Masuvaivat iltaisin/öisin

:hug: Kun meillä oli tuollaista, niin mieheni totesi, että ei ikinä sanota kenellekään, että kyllä se siitä. Mutta nyt on pakko sanoa, että kyllä se siitä :hug:
Sillon kun sitä elämää elää, niin ei tosiaan lohduttanut tieto, että asiat muuttuvat. Meillä itkettiin ihan järjettömästi myös illat n. 3 viikkoisesta n. 3-4kuiseski. Nyt poju 8,5kk ja on taas omat ongelmat, mutta siinä välissä oli ihan mukavaakin Ja nytkin ne itkun kestää itse paremmin, kun tietää niihin olevan jonkun 'järjellisemmän' syyn ja ovat laadultaakin erilaisia. Se pienen miehen huuto oli karmivaa :'( Ei niin, että se nytkään mitään musiikkia korville olisi, mutta erilaista. Meillä oli disflatyl, rela-tipat ja d-tipat (siis niiksi vesiliukoisiksi vaihdettiin) ja tärisevää sitteriä, kantoliinaa, -reppua... En tiedä olisko mistään mitään apua, mutta ei uskallettu mitään tippoja lopettaakaan. Nykyisin Disfaltylit on pois, mut reloja saa varmaan hamaan tulevaisuuteen saakka.
Voimia. Kyllä siitä kullasta pääsee vielä nauttimaankin :heart:

 

Teet tietysti niin kuin parhaaksi näet ja koet. Meillä siis auttoi se, että iltaisin annettiin rinnan sijaan tuttipullosta rintamaitoa. En kokenut että se olisi häirinnyt muuta imettämistä ja myöhemmin olikin sitten helppo antaa vauva mummolaan yökylään kun osasi juoda pullosta.
Disflatyliä myös annettiin ja kovasti "pumpattiin" pojan jalkoja että ilma pääsi helpommin ulos.
Ja Ooota peesaten: kyllä se vielä iloksi muuttuu vaikkei tällä hetkellä siltä tuntuisikaan. Ihan varmasti!

 

Heinis juu ymmärsin että jokainen tyylillään.. Tämän siitä vaan saa kun on alusta asti ollut tutteja ja pulloja vastaan, niin nyt siitä saa kärsiä. Tuttikin ois kiva antaa huutavalle lapselle lohduksi, mutta ei se syö sitä kuin vain silloin kun kitinä alkaa auton turvakaukalossa..
Pulloa ei ole koskaan tajunnut joskus koitin antaa kun tissit oli kipeet, alussa siis, mutta ei ymmärtänyt että siitä voi imeä, koitin sitten painaa hälle aina tuttiosasta maitoa..

Juu totta se on, että tällä hetkellä kaikki kyllä se siitä, ja ei sille mitään mahda viestit suututtaa. Mutta tottahan se varmaan on. Tässä suossa rämpiessä ei vaan tunnu siltä.

Mieskin lähti töihin tämän viikon alusta, ja olen yksin hoitanut yöhuudot, ja kyllä väsyttää..

 

Moi!

Meillä on ehkä helpottanut vähän (koputtaa puuta). Poika sai refluksilääkityksen, joka on tepsinyt pahinpaan huutoon (tai sitten aika...). Nyt on nukuttu hyvin jo monta yötä. Päiväunet ovat hankalampia, mutta siitä viis!

Kehottaisin ap:tä kokeilemaan kapalointia! Se on varmasti kaiken täman hyvän yömeiningin takana. Mulla on trikookapalo, joka on napakka ja helppo pukea. Poika kiemurtaa itsensä siitä ulos kerran yössä jolloin puen sen takaisin.

Iltaitkuja, koliikkia ym. on vauvoilla riippumatta siitä, mistä vauva ravintonsa saa pullosta tai tissistä. Missään nimessä en lähtisi vaarantamaan toimivaa imetystä tässä yhteydessä...

 

Vyöhyketerapiassa käyty kerran ja en tiedä oliko siitä seurausta, mutta viimeyö oli taivaallinen.. Vain yksin herätys ruokailujen lisäksi (perhepedissä eli en vieläkään laske herätykseksi) ja huusi vain tunnin Edistystä niihin kuuden tunnin maratoneihin.. Huomenna toisen kerran vyöhyketerapiaan, saa nähdä..
Nyt äitiä väsyttää niin että on pakko käydä päikkäreillä ennenku tyttö herää..

 

Hyvä hyvä. Käytä vain kaikki mahdollinen aika myös itse lepäilyyn!! Vaikka toki täällä palstaillessakin joskus mieli lepää Toivottavasti vyöhyketarapiasta on apua!

 

Voi elämä sentään.. viime yö meni taas niin penkin alle kun vaan voi..
Valvoin tytön kanssa yöllä neljä tuntia, ja senkin jälkeen rauhoittui vain kapaloon..

 

Meillä myös oli rauhatonta taas, noin aamuviiteen asti. Sitten tyttö viimein nukahti syliin ja äiti istualleen, ja niin minä kuin lapsi nukuimme kuusi (6) tuntia putkeen! Sitten heräsinkin taas siihen kun rinnat oli pakottavan täynnä...

Se on kummaa koiranunta tuolla meidän tytöllä sen iltayörauhattomuuden aikaan; syliin aina nukahtaa mutta kun hänet laittaa sänkyyn - vaikka kuinka hitaasti ja itse vieressä pysyen - niin viimeistään parin minuutin päästä hän herää, ja taas pitää ottaa syliin.