Dodii nyt ois pieni hetki aikaa, eli ajattelin rustata synnytyskertomusta teille.
Elikkäs 6.11 oottelin lääkärikiertoa siellä osastolla et mitä ny tehdään, jatketaanko kypsyttelyjä vai onko välipäivää. Lääkäri meinas kotio minut lähettää kun osasto alkoi täynnä olemaan, sanoin edellisiltaisista supistuksista, joita tuli noin 4 tuntia, ja lääkäri tsekkas kohdunsuun ja sanoi että tämä on 3-4 senttiä auki ja kanava jälellä n.1-1½ cm, et jos saliin lähtisin kalvojen puhkaisuun ja tippaan, hyvä että en ilmaan hypännyt, et vihdoinkin, konsultoi vielä ylilääkäriä, joka oli samaa mieltä.
No söin lounaan siinä ja sitten mentiin suihkun, peräruiskeen(ei miellyttävin kokemus) ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen saliin.
Kerkesin olemaan viis minsaa (klo 12.35) salissa kun lääkäri jo tuli kalvot puhkasemaan, lapsivettä tuli paljon, kirkasta ja kinaista sanoivat.
No siinä käyrällä ollessa alkoi supistukset tulemaan noin kymmenen minsan päästä puhkasusta (tippaa ei ollut ollenkaan), ja heti säännöllisinä ja aikas kipeinä.
Pääsin käyrältä poissa siinä yhden maissa ja supistukset alkoi olemaan jo aika kivuliaita, lämpöpussin sainkin sitten joka hieman helpotti oloa. mutta ei sekään kunnolla auttanut kuin muutamaan supistukseen, kun ne koko ajan tulivat kipeämmiksi ja kipeämmiksi.
Kahen maissa sainkin sitten ilokaasumaskin naamalle, auki 4cm ja ah autuutta sen kanssa kun aloitti ajoissa aina hengittämään sitä, muutama supistus tuli et mukaan ei kerennyt kun edellinen ei kerennyt edes loppumaan kun uusi jo alkoi.
Aloin pyytelemään epiduraalia ennen kolmea ja sainkin sen sitten klo 15.10, piti kuitenkin vielä ilokaasua hengitellä kun ei ihan heti vaikuttanut kuitenkaan, mut koko ajan hiipui enemmän kivut supistuksista ja niiden tunto lyheni.
15.50 olinkin jo 7 cm auki. Tippa aloitettiin 16.10 tukemaan supistuksia. Klo 16.30 Pyysin lupaa käydä pissalla, sainkin sen ihana pöntön siihen sängyn viereen ja kokeilin sinne pissata, mutta ei onnistunut puudutuksen johdosta ja katetroitiin sitten, samalla (klo 16.45) olinkin jo 10 senttiä auki ja lupa ponnistella omien tuntemusten mukaan.
17.20 aloitettiin sitten kunnon ponnistamisurakka joka kesti 11 minuuttia (tuntui minusta kyllä tunneilta
), ja sen tuloksena syntyi paksuhiuksinen peikkotyttö klo 17.31, painoa 4030g ja pituutta 52 cm, py 36cm, apgarit 9/9.
Huomasin kyllä että oli "hieman" isompi kuin esikoinen, kun ponnistaessa oli pakko sanoa (huutaa) että sattuu, mut se oli enemmänkin sellainen automaattinen reaktio.
Istukka ei meinannut alkaa ollenkaan irtoamaan, sain 2 kertaa suoneen sitä syntocinonia, vauva oli rinnalla myös että saatais se irtoamaan. Kätilä meni vielä hakemaan niitä käynnistystabletteja viimeiseksi konstiksi synnytyssalissa jos ei niillä lähde niin pitäis leikkuriin sitten lähtä, kun istukan pitäis irrota tunnin kuluessa vauvan syntymästä , no onneksi sillä aikaa kun kätilö oli hakemassa niitä tabuja, oli ilmeisesti vauvan imeminen tehnyt tehtävänsä ja ilokaasumaski naamalla kätilö sai kuin saikin irrotettua istukan sitten mahan päältä painamalla ja säästyttiin tabuilta ja leikkaussalilta.
Synnytys kesti 4h46min josta 11 min oli ponnistusvaihe, istukassa meni se 45 minsaa ennenkuin suostui irtoamaan, en olisi kyllä uskonut että näin nopeaa syntyis pelkällä kalvojen puhkaisulla, oksitosiini laitettiin siis vasta epiduraalin jälkeen.
Seuraava tulee varmaan noin 2½ tuntiin sitten, kun tämä kesti noin puolet siitä mitä esikoisen synnytys, paree olla siitä sitten valmiina jo sairaalassa
Nyt elellään sitten vauva-arkea ja tyttö on pyöräyttänyt jo isänsä pikkusormen ympärille :heart:
Perfekta ja hattivatti 3 pv :heart: