Marrasmammat 2008

[124543]

Ihana kuulla että jollain muullakin pitää saada tissiä että uni tulee.. miten siitä tavasta mahtaa päästä eroon?

 

[Malvia]

Minä olen huomannut, että meillä syöminen ei todellakaan ole ratkaisu yölevottomuuksiin, vaan kyllä siinä on ihan vaan seisominen, konttailupyöriminen, huutelu ja mahan epävarmuus meneillään. Aamulla syötän, vaikka ei poika silloinkaan oikein ole innostunut. Rauhoittuisi toki rinnalle. Edellinen kysyi, miten päästä eroon: meillä se vaati (jo kuukausia sitten) pari sellaista 45 minuutin lohduttelusessiota, mutta poika taisi itsekin tajuta, että hän pystyy nukahtamaan ja rauhoittumaan ihan itsestään ilman syömistä (tutin kanssa, se on pelastus). Uskoisin sen olevan totuttelu- ja jaksamiskysymys sekä vauvalle että vanhemmille, ravitsemuksellisesti kai se yösyöttö on jo turha. Eli ihan miten kullakin helpoiten menee!

Meilläkin nyt sitten enemmnä konttaillaan kuin ryömitään, riippuu vähän siitä mitä on esteenä lattialla. Poika konttaili satunnaisesti jo kuukauden päivät sitten, mutta ei oikein halunnut käyttää sitä ryömimisen sijaan.

Uutta on seisomisasennossa tehtävä kyykkyliike! Näyttää hurjalta. Mutta siinä kai tehdään tasapainotreeniä. Vielä täällä ei kävellä edes tukia vasten, sitä odotellessa.

Kahdeksankuisten ruoat ovat saaneet meillä huonon vastaanoton: liian isot sattumat saavat oksennusrefleksin aikaan ja pari kertaa on tullut ihan oikea oksennus Eli aika tasaisia soseita täällä! Lisäksi jokin uusi aine aiheuttaa mahaongelmia, taidan siirtyä takaisin kotiruokaan, kun purkkiruoissa on NIIN MONTA uutta ainetta kussakin! On purjosipulia, meiramia, durumvehnää... Menee liian isoksi arpomiseksi. No, onneksi kaurapuuro vaikuttaisi sopivan.

Miten muuten puheen opetteleminen teillä kaikilla? Minä huomaan, että meillä se on jäänyt tämän kaiken liikkumisen alle ihan kuusi - nolla. Ehkä joskus!

Kävin muuten ystäväni häiden jatkoilla baarissa pikkutunneille saakka. Olipa mukavaa.

Rauhallisia öitä kaikille!

Malvia

 

[Rouva H]

Eipä juuri uutta, kunhan nostelen...

Meillä noi 8kk valmissoseet myös aiheutti aika lailla kyökkimistä alkuun, mutta vähän auttoi jos haarukalla vielä koitin soseuttaa lautasella. Pääasiassa syödään kyllä omia ruokia, mutta nyt kesän reissuilla olen yrittänyt noita kaupankin soseita tarjota. Piltit sisältää vähän vähemmän uutta ja eksoottista kuin esim Bonat joten olen suosinut noita Pilttejä, ja just tossa maanantaina meni ekan kerran kokonainen sellanen iso purkillinen kun oltiin Rossossa koko perheen voimin syömässä. Oli aika hauskaa

Eilen siirrettiin pojan pinnis meidän makkarista esikoisen (2v4kk) huoneeseen ja ihmeen hyvin meni. Tosin illalla nukahtaminen vähän kesti kun isoveli kantoi leluja sänkyyn ym ja aamulla kävin pojan 5.30 aikaan hakemassa meidän sänkyyn jottei herättänyt veljeä. Mutta yön nukkuivat hyvin molemmat joten jatketaan varmaan näin toistaseksi.

Muuten ei uutta, konttausrintamalla hiljaista edelleen. Kovaa höpötystä tämä herra pitää että kai niitä sanoja sieltä sit joskus alkaa tulla.

Perjantaina tulee se 9kk täyteen, mutta täällä neuvola vasta 10kk kohdalla.

Elokuiset terkut,
Rouva H + pikkumies

 

[barbalala]

Heippa! Mun oli pakko tulla kertomaan, että meidän poika sai äidin melkein liikuttumaan kyyneliin. Liekki olohuoneen lattialla, käänsi päänsä mun suuntaan ja sanoi "äitti". Sitä sitten yhdessä ihmeteltiin ja toisteltiin sanaa mun perässä. Ihmeellistä ja aivan ihanalta tuntuu.

äitti-barbalala

 

[Sonatar]

Hei!

Kiva kuulla taas kuulumisia teiltä kaikilta!!!

Meidän pikkuisilla alkaa tulla jo sanoja, ihanaa! Niin ne vaan kasvaa, vaikka vasta äskenhän me olimme synnyttämässä!!!

Meillä konttaus on nyt myös Malvian pikkuisen tavoin nostanut päätään. Poju on ollut kyllä polvillaan jo pitkän aikaa, mutta liikkeelle lähdettäessä on siirtynyt aina ryömimään. Nyt mennään sitten jo kontaten pitkiä matkoja, ainoastaan liukkaammalla lattialla menee vielä ryömien.

Miten paljon teillä treenataan pinsettiotetta? Minä olen ollut vielä huono antamaan pieniä paloja itse poimittavaksi kun pelottaa, että entäs jos onkin liian iso ja poika vaikka tukehtuu. Olen antanut vain tosi pehmeitä juttuja, jotka sitten pian muussaantuvat käsissä syömäkelvottomiksi. Mitä te olette antaneet, varsinkin kun hampaita ei ole vielä kuin yksi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!
t. Sonatar ja poju pian 9kk

 

[MaMaLi]

Hei

Meillä arki menee menojaan ja tuntuu että aika menee tosi nopeasti..

Liikkuminen on vielä pyörimistä ja ryömimistä. Eteneminen - joka kaikilla tavoilla on yhä peruuttamista - muuttuu päivittäin. Mutta konttaaminen on vielä hakusessa. Mutta ennättäähän tuota. Pikkuinen vain välillä turhautuu kovastikin kun ei pääse heti sinne minne on tarkoitus. Pojun kärsivällisyys on äidiltä perittyä, kaikki pitäisi tapahtua Heti! Ja tämä on ollut nähtävissä laitokselta lähtien.

Meillä syödään 8 kk:n ruokaa muussattuna. Kakiminen vähänkin isommasta palasta on tuttua ja välillä tulee ihan oksennus. Joten en pientä kiusaa. Totutellaan vähitellen. Maissinaksut on ehdoton itse syötävä välipala ja esim. seurustelujuttu, jos ollaan ravintolassa tai kylässä. Yritin antaa myös kukkakaalin kukinnon, mutta vaikka sen laittoi itse suuhun parissa erässä, niin tuli iso kakiminen ja oksennus. Parsakaalin pikkuriikkisistä palasista sama juttu. Viinimarjaa yritettiin maistella, mutta enemmän meni käsillä muussaamiseksi. Hampaisiin annoin tässä pari päivää sitten sokerittoman korpun. No, korppujauhoja saatiin kun hakattiin korppua pöytään, mutta toisaalta oli autuaan näköistä kun hinkkasi ikeniä. Luulin, että pinsettiote oli jo hallussa, mutta kyllä se menee vielä suureksi osaksi koko kämmenellä. Huomasin sen kun ostettiin palapeli, jolla leikitään. Toisaalta kaikki mitä haluaa saada käteen ja siirrellä onnistuu ilman mitään vaivaa.

Puheessa ykkösaihe vaihtuu. Kun tässä viikko hoettiin pappaa, niin nyt on mumma... Äiti unohtui jo, sillä joku aika sitten äittä onnistui (ainakin minun mielestä..). Mutta kai se on niin, että ei sitä vanhaa levyä jaksa pyörittää ja uusia sanoja pitää kehittää. Lisänä on murina, puhina ja kiljunta. Näissä jaksaa matkia muita.

Vauva-arkea siis. Yönukkuminen on melko hyvää. Mitä nyt tuossa kuuden maissa on joka aamu herätys. Luulen, että muuttuu kun konttaaminen tulee paremmin kuvaan ja seisomaannousut. Ainakin mitä teidän viestejä katselen. Meillä poika jaksaa aina yhtä leikkiä/askaretta pienen hetken ja sitten tarvitsee vaihtelua. Itse ei ole kovin aktiivinen niitä keksimään. Joten seuraneitinä ja huoltojoukkoina tässä menee päivät. Joskus väsyttää, myönnän, mutta suurimmaksi osaksi hyvin menee ja jaksaa.

Loppukesän terkuin, MaMaLi ja Vaavi (kohta 9kk)

 

[MaMaLi]

Kysymys vielä jatkoksi
Vieläkö teillä öisin herätään ihan syömään? Meillä on yksi yöherääminen, joka keskittyy maitoon. Siinä ei auta vaikka kun tutin laittaisi suuhun tai antaisi pienen pyöriä hetken. Maitoa on saatava, jotta uni jatkuu. Jostain luin yösyönniltä vierottamisesta ja siitä tuli tämä kysymys mieleen. Toki meillä on muitakin heräämisiä esim. uneen tai tutin kaipuuta, mutta yksi selvä syöttö. Aamulla uni loppuu puoli kuuden-kuuden maissa. Yleensä otamme viereen ja siinä sitten ähistään ja puhistaan jonkin aikaa unen ja valveen rajalla.

 

[Tuulia-70]

Hei!

Mitä marrasmammojen arkeen kuuluu? Sunnuntaina meidän pikkutyttö jo 10 kk, miten aika rientää . Liikutaan (ryömitään, kontataan, noustaan pystyyn) sellaista vauhtia että silmät pitäisi olla selässäkin. Ruoaksi syödään kaupan purkkiruokaa, maisteltu ollaan marjat, kasvikset, ruisleivät ym. Pari kertaa olen antanut ruuan mukana raejuustoa ja kuukauden päästä olisi tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa rasvattoman maidon kokeilu. Nokkamukia kovasti harjoitellaan. Välillä syödään ihan hyvin ja välillä huonommin. Tuntui että kesä meni pelkästään maissinaksuilla ja maidolla, muu ei kelvannut. Onneksi nyt vähän paremmin uppoaa ruoka.

Kesän jälkeen arki alkanut, muskarit ja jumpat. Ihana kesä oli kyllä, ihana oli olla mökillä ja nauttia lämpimistä säistä. Hemmottelee nuo säät vieläkin. Joko muilla on käyty hiekkalaatikolla? Me ollaan käyty muutaman kerran, hiekan syömiseksi menee vielä. Keinumisesta nauttii, mitä kovemmat vauhdit, sen enemmän hymyä ja innostunutta kikatusta.

Mukavaa alkavaa syksyä marrasmammoille ja mukavaa viikonloppua. Me lähdetään tytön kanssa viikonlopuksi mummolaan.

Tuulia ja tyttö 10 kk

 

[barbalala]

Hei vaan Tuulia ja muut mammat!

Syksy tuli taas ja pihahommia tässä on tullut tehtyä, ns. talvikuntoon pikkuhiljaa täytyy piha tällätä. Kanervia hetken päästä sitten laittamaan piharuukkuun, kun vähän kylmenee.

MaMaLin kysymykseen vastaus, eli kyllä meilläkin ihan syödään sitä maitoa koko pullollinen kerran yössä. Jano/nälkä, vesi, tutti tai syli ei siihen janoon/nälkään kelpaa. Yöt olleet muutenkin aika vehtaamista, joten siirrettiin pojun sänky nyt omaan huoneeseen. Tuntuu vähän siltä, että heräilee meidän unielämään, joten koitetaan nyt josko yöt menisi paremmin tällä konstilla ja pitäähän pienen kuitenkin jossain vaiheessa siirtyä omilleen nukkumaan.

Mekin aloitettiin muskari (viime viikolla oli eka kerta) ja kivaa oli. Mukavaa tavata muitakin samanikäisiä vaaveleita ja leikkiä sekä lauleskella. Vauvauintiakin olisi tarkoitus jatkaa, kunhan se vaan alkaa. Samassa ryhmässä aiotaan jatkaa, jos vaan siihen päästään.

Ruoka on muuttunut nyt melkein kokonaan karkeampiin soseisiin ja kurkkua, leipää, naksuja, riisikakkuja, omenaa, banaania jne. menee naposteltavina. Viime viikolla alkoi ruoan kanssa ns. leikkiminen (ei niin kivaa äidin mielestä). Välillä pitää purskauttaa ruoka suusta omaan käteen ja hieroa sitä pöytää, naamaan jne. Kuuluu kuulemma kehitysvaiheeseen . No onneks sitä ruokaa menee sitten mahaankin.

Mutta tämmöistä täällä. Tulkaa muutkin kertomaan kuulumisia, kunhan vaan kerkiätte. Iloista syksyn alkua!

barbalala ja -pörrö (ensi torstaina 10kk)

 

[MaMaLi]

Mitä kuuluu marrasmammoille?

Täällähän on hiljaista. Joko porukka meni töihin kun vanhempainvapaa loppui?

Me kävimme 10 kk neuvolassa vaikka vielä on toista viikkoa siihen merkkipäivään. Paino oli hitusen alle 10 kg vaikka ei siltä nostellessa tunnu. Pituutta oli 75 cm. Vielä ei kontata eikä nousta seisomaan. Liikkuminen on vikkelää pyörimistä "hankaliin paikkoihin" ja ryömimällä peruuttamista. Istuminen on lempiasentoja, mutta sitä pitää vältellä kun yritetään saada peppu ylös ja konttaamaan.

Puhumista yritetään, mutta vielä on rajallista: syöminen "nam", lamppu "puh", Hopla-ohjelma "hoppa", pappa "pappa" - nämä ainakin ymmärretään puolin ja toisin.

Aloitimme myös muskarin ja eka kerta oli tosi jännittävä. Muutama itkunpurskaus tuli, mutta jatketaan ensi viikolla. Hiekkalaatikolle ei vielä ole päästy - ostettiin kuitenkin oma lapio ja sanko. Kiikkumista on harrastettu sisällä, kun mummolassa laittoivat kiikun sisälle. Myös ulkona vauvakiikuissa on kivaa.

Meillä poika haluaa koko ajan jotain tekemistä. Ei kovin kauaa viihdy itsekseen jos ei ole esim jotain katseltavaa. Aamupäivällä paremmin ja illalla kun alkaa väsyttää vähemmän. Päivät menevät joutuin.

Ruokailussa otettiin ensimmäiset maitotuotteet kokeiluun ja hyvin on mennyt. Myös nokkamukijuominen onnistui melko lailla heti.

Sellaista arkea meillä.
Vilkutellen (pari viikkoa jo)
MaMaLi ja Poju-vaavi

 

[Tuulen Poikanen]

Hei vaan!
Juu hiljaista näyttää olevan Minä en ainakaan mennyt vielä töihin, mutta päivät ja viikot (!) menee niin äkkiä, että ei tämä voi olla tosikaan.

Meilläkin opittiin vilkuttaminen ja on se niin suloista Poitsu on koko ajan äänessä ja teki juuri seitsemännen hampaansa. Konttausasentoa harjotellaan, vuorotahtiryöminnällä mennään eteenpäin ja puuta vasten yritellään seisomaan. Pinnasängyssä se jo onnistuu kun ei luista ja saa pinnoista hyvän otteen.
Minä myös ilmoitin meidät muskariin ja se alkaa vasta ensi kuussa, en malta odottaa!

Hapanmaitotuotteet meilläkin otettu käyttöön ja puuroja olen alkanut jo tehdä maitoon.

Mutta arvon mammat, auttakaa!! Olen jo epätoivoinen. Meillähän oli silloin pienenä vauva sellainen, ettei isä kelvannut nukuttajaksi. Ainoastaan äiti kelpasi ja minä se sitten olen lapsen tähän asti nukuttanut ja hoitanut yöheräämiset ym. Nyt sitten, kun isä jäi kolmeksi viikoksi kotiin, sovittiin, että hän hoitaa nukutukset. Illat ei ole olleet enää erikoisen vaikeita ja vaihdettiin oma huone, niin aateltiin kokeilla. Samalla ajateltiin imetystä jättää pois, kun näytti olevan enemmän tapa. Nyt poika nukkuu isän kanssa heti, ilman mitään itkeskelyitä tms. MUTTA, jos minä menen nukuttamaan yöunille tai heräilyn jälkeen, en enää kelpaakaan. Tai en tiedä mikä siinä on. Poika huutaa aivan hirveästi ja yrittää seisomaan ja haroo käsillään minua kohti pinnojen välistä. Olen kokeillut tassuttamista ja se ei tehoa, olen nostanut syliin rauhoittumaan, mutta kun lasken takaisin sänkyyn huuto alkaa. Olen ollut sängyn vieressä ja olen kokeillut lähteä pois (tätäkin olen miettinyt, että onko tämä seurausta yksin jättämisestä. vaikka sitäkään en ole kokeillut kuin kahdesti, ja kun ei ole auttanut, olen palannut takaisin rauhoittelemaan lasta). Tuota raivoisaa itkua kestää n. tunti/puolitoista ja sitten hän sammahtaa tai isä on saanut uneen.

En tiedä enää mitä tehdä, tuntuu aivan hirveältä. Olenko tehnyt jotain väärin..Muuten tässä ei olisi mitään ongelmaa, voisihan isä nukuttaa, mutta kun hän palaa ensi viikolla töihin ja tekee heti iltavuoroa.

Päivisin poika on itse aurinkoinen. Pitää kyllä lattialla ollessaan silmällä, että missä me aikuiset olemme, mutta ei aloita huutoa, vaikka käykin pikaisesti jossain. Jos ei halua olla yksin niin tulee perässä.

Osaisiko kukaan auttaa epätoivoista'
Tuulen Poikasta ja pikkuista poikaa

 

[2359+0]

heippa.. te jotka käytte muskarissa ja uinnissa niin mitä teillä maksaa? ihan vertailun vuoksi kyselen.. meillä kävellään tukea vasten ja seistään hetkiä ilman tukia..
nukkuminen on ollut aika päänvaiva, mutta isi oli yhden yön poissa kotoa niin heti nukuttiin koko yö.. saas nähdä miten ens yö.. miten teillä yöt?

 

[MaMaLi]

Hei TuulenPoikanen

Luin viestisi ja en todellakaan ole tässä asiassa asiantuntija. Mutta olen varma ettet ole tehnyt mitään väärin. Meillä ainakin on pikkumiehen kanssa nähtävissä, että äidille kiukutellaan ihan eri tavalla kuin muille. Esim. jos kaikki on ihan ok isin tai mummun kanssa, niin kun äiti tulee niin saattaa kiukuttelu alkaa. Toivon, että joku osaa sinua paremmin neuvoa.

Muskarista meillä sen verran, että syksy maksaa n. 90 e. Me aloitimme vähän myöhässä ja hienoa kyllä, tämä oli huomioitu hinnassa ja saimme alennusta.

MaMaLi

 

[sadee]

täällä myös äidin kanssa ollaan erilailla. meidänkin piti vaihtaa isä nukuttajaksi mutta miehellä käsi paketissa joten pitää siirtää hamaan tulevaisuuteen. Kai tuo on vaan jotain eroahdistusta että äiti ei kelpaisikaan? en valitettavasti keksi mitään mikä auttaisi

meilläkin kävellään tukea vasten ja välillä seistään ilman tukeakin.

muskari pk-seudulla maksaa meillä 86e/15krt..ihan järkky hinta mutta eipä ole vaihtoehtoja.

 

[Tuulen Poikanen]

Onpa mukava kuulla, etten ole ainoa, jolle kiukutellaan

Tuosta muskarista pikaisesti, meillä maksaa 7krt 55€, alkaa ensikuun lopulla ja siitä kerran viikossa joulukuun alkuun asti.

 

[barbalala]

Poika nukkumassa ja hiukan omaa aikaa, joten tulin käymään...
Tsemppiä Tuulen Poikaselle ja pojalle. Ehkä poika on vaan niin kiinni sinussa, että kun yrität lähteä niin hän kokee sen ikävänä ja alkaa itkeä. Toivottavasti asia rauhoittuu mahd. pian.

Tuosta muskarista: meillä syyslukukausi maksaa 70e ja se sisältää 12 muskarikertaa. Sama hinta on sitten keväälläkin.

 

[helmipelmi :)]

Hei pitkästä aikaa!

Meillä on ollut netti poikki melkein kuukauden, ja siksipä en ole päässyt kirjoittelemaankaan. On ollut myös aika vaihdikkaita päiviä ettei sitä toisinaan ehdi tehdä juurikaan mitään.

Meidän pikkuinen pojumme sanoo Äii-ti, Pap-pa, muu-mi ja epäselvinä muita tuttuja juttuja kuten kit-ta (kissa) ja tietty HUI-HUi leikkiin liittyvät "hurjat" säikäytysjutut .

Konttaaminen ja seisomaannousu ovat jo niin tuttuja että nyt kiipeily on kaikkein siisteintä...Ihan minkä vaan päälle kiivetään - koiran, kitaran jne. Myös keittiön alakaappiin on kiva sukeltaa tutkimusretkelle.

Yöunet ovat pääsääntöisesti olleet viimeaikoina hyviä, mikä tarkoittaa meillä sitä että klo 21 unille ja kerran yössä kaivataan tutia ja tassua. klo 06 on sitten herätys. JOSKUS nukutaan jopa klo 07 saakka.

Poika nukkuu kahdet päiväunet n. klo 10- 12 ja klo 16- 17 (voivat heitellä päivästä riippuen tunnilla suuntaan tai toiseen).

Minimies syö valmiita ruokia (8kk-) ja nyt olemme maistelleet piimää, viiliä, maustamatonta jugua ja raejuustoa. Kaikki uudet jutut tuntuvat maistuvan hyvin. Välillä syöminen on aikamoista taistelua, sillä poju tympääntyy istumiseen ja kun kaikki "omalusikka" - laululeikkitemput on käytetty niin siinä voi mennä jopa tunti kun on saatu vähän yli 1/2 purkkia liharuokaa ja yksi hedelmäsose tms. menemään...huoh.
Annan pojalle leipäpaloja poimittaviksi, siinä harjaantuu pinsettiote samalla.

Puistossa käymme melkein päivittäin ja muskariinkin olisi tarkoitus mennä.

Mutta nyt iltapesulle

Terv helmipelmi ja ukkeli 10kk

En minäkään ole vielä palannut töihin.

 

[Tuulia-70]

Moikka!

Meidän muskari onkin tosi edullinen, 36 e/12 kertaa. Käydään seurakunnan muskarissa, oltiin jo keväällä. Tyttö tykkää tosi paljon ja se on ihan kodin lähellä . Vauvauinnissakin käytiin keväällä, hinta tais olla jotain 65 e /kk. Vauvauintia ei enää jatkettu nyt syksyllä, mutta uimassa käydään kyllä kerran viikossa. Lisäksi jatketaan vauvajumpassa. Ja puistoillaan myös, treffataan kavereita ja käydään leikkipuiston kerhossa ja MLL:n perhekahvilassa silloin tällöin. Aktiivista siis..

Onko marrasmammat ajatelleet töihinpaluuta, milloin ajankohtaista? Itse ilmoitin töihin että tulen ensi kesän jälkeen, elokuussa.

Mukavaa tulevaa viikkoa

Tuulia

 

[Malvia]

Marrasmammoille tervehdys!


Tuulenpoikaselle alkuun: uskaltaisin väittää, että nukutusongelmanne on nyt jo poistunut tai ainakin muuttunut. Miten on? Siinä on varmanakin ollut jotakin sellaista, että sinä olet niin vahvasti syli ja maito ja ruoka, että sinut nähdessään ja hieman väsyneenä/kiukkuisena/kesken unien vauva ei haluakaan enää nukahtaa, vaan haluaa sinusta sitä parempaa oloa. Se kyllä muuttuu vielä. Tsemppiä!

Meillä on hieno nukuttamisvaihe: vauva sänkyyn ja valot pois. Sinne jää. Nyt on lisäksi iltaruoasta (noin kahdeksan aikaan) seuraavaa ruokaa venytetty aamuyhdeksään, ei siis saa rintaa ennen sitä. Hienosti menee! Jos yöimetykset mietityttävät, suosittelisin varaamaan henkisesti viikon sellaista aikaa, että imetyksen sijaan lohduttaakin huutavaa vauvaa. Meillä se meni aikoinaan ohi parissa yössä. Nyt sitten aamukuuden heräysvaihe lohdutellaan, ja sitten nukutaankin kahdeksaan, puoli kahdeksaan.

Kysyin lääkäriltäkin tuota, että miten vauva aina havahtuu kuudelta (riippumatta nukahtamisajasta), mutta se on kuulemma tarkka sisäinen/hormonaalinen kello. Ei voi mitään.

Meidän innokas liikkujamme kävelee tosi hienosti tukea vasten (mitä tahansa tukea), mutta ei vielä ilman. Katsotaan, kauanko menee. Rappusia kiivetään ihan eläimen lailla, mutta puhetta ei meillä vielä kuulu En edes koeta tulkita äää-huutoa äidiksi.

Meidän muskari on kuutisenkymppiä. Pääkaupunkiseudun hinnat...

Aikovatko muiden miehet pitää hoitovapaata? Meillä on ollut selkeä ajatus siitä, että kumpikin hoitaa yhteistä lasta kotona. Tästä lähdetään.

Iloista syksyä! Pian on taas marraskuu...

Malvia


PS. Kahdet päiväunet todellakin!

 

[Rouva H]

Pitkästä aikaa tulin katsomaan mitä marraskuisille kuuluu, niin ne päivät vaan hurahtavat ohi täälläkin. 10kk tuli täyteen, synttäreitä vietetäänkin jo ihan pian, hui!

Tuulen poikasen nukutustarina kuulosti hyvin tutulta, myös meillä isälle kiukutellaan paljon vähemmän, ja kun isä nukuttaa niin poika jää sänkyyn nukahtamaan ihan kiltisti, mutta kun minä olen asialla niin sylissä olisi oltava kunnes uni tulee. Olen nyt muutamana iltana antanut iltamaidon pullosta, olen alkanut lopetella imetystä. Öisinkään en ole antanut, vasta aamulla kun on kunnolla herätty ja tissit meinaa räjähtää. Meillä kun se meni ihan siihen että tissi oli ainoa mihin nukahdettaisiin ja aloin vaan olla niin loppu siihen yötouhuun. Tää ainakin näyttäisi auttavan, ja kai se 10kk imetystäkin oli ihan hyvä saavutus. Parina viime yönä on heräämisen jälkeen nukahdettu ihan heti tutin laittoon, paitsi tossa 5-6 välissä kun herää on yleensä otettu poika viereen niin nukahtaa vielä. Muutenhuutaa isoveljenkin hereille... Nukkuvat nyt samassa huoneessa.

Ruokapuolella aika lailla kaikki menee hyvällä menestyksellä, mutta toi sotkemisvimma on täälläkin tuttua. Ja sitten onnistuu aina välillä huitasemaan mun kädestä lusikan just ennen suuta niin että ruuat lentää minne sattuu, ja nauraa vahingoniloisena päälle

Konttaaminen menee tosi kovalla vauhdilla, mutta nousee vaan polviseisontaan eikä toistaseksi edes yritä seisomaan asti. Ja hyvä niin, muistan niitä kopin ottamisia isoveljen ajoilta vieläkin kauhulla.

Sanoja ei meillä vielä tule, ehkä hyvällä tahdolla voisi väittää että sanoo äiti, mutta luulenpa että on vaan sellasta äittättää -jokellusta.

10kk mitat oli muuten 11,2 kg (!!) ja 77,5 cm. Eli ei ihme että on niskat jumissa. Muskarissa käydään mekin (täällä 60e/lukukausi) ja nosteluleikit on toooosi kivoja...

Mutta nyt on tainnut hajusta päätellen poika tehdä äidille pienet yllärit, eli vaipanvaihtoon tästä koneen äärestä ja sitten poju toisille päikkäreille. Kaksilla mennään täällä vielä, varmaan vielä jonkun aikaa.

Syksyn jatkoja!
Rouva H ja ukkeli 10kk

 

[Tuulen Poikanen]

Kyllä meillä vieläkin mulle kiukutellaan enempi kuin isille, mutta uskaltaisin ehkä sanoa, että vähän helpottaa... Tosin tällä viikolla, kun isi meni taas töihin, pojan unirytmit on heittäny härän pyllyä. Iltaisin sitten ollaan niin väsyneitä, että nukahdetaan suurin piirtein samontein kun päästään sänkyyn. Siinä 10-11 aikaan poika herää ja silloin tulee se itku ja parku! Mikään ei auta, ei imetys (tosin imetys on meillä jäänytkin enään yhteen kertaan yössä ja se on ainoa imetys vuorokaudessa), ei viereen ottaminen ja sylissäkin pitää önistä ja itkeskellä sekä kiehnätä asennon etsimiseksi. Ja jos lasken sänkyyn alkaa armoton kirkuminen ja potkiminen.

No, ehkä tämä tästä helpottuu. Koskahan sitä sais nukkua täydet yöunet...?

Onko kukaan muuten alkanut siihen pneumokokkitutkimukseen? Onko tullut oireita tms? Ja vastaavasti onko ollut korvatulehduksia tutkimuksen aikana? Meillä oltiin vähän kärttyisempiä ja pistokohtaan tuli järkyttävän kokoinen pahkura molemmilla kerroilla. Ensimmäisen rokotuksen jälkeen ei ole korvatulehdusta ollut, tiiä sitten johtuuko rokotteesta vai siitä, että on terve lapsi

jokos teillä on toinen lapsi mielessä? Meillä vain haaveillaan toisesta. En tiedä jaksaisinko heti uudestaan koliikkirumbaa käydä läpi.. Toisaalta, nyt kun sen tietää, että se menee ohi, voisi ehkä olla itselle helpompaa..

Entäs joko olette miettineet 1-vuotis synttäreitä ja tarjottavia

tuulen poikanen ja poikanen 10,5kk

 

[Rouva H]

Vastaan vaan Tuulen Poikaselle nopeasti, eli me ollaan myös pneumokokkitutkimuksessa, mutta Tampereen yo:n kautta eikä neuvolasta. Ollaan siis saatu joko se tai b-hepatiittirokote. Mitään oireita ei ole tullut, 2 pistosta on nyt saatu. Mutta ollut myös 2 korvatulehdusta, mistä syystä epäilen että ollaan sitä verrokkiryhmää eli hepatiittirokotteen saaneita. Esikoisella on pneumokokkirokote (myös rokoteklinikalta, toisen tutkimuksen kylkiäisenä), eikä vielä 2,5v iässä ole ollut yhtään korvatulehdusta.

Meillä näitä lapsosia jo on se kaksi, että nyt riittää ainakin hetkeksi Esikoisen jälkeen silloin vauvakuume pukkasi aika nopeasti ja kun ekaa tehtiin pitkään ja hartaasti niin otettiin sitten saman tien se tulee jos on tullakseen -ajatus käyttöön. Ja tulihan se, eli pojille ikäeroa tuli 1v7kk. Nyt ei uskalla enää luottaa mihinkään, eli ehkäisy ollut käytössä koko ajan. Mutta nyt kun nuorempi on jo tän 10kk, voi jo suositella pientä ikäeroa, vaikka alussa ehkä olikin raskasta niin nyt se jo palkitsee kun pojat touhuaa keskenään eikä pienempää tarvi sillä tavoin viihdyttää kun hän seurailee kiinnostuneena isomman leikkejä. Ja rikkoo...

Mutta nyt päikkäripuuhiin, kuulumisiin!

Rouva H

 

[barbalala]

Moi! Nostelen meitä toiselta sivulta.

Tuulen Poikaselle tsempitystä ja sympatiaa: meillä ei myöskään kovin hyvin nukuta, poika vähtää, äheltää ja itkeskelee öisin useasti, toisinaan taas nukutaan ihan kohtalaisesti. Ikinä ei tiedä, miten yö menee ja kyllä täytyy myöntää että väsyttää aamuisin tosi paljon. Unikoulua tässä mietin josko sen alottaisi, ikävältä tosin tuntuu jos/kun siihen pitää mennä...

Me osallistutaan myös siihen pneumokokki-tutkimukseen, 1v neuvolassa laitetaan eka rokote ja puolen vuoden päästä siitä toinen.

Meillä on vauvayritystä ollut jo puolisen vuotta, mutta ei ole vielä tärpännyt. Ekat kuukaudet ollaan menty periaatteella tulee jos on tullakseen, mutta nyt parin kierron aikana ollaan yritetty ajoittaa seksiä ns. parhaille päiville (jos mulla niitä edes on). Jos ei vuodenvaihteeseen mennessä tärppää kotikonstein, niin sitten mennään uudelleen hoitoihin ensi vuoden alkupuolella. Mennyt raskaus on onneksi saanut aikaan sen, että mulla on kierrot tasaantuneet aika hyvin, joten toiveita ns. luomuraskaudesta saattaa ollakin. Mitään ovistestejä tms. en ole käyttänyt, mutu-tuntumalla siis mennään eteenpäin tämän asian suhteen . Toivottavasti onnistutaan vielä!

1v synttäreitä en ole hirmisesti miettinyt, pienimuotoisesti varmaan juhlitaan, eli kera kummien ja isovanhempien. Lahjaksi pojalle hommataan varmaan leikki-imuri . On nimittäin erittäin kiinnostunut imuroinnista, seuraa imuria siivottaessa joka paikkaan ja kun imurointi on ohi, niin pitää päästä itsekin kokeilemaan miten sitä imurinvartta heilutellaan .

Mutta näin täällä, leppoisissa merkeissä mennään. Ikävä vaan kun ulkona kurja ilma. Tulkaa nyt muutkin kertomaan kuulumisia, jotta ketju pysyy elossa. Mukavia päiviä kaikille!

barbalala ja -pörrö 10,5kk

 

[yyylös]

yhä yrittää...

 

[MaMaLi]

Hei

Ensimmäinen vuosi alkaa kohta lähennellä loppua. Syntymäpäiviä ei ole vielä ennätetty miettiä. Meillä tulee myös muutto. Osa teistä saattaa muistaa miten meillä on takunnut tämän asunnon kanssa rakennuttajasta johtuen. Väsymys tuli ja myimme tämän, ja uutta etsitään. Päivää vaille vuosi tuli tässä sitten asuttua. Mutta mielenrauha on tärkeämpää. Omasta kokemuksesta: Älä osta pieneltä rakennuttajalta, pienestä taloyhtiöstä, keskeneräistä (vaikka kuin olisi RS-kohde). Tosin eihän kaikille tarvitse tulla k...päätä vastaan kun kotia etsitään. Toivon todella, että kun muutto on tehty saisi vihdoin keskittyä äitinä olemiseen ennen töihin paluuta. Viime vuoden aikana on mennyt PALJON aikaa ja voimia tähän asuntokuvioon.

Meillä oli tuota vetoa talven aikana lattialla ja siksi pojua ei pidetty lattialla. Tästä syystä liikkuminen lähti hieman hitaammin liikkeelle, mutta nyt parin viikon aikana opittiin ryömimään eteenpäin, tällä viikolla konttaamaan ja seisomaan on pyrkimys. Ai että minä olen ylpeä. Tänään myös tuli taas pitkästä aikaan selvästi "äiti", kun pikkumies osoitti sormella minua. Tuo sormella osoittaminen on myös tullut tällä viikolla.

Ensi kesän loppuun aion olla kotona. Sitten töihin. Toisesta on sivulauseissa puhuttu, mutta sen sitten näkee.

Yöt eroaa toisistaan. Joku ilta nukahtaa ihan itsekseen omaan sänkyynsä, toisena yönä sitten pitää viereen nukutella. Viime yönäkin heräsin siihen, että kahden maissa poju istuskeli omassa sängyssä ja piti ääntä. Ja ei millään nukkunu uudestaan, joten otin viereen hetkeksi. Toisena yönä menee 12 h yhdellä maitoherätyksellä. Summa summarum yöt ovat kuitenkin suhteellisen "helppoja" - pitää koputtaa tähän puuta.

Meillä imurointi aiheuttaa otsan rypistystä ja sitten alkaa huuto. Ei itkua, vaan sellaista jännityksen aiheuttamaa "huudan tuon metelin yli" -huutoa. Sama on myös ruohonleikkurin äänen kanssa.

Suun ympärille on tullut pientä näppyä - ikään kuin finnejä. Onko teillä muilla ja tiedättekö mistä on kyse? En ole huolissani, sillä yhdellä leikkikaverilla näytti olevan sama juttu. Myös iho alkaa taas kuivua kesän hyvän jakson jälkeen.

Kyllä tämä aika on kuitenkin taas parasta. On niin hauska katsoa kun poju konttaa kohti digiboksia ja samalla hokee "ei-ei" ja pudistaa päätä. Äidiltä opittu komento, joka ei kuitenkaan ihan vielä aina toimi toivotusti.

Kauniita syyspäiviä marrasmammoille pesueineen toivottaen,
MaMaLi ja Vaavi-poju