**Marraskuun muruset 2010** Toukokuu

Pahoittelut Sutturalle! Vetää kyllä hiljaiseksi. Haluis päästä töistä äkkiä kotiin kuuntelemaan sydänääniä.

Työmotivaatiosta oli juttua ja mulla ollut todella matalalla. Pitäisi ola koko ajan töissä tekemistä ja sitten kun ei ole, niin mielessä pyörii vain masuasukki. Mulla on onneksi uudet työtehtävät ja sillon kun tekemistä riittää aika menee nopeasti ja mukavasti. Silti laskeskelen kesäloman alkua ja äippäloman alkua.

Mulla on nyt eilen ja tänää ollut sellasta juilintaa kun yleensä menkkojen alkaessa. Kaipa se kohtu siellä vaan kasvaa. Ei oo kuitenkaan ollu varsinaista kipua.

Eilen käytiin ostamassa turvakaukalo. Piti vaan mennä kattomaan, mutta kun olikin hyvä pakettitarjous (kaukalo + isofix 159), niin päätettiin tarttua. Eli nyt on vaunut ja kaukalo ostettu. Kohta ei varmaan ole enää mitään hankittavaa, kun näin alussa ostetaan.

Birre86 ja Nyytti 16 +2

 

kojootti: ikävää tuo rd.. ainoastaanko sulla tuo yks arvo vaan heitti yli? ei kyllä tuo tunteeton on itseasiassa liki kolmekymppinen naispuoleinen mutta lapseton, työpaikalla monet miespuoleisetkin on tunteellisempia tahdon aina pahoittaa mieleni ton yhden työkaverin takia vaikka kuinka yrittäis päästää asiat toisesta korvasta, toisia ei vaan olla luota lämpimällä sydämellä..

 

kojootti: ikävää tuo rd.. ainoastaanko sulla tuo yks arvo vaan heitti yli? ei kyllä tuo tunteeton on itseasiassa liki kolmekymppinen naispuoleinen mutta lapseton, työpaikalla monet miespuoleisetkin on tunteellisempia tahdon aina pahoittaa mieleni ton yhden työkaverin takia vaikka kuinka yrittäis päästää asiat toisesta korvasta, toisia ei vaan olla luota lämpimällä sydämellä..

Juu, vaan tuo paastoarvo heitti, eikä mitenkään pahasti, mutta se riittää. Viime raskaudessa oli sama homma, mutta silloin asia painettiin aikalailla villaisella. Itse aloin kuitenkin kyttäilee hiilareita ja jätin vaaleat jauhot kokonaan käyttämättä, makeutetut jogurtit ja makeiset sun muut unohtui myös samantien. Ja loppuraskaudessa paastoarvo olikin sitten 4,6 eli tosi hyvä. Toivottavasti nytkin pääsisin siihen. Jäätelöä ja vesimelonia on meinaan tullut mussutettua enemmän kuin laki sallii lähiaikoina.. :ashamed: Vesimelonista en kyllä vielä suostu luopumaan! Viime raskaudessa söin hedelmiä aika paljon, mutta siitä huolimatta sain paastoarvon kuriin.
Sain neuvolasta ajan rd-neuvontaan vasta parin viikon päähän, koitan nyt ottaa kotioloissa järjen käteen ja tarkkailla hiukan mitä suuhuni laitan.

Meitä on kyllä moneen junaan, se on tullut todettua moneen kertaan. Ja toiset ehkä ei osaa sanoa asioita siten, kuin sen tarkoittavat, vaan kuulostavat aina jotenkin kylmiltä. Harvoin kukaan kuitenkaan haluaa toiselle pahaa, siihen mä haluan uskoa. Mulla oli kanssa töissä aivan järjettömän hankala esimies. Se oli vaikea siis ihan kaikille, mutta ei sitä voinut olla ottamatta henkilökohtaisesti. Monet kerrat itkin sen sanomisia. Nyt en osaa surra tämänhetkistä työttömyyttäni, on ihanaa olla kotona tuon pikkujäbän kanssa vaikka me otetaankin joka päivä uhman ansiosta yhteen Mä veikkaan, että mullakin tulis hoitoon viedessä itku nyt kun on nämä ah-niin-ihanat- raskaushormonit. Uhmakiukuttelua on kuitenkin helpompi käsitellä kuin vaihdevuotisen esimiehen raivoa

 

Shihtzulle voimia! :hug:

Ja Sutturalle erityisen paljon niitä. :hug: Jotenkin olisi jo toivonut ja uskonutkin että tällaisten uutisten aika alkaisi olla ohi tässä pinossa... :'( Itse olen vieläkin jotenkin varpaillani, kai sitä rakenneultran jälkeen alkaa pikkuhiljaa olla varmemmilla vesillä.

Nyt on olo aika ok, rautalääkitys piti kyllä aloittaa kun hb on niin matala ja veriarvoissa jotain muutakin häikkää siltä osin. Vähän väsymys painaa pidempien päivien jälkeen, mutta pahoinvointi on käynyt jo aika hervinaiseksi.

Eniten tällä hetkellä rassaa tuo ihan tunnepuolen herkkyys, se että alkaa niin helposti liikuttua erilaisissa tilanteissa. Meillä on kuitenkin aika rankka kevät takana ja kesä jatkuu samaa luokkaa.

Meidän esikoisella kun on downin syndrooma ja hänellä on nyt ollut mieletön määrä kaikkia mahdollisia lääkärikäyntejä, ihan vuositarkastuksia ja sitten vähän uusiakin juttuja (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin juuri). Sitten tuolla kuopus sai viime syksynä autismidiagnoosin ja hänen kanssaan ollaan nyt kevään ajan tehty tuolalista aika rankkaa treeniohjelmaa, 15h viikossa erilaisia harjoituksia joista päiväkodilla on avustajan aknssa tehnyt n 10h ja loput sitten iltaisin ja viikonloppuisin kotona. Nyt sitten päiväkodilta ei olla vieläkään varmistettu avustajan jatkoa ja tämä siis toistaiseksi lopettaa ensiviikon jälkeen jolloin koko treenausvastuu jää kotiin eikä tosissaan ole mitään tietoa syksystä. Sekin lisää paineita. Ja tietty kahden vammaisen lapsen kanssa on muutenkin omat arjen lisänsä.

Ja nyt vielä kesän pikkumauteeksi alkaa ensiviikolla esikoisen autismitutkimukset. Olen jo pitkään hokenut että tällä on autistisia piirteitä enemmän kuin tuolla meidän autistilla muttei kunoutustiimi ole uskonut, vasta nyt 5v lääkäri laittoi pojalle lähetteen tutkimuksiin. Ei muuten, siis olen kovasri odottanut noita ja samalla vastauksia moniin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, mutta itsessään nuo tutkimukset on aika rankkoja, kun ne vielä joutuu tekemään kesken työputkien. Pitkiä ja henkisesti rankkoja haastatteluja joissa pitää käydä läpi about koko lapsen elämä ja kehitys ym, sekä sitten itse lapseen kohdistuvat tutkimukset. Eli tällä hetkellä mieluiten jättäisin itseltäni pois kaikki ylimääräiset tunteilut ja haluaisin vain keskittyä ihan kylmiin faktoihin.

Ja toki tälla tuastalla myö mielessä pyörii oma huolensa tämän tulevan vauvan terveydestä. Downia ei niin olla osattu pelätä, eikä tälläkään kertaa haluttu punktioon mennä, nuo veriseulan ja np-ultran hyvät tulokset riittivät vakuuttamaan sen puolen olevan kunnossa. Mutta tosissaan se terveena ja hyväkuntoisena syntyvä vauva ei vielä sekään takaa meille tervettä lasta vaan vasta siinä parin, kolmen vuoden iässä voidaan huokaista helpotuksesta jos kaikki näyttää hyvältä.

Tässä ohessa valmistelen myös itseäni siihen miten tulen suhtautumaan tämän tulevan lapsen kehitykseen. Esikoisella kun se kehitysviive oli jo odotettavissa, enkä kuopuksenkaan kohdalla tuntenut paineita. Kuitenkin kun niitä ongelmia alkoi tulla alueella jos toisella eikä kunnon selityksiä löytynyt niin alkoihan sekin huolestuttaa - hänen kohdallaan ihan aiheesta. Nyt sitten saa miettiä miltä mahtaa tuntua jos tämä seuraavakaan vauva ei ala liikkua, puhua jne muiden ikätovereiden kanssa samassa tahdissa... Olen aika jalat-maassa tyypiä enkä mielestäni ole koskaan stressannut asioista turhaan, mutta nyt en ole aivan varma siitä mahtavatko pienet viivästymät huolestuttaa enemmän mihin oikeasti olisi aihetta.

Jopas tuli taas omaa napaa kerralla... Mutta tuossa siis omia mieltä polttavia kysymyksiäni.

Madicken 13+2

 

Sutturalle :hug: ja voimia.

Suhveli meidän neitihän tulee marraskuun lopussa 3v ja ajattelin sen pitää hoidossa 2*viikossa 5 tuntia tai jotain vastaavaa. Poika on vauvan syntyessä 1v8kk niin sen ajattelin pitää kotona. Luulen että sille riittää kerhoilut ja kavereiden luona vierailut ihan hyvin. Näin olen suunnitellut.

 

Sutturalle :hug: :hug: Paljon voimia.

Huomen aamulla ois sit se sokerirasitus, ärsyttää jo valmiiks se 2 tunnin istuminen siel odotushuoneessa.
Iltapäivällä ois sitten neuvola.Olen aika varma et narahdan taas tuossa sokerirasituksessa,niin on molemmissa aikasemmissakin käyny.
Illalla pitäs sit lähtee hakee uusi perheenjäsen kotiin Et huomiseks on kyllä touhua koko päiväks,ei tarvii miettiä mitä tekee.

Silent whisper Mulla tulee myös valkovuotoa välillä ihan hirveesti.

 

Sutturalle paljon voimia tuon kauhean uutisen kanssa elämiseen!! Olen niin pahoillani :hug: :hug:

Mä olen myös huomenna aamulla menossa extrakäynnille neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä ja nyt alkoi tosissaan jännittämään..

Silent 15+2

 

Ei kuullosta Madicken04:n elämäkään stressittömältä, tsemppiä sinne :flower:

Joo-o mun ainokainen työkaveri (mies) on jäänyt "päälomalle" nyt töistä. Mietin johtuuko tää nyt musta, ja siitä että kolme kuukautta on enää työaikaa jäljellä. Hän meinaan kysyi multa, että oliko ihan vahinkolaukaus, mä vastasin että ei kun hiljaa ja huolella tehty, niin hän kysyi oliko nyt järkevä ajoitus :|
En tiedä mitä tarkoitti, mutta töiden paljouden takia mä en lapsen tekemistä kylläkään lykkää. Oon lykännyt jo oman opiskelun takia, miehen opintojen takia, ja miehen yrittäjyyden vuoksi.. se riittäköön!
Tanya & hukkapätkä 17+5

 

Sutturalle paljon lohdutushaleja ja jaksamisia. Olen niin pahoillani sun puolesta.

 

Sutturalle paljon voimia ja iso :hug: Ihan kamalaa! :'(

 

Tanya, olipa kommentti työkaverilla! Kannattaa tosiaan jättää
ihan surutta omaan arvoonsa.

 

Voi suttura, tosi hurjasti voimia teille! :hug:
Nämä on tosi ikäviä uutisia. Toivottavasti keskenmenon syy selvitetään, jotta voit käsitellä asiaa faktatiedon varassa, eikä syytä tarvitse arvailla.

Pikku-Katti (17+0)

 

Sutturalle :hug:

Täällä poksahdettiin 17. viikolle, aika senkun menee eteenpäin =)

Työmotivaatio on myös täällä täysin 0. Kesälomaan vielä 9 viikkoa ja sekin varmaan matelee |O
Tästä raskaudesta tietää melko moni, mutta silti en uskalla vielä ostella mitään ennen kun rakenneultrassa on käyty. Eihän sekään mitään takaa, mutta kai sitä sitten ollaan jo melkein turvarajoilla (22. viikolla).

Mulla taas hennesin housuista tuntuu, että ne mama koot on jotenkin isompia

Mutta nyt taas oleilemaan...huomenna on esikoisen synttärit ja lauantaina on meillä bileet :flower:

Riikka & öttis 16+0 :heart:

 

Katja-75: teitkös sinä sen sukupuolitestin? Kun en nyt yhtään muista...

Madickenillä ei myöskään ole helppoa arkea :hug: Pisti kirjoituksesi miettimään,että kuinka sitä itse aina valittaa ihan typeristä asioista vaikka kolme tervettä lasta olen saanut :ashamed:

Tänään oli jo etukäteen eskarin vanhempainilta ja todella hyvillä mielin odotamme syksyä =) Poika pääsee itse tutustumaan eskariin perjantaina =) Tänään oli sitten tilanne tuolla vanhempainillassa,että mun oli pakko paljastaa yhdelle tutulleni,että raskaana ollaan. Ei olla nähty vuoteen ja kovasti kyseli kuulumisia...musta on typerää alkaa valehtelemaan ja keksimään juttua kun tämä asia nyt kuitenkin pian tulee kaikille ilmi.

LilliM

 

Suttura iso :hug: ! Toi tilanne ois kyllä jotain niin kamalaa.
Mut pelastaa kotidoppler, koska liikkeitä en tunne.

Kojootti sullekin :hug: ! Ja muista että ei rd kuitenkaan maailmaa kaada. Ja jos selviäisit pelkällä ruokavaliolla, ettei tartte alkaa pistää insuliinia. Kuinka usein sä mittaat verensokerin? Ja milloin neuvolasta saat ohjeet ruokavalioon?

Meille tuli tänään vastaus tyksistä ettei ole suurentunutta riskiä saada down- lasta. Se mua ei niin pelottanutkaan, vaan toi että mua ei töissä laiteta muualle töihin, vaan joudun olemaan tekemisissä niiden pirun anestesiakaasujen kanssa. Vaikka meillä olisi siihen kyllä mahdollisuus, ettei mun tarvis nähdäkkään respiraattoreita. Ja muutenkin, mun maha alkaa sattua aina iltapäivällä, varsinkin jos on ollut pitkä ja raskas päivä. Ja selkää juilii niin mahottomasti. Ja tähän kaiken lisäksi vielä se, että mä vuodan sitä verta.
Mutta kesälomaan on 4 vkoa, ja voi olla että jos tilanne pahenee vuotamisen tai kipujen suhteen niin haen jo aiemmin vaan sairaslomaa. Jotenkaan vaan ei omatunto anna periksi, kun ei ole pää kainalossa. Tässähän on kyse vaan meidän tulevasta lapsesta. Että ihminen voi olla tyhmä, pitäisi oikeasti nyt alkaa ajattelee enemmän itseään, eikä sitä työpaikkaa ja mitä muut ajattelee..

Liirah + Sissi

 

Mä saan mittauslaitteet ja ohjeet vasta kahden viikon päästä, 7.6. Eli eipä tässä kai ihan hirmuinen hätä ole kun noin pitkälle menee. Mutta juu, hiilareita oon vähentänyt jo tänään, ja ajattelin et alan pyöräilemään ahkerammin nyt ku on kivat ilmat ja esikkokin tykkää ku pääsee kyytiin. Josko niillä saatais paastoarvoa alemmas

 

Mieheni kaveri oli sanonu mun kaverille jota ollaan pyydetty kummiks, et jos ei se mieheni kaveri pääse kummiks niin ei sitten pääse kukaan. Että mua alkaa suututtaa tollainen touhu, ku en osaa olla edes välittämättä. :attn:

mibetsy ja mara 16+6

 

LilliMenninkäinen, mä tein se intelligender testin ja mulle se näytti selvää poikaa. Toisaalta mä olen lukenut monista, jotka ovat saanet "vääriä" poikavastauksia. Tyttövastaus on varmemmin oikein.

Tästä sukupuolesta vielä. Itselläni on kyllä ollut tähän asti ihan "poikaolo" johtuen siitä, että "oireettomuus" on samanlaista kuin pojistakin. Ainoat muutokset edellisiin raskauksiin on tullut ihan tässä viikon parin aikana. Eli mulla on nyt vasta tullut rinnat kipeiksi ja mulla on ollut ällötysoloa useampana iltana. Tälläkin viikolla oli jo niin hilkulla, etten oksentanut kun niin ällötti. Tällaista mulla ei ollut poikien kanssa. Itsekin olen ihan ihmeessäni, koska olen kuitenkin jo toisella kolmanneksella. Toivotaan, että on ohimenevää.

Tämän lapsen sykkeetkin ovat korkeammat kuin kummallakaan pojista näillä viikoilla. (Tarkistin poikien äitiyskorteista). Mulla nuo "poikasykkeet" ovat hyvin pitäneet paikkansa kummankin kohdalla. Raskauden puolivälin jälkeen ne sykkeet asettuu, joten ehkä niistä sitten vasta pystyy paremmin jotakin päättelemään. Varmuuden tuohon sukupuoliasiaan saan vasta 4D-ultrassa. Tällä välin täytyy arvuutella vaan ja ihan kivaa sekin tietty on. =)

Mä olen kovasti kiitollinen kahdesta terveestä lapsestani ja tietenkin lapsen terveys on kaikista tärkeintä. Omat arvuuttelut sukupuolesta tuntuvat niin turhilta kun toisilla on vakavampiakin murheita. Tsemppiä heille! :heart: :hug:

Katja-75, rv 15+1

 

Moro, moro kaikki!

:hug: Sutturalle, koita jaksaa :heart:

Neuvolaan pitäis lähteä, toivottavasti kaikki on kunnossa. Koitan ehtiä kirjoittelemaan taas myöhemmin.

 

Heippa! Vihdoin ollaan saatu netti uuteen kämppään! Nyt kun joku päivä ehtisi lukea nämä väliin jääneet kirjoitukset.. :/ Kiireistä on nyt tää elämä taas.. No, kohta loppuu työt kesän ajaksi ja sitten ollaanki työttöminä. Syksyllä jatkuis hommat mammalomaan asti.. Ti oli neuvola, ja siellä kuunneltiin sydänäänet! :heart: Se oli tosiaan kuin juna, joka siellä tsukutti.. 156 oli syke... Välillä kuului kovia pamauksia ku toinen potkaisi että pois se vehe nyt mun luota.. Rakenneultraan 5.7....... <3

jenspa ja toukka 14+2

 

Tämä lähtee neuvolan kautta töihin :wave:

Eilen kun kävin työtarkastuksessa niin pissassa oli valkuaista, saas katsoo mitä testi tänään näyttää.

 

Taisi kuume vähän sekoittaa päätä ku eilen kirjoitin, et poksuu viikot. No nehän siis poksu jo tiistaina. Tänään on siis jo 13+2.. Noloa.. :ashamed:

Eilen oli neuvola. Sydänäänet kuului heti selvästi 155 oli syke kun mitattiin. :heart:

 

Suttura :hug:

Mua on alkanut ärsyttää vähän taas kaikkien kommentit. Ensinnäkin anoppi joka kerta muistaa mainita, että olisipa se poika, meillä 3 tyttöä ennestään. Olisihan se ihan kiva poika saada, mutta todellakin aivan yksi lysti meille kumpi on, kunhan saataisiin vaan suht terve lapsi.
Ja toinen on minun mahan koko, maha ei siis ole kasvanut yhtään, ihan niinkuin ei edellisissäkään raskauksissa vielä näillä viikoilla, onpa se pieni voi, voi....

Mulla on sokerit kestänyt hyvinä ihan normi ruokavaliolla, paasto on sellainen 5.1 ja 1h ruokailujen jälkeen on maksimissaan ollut 5.8, että superhyvä. Paastostahan narahdin rasituksessa....


Plaah, siivoushommiin...

kirppunen 17+6

 

Mua kans ihmetyttää ku ihmiset kuvittelee, että kun on
ennestään poika ni nyt sitten haluais automaattisesti
vastakkaista sukupuolta olevan lapsen :| ku mullekin
se sukupuoli on herttasen yhdentekevää, ihan muut asiat
on mun " toivelistalla". Viime raskaudessa me kumpikin
haluttiin säilyttää jännitys loppuun asti, eikä kysytty
sukupuolta etukäteen. Nyt tuntuis jotenkin helpommalta
tietää etukäteen, mut toisaalta olis kyllä taas hauska odottaa
synnytykseen asti :heart:
voi ku munkin paastoarvo olis kotona normaali. Sitä lyhyempää
paastoaikaa kokeilen ainakin heti ekana iltana, josko se paasto-
arvo sit olis normaali. Mut tosiaan on tässä narahtamisessa se
hyvä puoli, että kummasti on alkaneet salaatit maistua paremmilta!
ja koska mulla on raskautta edessä vielä paljon, niin tää on tosi hyvä
elintaparemontti.

 

Hui! Ihan kohta varmaan perustetaan jo helmikuisten pino!