Hei pitkästä aikaa!
Kyllä te paljon ehditte kirjoitella, meni varmaan tunti kun luin kaikki jutut... huhhuh- muistankohan enää kaikkea?
Niille, jotka epäilevät kohta jakautuvansa- voimia! Vähän kateellisena täällä, sillä olo on koko ajan vähän outo = hiki ja kylmä yhtä aikaa.
Synnytys on alkanut jännittämään. Lääkäri on perjantaina, saas nähdä mitä kommentoi tilanteesta. Siitä on muutamia viikkoja kun kävin osastolla nukkumassa yhden yön tarkkailussa (siis niin turhalta tuntuva käynti), kiva kuulla ollaanko edelleen samassa tilanteessa. (pehmee, muttei vielä auki)
Vauveli oli muutaman päivän hissukseen, mutta nyt taas hurjat jumpat käynnissä. On muuten liikkeet suoraan verrannollisia ummetuksen kanssa; jos masu ei toimi, ei vauva liiku ja toisinpäin :kieh: ja tietenkin tuo ummetus on mulla hyvin yleinen vaiva. Alas vihloo yms, mutta supparit on kyllä jääneet heti kun jäin töistä pois
ensin pelkäsin että tulee liian aikaisin, nyt jännittää, että se kuitenkin menee yli! No, turha sitä on sinänsä pohtia, tulee kun tulee. Murehtimisesta saa vain itsensä kipeeksi.
Yöt menee heräillessä- uskomatonta miten rakko toimii niin hyvin... Meillä ollaan raivotarjonnassa ja ilmeisesti laskeuduttu. SF mitta oli tullut sieltä ylärajoilta keskikäyrälle, mitta itsessään oli pari senttiä vähemmän kuin edellisellä kerralla.
Eilen pestiin eka koneellinen vauvanvaatteita. On ne pieniä!!
Vieraiden ihmisten kommentit masun koosta on kyllä uskomattomia!!! Mulle niitä ei onneksi ole niinkään tullut, mutta kun tuttujenkin ihmettelyt on tarpeeksi ärsyttäviä. Oli kyllä hyvä tuo " mulla masu lähtee pian, entäs sulla"
kukas sen teistä sanoikaan..? Tosi hyvä kommentti. Mitäs ne siinä kommentoimaan- kumma ettei ihmiset tajua, että sitä on muutenkin herkässä mielentilassa. Ei tarvitse lähteä lisäksi loukkaamaan.
Mäkin olen aikalailla kyllästynyt siihen hämmästyneeseen ilmeeseen ja kommenttiin; no kyllä sä olet iso!!!!!
:ashamed: :snotty: mitäs sitten? Siltä se olo tuntuukin, isolta.. Painoa on tullut noin 13kg ja kyllä tuntuu. Hengittäminen on tosin nyt helpompaa, kun on vauva painunut alaspäin, ihan kiva. Mutta herkässä mielentilassa ollaan. Kaikki itkettää- hyvässä ja pahassa...
Meillä mies on miettinyt, ettei enää lähtisi iltaisin humputtelemaan kaupungille. Että jos jotain käykin niin on sitten selvinpäin ja mun tukena.
ei kyllä varmaan olisi ensimmäinen isi synnytyksessä, joka olisi vähän "nautiskellut"...
Hyviä vointeja kaikille! Jännää nähdä kuka meistä ensimmäisena saa käärön syliin...
=)