Ihana lueskella ultra-uutisia ja muitakin kuulumisia! Jaksamista teille kaikille! :wave:
Itse olen pitänyt hiukan matalaa profiilia kun olen odottanut tätä päivää pelon sekaisin tuntein, mutta nyt kun kaikki on onnellisesti ohi, niin uskallan taas kertoilla meidänkin kuulumisia.
Kävin tänään siis istukkabiopsiassa ja ehkä enemmän kuin ohutneulanäytettä jännitin ultraa ja pillahdin siinä kohtaa miltei itkuun... Hyvät hyssykät sentään!!! Vaikka olen käynyt jo kahdessa ultrassa tähän mennessä ja nähnyt jo rv 6+3 sykkeen ekan kerran, niin vasta nyt asia konkretisoitui kun tuijotin näytöltä n. 5 senttistä ihmisentaimea... Meille saattaa tulla ihan oikea VAUVA!
Oli se hurja tunne ja minua hiukan harmitti että mies ei ollut mukana, mutta sitten taas toisaalta olin tyytyväinen että olin siellä yksin, sillä hän jännittää tällä hetkellä aivan hirveästi, koska tietää minun taustani keskenmenojen suhteen. Nyt hän on tullut ihan hassuksi muutenkin - heti jos en kuorsaa tai tuhise unissani, niin hän herättää minut ja kysyy "HENGITÄTKÖ!?" ja hän sanoo pelkäävänsä sitä että minulle sattuu jotain... siis AIVAN IHANAA :heart:
Biopsia sinällään oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus paineen tunteen puolesta ja olin varmaan pinkeä kuin viulunkieli, kun käskettiin olla aivan liikkumatta kun neula painettiin kohtuun. Siinä kohtaa sanoin "öyymmh" mutta nopeasti sain vatsalihakset rennoksi kun katselin vain kattoon. Neulaa en uskaltanut edes vilkaista.
Ennen kokeen ottoa aloin jännittää kuin lääkärini tivasi, miksi minulle tehtiin korkeariskinen koe kun olen kerta Klexane-potilas, sillä verenvuoto saattaa yltyä - että miksei lapsivesipunktiota?! Kummallista, sillä Klexane-lääkitys oli määrätty minulle samalla äitiyspolilla eikä silloin nähty mitään estettä istukkabiopsialle... Onneksi olin ollut yhteydessä sairaalaan etukäteen ja saanut täksi päiväksi uudet pisto-ohjeet, joten laastariin ei 8 tunnin aikana ole tullut kuin 2 pientä veripistettä, eli siltä osin näyttäisi menneen hyvin.
Piikittämisestä puheen ollen. Sattui siellä hauskakin tapaus. Nimittäin... olen Rh- ja sain piikin pyrstööni heti biopsian jälkeen ja kuinka ollakaan, se sattui (nipisti ja kirveli) 100 kertaa enemmän kuin se itse ohutneulanäytteen otto ja hyvä etten kiroillut ääneen kun hoitsu pisti minua - ja neulan koko oli varmaan 1/1000 näyteneulan koosta!
Nyt sitten otan rauhassa tässä muutaman päivän ja yritän olla jännittämättä koetuloksia kovasti etukäteen. Tiedän että nyt alkaa ehkä pahiten hermoja piinaava vaihe ennen synnytystä mikäli ei tule komplikaatioita ennen sitä ja olen varautunut henkisesti 4 viikon odotteluun. Kumpa vain jaksaisi nyt olla maltillinen... nyt kun ei saisi saada itseään pelosta sekaisin, mutta ei myöskään riemuita ennenaikaisesti. Huh, huh!
Onko kukaan muu käynyt istukkabiopsiassa taikka menossa lähiaikoina?
Czarina + "alivuokralainen" 12+0