Hankala miniä?
Nyt haluan rehellisiä mielipiteitä omasta toiminnastani, eli toiminko nyt aivan kamalalla tavalla anoppiani kohtaan.
Tilanne on se, että meidän reilu 1v taapero voi pahoin autossa. Pää hikisenä huuto alkaa usein kun ollaan reissattu noin 20-30 minuuttia ja sitten tulee oksennus, eli lyhyet matkat onnistuu melko kivasti pidemmät ei.
Ihan vauvasta asti on pidemmillä matkoilla ollut usein suoraa huutoa, oksentelu alkoi kun siirryttiin kaukalosta turvaistuimeen.
Ongelmaksi on nyt muodostunut se, ettei taaperoa ole kertaakaan viety mamman luo matkan pituuden vuoksi (n. 1,5 tuntia suuntaansa), vaan mamma on käynyt meillä lasta katsomassa. Kertaakaan ei olla muutenkaan ajettu minnekkään lapsen kanssa niin pitkää matkaa, kun mamman luo olisi.
Asiasta on juteltu anopin kanssa, ja silloin hän sanoi asian ymmärtävänsä, että helpompaa hänen on tänne autoilla itsekseen, kuin meidän suoraa huutoa huutavan, oksentelevan pienen kanssa.
Nyt kuitenkin asia nousi taas esiin, anoppi ei halua mitään muuta joululahjaa kuin meidät edes viimeinkin ensi vuonna hänen luokseen käymään.. :/ Hänen on pahaolla, ja kaikki muutkin (!) kuulemma päivittelevät, kun lapsenlasta ei mamman luo tuoda kylään. Muutkin kuulemma kuskaavat oksentelevia lapsiaan matkapahoinvoinneista huolimatta (tämän ymmärrän minäkin, jos kyseessä on hiukan isompi lapsi).
Olenko siis aivan kauhea miniä, kun en suostu lastani huudattamaan ja oksettamaan, jotta anopilla olisi hyvä mieli, kun voi kaikille kertoa, että nyt lapsi kävi hänen luonaan? Mulla vaan menee pienen fyysinen pahoinvointi anopin "henkisen pahoinvoinnin" edelle..
Kun lapsi hiukan kasvaa tilanne toki muuttuu, kun asiasta pystyy hänen kanssaan juttelemaan jne. Selitäppä 1 vuotiaalle, miksi siellä autossa kökötetään vaikka oksennus lentää.. Luulisi anopin olevan helpompi käsittää, että tilanne nyt vaan tällä hetkellä on tämä vai oleko ihan väärässä?
Nyt kun lapsi on noin pieni vielä niin sitä oksennusta on sitten lapsen vaatteet täynnä eikä puhtaana pysy turvaistuin eikä omat vaatteetkaan. Jo ajatus vaatteiden vaihdosta matkan aikana (riittääkö edes kerta..) ja lapsen istuttamisesta oksennuksisessa istuimessa kauhistuttaa. Enkä kyllä kestä kuunnella sitä huutoakaan..
Anoppi käy täällä säännöllisesti, eikä ikinä ole kielletty tulemasta. Eli lastenlastaan kyllä saa nähdä aina halutessaan, ja toki mekin haluamme lapsen mammaansa näkevän.
Mutta onko minun nyt syytä katsoa peiliin, ja pakata huutava oksenteleva taapero autoon, jotta anopilla olisi parempi mieli vähän aikaa?
Tilanne on se, että meidän reilu 1v taapero voi pahoin autossa. Pää hikisenä huuto alkaa usein kun ollaan reissattu noin 20-30 minuuttia ja sitten tulee oksennus, eli lyhyet matkat onnistuu melko kivasti pidemmät ei.
Ihan vauvasta asti on pidemmillä matkoilla ollut usein suoraa huutoa, oksentelu alkoi kun siirryttiin kaukalosta turvaistuimeen.
Ongelmaksi on nyt muodostunut se, ettei taaperoa ole kertaakaan viety mamman luo matkan pituuden vuoksi (n. 1,5 tuntia suuntaansa), vaan mamma on käynyt meillä lasta katsomassa. Kertaakaan ei olla muutenkaan ajettu minnekkään lapsen kanssa niin pitkää matkaa, kun mamman luo olisi.
Asiasta on juteltu anopin kanssa, ja silloin hän sanoi asian ymmärtävänsä, että helpompaa hänen on tänne autoilla itsekseen, kuin meidän suoraa huutoa huutavan, oksentelevan pienen kanssa.
Nyt kuitenkin asia nousi taas esiin, anoppi ei halua mitään muuta joululahjaa kuin meidät edes viimeinkin ensi vuonna hänen luokseen käymään.. :/ Hänen on pahaolla, ja kaikki muutkin (!) kuulemma päivittelevät, kun lapsenlasta ei mamman luo tuoda kylään. Muutkin kuulemma kuskaavat oksentelevia lapsiaan matkapahoinvoinneista huolimatta (tämän ymmärrän minäkin, jos kyseessä on hiukan isompi lapsi).
Olenko siis aivan kauhea miniä, kun en suostu lastani huudattamaan ja oksettamaan, jotta anopilla olisi hyvä mieli, kun voi kaikille kertoa, että nyt lapsi kävi hänen luonaan? Mulla vaan menee pienen fyysinen pahoinvointi anopin "henkisen pahoinvoinnin" edelle..
Kun lapsi hiukan kasvaa tilanne toki muuttuu, kun asiasta pystyy hänen kanssaan juttelemaan jne. Selitäppä 1 vuotiaalle, miksi siellä autossa kökötetään vaikka oksennus lentää.. Luulisi anopin olevan helpompi käsittää, että tilanne nyt vaan tällä hetkellä on tämä vai oleko ihan väärässä?
Nyt kun lapsi on noin pieni vielä niin sitä oksennusta on sitten lapsen vaatteet täynnä eikä puhtaana pysy turvaistuin eikä omat vaatteetkaan. Jo ajatus vaatteiden vaihdosta matkan aikana (riittääkö edes kerta..) ja lapsen istuttamisesta oksennuksisessa istuimessa kauhistuttaa. Enkä kyllä kestä kuunnella sitä huutoakaan..
Anoppi käy täällä säännöllisesti, eikä ikinä ole kielletty tulemasta. Eli lastenlastaan kyllä saa nähdä aina halutessaan, ja toki mekin haluamme lapsen mammaansa näkevän.
Mutta onko minun nyt syytä katsoa peiliin, ja pakata huutava oksenteleva taapero autoon, jotta anopilla olisi parempi mieli vähän aikaa?