Meijän esikoista kun ootin niin olin aika yksinäinen,en oikein vielä tuntenut silloin täältä ketään eikä ketään kavereitakaan ollut samassa tilanteessa silloin...Mutta nyt on kyllä aika eri tilanne,3 kaveria saa vauvan tän vuoden puolella 
*** MARRASKUUN ODOTTAJAT 2009 - KESÄKUUSSA ***
- Viestiketjun aloittaja thor
- Ensimmäinen viesti
:heart: Olo on siis ihan hölmistynyt että tässä mennään jo näinkin pitkällä!! Kun asiaa oikein alkaa ajatella sillä tapaa että kesäloman jälkeen (alkaa 20.7 ) mulla on enää 1.5kk töitä ja sen jälkeen alkaa mammaloma niin tuntuupi että sitä ollaan ihan just synnyttämässä
Vähän harmittaa kun tästä raskaudesta ei oo ehtiny juurikaan nauttia, siten kuin ensimmäisestä :/ Jotenkaan ei vaan ole aikaa 'pysähtyä' kun työt ja kotiarki vie kaiken ajan! Eli masu tulee ja menee ihan tässä sivussa. Toki sitä päivittäin tulee siliteltyä ja 'juteltua' pikkuiselle :heart: Mutta muuten ajatukset on aina ihan jossain muualla kun raskaudessa :ashamed:
Ja sitten masukuvia poksumisen kuniaksi, eli rv 18
Mielenkiinnosta täytyiskin kaivaa edellisen odotuksen masukuvat esiin ja vähän vertailla kasvaako kuinka eritahtiin =)
Huomenta!
Jennylille iiiso poksu :hug: !
Yksinäisyydestä kärsiville myös lohtuhaleja :hug: :hug: . Mä voin kuvitella, että toi vaikuttaa asiaan aika paljon, jos kaverit on ihan erilaisessa elämäntilanteessa. Itse ainakin aikanaan huomasin, kun muutama ystäväni alkoi odottaa, että hetken aikaa oltiin vähän eri aaltopituuksilla. Ja varsinkin se, ettei ollut aina puhuttavaa. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa taas tasottui.
Yritin taas eilen illalla kuulostella masuliikehdintää, mutta niin vaan taas nukahdin kesken kaiken. Ja nyt en enää tiedä, oliko se pieni hipelehdintä, jota tunsin, unta vai totta... Ehkäpä sitä täytyy vaan olla kiitollinen näistä unenlahjoista.
Kohta ultraan, ou jee!
Jennylille iiiso poksu :hug: !
Yksinäisyydestä kärsiville myös lohtuhaleja :hug: :hug: . Mä voin kuvitella, että toi vaikuttaa asiaan aika paljon, jos kaverit on ihan erilaisessa elämäntilanteessa. Itse ainakin aikanaan huomasin, kun muutama ystäväni alkoi odottaa, että hetken aikaa oltiin vähän eri aaltopituuksilla. Ja varsinkin se, ettei ollut aina puhuttavaa. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa taas tasottui.
Yritin taas eilen illalla kuulostella masuliikehdintää, mutta niin vaan taas nukahdin kesken kaiken. Ja nyt en enää tiedä, oliko se pieni hipelehdintä, jota tunsin, unta vai totta... Ehkäpä sitä täytyy vaan olla kiitollinen näistä unenlahjoista.
Kohta ultraan, ou jee!
Valkoliljan ultrakuulumisia odotellessa :wave: :heart:
Joko meet äitipolille ekan kerran? Meinaatteko kysyä sukupuolta?
Jänskää!!
Yksinäisyyttä poteville iso :hug: Ei minullakaan hirveesti ole ns. kunnon ystäviä vaikka synnyinseuduillani asunkin. Sitä ei vaan edes ehdi potee yksinäisyyttä kun päivät menee töissä ja muu arki lasten kanssa/kotihommissa. Mutta äitiyslomalla uskon että sitä kaipaa taas toisten aikuisten seuraa kovastikin ja saattaa kokee sitä yksinäisyyttäkin välillä!
Teillä joilla on eläimiä, lähinnä koiria haluaisin kysyä kuinka jaksatte/ehditte hoitaa niitä?!!? Poikien syntyessä meillä oli vielä 2 koiraa mutta ajanpuutteen vuoksi nuoremmasta ja varsin aktiivisesta koirasta oli pakko luopua :ashamed: Hän sai kyllä aivan ihanan kodin, tosin kaukaa!! Päätös ei ollut helppo ja ½-vuotta yritettyäni oli pakko todeta että parempi koiran kannalta että hänet annetaan pois.
Meille jäi siis vanhempi koira joka on nyt 8-vuotias ja täytyy sanoa että tällähetkellä senkin hoito tuntuu ihan pakolta :ashamed: Mulla menee hermot ainaiseen siivoamiseen kun muutenkin on niin paljon hommaa ja välillä viimeisillä voimillani käyn lenkillä PAKOSTA! Olen ärtynyt ja tiuskin koiralle...tuntuu että sen elo on aivan surkeaa :ashamed: :'(
Tämä on aivan hirvee tilanne sillä oon ollu niin henkeen ja vereen koira-ihminen ja sitten ykskaks lasten myötä suhtautuminen on muuttunut...lähinnä just sen takia etten JAKSA! :ashamed:
Nyt olen sitten tullut taas isojen päätösten eteen ja koirasta luopuminen on tullut ajankohtaiseksi. Jotenkaan mulla ei ole munaa lopettaa tervettä koiraa mutta vieläko noinkin vanha koira saisi jostain rakastavan kodin?!
En tiedä..ahdistaa :ashamed: Mutta yritän ajatella koiran parasta!
Joko meet äitipolille ekan kerran? Meinaatteko kysyä sukupuolta?
Jänskää!!
Yksinäisyyttä poteville iso :hug: Ei minullakaan hirveesti ole ns. kunnon ystäviä vaikka synnyinseuduillani asunkin. Sitä ei vaan edes ehdi potee yksinäisyyttä kun päivät menee töissä ja muu arki lasten kanssa/kotihommissa. Mutta äitiyslomalla uskon että sitä kaipaa taas toisten aikuisten seuraa kovastikin ja saattaa kokee sitä yksinäisyyttäkin välillä!
Teillä joilla on eläimiä, lähinnä koiria haluaisin kysyä kuinka jaksatte/ehditte hoitaa niitä?!!? Poikien syntyessä meillä oli vielä 2 koiraa mutta ajanpuutteen vuoksi nuoremmasta ja varsin aktiivisesta koirasta oli pakko luopua :ashamed: Hän sai kyllä aivan ihanan kodin, tosin kaukaa!! Päätös ei ollut helppo ja ½-vuotta yritettyäni oli pakko todeta että parempi koiran kannalta että hänet annetaan pois.
Meille jäi siis vanhempi koira joka on nyt 8-vuotias ja täytyy sanoa että tällähetkellä senkin hoito tuntuu ihan pakolta :ashamed: Mulla menee hermot ainaiseen siivoamiseen kun muutenkin on niin paljon hommaa ja välillä viimeisillä voimillani käyn lenkillä PAKOSTA! Olen ärtynyt ja tiuskin koiralle...tuntuu että sen elo on aivan surkeaa :ashamed: :'(
Tämä on aivan hirvee tilanne sillä oon ollu niin henkeen ja vereen koira-ihminen ja sitten ykskaks lasten myötä suhtautuminen on muuttunut...lähinnä just sen takia etten JAKSA! :ashamed:
Nyt olen sitten tullut taas isojen päätösten eteen ja koirasta luopuminen on tullut ajankohtaiseksi. Jotenkaan mulla ei ole munaa lopettaa tervettä koiraa mutta vieläko noinkin vanha koira saisi jostain rakastavan kodin?!
En tiedä..ahdistaa :ashamed: Mutta yritän ajatella koiran parasta!
Jennyli Uskon, että koirasi varmasti saa hyvän ja rakastavan kodin vaikka onkin jo 8 vuotias. Netistä löytyy paljon linkkejä, jonne voit lisätä ilmoituksen. (esim. http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm)
Mulla on 3 koiraa ja 2 niistä on löytökoiria Espanjan kadulta (http://espanjankoirat.com)
Mulla on 3 koiraa ja 2 niistä on löytökoiria Espanjan kadulta (http://espanjankoirat.com)
Siitä eilisestä gyniksellä käynnistä mulla on vieläkin alapää ihan hellänä!!!!
Ihan hirveetä! Miten joku voi olla noin kovakourainen....herkemmällä olis varmaan alkanut synnytys. Kysyi vielä, että sattuuko, kun näki mun vääristyneen ilmeen...ja silti jatkoi vaan ronkkimistaan. Väänteli varmaan tuota kohdunsuuta. Lääkäri muuten ei tajunnut edes millä viikoilla rakenneultra tehdään!! Toisekseen siellä oli samat ultralaitteet, jotka oli 90- luvulla! Laitteita ei ole yhtään uusittu, mutta tutkimushinta on kyllä noussut. Päätin vakaasti, että tämä oli sitten vika kerta naisgynellä!!
Ihan hirveetä! Miten joku voi olla noin kovakourainen....herkemmällä olis varmaan alkanut synnytys. Kysyi vielä, että sattuuko, kun näki mun vääristyneen ilmeen...ja silti jatkoi vaan ronkkimistaan. Väänteli varmaan tuota kohdunsuuta. Lääkäri muuten ei tajunnut edes millä viikoilla rakenneultra tehdään!! Toisekseen siellä oli samat ultralaitteet, jotka oli 90- luvulla! Laitteita ei ole yhtään uusittu, mutta tutkimushinta on kyllä noussut. Päätin vakaasti, että tämä oli sitten vika kerta naisgynellä!!
Neuvolakuulumiset
Rv 16+2
RR 116/69
pissa puhdas
Hb 114
Paino +250g/viikko
turvotus ei merkitty
sf-mitta 16
vauvelin sydämen syke noin 149 ja liikkeet +
Rv 16+2
RR 116/69
pissa puhdas
Hb 114
Paino +250g/viikko
turvotus ei merkitty
sf-mitta 16
vauvelin sydämen syke noin 149 ja liikkeet +
Täällä kesälomaa vielä viikko, sit pitäis jaksaa vielä 4kk töissä enneku pääsee äitiyslomalle.. saattaa tulla melkoinen pinnistys.
Maha voi hyvin ja liikkeitä tuntuu iltaisin, hirveä möyrintä alkaa kun massutan hedelmiä illalla telkkarin ääressä. Kaikki terveellinen maistuu parhaiten, yksi ilta söin salaattia ison kulhollisen kun iski hirveä himo. Sama homma hedelmissä, syön niitä pitkin päivää.
Karkkia ym ei hirveästi tee edes mieli, ainut on jäätelö mut nyt ei sekään kun on näin viileitä ilmoja...
mut tällainen pikailmoitus ja taas omasta navasta, en vaan jaksanu lukea nyt kaikkia kirjoituksia... :ashamed:
Turvakaukalosta sen verta että kävin eilen Lastentarvikeliikkeessä, ostetaan sitten syksyllä Acta Gracon kaukalo (semmoinen jalustallinen) se vaikutti parhaalta.
Kesälomafiiliksissä Nunneliini ja Papuliini 17+1
saattaa tulla melkoinen pinnistys. Maha voi hyvin ja liikkeitä tuntuu iltaisin, hirveä möyrintä alkaa kun massutan hedelmiä illalla telkkarin ääressä. Kaikki terveellinen maistuu parhaiten, yksi ilta söin salaattia ison kulhollisen kun iski hirveä himo. Sama homma hedelmissä, syön niitä pitkin päivää.
Karkkia ym ei hirveästi tee edes mieli, ainut on jäätelö mut nyt ei sekään kun on näin viileitä ilmoja...
mut tällainen pikailmoitus ja taas omasta navasta, en vaan jaksanu lukea nyt kaikkia kirjoituksia... :ashamed:
Turvakaukalosta sen verta että kävin eilen Lastentarvikeliikkeessä, ostetaan sitten syksyllä Acta Gracon kaukalo (semmoinen jalustallinen) se vaikutti parhaalta.
Kesälomafiiliksissä Nunneliini ja Papuliini 17+1
Zera kurjaa, että sun gyne oli noin kovakourainen, ja nainen vielä , luulis ymmärtävän paremmin nainen naista... tosin ei ne miehetkään aina ole helläkätisiä, muistan kuin eilispäivän mun synnytyksenjälkeisen rutiininomaisen jälkitarkastuksen, vedet tuli silmistä ja oli yhtä tuskaa, kun isokätinen keski-ikäinen mies runnoi runnomistaan, ja tutkimus kesti ikuisuuden. :x viimesin kokemus taas nuoresta mieslääkäristä oli erittäin onnistunut neuvolalääkärissä =)
, luulis ymmärtävän paremmin nainen naista... tosin ei ne miehetkään aina ole helläkätisiä, muistan kuin eilispäivän mun synnytyksenjälkeisen rutiininomaisen jälkitarkastuksen, vedet tuli silmistä ja oli yhtä tuskaa, kun isokätinen keski-ikäinen mies runnoi runnomistaan, ja tutkimus kesti ikuisuuden. :x viimesin kokemus taas nuoresta mieslääkäristä oli erittäin onnistunut neuvolalääkärissä =) mä oon omista käynneistä huomannu että naiset on paljon kovakouraisempia. mulla ei koskaan miehen tekemä tutkimus oo sattunu mutta naisten tekemänä kylläkinAlkuperäinen kirjoittaja Kuiskaten:Zera kurjaa, että sun gyne oli noin kovakourainen, ja nainen vielä
mun pitäs kohta soitella terveyskeskukseen tuosta jalasta. oon niin huolissani että parempi käydä näytillä vaikka sitten turhaan
Miyaki Jos se sun jalka on todella turvoksissa...mene ihmeessä päivystykseen!! Tulee ekaaksi mieleen veritulppa...en nyt tosiaan halua pelotella sua mitenkään, mutta mene ihmeessä tarkistuttamaan se. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.
Miesgyne ei ole koskaan ollut mullakaan kovakourainen...
Tuosta äippälomasta...mä kyllä kanssa lasken päiviä täällä. En viihdy tässä työssä yhtään ja takaisin en aio palata.. ja suurena haaveena olis olla kotosalla lapsen kanssa 3 vuotta =)
Miesgyne ei ole koskaan ollut mullakaan kovakourainen...
Tuosta äippälomasta...mä kyllä kanssa lasken päiviä täällä. En viihdy tässä työssä yhtään ja takaisin en aio palata.. ja suurena haaveena olis olla kotosalla lapsen kanssa 3 vuotta =)
Pikkuihra Voisko ne olla raskausarpia?
Miyaki Musta kans kuulosti pelottavalta Missä kunnossa jalka nyt on? :hug:
Yksinäisille lämmin :hug: kyllähän nämä hormoonit tääläkin hyrrää että joskus tuntuu yksinäiseltä. Mut mulla on ihana perhe ja lapset ja muutama tärkeä ystävä. He kyllä jaksaa kuunnella mun "raskausjuttuja".
Mutta kurjaa jos oikeasti joutuu olemaan asioidensa kans yksin Kauheasti haleja ja voimia sinne :hug:
Mittailin äsken sf- mittaa. Nyt on rv 17+5 ja kohtu tuntuu ja näkyy todella hyvin selinmakuullaan. Mitta oli 18cm. Kohdun yläraja menee tuossa navan kohdassa. Kävin tekayn sivuille sinne taulukkoon sen merkitsemässä ja pompsahtihan se heti yläkäyrän yläpuolelle. Mutta niin mulla on ollu 2 edell. raskaudessa. Aluksi sf- mitta huitelee aivan järkyttäviä lukemia ja sitten alkaa loppua kohden tasoittua keskikäyrälle. Suurimmillaan tytöistä mun sf- mitta on ollut 33cm ja painoa on ollut tytöillä syntyessään 3,350kg ja 3,600kg.
USKALLATTEKO VIELÄ NUKKUA MAHALLANNE? Hiukan jo tuntuu ilkeältä olla vatsallaan mutta voi että kun mä rakastan nukkua mahallani tai siis puoliksi kyljellään ja masullaan. Nyt en ole enään hetkeen uskaltanut mennä. Vatsa tuntuu alla jo niin selvästi.
Vauva potkii joka päivä ja potkut vahvistuu kokoajan.
Tyttö heräs..pitää mennä antamaan pusuja :heart:
Miyaki Musta kans kuulosti pelottavalta
Missä kunnossa jalka nyt on? :hug: Yksinäisille lämmin :hug: kyllähän nämä hormoonit tääläkin hyrrää että joskus tuntuu yksinäiseltä. Mut mulla on ihana perhe ja lapset ja muutama tärkeä ystävä. He kyllä jaksaa kuunnella mun "raskausjuttuja".
Mutta kurjaa jos oikeasti joutuu olemaan asioidensa kans yksin
Kauheasti haleja ja voimia sinne :hug: Mittailin äsken sf- mittaa. Nyt on rv 17+5 ja kohtu tuntuu ja näkyy todella hyvin selinmakuullaan. Mitta oli 18cm. Kohdun yläraja menee tuossa navan kohdassa. Kävin tekayn sivuille sinne taulukkoon sen merkitsemässä ja pompsahtihan se heti yläkäyrän yläpuolelle. Mutta niin mulla on ollu 2 edell. raskaudessa. Aluksi sf- mitta huitelee aivan järkyttäviä lukemia ja sitten alkaa loppua kohden tasoittua keskikäyrälle. Suurimmillaan tytöistä mun sf- mitta on ollut 33cm ja painoa on ollut tytöillä syntyessään 3,350kg ja 3,600kg.
USKALLATTEKO VIELÄ NUKKUA MAHALLANNE? Hiukan jo tuntuu ilkeältä olla vatsallaan mutta voi että kun mä rakastan nukkua mahallani tai siis puoliksi kyljellään ja masullaan. Nyt en ole enään hetkeen uskaltanut mennä. Vatsa tuntuu alla jo niin selvästi.
Vauva potkii joka päivä ja potkut vahvistuu kokoajan.
Tyttö heräs..pitää mennä antamaan pusuja :heart:
Ma oon kanssa tata samaa asiaa pohdiskellut viime paivina. Parina yona oon herannyt ollen puoliksi mahallani, ja heti on tullut kauhea ajatus mieleen, etta jos olen jotenkin litistanyt vauvaa. Se on kuitenkin ihan siina vatsanpeitteiden alla, kun potkut tai liikkeetkin nakyy jo vatsan lapi silloin talloin. Nukun normaalisti parhaiten sellaisessa kylkiasennossa, jossa paallimmaisen jalan polvi on koukussa sangyn paalla, ja mittailin eilen, etta kyllahan siinakin asennossa alavatsa hieman litistyy. Voikohan vauvalle olla tasta haittaa? Tuskin se kohtu siella sisalla toiselle puolelle joustaa, jos ulkoapain sita joku painaa...?Alkuperäinen kirjoittaja aamukastetta:
Kyllä mäkin välillä nukun "puolimahallaan". Olen sitä mieltä, että kyllä äidin vaistot sitten ohjaa ajallaan tuossakin. ...toivotaan :|
Mä soitin päräytin sinne gynikselle...koska alkaa hitto vie tuntua siltä, että se sai sillä hiton ronkkimisella tulehduksen aikaan!!!!!!!!!!!! Olen kyllä ihan raivona :kieh:
Menin sinne, että saisin mielenrauhan ja yksi rikkoo koko alapään......
Meinasi vat juuri siirtää puhelun johtajalle...kun tää gyne ryntäs väliin...pyyteli anteeksi ja lupasi kirjoittaa tulehduspuikkoja apteekkiin. Se vaan, että ne flagyl -puikot on kyllä tosi voimakasta tavaraa....arvaatteko, että ottaa päähän....tän siitä sitten saa kun huolehtii liikaa.....vauvalla oli kaikki hyvin siihen asti, kunnes oman mielen rauhan vuoksi menin kourittavaksi....mutta nyt alkaa istuminen jo olla hankalaa....grrr.....
No...nyt tuli mieleen...että saakohan noita flagylleja edes tässä vaiheessa raskautta käyttää...en luota siihen gyneen en sitten yhtään. Kuuleman mukaan GynoDagtarin-puikotkin voivat auttaa lievään tulehdukseen....saakohan niitä käyttää tässä vaiheessa raskautta?? Ne olis varmaan vähän laimeempia lääkkeitä.
Hiton..hitto, että ottaa tää oma toiminta päähän...pitkin mennä sinne....
Mä soitin päräytin sinne gynikselle...koska alkaa hitto vie tuntua siltä, että se sai sillä hiton ronkkimisella tulehduksen aikaan!!!!!!!!!!!! Olen kyllä ihan raivona :kieh:
Menin sinne, että saisin mielenrauhan ja yksi rikkoo koko alapään......
Meinasi vat juuri siirtää puhelun johtajalle...kun tää gyne ryntäs väliin...pyyteli anteeksi ja lupasi kirjoittaa tulehduspuikkoja apteekkiin. Se vaan, että ne flagyl -puikot on kyllä tosi voimakasta tavaraa....arvaatteko, että ottaa päähän....tän siitä sitten saa kun huolehtii liikaa.....vauvalla oli kaikki hyvin siihen asti, kunnes oman mielen rauhan vuoksi menin kourittavaksi....mutta nyt alkaa istuminen jo olla hankalaa....grrr.....
No...nyt tuli mieleen...että saakohan noita flagylleja edes tässä vaiheessa raskautta käyttää...en luota siihen gyneen en sitten yhtään. Kuuleman mukaan GynoDagtarin-puikotkin voivat auttaa lievään tulehdukseen....saakohan niitä käyttää tässä vaiheessa raskautta?? Ne olis varmaan vähän laimeempia lääkkeitä.
Hiton..hitto, että ottaa tää oma toiminta päähän...pitkin mennä sinne....
No, toivottavasti saan tän postauksen edes tehdyksi, kun niin mukavia uutisiakin olisi.
Aika hupaisesti sanoi, että 50% todennäköisyydellä olisi tyttö tulossa, vehkeitä ei siis ainakaan näkynyt. :saint: Voi että, se olisi NIIN mun toiveitteni mukaista, saada pojalle tyttö kaveriksi, mutta en vielä hehkuta, ennen kuin ollaan saatu 4d:stä varmistusta...Oli tosi kiva käynti ja olo taas huojentunut. Pahoittelen omanapaisuutta, mutta pitää kirjoittaa nopeasti kun ei tiedä kuinka kauan yhteys taas pelaa. Kommentoin myöhemmin lisää, hyviä vointeja kaikille! :wave:
Terveisin onnellinen Thor ja tyttö (?) rv 19+4
Täälläkin viikot poksuu! Rv 18 jo, eikä vieläkään tietoa lapsivesipunkiton tuloksista Mä alan oleen niin täynnä tätä jatkuvaa epätietoisuudessa olemista :kieh: Jotenkinkuten itseni psyykkasin tähän kolmen viikon odotukseen, mutta kun ei vieläkään tuloksia ole tullut, niin nyt alkaa meneen hermo!!! Tänään tuli siis kolme viikoa punktiosta täyteen, soittelin sairaalaankin ja kyselin, että josko olis tuloksia, vaan eipä ollut. Sanoi heti soittavansa kun tulee, toivottavasti tällä viikolla....AARGH! Joutuuko tässä vielä pahimmassa tapauksessa ensi viikkoon odottelemaan?! Nyt alkaa jo olla työ raskauden peittelemisessä, en siis edellenkään ole kertonut kun muutamalle ihmiselle raskaudesta....
Jalat, siis suonikohjut vaivaavat nyt jo tosi paljon! Öisin kun nousee sängystä vessaan, niin millään ei meinaa pystyä kävelemään hirveän paineen tunteen vuoksi, tuntuu, että jalat/suonet räjäthtää justiinsa, yhtään ei voi seisoa, pakko äkkiä kipittää vessan pytylle ja juosten takaisin sänkyyn. Tukisukat auttaa päivisin, mutta jos hetken istut jalat ylös päin ja siitä lähdet kävelemään, niin voi taivas sitä paineen tunnetta!! Töissä oleminen on tuskaisaa, mutta ajattelin ainakin vielä kesälomaan asti (3,5vko) sinnitellä, katsotaan sitten jatkoa, jos sinne asti päästään.... NO, mutta enempää en valita, mielelläni kärsisin näistä ja ihan mistä vaan vaivoista loppuun asti, kunhan saisi terveen vauvan maailmaan!
:| Sori, nyt meni jutut kyllä ihan omaan napaan, mutta nyt on jatkettava töitä, nää iltavuorot on ihan syvältä näin kesäisin.
Jennula rv18
Mä alan oleen niin täynnä tätä jatkuvaa epätietoisuudessa olemista :kieh: Jotenkinkuten itseni psyykkasin tähän kolmen viikon odotukseen, mutta kun ei vieläkään tuloksia ole tullut, niin nyt alkaa meneen hermo!!! Tänään tuli siis kolme viikoa punktiosta täyteen, soittelin sairaalaankin ja kyselin, että josko olis tuloksia, vaan eipä ollut. Sanoi heti soittavansa kun tulee, toivottavasti tällä viikolla....AARGH! Joutuuko tässä vielä pahimmassa tapauksessa ensi viikkoon odottelemaan?! Nyt alkaa jo olla työ raskauden peittelemisessä, en siis edellenkään ole kertonut kun muutamalle ihmiselle raskaudesta....Jalat, siis suonikohjut vaivaavat nyt jo tosi paljon! Öisin kun nousee sängystä vessaan, niin millään ei meinaa pystyä kävelemään hirveän paineen tunteen vuoksi, tuntuu, että jalat/suonet räjäthtää justiinsa, yhtään ei voi seisoa, pakko äkkiä kipittää vessan pytylle ja juosten takaisin sänkyyn. Tukisukat auttaa päivisin, mutta jos hetken istut jalat ylös päin ja siitä lähdet kävelemään, niin voi taivas sitä paineen tunnetta!! Töissä oleminen on tuskaisaa, mutta ajattelin ainakin vielä kesälomaan asti (3,5vko) sinnitellä, katsotaan sitten jatkoa, jos sinne asti päästään.... NO, mutta enempää en valita, mielelläni kärsisin näistä ja ihan mistä vaan vaivoista loppuun asti, kunhan saisi terveen vauvan maailmaan!
:| Sori, nyt meni jutut kyllä ihan omaan napaan, mutta nyt on jatkettava töitä, nää iltavuorot on ihan syvältä näin kesäisin.
Jennula rv18
Kaikkein hyvät kuulumiset bongattu.. ja poksujille myös onnea ja :hug:
Jennylille ainakin poksu :hug: niin sitä vaan mennää eteenpäin ja puoliväli jo häämöttää..
thor onnea tyttölupauksesta.. ja hyvä että ultrassa kaikki oli niin kuin pitkin.. miulla tämä ens viikolla edess..
Täällä myös yksi joka aina välillä nukkuu "puolimahallaan".. :wave: en usko et siitä mitää haittaa on ja että äidin vaisto sit tuonkin asian 'korjaa' ajallaan, ihan niin kuin zera sanoi..
TB 18+1 :heart:
ja poksujille myös onnea ja :hug:Jennylille ainakin poksu :hug: niin sitä vaan mennää eteenpäin ja puoliväli jo häämöttää..
thor onnea tyttölupauksesta..
ja hyvä että ultrassa kaikki oli niin kuin pitkin.. miulla tämä ens viikolla edess.. Täällä myös yksi joka aina välillä nukkuu "puolimahallaan".. :wave: en usko et siitä mitää haittaa on ja että äidin vaisto sit tuonkin asian 'korjaa' ajallaan, ihan niin kuin zera sanoi..
TB 18+1 :heart:
Jennula, samassa veneessa ollaan taallakin, punktiotuloksia odotellaan kuumeisesti (vaikka mitaan halyyttavaa siis ei ole tullut missaan vaiheessa ilmi, eli aika optimistisia ollaan). Meilla nyt naytteenotosta viikko, ja lupasivat tulokset 10-15 paivassa. Oltaisiin saatu ne myos 48 tunnissa, mutta ei viitsitty maksaa 90 euroa ylimaaraista siita hyvasta. Me ollaan myos venytetty raskausuutisen julkituloa siihen saakka kun saadaan tulokset, nyt tietavat vain vanhempamme ja pari kaveria. Tsemppia teille ja toivotaan hyvia tuloksia!
Miyaki, mene heti päivystykseen! Mun naapurilla turposi raskausaikana toinen jalka, ja oli veritulppa.. Kannattaa käydä kyllä helposti näytillä jos tuollaisia oireita tulee..
Mulla on rakenneultraan vielä kaksi viikkoa aikaa, enkä millään jaksaisi odottaa :heart:
Jännä miten nopeasti tuo pikkuinen kasvaa, viikossa muuttunu nuo liikkeet tosi voimakkaaksi, illalla kun oikein kovasti myllää, niin tuntuu jo välillä ulospäin!
Mulla on rakenneultraan vielä kaksi viikkoa aikaa, enkä millään jaksaisi odottaa :heart:
Jännä miten nopeasti tuo pikkuinen kasvaa, viikossa muuttunu nuo liikkeet tosi voimakkaaksi, illalla kun oikein kovasti myllää, niin tuntuu jo välillä ulospäin!
no tänään tuossa jalassa ei oo ollu mitään turvotusta. sillon sunnuntai iltana se oli ihan tosi turvoksissa ja sit aamuks se oli laskenu ja eilen illaks vähän turpos mut ei niin pahasti ja tänään ei oo nyt yhtään enää turvonnu. mulla torstaina neuvola niin ajattelin sinne odotella jos ei huomenna turpoa uudestaan, kun luulis että jos siellä ois tulppa niin olis varmaan koko ajan turvoksissa? äh nää on aina niin vaikeita päättää että lähteekö päivystykseen vain ei ettei sit pidetä siellä ihan ylihysteerisenä :ashamed:
Tuosta vatsallaan nukkumisesta olen etsinyt tietoa vähän joka paikasta kun nukun itse aina todella sikeästi ja yleensä tulee käännyttyä vatsalleen ja herään sitten jossain vaiheessa siihen kun vatsa kipeä ja ahdistaa Löysin tietoa että saisi nukkua niin kauan kuin tuntuu hyvältä mutta eihän se nyt hyvältä tunnu jos on todella ikävä olo herätessä... Miten nyt vaan sitten saisin nukkuma-asennon muuttumaan kun en itse tiedä mitään siitä että vatsalleni käännyn...
Täällä välillä todella kovia liitoskipuja niin että ei tahdo kävelemään päästä, samalla tulee selkäkipua ja jalat kipeiksi. Mutta sitten saattaa mennä useampi päivä että olo on todella hyvä ja jaksaa töissäkin juoksennella vaikka kuinka.
Mulla olis se eka sokerirasitus 17.6, tunnustan että olen tietoisesti lykännyt sitä pitkään, hirvittää sen litkun juominen kun muutenkin huono luonto ja kaikki ikävä ulee helposti ylös.
Olen mitännut sokeriarvoja mittarilla, viiden paikkeilla on sama mihin vuorokaudenaikaan tai kauanko sitten syömisestä. Tietääkö joku onko tuo mittailu "luotettavaa tietoa", siis kun neuvolassa sanoi että täytyy käydä kuitenkin rasitus. Eli voiko sokereissa silti löytyä jotain?
Meillä tietää jo lähes kaikki tutut, sukulaiset ja työkaverit raskaudesta, jokseenkin on ollut hämmästynyttä sakkia, eivät kai sitten osanneet ajatella että me vielä tekisimme yhteisiä
RV 18+2
Löysin tietoa että saisi nukkua niin kauan kuin tuntuu hyvältä mutta eihän se nyt hyvältä tunnu jos on todella ikävä olo herätessä... Miten nyt vaan sitten saisin nukkuma-asennon muuttumaan kun en itse tiedä mitään siitä että vatsalleni käännyn...Täällä välillä todella kovia liitoskipuja niin että ei tahdo kävelemään päästä, samalla tulee selkäkipua ja jalat kipeiksi. Mutta sitten saattaa mennä useampi päivä että olo on todella hyvä ja jaksaa töissäkin juoksennella vaikka kuinka.
Mulla olis se eka sokerirasitus 17.6, tunnustan että olen tietoisesti lykännyt sitä pitkään, hirvittää sen litkun juominen kun muutenkin huono luonto ja kaikki ikävä ulee helposti ylös.
Olen mitännut sokeriarvoja mittarilla, viiden paikkeilla on sama mihin vuorokaudenaikaan tai kauanko sitten syömisestä. Tietääkö joku onko tuo mittailu "luotettavaa tietoa", siis kun neuvolassa sanoi että täytyy käydä kuitenkin rasitus. Eli voiko sokereissa silti löytyä jotain?
Meillä tietää jo lähes kaikki tutut, sukulaiset ja työkaverit raskaudesta, jokseenkin on ollut hämmästynyttä sakkia, eivät kai sitten osanneet ajatella että me vielä tekisimme yhteisiä
RV 18+2
Ihania ultrakuulumisia thorilla. :heart: Missä vaiheessa olette menossa 4d-ultraan?
Jennulalle jaksu :hug: . Ikävää, että joutuu olemaan epätietoisuudessa noin pitkään. :/ Tsemppiä!
Zeralle myös tsemppiä. Ymmärrän, että jurppii. Kannattanee vielä jostain muualta (neuvolalääkäri?) varmistaa niiden puikkojen soveltuvuus. Vaikka kyllä luulisi gynenkin jotain tietävän... Toivottavasti alkaa olo helpottaa. :hug:
aamukastetta, täällä ei ole enää aikoihin nukuttu mahallaan. Painaa niin maan perusteellisesti. En kyllä yleensäkään ole mahallani nukkuvaa tyyppiä, mutta nyt on täytynyt hylätä tuo "puolimaha-asentokin". Ja kohtahan tämä rantapallo alkaa olla sitä kokoluokkaa, että ei sen päällä enää pysyisikään vaan kierähtäisi automaattisesti kyljelleen.
Miyakin jalkavaivoihin odotellaan päivitystä! Mulla aikoinaan toinen kinttu turposi pohkeesta alaspäin ihan yhtäkkiä ja sit vietiin sairaalassa melkoista kyytiä tulppaepäilyn takia. No, eihän se mikään tulppa ollut eikä mitään muutakaan pätevää syytä löytynyt ja jalka ollut siitä lähtien turvoksissa kepeät viisi vuotta... :/
Ja sitten omaan napaan. Ultrassa pienet vesselit pisti jamittaen siihen malliin, ettei nuori lääkärinainen meinannut saada kavereilta millään mittoja. B-tyyppi heilutteli päätään siihen tahtiin, ettei siitä kunnon kuvaa saatu (moshasi?!?) ja A-tyyppi puolestaan esitti cancan-tanssia niin, ettei reisiluumittaa meinattu saada millään. Lopulta paikalle jouduttiin kutsumaan ylilääkäri tarkistamaan asiat (ihana, ihana, kokenut mieslääkäri :heart: ).
Tällä hetkellä A (alempana) poikittain ja B perätilassa. Identtisyyskin varmistui lopulta tämän ylilääkärin toimesta ja ihanaa, että vihdoin joku selitti mullekin asiat niinkuin ne oikeasti on! Molempien möykeröisten koot tällä hetkellä vastaa noin rv 17 eli ihan niinkuin pitääkin. Molemmilla on myös normaali määrä lapsivettä. Nämä kaikki siis äärettömän tärkeitä ja hyviä asioita meille, viallisista istukan verisuoniyhteyksistä ei siis ole tietoakaan vielä. Ja mikäli sellaisia ilmenee rv 18 -> hoitopaikkana tulee olemaan niinkin läheinen paikka kuin Hampuri. Ja mikäli päästään rv 26 asti ja ongelmat ilmenee vasta sen jälkeen, ensisijaisena hoitomuotona on synnytys.
Mutta siitähän tässä kuitenkin lähdetään, ettei mitään ongelmia ilmene.
Mä olen niin onnellinen ja iloinen, kun koen viimein saavani hyvää hoitoa! Jatkossa äitiyspolin lääkärille ultrattavaksi siis kahden viikon välein ainakin tuonne elokuulle asti.
Tästä kaikesta johtuen olen ollut ihan hillitön tarmonpesä ja ylienerginen ilopilleri tänään.
muoks. Oho, tulipa pitkä sepustus. Pahoitteluni... :ashamed:
Jennulalle jaksu :hug: . Ikävää, että joutuu olemaan epätietoisuudessa noin pitkään. :/ Tsemppiä!
Zeralle myös tsemppiä. Ymmärrän, että jurppii. Kannattanee vielä jostain muualta (neuvolalääkäri?) varmistaa niiden puikkojen soveltuvuus. Vaikka kyllä luulisi gynenkin jotain tietävän... Toivottavasti alkaa olo helpottaa. :hug:
aamukastetta, täällä ei ole enää aikoihin nukuttu mahallaan. Painaa niin maan perusteellisesti. En kyllä yleensäkään ole mahallani nukkuvaa tyyppiä, mutta nyt on täytynyt hylätä tuo "puolimaha-asentokin". Ja kohtahan tämä rantapallo alkaa olla sitä kokoluokkaa, että ei sen päällä enää pysyisikään vaan kierähtäisi automaattisesti kyljelleen.
Miyakin jalkavaivoihin odotellaan päivitystä! Mulla aikoinaan toinen kinttu turposi pohkeesta alaspäin ihan yhtäkkiä ja sit vietiin sairaalassa melkoista kyytiä tulppaepäilyn takia. No, eihän se mikään tulppa ollut eikä mitään muutakaan pätevää syytä löytynyt ja jalka ollut siitä lähtien turvoksissa kepeät viisi vuotta... :/
Ja sitten omaan napaan. Ultrassa pienet vesselit pisti jamittaen siihen malliin, ettei nuori lääkärinainen meinannut saada kavereilta millään mittoja. B-tyyppi heilutteli päätään siihen tahtiin, ettei siitä kunnon kuvaa saatu (moshasi?!?) ja A-tyyppi puolestaan esitti cancan-tanssia niin, ettei reisiluumittaa meinattu saada millään.
Lopulta paikalle jouduttiin kutsumaan ylilääkäri tarkistamaan asiat (ihana, ihana, kokenut mieslääkäri :heart: ).Tällä hetkellä A (alempana) poikittain ja B perätilassa. Identtisyyskin varmistui lopulta tämän ylilääkärin toimesta ja ihanaa, että vihdoin joku selitti mullekin asiat niinkuin ne oikeasti on! Molempien möykeröisten koot tällä hetkellä vastaa noin rv 17 eli ihan niinkuin pitääkin. Molemmilla on myös normaali määrä lapsivettä. Nämä kaikki siis äärettömän tärkeitä ja hyviä asioita meille, viallisista istukan verisuoniyhteyksistä ei siis ole tietoakaan vielä. Ja mikäli sellaisia ilmenee rv 18 -> hoitopaikkana tulee olemaan niinkin läheinen paikka kuin Hampuri.
Ja mikäli päästään rv 26 asti ja ongelmat ilmenee vasta sen jälkeen, ensisijaisena hoitomuotona on synnytys. Mutta siitähän tässä kuitenkin lähdetään, ettei mitään ongelmia ilmene.
Mä olen niin onnellinen ja iloinen, kun koen viimein saavani hyvää hoitoa! Jatkossa äitiyspolin lääkärille ultrattavaksi siis kahden viikon välein ainakin tuonne elokuulle asti.
Tästä kaikesta johtuen olen ollut ihan hillitön tarmonpesä ja ylienerginen ilopilleri tänään.
muoks. Oho, tulipa pitkä sepustus. Pahoitteluni... :ashamed:
kaikkien hyvät uutiset bongattu ja toivotaan pikaisia tuloksia niille jotka niitä odottavat! :hug:
itsellä olisi rakenneultra tasan kuukauden päästä,9.7 kauhean pitkä aika vielä :/
thor onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tyttötiedosta
zera hurjalta kuulostaa tuo sinun gyne kokemus,pikaista paranemista!
oma olo ihan normi =)
rv 17+2
itsellä olisi rakenneultra tasan kuukauden päästä,9.7 kauhean pitkä aika vielä :/
thor onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tyttötiedosta
zera hurjalta kuulostaa tuo sinun gyne kokemus,pikaista paranemista!
oma olo ihan normi =)
rv 17+2
POKS POKS! Se on nyt 18 viikkoa täynnä :heart:
Kaikkien jutut tuli luettua. Siihen menikin aikaa kun en ole kerinnyt koneelle pariin päivään. Alkoi jo tulla vieroitusoireita kun ei päässyt palstailemaan :snotty:
Meillä on täällä talossa hissiremontti menossa, joka kestää reilun kuukauden. Me asutaan 7. kerroksessa ja pohkeet on ihan kipeät tästä ravaamisesta. Tänäänkin tuli kuusi kertaa kiivettyä tänne ylös ja kaksi kertaa niistä kannoin osan matkasta tuota meidän reilu 10 kg pikkumiestä. Onneksi masu ei ole vielä jätti-iso niin jaksaa paremmin.
Joku kyseli koirien hoidosta tai siis miten sitä jaksaa lasten kanssa. Mä oon jaksanut tähän asti ihan hyvin. Koiran kanssa lenkkeily on mulle sitä omaa aikaa illalla. Välillä käydään pojan + koiran kanssa kolmisteen lenkillä ja välillä mä vien sen ihan yksin. Meijän koira on periaatteessa "mun koira" eli mun vastuulla kun mies ei sellaista olis halunnut ottaa just hoitamisen takia. Nyt raskausaikana mies on onneks hoitanut kiltisti nuo aamulenkit, etten joudu ihan kaikkea yksin tekemään. Mutta tottakai sitä välillä on päiviä, kun ei millään jaksais tehdä koiran kanssa mitään ja *ituttaa pakkolenkillä käymiset. Kesälomien jälkeen aattelin alkaa harrastaa jotain koiran kanssa kerran viikossa niin saa sekin sit oikein kunnon "laatuaikaa"
Liina ja ötö 18+0
Kaikkien jutut tuli luettua. Siihen menikin aikaa kun en ole kerinnyt koneelle pariin päivään. Alkoi jo tulla vieroitusoireita kun ei päässyt palstailemaan :snotty:
Meillä on täällä talossa hissiremontti menossa, joka kestää reilun kuukauden. Me asutaan 7. kerroksessa ja pohkeet on ihan kipeät tästä ravaamisesta. Tänäänkin tuli kuusi kertaa kiivettyä tänne ylös ja kaksi kertaa niistä kannoin osan matkasta tuota meidän reilu 10 kg pikkumiestä. Onneksi masu ei ole vielä jätti-iso niin jaksaa paremmin.
Joku kyseli koirien hoidosta tai siis miten sitä jaksaa lasten kanssa. Mä oon jaksanut tähän asti ihan hyvin. Koiran kanssa lenkkeily on mulle sitä omaa aikaa illalla. Välillä käydään pojan + koiran kanssa kolmisteen lenkillä ja välillä mä vien sen ihan yksin. Meijän koira on periaatteessa "mun koira" eli mun vastuulla kun mies ei sellaista olis halunnut ottaa just hoitamisen takia. Nyt raskausaikana mies on onneks hoitanut kiltisti nuo aamulenkit, etten joudu ihan kaikkea yksin tekemään. Mutta tottakai sitä välillä on päiviä, kun ei millään jaksais tehdä koiran kanssa mitään ja *ituttaa pakkolenkillä käymiset. Kesälomien jälkeen aattelin alkaa harrastaa jotain koiran kanssa kerran viikossa niin saa sekin sit oikein kunnon "laatuaikaa"
Liina ja ötö 18+0