Sateinen perjantaitervehdys kaikille!
Pitää minunkin ilmoitella tässä itsestäni, ettei kenellekään iske epäilys mistään ongelmista...
Kaikki siis kunnossa - masuasukki on vallannut koko kohdun häpyluusta kylkiluihin ja tykittää välillä niin vietävästi, että olen välillä ollut ihan helisemässä, johon 4 lasta kantanut siskoni totesi myötätuntoisesti (?) että "Hehehee... ootahan vaan loppuraskautta!"
Paperit Kelaan ovat lähteneet ja varhennettu äippäloma on alkamassa 27.9. jos tässä ei tapahdu sitä ennen mitään yllättävää. Kävin tuossa verotoimistossakin ihan muissa asioissa ja sain todeta että vero% on koko hitsin vuoden ollut liian alhainen, joten talous kiristyy entisestään ensi kuusta alkaen eikä tilanne varmaan parane äippärahakauden alettua. Damn it :headwall:
Äitiyspakkauksen suhteen muutin mieleni poikettuani siskoni luona, eli en ota sitä vaan otan rahana; hänellä oli varattuna parikymmentä pahvilaatikollista pikkumiehen vaatteita 62-senttisestä ylöspäin ja sitä pienenmmät vaatteet tulevat veljenpojaltani kuulemma lainasta tässä tämän kuun aikana, joten ehkä ei ole niin tarvetta... Minua himottaa tasan se toppapuku tuossa äitiyspakkauksessa ja totesin että jahtaan sitä sitten kirppikseltä tms jos en löydä vastaavaa jostakin liikkeestä.
Kyllä tämä on niin uskomaton fiilis ettei mitään rajaa! Pelkäsin tuossa 16-trisomiarumban pahimmassa vaiheessa, että en kykenisi rentoutumaan ja nauttimaan raskaudesta, mutta saatuani vahvistuksen viime ultrassa siitä että masu-asukki kehittyy niin kuin pitääkin, putosi tonnin painoinen kivi sydämeltäni ja nyt huomaan olevani kokopäiväraskaana ja taputtelen masua monta kertaa päivässä ja mieliala on potenssiin 100 verrattuna esim. heinäkuun alkuun. Optimismi on voittanut, vaikkei tässä vieläkään olla ihan varmoilla vesillä.
Kai tähän mielialaan vaikuttaa sekin, että nyt on 24+2 kasassa ja herra melskaa joka päivä. Sitä vaan jotenkin tietää että niin kauan kun ei ole vuotoja ja kun liikkeet tuntuvat, niin silloin ei ole hätää ja sitä on jättänyt turhan panikoinnin - nyt tuo lähipiiri panikoi enemmän kuin itse teen ja pakko myöntää että heidän hössötyksensä tuntuu kivalta
Tänään varasin ajan sokerirasituskokeeseen, mutta suhtaudun siihen helppona nakkina, sillä olen aikoinaan käynyt vatsalaukun ja peräsuolen tähystyksessä ja veikkaan että sokeriliemen juominen ei ole mitään verrattuna siihen litkuun, mitä silloin join... Että oli törkeen makuista ja silloin joutui paastoamaankin monta päivää, joten tuo 12 tunnin paasto ei ole mitään siihen verrattuna.
Sitten on vielä edessä Klexanen takia hyytymiskokeet ja Rh- takia 2. vasta-ainekoe sekä kariestesti, joten tässä saa juosta labrassa nyt alvariinsa lähiviikkojen aikana. Tai no 3 kertaa, mutta silti
Muuten meikäläisen elämä menee tässä pakkauspuuhissa, kun sain isomman asunnon naapurikunnasta ja vieläpä rivarista, joten elämä koiran ja vauvan kanssa helpottuu siltä osin huomattavasti, eikä asiaa huononna se, että sisko asuu vajaan kilsan ja vanhempamme 2,5 kilsan päässä. Mukavampaa tämä YH:na olo kun ei tarvitse olla ihan orpona kaupungissa.
Yksi kaveri tuossa kyselikin jo että hukkuiko ukko muutossa kun hänen nimeään ei ollut osoitteenmuutoskortissa, mutta eihän tuo mihinkään hukkunut - jatkaa elämäänsä Ruotsissa ainakin jouluun saakka. Sain tosin kuulla että hänellä saattaa mennä siellä peräti maaliskuuhun asti mistä en suurestikaan riemuinnut... joten saa nähdä valitsenko pysyvän yksinhuoltajuuden elämänurakseni :/
Tämmöisiä kuulumisia tänne!
Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!!!
Czarina & Lilliputti 24+2
