löllykkä: Mun ukko onneksi on kestänyt tässä raskaudessa suht hyvin minua, koska ei ole ollut raivopuuskia. Kahdessa aikaisemmassa raskaudessa, en edes itse tunnistanut itseäni.. Mielialanvaihtelut oli hirveitä! :ashamed: :headwall:
Luminka: Me ostettii kans se yksi mansikkalaatikko, ja pakastin ne heti. Enää pari rasiaa jäljellä
. Mie oon ne syönyt.. Toissa päivänä tein pirtelöäkin.. Mutta eniten on mennyt mun suuhun
Joten päätin, etten osta enää yhtään laatikkoa lisää, koska ei niitä jää pitkäksi aikaa.. Jos tarvitsee mansikoita, haen pakastealtaasta.. Ei tuu niin pahaa kiusausta hakea
miracle: Onnittelut tätäkin kautta!
:flower: :heart: Jarrusukkia matkaan pienelle! :wave:
Synnytykset itsellä ollut osittain helppoja..
Esikoisesta jouduin jo viikon kärvistelee sairaalassa raskausmyskytyksen takia.. Ja vasta 36+3 laittoivat kohdunsuulle 2 tablettia. Mutta eivät saaneet mitään aikaiseksi.. Pieniä supistuksia tuli päivän mittaan, mutta kohdunsuulle eivät saaneet mitään tapahtuu.. Yöksi sain piikin kannikkaan, että supistukset loppuivat ja sain nukuttua.
Seuraavana aamuna klo 7 nousin menemään vessaan.. Sängystä noustessa meni sitten lapsivedet lattialle. Klo 9.00 siirryin synnytyssaliin. Siellä olin ja olin ja olin.. Kivut alkoi nousta kattoon.. Antoivat eka ilokaasua = minulle teki vain pahan olon, joten ei kiitos.
Oltiin miehen kanssa sovittu, ettei tule synnytykseen mukaan, kun hän pyörtyy aika helposti ja veren näkeminen yms.saa toisen oksentamaan.
Klo 12.00 aukeaa salin ovet ja olin suu auki: Että mitä ukko täällä tekee, ei hänen tänne pitänyt tulla. Ja purskahdin nauramaan vasten kasvoja, ku näin toisen sairaalavaatteissa
. on ne sen verran koomisen näköisiä. Siis ne tohvelit..
Miehen opettaja, kun oli kuullut, että missä olen, niin oli toisen ajanut tunneilta ulos, että ei hänen kuulu siellä olla vaan jossain muualla. Tätini oli myös laittanu ukolle viestiä, että alahan joutua toisen tueksi saliin.
Kivut oli hirveät.. Ukko mulle, että sattuuko sulla noin pahasti.. Mie vaan toiselle, että tuohan omat sukukalleudet käsiini, niin näytän kuinka kipeältä tuntuu.
Jossain vaiheessa tulee lääkäri laittaa epiduraalin, sanoo mulle: "olet niin hoikka, että katsotaan, että onnistuuko laitto"
Ja ei auttanut ei.. Olin yhtä tuskaa.. Toksitosiinitipan sain.. Tuntui, ettei kohdunsuu aukea sitten millään..
Neiti syntyi sitten loppujen lopuksi klo15.25. Itse synnytys kesti siis 9h6min. Ponnistusvaihe 2min ja jälkivaihe 10 minuuttia.
Itse synnytyksestä jäi mukavat muistot reisiin: Sen verran kovaan olin puristanut reisien takaa ponnistusvaiheessa, että tuli mustelmat
.
Kuopuksen synnytykseen mies ei lähtenyt mukaan. Oli kuulema ensimmäinen ja viimeinen synnytys johon lähtee mukaan. Menin torstaina kys:iin tarkastuttamaan tilanteeni, kun olivat niin hädissään arvoistani täällä Iisalmessa. Kuopiossa kaikki arvot normaalit, virtsa puhdas, verenpaine todella hyvä jne.. Lääkärit totesi, että taitaavat välillä vähän liikaa panikoida.
Sanoin lääkärille, joka tutki minua, että lähden samantien kotiin, jos eivät aio käynnistää viimeistään seuraavana päivänä, koska sain viime kerrasta ihan tarpeeksi olla sairaalassa viikon ennen käynnistystä.
Lääkäri sitten minulle, että ei tässä ole hänellle mitään estettä käynnistää, koska olin jo kahdelle sormelle auki ja epäili, että olisin jo seuraavalla viikolla synnyttämässä. Silloin oli viikkoja 38+1.
Perjantaina sitten käynnistettiin. Saliaika oli leppoisaa, tällä kertaa onnistuivat laittaa epiduraalin, vaikkakin sain kuulla saman, että olen niin hoikka, ettei välttämättä onnistu laittaminen. Ihanaa, kivut lähti sen siliän tien ja jossain vaiheessa laittoivat viel aquarakkulat selkään, kysyivät: Haluanko vielä mahan puolelle. Ei kiitos! Sattui jo selkäänlaitto kivasti, joten en halunnut samaa etupuolella.
Salissa sain melkein harry potterin kokonaan luettua
. Olin paljon rauhallisempi..
Kalvot piti jossain vaiheessa puhkaista ja tuntui, etten meinaa millään aueta.. Olin puolikonttaus asennossa, jossa sitten kätilö pyöritteli sormillaan kohdunsuun auki.. Puolikonttausasennossa oli kyllä todella hyvä ponnistaa.. Aivan mahtava asento
.
Tyttö syntyi. Ponnistusvaihe kesti 4 min.
Kätilöt mulle: Tyttö syntyi.. Monta kertaa toitotivat tuota.. Luulivat, etten kuullut tai jotain.. Kuulinhan minä, mutta voimat oli niin poissa, etten jaksanut yhtään mitään. Pitihän mun viel kääntyä selälleen
.
Sen jälkeen kysyivät, jaksanko mennä suihkuun.. Menin suihkuun. Kerkesin olla jonkin aikaa, kunnes alkoi tuntumaan, että silmissä sumenee. Istuin tuolille.. Kun tuntui olo paremmalta.. Huuhtasin vielä ihteni ja lähdin pyyhkeelle.
Seuraava muistikuva on, kun kuulen kätilön toistavan nimeäni ja sanovan: "Sano, kun on silmät auki". Toisti tuota lausetta monta, monta kertaa.. Mie ajattelin mielessäni, että onkohan kätilö ihan tyhmä, että onhan mulla silmät auki, että eikö se näe sitä. Sitten ajattelin, että haluaa kuulla, että sanon sen itse. Sanoin.. Ja kutsui toisen kätilön myös paikalle, että taluttivat minut sänkyyn takas. Olin pyörtynyt suihkun seinää vasten. Jalat oli vielä puoliksi koukussa, etten ollut ees istumassa lattialla..
Kun menin suihkuun, ni kätilö, joka jäi saliin kirjoittelemaan koneelle, tuli kysyy multa, että miten pärjään ja pärjäänkö jos hakee nopeasti pari paperia.. Jätti minut suihkuun siis yksin. Luulin pärjääväni siis.. Ku oli hyvä olo, mennessä suihkuun.
Mutta tuollaiset synnytykset täällä takana. katsotaan miten tämän raskauden synnytys menee ja milloin alkaa.
Mutta nyt tytöt viemään mummolle ja ukille hoitoon. Olisi tarkoitus siivota keittiön kaapit tänään..
Heippa!
Red Dragon + Nuppu rv 27+0 :heart: