Äägh. Pitkä tarina tuli juuri kirjoitettua, ja sitten se otti ja katosi bittiavaruuteen. :headwall:
Mutta, onnittelut kaikille työelämään palanneille! Minäkin kovasti jo funtsin tulevia, oman yrityksen perustaminen kovasti mielessä, enää pitäis päättää mitä oikein lopulta tekisin...
Täällä ovat tyttöset jo parantuneet flunssasta/kurkunpäätulehduksesta, meni aika nopeasti ohi tällä kertaa ja laryngiitti oli onneksi tosi lievä. Uskaltauduimme lähtemään viime viikonloppuna mummolareissullekin, vaikka nenät silloin vielä vähän vuotivatkin. Oli virkistävää käydä lumisissa maisemissa, tämä Turun talvi kun on ollut aika ankea. Olen jo luopunut toivosta, että talvi tänä vuonna oikeasti saapuisi. Ennen lapsia olisin ollut asiasta ihan tyytyväinen (joskin ilmastonlämpeneminen ei oikeasti ole mikään mukava juttu), mutta nyt kun pitäisi päätä ulos leikkimään ja puuhailemaan, olisi mukavampaa leikkiä lumessa kuin märässä ja kylmässä maassa.
Ruokahalukin on Almalla palannut ennalleen, ja taas syö hienosti ja paljon! Ja haluaa syödä jo itse, syöttäminen on ihan tyhmää. Sotkuahan tietysti syntyy, mutta eihän mikään homma opettelematta ala sujua.
Alma on jo muutenkin iso tyttö, ymmärtää puhetta uskomattoman hyvin ja on osoittautunut melkoiseksi humoristiksi. Pelleilee ja ilmeilee mielellään ja nauraa paljon. Alma myös auttaa äitiä ja isiä mielellään ja siivoaa (rätti kädessä pyyhkii lattioita, laittaa leluja ja muita tavaroita paikoilleen, yms) ja sulkee kaappien ja kylppärin ovia ja kantelee tavaroita apunamme jne. Ihana tyyppi. :heart: Pottailukin sujuu kuin vanhalta tekijältä, Alma osaa jo tunnistaa hädän ja pyytää potalle sanomalla "äh!" möreällä äänellä (saattaa oikein huutaa ja venyttää sanaa: "ääääh!" ) ja kipittämällä vessan ovelle. Vaippoja kuluu nykyisin enää tosi vähän, ja kuivaksiopetteluhousut ovatkin jo kotona ollessa käytössä. Hätä yllättää Alman vielä tosi useasti, joten valmiina pitää olla joka hetki viemään potalle tai muuten menee kyllä housuun. Intoa Almalla pottailuun kyllä riittää!
Ainiin, vielä pitää hehkuttaa! Olemme viimein saaneet lapsiin iskostettua oikeanlaista rytmiä! Ja nukutusrumba alkaa vihdoin sujua helpommin ja helpommin! Isosisko kun aloitti vuoden alusta päiväkerhossa käynnin, ja kerho alkaa perjantaisin aina 8:30, oli pakko saada päivärytmiä aikaistettua. Ja voi että onkin mukavaa, kun illalla saamme miehen kanssa istua iltaa hetken aikaa kaksin! =) On mahtavaa, että lapset alkavat jo käydä kiltisti nukkumaan ja nukahtavat huoneessa keskenään, ilman että toisen aikuisen tai pahimmillaan molempien, on roikuttava sängyn reunalla taputtelemassa, silittelemässä ja rapsuttelemassa. Nyt se on ihan vaan, hampaittenpesu, yöpuvun pukeminen, iltasatu ja unilaulu (ja samalla vähän rapsuttelua) ja sitten päät tyynyyn ja untenmaille! Mahtavaa! =) =) =)
Ja tähän onkin hyvä lopettaa, ottaa kuppi teetä ja tiskata sitten viimein lounasastiat...
Bliss
