Voimia kaikille km saaneille!
Mulla on pää särkenyt koko raskauden ajan. Johtuu kylläkin ilmeisesti niska-hartia sekä kasvolihaksien kireydestä.
Tässä raskaudessa on ollut alussa kaikenlaisia oireita: rinnat ovat olleet arat, pahoinvointia, kipuiluja alavatsassa yms. Nyt ovat parin viimisen viikon aikana rauhoittuneet. (paitsi päänsärky) 90-luvulla odottaessani ei kummassakaan raskaudessa ollut mitään oireita. olisin varmaan hermoillut enemmän näiden oirein kanssa nyt , jos en olisi löytänyt tätä foorumia, jossa voi lukea kanssasisarien kokemuksia.
Doplerin olen myös itselleni tilannut......lähinnä loppuaikoja ajatellen. Muistan viimisestä synnytyksestä 1993, kun poika lopetti liikkumisen miltei kokonaan ja hermoilin yhtenään hänen voinnistaan. Ihanaa kun on kehitetty tuollaisia laitteita, jolla voi tsekata sydämen sykkeen. =)
Synnytys mietityttää myös vähäsen ja siitä neuvottelen sitten lääkärin kanssa. Aikaisemmat synnytykset ovat ollet vaikeita ja pitkiä. Viimisessä synnytyksessä kätilö sanoi, että mulla on pakko olla jotain vikaa ylälantion luissa, kun lapsi ei lähde sieltä millään tulemaan ja kummallakin lapsella on solisluu katkennut synnytyksessä. Mutta sitähän on aikaa tässä vielä suunnitella ja ihmetellä.
Noista hankinnoista vielä sen verran, että olen ostanut käytettynä turvaistuimen...joka osoittautui hirmu painavaksi, joten saan nähdä miten jaksaa sitä sitten käsitellä ja hoitopöydän olen jo huutanut huutonetistä, mutta en ole vielä noutanut
...nyt katselen sieltä pinnasänkyä. En malta millään lykätä noita vauvaostoksia =)
Olen kertonut raskaudesta joillekin ystäville jo heti kun sain itsekkin tietää, mutta joillekin pidän ihan tarkoituksena vielä salassa.....syystä että, heidät tuntien sieltä alkaa tulla sellainen valitusvirsi jota en halua vielä kuulla. Syynä tietysti ehdottomasti heillä on tämä mun ikä ja sitten toisekseen, että olen ryhtynyt tähän yksin.
Tällä muhimassa olevalle kullanmurulle oli jo kaksi kummiehdokasta viikolla 8, joten kyllä näitä ystäviä löytyy, jotka ovat yhtä innoissaan tästä kuin minäkin.
Vaihdoin työpaikkaa saman työnantajan alla juuri maaliskuun puolessa (plussasin raskauden 12.3) välissä ja jouduin täällä heti kohta tästä raskaudesta kertomaan, koska olen täällä määräaikaisena ja he tietysti odottivat täyttä työpanosta määräyksen kestoaikana. Ottivat tiedon ihan hienosti vastaan, vaikkakin hienoisin pettymyksen tuntein.
Työstä vielä sen verran, että en viihdy työssäni yhtään ja tarkoitus olisikin ampaista toisille urille lapsosen jälkeen. Yritän nyt kitkutella täällä äitiyslomaan saakka.
