Hei kaikki, täällä ollaan. Olen lähinnä kirjoitellut tuonne keskenmenon jälkeen plussanneiden pinoon, mutta lukenut kyllä myös tätä pinoa ahkerasti.
Viime viikolla oli pelon hetkiä, kun pähkinänkuoressa selitettynä kävi seuraavanlaisesti: Tiistaiaamuna siemeniä istuttaessani menin kyykkyyn, tunsin muljahduksen mahassa, menin vessaan, pieni pissaliraus ja paperiin verta. Alkoi pyörryttää, menin makaamaan vessan lattialle, tunsin että nyt tulee ja kunnolla, menin takaisin pytylle, ja kuin jokin pussi olisi puhjennut, verta hulahti sekä lattialle että pyttyyn, pytyn reunoille, sitä tuli paljon. Menin paniikkiin, vatsaa ja selkää särki, itkin hysteerisesti, soitin neuvolaan, käskivät suoraan naisten tautien polille.
Siellä ultrassa näkyikin sikiö ihan oikeassa paikassa ja sydänkin sykki. Jäin osastolle tarkkailuun, koska kivut yhä kovat. Minua pidettiin ravinnotta kaavinnan varalta. Yön aikana kivut alkoivat vähitellen hellittämään, seuraavana päivänä ultrattiin taas, ja vappuaattona iltapäivällä pääsin kotiin.
Jonkun sortin hematooma siellä kohdun kaulalla näkyi, istukka kohdunsuun edessä. Ehdoton lepo annettiin ohjeeksi. Viikon tässä olen sitten jännittänyt melkein pissat housussa.
Eilen oli ultra (aiemmin sovittu, mutta nyt myös viimeviikkoisen kontrollina toiminut) omalla lääkärillä, ja kaikki oli hyvin. Pieni sai sairaalareissulla nimekseen Toivo, ja eilen Toivolla oli pituutta jo 34,4mm, sormetkin erottuivat. Lääkäri tökki mua vatsaan ja sai Toivon hereille, heilutteli iloisesti (tai sitten herätyksestä hermostuneena) käsiä ja jalkoja kovin ylpeille ja onnellisille isälle ja äidille.
Pieni veriläiskä näkyi edelleen, mutta nyt sain luvan jo varovaisesti kokeilla esimerkiksi kävelylenkkiä, mikä on aika hyvä juttu, koska painoa on alunperinkin liikaa, ja nyt ehtinyt pari kiloa jo noustakin.
Voikaa hyvin, ja nauttikaa auringosta! Vielä se kesä tulee takaisin!
Pikkutiikeri ja Toivo 10+2