*MarrasMassutII kesäkuussa*

Heips! Täällä ollaan tänään palauduttu kotiin Kyprokselta ja kyllä meinaa paleltaa, kun lähes 30 asteen heitto lämpötiloissa! :kieh: Mä olisin voinut jäädä sinne mielelläni. Mitään erikoista tänne ei oikeastaan kuulu. Välillä ei vieläkään tajua, että olisi raskaana edes. Masu ei ole yhtään kasvanut, että senkään puolesta ei kyllä tajua mitään. Tänään meinannut hieman kyllä alamasua vihloa ikävästi, mutta jospa se olisi asiaan kuuluvaa ihan? Sukupuolta mä en osaa kyllä yhtään arvailla, kun ensimmäinenkin vielä on. Välillä tuntuu, että tyttö tulee ja välillä, että poika tulee.

LEP ja napero 15+4 :heart:

 

Heippa kaikille!

Vieläkö mahtuu mukaan?

Uusi marrasmasu ilmoittautuu; laskettu aika 20.11.2008 ja viikkoja siis jotakuinkin 16+5. Ensimmäinen tulossa, sukupuolesta ei omia tuntemuksia vielä, mutta koska syke on vauvalla ollut aika korkea, on monet epäilleet poikaa. Oma äitini on jostain syystä sitä mieltä että poika olisi tulossa. Eipä sillä, kyllä tyttökin on erittäin tervetullut. Sitä aina hoetaan hokemasta päästyä, että kunhan on terve... Ja nyt olen huomannut, että itse liiskaan tuota fraasia joka lauseen perään....

Viikonloppuna aloin tuntemaan jotain ihme vatsanväänteitä ja neuvolan täti totesi että liikkeitä ne oli- kuten epäilin! Hauskaa vihdoin tuntea jotain, tätä onkin odoteltu.

Masu on ollut turvoksissa kyllä ihan alusta asti, mutta nyt se alkaa olemaan ihan pinkeän oloinen. Mies kokeilee koko ajan masua, on ihan innoissaan kasvusta. Omista housuista menee jalkaan tasan yhdet ilman apuja (bellybelt/hiuspampulaviritykset).

Jännäähän tämä on, ensimmäisen odottelu- kaikki on niin uutta. Kamala oli lukea Herkkupepun kohtalosta, ja jännityksellä odotan Czarinan uutisia. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hyvin, eipä tässä omissa käsissä ole kovin paljon tehtävissä.

Varusteita ei olla vielä hankittu. Meillä on muutto edessä suurin piirtein päällekäin lasketun ajan kanssa, joten tähän pikkukaksioon ei aiota suuria tavaroita raahata ennen kuin tiedetään tarkasti milloin talo valmistuu..

 

Älkää nyt murehtiko sitä mahan kasvua, se ei vaan kaikilla näy heti, toisilla ei paljon yhtään. Riippuu ruumiinrakenteesta ja monista muista tekijöistä, mulla nousee aina heti ja tuntuu tosi äkkiä että on vauvamaha. Kyllä se vauva siellä useimmmin kasvaa, vaikka äidin mahasta ei heti huomaisikaan, vihlontoja voi tulla, kun kohdunkannattimet venyy, mulla nivuskipuja aika paljon välillä. Vauva siellä raivaa tilaa. Kyllä se nyt joitain tuntemuksia aiheuttaa, äidin sydän joutuu lujille ja verimäärä lisääntyy ym.

Pitäkää huolta itsestänne ja vauvastanne. :heart:

Veijari tervetuloa mukaan! Korkeammat sykkeet enteilevät mielestäni tyttöä, ainakin mulla pojasta matalammat ollu.

 

Kiitos!

Mulle sanoi kaikki kun kerroin sykkeen, että poika, varmasti poika kun on korkea syke... Jännää- mutta eipä noista tiedä. Masussa on niin vilkasliikkeinen kaveri, että kaipa se syke voi siitäkin nousta! =)
Siitä muuten tuo nimimerkki- Veijari on meidän työnimi vauvalle.

 

Tervetuloa kaikille uusille, teitä on vielä mukavasti tullut lisää!

LEP, kiva kun loma meni hienosti.

Omassa olossa ei ihmeitä. Vatsa pinkeä ja iso pallo - mies väittää aina että työnnän sitä ulos, kun kuljen ohi, mutta hitsi, en sitä sisäänpäinkään enää saa vedettyä Minä olen siis näitä pulleamahaisia. Selitän itselleni asiaa pienellä koollani - ei vauva mahdu muuallekaan kasvamaan ja sillä että toinen lapsi tulossa. Tosin edellisestä on jo yli 5 vuotta, mutta kaikki mulle sanoo että kun vatsa on kerran venynyt niin se venyy heti uudestaan.

Liikkeitä tuntuu jo aika mukavasti, helpoiten tunnen työpöydän ääressä näin keskipäivällä ja sitten illalla makoillessa jalkapallon ääressä. Mahtavaahan tuo liikkeiden tunteminen on, jaksaa ilahduttaa joka kerta.

Paljon on täällä pohdittu vaippa-asiaa. Itse en ole vielä ehtinyt edes ajatella vaippoja. Täytyy ryhtyä tutkimaan asiaa. Esikoisella olin kertisäiti, nyt ois kiva ainakin yrittää kestoja. Ehkä.

Samir05 puhui harjoitussuppareista. Ekassa en niitä älynnyt tunnistaa, mutta nyt luulen niitä tunteneeni silloin tällöin. Vatsa menee ihan kovaksi ja pinkeäksi hetkellisesti. Mulla ne ei varsinaisesti satu, mutta koko vatsa kiristyy hetkeksi.

Iloisia päiviä kaikille

Baby-Alpakka ja boltsi 17+0

 

Älkää nyt murehtiko sitä mahan kasvua, se ei vaan kaikilla näy heti, toisilla ei paljon yhtään.

Minua ei kyllä haittaisi edes vaikka ei vielä moneen viikkoon tulisikaan masua ja muutenkin saisi olla pikkuinen maha raskauden ajan! Minullahan varmana vaikuttaa asiaan myös tämä pituus, kun sitä löytyy 182cm. Vauvalla tilaa kasvaa ylöspäinkin tätä pitkää runkoa.

 

Niistä kasvukivuista... Täällä on alavatsaa aina silloin tällöin vihlaissut hiukan, mutta eilen pääsi jo itkukin. Kaupassa pääsin maitohyllyille, kun alkoi kramppailemaan ja kassatäti oli sitä mieltä, että ambulanssi pitää soittaa. En suostunut, vaan levon (pitkän sellaisen) jälkeen suuntasin autolle ja kotiin. Tänään kävin asian tiimoilta lääkärissä, kun pelästytti aika tavalla. Maha-asukilla kaikki hyvin, vaikkei tykännytkään sydänäänten kuuntelusta. Nyt on määräyksenä lepoa, lepoa ja lepoa. En saa edes siivota. B) Sairaslomaa lääkäri olis kirjoitellut, mutta mihinkäs se minun tilannettani kotiäitinä muuttaa, kun ei noita kahta kauhukakaraa mihinkään kesäsiirtolaankaan vissiin saa. Perjantaina tilanne helpottaa siltä osin, että mies palailee reissuiltaan.

Painonnoususta tai sen nousemattomuudesta on meuhkannut sekä terveydenhoitaja että lääkäri. Pitäisi kuulemma vähintää 10 kiloa saada kasaan raskauden aikana, kun oma lähtöpaino on todella alhainen. Vielä ei ole tullut kuin 200 grammaa. Hiukan on hankalaa saada painoa nousemaan, kun vuorotellen vaivaa pahaolo tai närästys. Eipä edellisissäkään paino noussut kuin vasta viimeisten 15 viikon aikana, joten kyllä se vielä kerkeää.

Jaksamista kaikille!

Pampula ja maha-asukki 16+6

 

Terveisiä Taysista!

Tänään selvisi sitten paljon... ne joita tuo meidän istukkamosaiikki-asia kiinnostaa, voivat kurkata http://kaksplus.fi/keskustelu/t614185,1800#m11266679 .

Kysellä ja kommentoida saa tässä meitin marraskuun pinkassa, vastailen kyllä sen minkä osaan - en vaan viitsinyt kopsata samaa tekstiä kahteen pinkkaan

 

Czarina! Minusta uutisenne kuulostaa lupaavalta ja hyvältä!! Täällä jännäillään myös tuota tein rakenneultrapäivää! Tulehan sitten kertomaan lisää kuulumisia! =) =)

 

Äsken tuli puhelu äitipolilta,lv-punktion tulokset oli tullut..meille tulee tervekromosominen POIKA!
Maailman isoin kivi vierähti sydämmeltä,toki rakenneultraa tässä vielä jännitetään joka on 30.6..

kädet tärisee vieläkin..

 

AAA ihanaaa äitee 78!!! :hug: Paljon onnitteluja hyvistä tuloksista ja tulevasta pojastanne=)

Tervetuloa joukkoomme Veijari!! Aina mahtuu uusia joukkoon!

 

Terkut lääkäristä. harjoitus-suppareiksi luulemani kivut johtuukin juuri noista kohdunkannattimien venymisistä, kuten TeSuLah jo mainitsikin.
Eipä siellä reissulla sitten kummempia..

 

Olo on kieltämättä helpottunnut vaikka mitään varmuutta ei tosin vielä olekaan...

Ai niin. Mehän selvitimme sukupuolen myös samalla kertaa ja nyt on pakko hauskuuttaa teitä kaiken tämän epätietoisuuden keskellä.

Meinasin tikahtua nauruun, kun sairaalasta poislähtiessäni kysäisin että "Ai niin, kumpaakos mahdan odotella... tyttöä vai poikaa?" ja lääkäri totesi "Öö... eiköhän-se-poika-ollut... mulla ei nyt ole niitä papereita... joo, niin se kai oli, vissiin poika".

Voi apua! Meitin masuasukki on siis ehkä täysin terve-ehkä sittenkin sairas, todennäköisesti poika-mahdollisesti sittenkin tyttö. Ollako vai eikö olla?!

 

Czarina: Hauska lääkäri teillä ollut! ei muuta kuin onnea odotukseen!

Täällä pyörähettiin viime viikolla neuvolassa. Paineet, pissa ja hb OK. Painoa jopa saatu noususuuntaan. Syke kuului hetimmiten tasainen 140-150. Edellisessä raskaudessa niitä sydänääniä oli aina ihan parhautta kuunnella, mutta nyt ei moiseen mitään intoa. Ennemmin pelkoa. Synnytyksen yhteydessä ja oikeastaan raskauden koko viimeisen reilun kuukauden ajan heitteli tuon pienen sykä aina tämän tästä turhankin alhaalla, jonka vuoksi syntyminenkin vauhditettiin imukupilla. Pienet traumat tuosta jäi ja pari aikaa pelkopolille onkin syksymmälle varattu. Sitä aina pelkää, että se syke laskeekin alle sadan ja jotain ikävää tapahtuu...

Kestoilusta: Tuon esikoisen kanssa me ollaan täyskestoiltu vastasyntyneestä asti ja tullaan kestoilemaan seuraavankin kanssa. Tai siis, tokihan mekin pitemmillä reissuilla ja yökyläillessä kertiksiä käytetään enkä ole mikään kestoilusta paasaava vouhkaaja. Kukin tyylillään. Meille tämä tyyli on paras. Niistä kakkajutuista ei meillä ole sen kummempaa huolta ollut (siis vaippoihin liittyen!), kun tuo pieni on aina kakannut todella harvoin 3-6 päivän välein. Nyt kiinteitä syödessä kuitenkin jo lähes päivittäin, mutta sen kakan saattaa useimmiten ennakoida, että tulee tavara ulos suoraan hoitoalustalla olevalle paperille ja siittä vaan kipataan pönttöön. Suuremmille kakkaajille varmastikin niistä paperisista kuivaliinoista tai riisipaperista voi olla suurikin hyöty.

 

No hej, tänään töissä ihan yhtä p päivä ku eilenkin, mutta en jaksanu ottaa tätä päivää niin vakavissani.

Mutta siis, en eilen muistanut kaiken vouhkaukseni keskellä kommentoida niihin kestovaippoihin ollenkaan. Meillä oli 5 Kushiesin AIO:ta tytöllä. Eli kotona ollessa niitä käytettiin, tosin mies ei niihin koskenut pitkällä tikullakaan.

Onhan meillä vieläkin ne vaipat jäljellä. Ja mietin että jos urkenis vaikka parit villahousut neulomaan.

Ja jos sen äitiyspakkauksen ottaa, niin siellähän myös on yhet kuoret. Itseasiassa en aiemmin ollut ajatellut koko äitiyspakkauksen ottamista, kun edellinenkin on vielä täysin tallessa. Mutta mies rupes siitä tänään puhumaan! Sanoin, että samahan tuo mulle.. En ollut edes ajatellut, että sitä voisi moinen asia kiinnostaa! Outoja nuo ukot välillä.

Mutta nyt pyykinviritykseen ja suihkuun! Ja tänään ajoissa nukkumaan!!

 

Czarina Muistatko lääkärin nimen kenen luona kävitte Taysin äitiyspolilla? Jouduin itse siellä käymään raskausdiabeteksen takia viikosta 30 viime kesänä ja lääkärit tulivat tutuiksi. Toivottovasti teillä on kaikki hyvin ja jotenkin tosi pahalta tuntuu sun puolesta, kun olet joutunut kärsimään keskenmenoista ja sitten vielä tämä, mutta jotenkin mukava lukea kirjoitustasi ettet ole toivoasi vielä menettänyt, koska usein voi tulla myös ns. vääriä hälytyksiä. Toivon koko sydämeni pohjasta, että olisi väärä hälytys!!!


:hug: :heart:

 

Hei Pampula mulla ei tullut esikoisen aikana painoa kuin n. 8 kg ja kuopuksen aikana vain 6,6 kg, mutta vaavit kasvaneet hyvin. Esikoisen aikana mun painoa murehdittiin välillä, mutta kaikki oli ok ja vaavi kasvoi hyvin. Esikoinen painoikin sitten 4,2 kg ja toisen aikana ei enää painosta puhuttu mitään, vaikka tuli vielä vähemmän mulle painoa ja vauva painoi 3,5 kg, eka oli poika ja toinen tyttö. Lähtöpainoni on ollut normaalissa. Tytön jälkeen painoni putosi 2 vkoa synnytyksestä täysimetyksen aikana 4 kg alle lähtöpainon, mutta eipä siinäkään sen kummempaa, kyllä se sitten aikanaan tasautui.

Joskus turhaan murehtivat äidin painoa, mulle ainakin sanottiin, että hyvä vaan kun painoa ei kerry turhaan. Äidilläni ja siskollani on tullut saman verran painoa yleensä raskauden aikana. Jaksamisia sulle! :hug:

 

enkuli mulla kans laski esikoisen syke ponnistuksen aikana ja poika autettiin imukupilla maailmaan. Verta menetin aika paljon. mutta ei jäänyt traumoja, jaksamisia ja rohkeutta synnytykseen, eivät ne useinkaan samoin mene.

 

mie kans lähetän kaiken maailman toivon siun odotukseen czarina!!
täällä alavatsakivut on kyllä välillä melko huikeita..kävin kans tarkistuttamassa kovin pahan monen tunnin kipuilun jälkeen edellispäivänä että kaikki on glubenissa hyvin..onneksi oli,mutta niinkuin joku viisas nainen täällä justiinsa tokaisi,on PELOTTAVAA se miten vähän pystyy mihinkään vaikuttamaan mitä pienelle tapahtuu ja miten hän voi!
painonnousta..mulla on noussut ihan jäätävän paljon!!lähtöpaino ekassa neuvola käynnissä on 61.2kg ja nyt eilen 69.6kg..onko jollain kokemuksia mitä näin järisyttävälle painon nousulle voi tehä???mä en vedä roskasafkaa ees tuoremehuja ja kotiruokaa mennee kyllä!!!pituus on 173cm eli musta on tulossa moby dick hyvää vauhtia...
työpäivän iloa naiset!!!

 

lulu, siehän oot hyvissä mitoissa muutenkin, hoikka kun mikä! älä huoli
Miula pituutta samanverran, ja lähtöpaino oli nyt 70kg (ja koen itseni ihan sopusuhtaiseksi! ) Esikoisesta lähtöpaino oli 66kg, sillon tippu alussa pari kiloa, mut yhteensä tuli sen raskauden aikana 12,5kg.
Tohon 66kg en koskaan päässyt takas, nyt siis lähtöpaino kun oli ton 70, niin pari kiloo nytkin tippui, ja on mielestäni lähtenyt nousuun, nyt painan 68,5kg.
Imetyksen aikana saa aika hyvin karisteltua ne oikeat ylimääräiset kilot, joten jääköön se murheeksi sinne.. ja jos ei saisikaan niin ainahan asioiden eteen voi itsekin tehdä jotain.. mie en vaan esikoisen jälkeen saanut mitään aikaseks vaikka kovasti suunnittelin

Hyviä aamun jatkoja, pian ollaan taas viikonlopussa, ja aikahan suorastaan juoksee

 

Czarina, olipas kommentti ota nyt sit noista selvää haluatko että kirjottelen tuohon listaan jotain?

 

mamina Oletkos mistä päin E-Karjalaa? Oon itte vasta n.3 vuotta sitten muuttanut Lahteen Lpr:sta B)
Czarina sä oot kyllä uskomattoman vahvan tuntuinen nainen! Toivottavasti saisitte pian hyviä uutisia :flower:

 

äitee 78, lappeenrannastahan mie saako olla utelias, miksi muutitte pois?

 

Hei lulu32 jos paino nousee liian nopeasti, raskausmyrkytyksen vaara kasvaa, eli siksihän sitä painoa seurataan ja yritetään hillitä ja liian suolaistahan kannattaa välttää, ettei tule loppuaikana liikaa turvotusta.

Mulla oli ekas nlas paino 66 kg ja sitten mahataudin jälkeen paino jäänyt pari kiloa alemmas eli tänä aamuna paino oli 63,5 kg. Ei kyllä ollut huolissaan neuvolassa. Laskurin mukaan näillä viikoilla painoa saisi olla tullu enintään n. 3 kg, nouseehan se paino sitten loppua kohden. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kahden edestä ei kannata syödä ja herkkujakin vaan hillitysti.

Czarinalle voimia ja toivotaan hyviä uutisia. :hug:

 

Kiitoksia teille kaikille tuesta :flower:

Tämä on kieltämättä tilanne, jota en toivoisi kenellekään, mutta kaipa se on niin että jotenkin tuo "yläkerta" on katsonut että mun pääni kestää tämän epätietoisuuden sillä mua on kasvatettu tässä vuosien saatossa niin parisuhteen kuin raskautumisenkin tiimoilta aika kovalla kädellä...

Niin, meillähän tilanne ei ole niin "yksinkertainen" että olisi mieskin tässä kuviossa 100% tukena, sillä asumme tällä hetkellä 700 km päässä toisistamme eikä kukaan voi varmuudella sanoa, että hän tulee pysymään kuvioissa, joten käytännössä varaudun hoitamaan tämän koko vauvarumban yksin. Mutta yksinhuoltajuus on ihan ok juttu, jos se kohdalle sattuu joten mitäpä sitä murehtimaan etukäteen.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että viime yö meni painajaisunien merkeissä eli yritän vissiin tehdä ratkaisua mielessäni unissani.

Sen tiedän, että vauvalla ei voi olla puhdasta 16-trisomiaa koska häntä ei enää olisi ollut moneen viikkoon ja se on ISO helpotus, mutta mosaiikin mahdollisuus askarruttaa, sillä ei ole mitään konstia mitata kuinka sairas tai terve vauva on ja kaikki vammaisuuden asteet ovat mahdollisia mikäli vauvassa on tämä mosaiikki. Tuloksen näkee vasta kun hän on maailmassa. Tavalla A taikka B ja nyt sitten pähkäillään kumpi tapa... Huh, huh.

Olisi ollut lääkäreillekin helpompaa jos ei olisi löytynyt sitä vanishing twin-epäilystä, sillä silloin he olisivat voineet ottaa lapsivesipunktion ja olla melko varmoja tuloksesta, mutta nyt kun on vahva epäilys kaksosraskaudesta menisi punktion tulos aivan arvailujen varaan, sillä se todennäköisesti näyttää joka tapauksessa 16-trisomian johtuen tuosta kadonneesta toisesta masuasukista, vaikka tämä toinen asukki olisikin täysin terve. Ei siis mikään ihme että tätä asiaa pyörittää mielessään jopa unissaan.

Mutta vaikka mietinkin, en silti ole yhtään surullinen. En ole edes itkenyt. Jotenkin mun järki sanoo että hittolainen, jos kerta kroppani on ollut niin ronkeli ettei vauvanalut ole pysyneet sisällä muutenkaan, niin ei kai tuo sitkeä sissi voi olla sairas?!