia puheeksi myös lääkärin kanssa. Yksi ystäväni on saanut jotain apua juuri noin pienelle lapselle matkapahoinvointiin. Heillä kun kaikki sukulaiset on kaukana ja haluavat käydä sukulaisten luona. Täytyy selvittää ja kertoa miten he toimivat.

 

nyt en lukenut muita vastauksia, mutta eikö sen matkan voisi tehdä niin että pysähtyisi vaikka pari kertaa jaloittelemaan? tietty siihen matkaan menee sillä tavalla aika kauan, mutta ehkä sen kerran vuodessa voi tehdä?

onko lapsi vielä kaukalossa? pystympi istuma-asento(siis turvaistuimeen siirtyminen) ja riittävän vähäinen vaatetus voisi auttaaa asiaa. vauvat puklaa myös sen takia että niillä on kuuma. auton voi esim toinen vanhemmissa käydä ajamassa lämpimäksi ennen lähtöä ja sitten lapsi autoon pelkässä villahaalarissa tms.
jos tuo on jaktuva ongelma teille niin pitäiskö miettiä että kuljettais lasta kasvot menosuuntaan. kun on oksenteleva lapsi autossa myös turvallisuusriski.. esim cybex pallas tai muu palkki-istuin olisi turvallinen vaihtoehto jo tuon ikäiselle.

 

Blue, kaikki vinkit otetaan myös ilolla vastaan. Kaikkea sallittua ollaan valmiit kyllä kokeilemaan, mm. pumpuli toisessa korvassa ei tepsinyt meillä, se kun ei edes pysynyt siellä korvassa..

 

Lääkärille asiasta on puhuttu, ei määrää mitään näin pienelle. Puhun asiasta taas 1,5 vuotis neuvolassa.

 

Mua ei ainakaan liikuttaisi anopin paha olo. En lähtisi pientä lasta kuskaamaan sen takia että anoppi niin haluaa. Kun kerran anopilla auto eikä ongelmaa tulla teille.

 

Minä kyllä lähtisin jo selvittelemään mistä pahoinvointi johtuu jos noin herkästi oksettaa. Meillä kun ei aina pääsisi edes kauppaan asti kun on sopiva ruuhka, jos ei 20 minuuttia voi autossa istua. Sanoit että ensin alkaa huuto. 1- vuotias tuskin osaa ekrtoa miksi huuto alkaa, mutta alkaako se huuto pahan olon vuoksi, vai jonkin muun ja kun tarpeeksi pitkään on huudettu alkaa oksettaa. Istuuko lapsi takapenkillä yksin? Kokeilkaa matkustaa kasvot menosuuntaan, rauhoittelua lapselle, esim. musiikin kuuntelua matkalla, matkustamista uniaikaan, kokeilkaa matkapahoinvointirannekeita. Totutelkaa matkustamiseen. Tottakai lapsen paras menee edelle, mutta ei tuo nyt mitenkään kohtuuton pyyntö mummolta ole.

 

Meillä on 4v tyttö ja istuu niin että etuistuimesta on otettu niskatuki pois että näkee tielle ja on akupunktiorannekkeet ja silti saattaa oksentaa. Toisessa autossa oksentaa takuulla, miehen auto on sisätiloiltaan ahtaamman oloinen ja lapsi ei näe tielle. Jos nukahtaa autoon, ei oksenna, mutta jos heräämisen jälkeen vielä joutuu ajamaan, oksentaa takuulla. Linja-autossa ei oksenna, kun istuu etupenkissä.

 

SeaBand rannekkeet auttaa minua itseäni (tulen TOSI herkästi matkapahoinvoivaksi). Niitä saa myös lasten koossa. Ja niissä kun ei ole mitään lääkeaineita vaan perustuu vain siihen, että painaa akupistettä, joka vaikuttaa pahoinvointiin, niin varmasti on turvallisia.

Lisäksi se auttaa, että näkee tien. Joten vaikka onkin vielä pieni, niin voisi olla parempi matkustaa kasvot eteenpäin.

 

Meillä tilanne helpotti kun käännettiin lapsi autossa kasvot menosuuntaan,keskipenkille.Autossa eteenpäin "horisottiin"katsominen helpottaa pahaa oloa.Myös ennakkoon pidettiin pitkiä taukoja,ennen kuin paha olo edes iski.Eli jos varaatte tuplaten aikaa matkaan (puolet taukoja ja puolet ajamista) onnistutte varmasti.

 

Meidän esikoinen 9v on matkapahoinvoiva. Tosin hänen pahoinvointinsa pysyy tietyillä tempuilla poissa henkilöautossa matkatessa, joten ihan Lapin reissujakin ollaan päästy tekemään.

Bussissa sen sijaan ei pärjää ollenkaan, ja nyt tällä hetkellä rajoittaakin kisareissuja aika paljon. Juuri ostin käsikaupan pahoinvointilääkkeitä ja niitä olisi nyt tarkoitus kokeilla. Josko sitten tyttö pääsisi osallistumaan joukkueen bussireissuihin.

Eli joo, ymmärrystä tukee täältäkin reilusti. Se on ihan kamalaa voida pahoin pitkä matka. Koittakaan saada anoppi ymmärtämään, ja jos ei ymmärrä niin hänen on ongelmansa. Ei teidän jotka säästätte lasta "kärsimykseltä" (sitä se todella on kun katsoo meilläkin kuinka tyttö kärsii silloin kun on paha olo...).

Bussissa etupenkkiin ja katse tiehen.