Unikuulle kiitos, kun jaksat siirtää meidät!
Meillä on nyt alkanut uhma ilmestymään enemmän. kovaa komentelua, itkuisuutta, tavaroiden lentämistä, joka asiassa vain rimpuillaan, ja huudetaan.
Viimeiset kaksi kulmahammasta pilkistelee jo. Syömisestä poika ei ole innostunut, jotenkin kannan huolta siittä. syö päivän aikana muutaman lusikallisen ruokaa. herkutkaan eivät uppoa.
Meidän ensimmäinen shoppailu reissu turun cityyn, oli aika hankala.
tunnin poika istui kiltisti kaksostenrattaissa. ¨
Mentiin uuteen lindekxiin, ostin muutaman vaatteen pojille. kassalla ei ollut yhtään jonoa. Minun taakseni tuli jono, ja takana oleva ämmä alkoi kiukuttelemaan kaverilleni, kun vili oli väsynyt ja huusi, ja repi vauvan tuttia pois, vauvakin alkoi itkemään. Ämmä sanoi kaverilleni kiukkuisesti pistä lapsille tutti suuhun, että hiljenevät. Vili vain huusi äiti ja minua nimeltä, eikä antanut tuttia kaveerilleni, vain minulle. Laitoin tutit, menin maksamaan, taas alkoi sama huuto ja tuttien repiminen. Ämmä taas motkotti ja komensi meitä.
Onneksi kaverini vauva oli nätisti.
Jäisivät kotiin lapsien vihaajat. Tuli pahamieli naisen takia!!!
Kaupungissa kun kuljin yksillä rattailla, niin silloinkin jotkut ihmiset katsoivat pahasti, kun mukamas tulin eteen. Nyt kaksostenrattailla samaa ongelmaa.
sekavaa tekstiä!!